KONMARI KYSEENALAISTI SIIVOUSNATSEUTENI

2. tammikuuta 2018

2017-12-29 04.36.51 12017-12-29 04.36.50 1 2017-12-29 04.37.23 1 2017-12-29 04.46.03 1-01
Kaupallinen yhteistyö Bookbeatin kanssa*

Meillä on kaunis koti. Talo on rakennettu vasta viime vuonna ja kaikki materiaalivalinnat seinämaaleista kodinkoneisiin on tehty hyvällä maulla. Lattia on täydellinen koiraperheessä, ikkunoissa on valmiina sälekaihtimet ja taloyhtiötä markkinoitiin rakennusvaiheessa energiatehokkaana kotina. Meiltä ei ensimmäistä kertaa vuosiin löydy yhtä ainoaa huonekalua, joka häiritsisi mua tai olisi vain pikainen väliaikaishankinta. Silti kotona viihtyminen on toisinaan kysymysmerkillä.

Päällisin puolin olen todellinen siivousnatsi ja nautin puhtaasta kodista. Vessan peseminen on rentouttavaa, imurointi menee omalta osaltani terapiasta ja usein olen porukasta se, joka valittaa vierailleen mukamas sotkuista kotia, vaikka levällään ovat pelkästään koiran lelut. Mitä moni ei välttämättä tiedä on se, että meiltäkin löytyy se Monican rojukomero. Itseasiassa, meiltä löytyy niitä aika paljon. Enemmistö meidän kaapeista vastaa sisällöltään tuota tarkoin varjeltua salaisuutta, josta kokonainen Frendit-jakso aikoinaan saatiin aikaiseksi.

Aloitin kesällä yhteistyön BookBeatin kanssa ja olen tässä kuukausien varrella kuluttanut työmatkani äänikirjojen parissa. Toisin kuin palveluun ensimmäistä kertaa kirjautuessani ajattelin, äänikirjoista on tullut valtava osa mun arkea ja syksyn aikana olen ehtinyt kuunnella läpi miltei koko Himoshoppaaja-sarjan sekä yli puolet Maria Kallio -dekkareista. Marie Kondon kirjoittama kohukirja KonMari - siivouksen elämänmullistava taika on nyt ensimmäinen BookBeatista luettavaksi valitsemani kirja ja yllätyksekseni se on herättänyt mussa jo nyt, vasta 42 % luettuani, monenmoisia ajatuksia.

KonMari sisältää mielestäni paljon itsestäänselvyyksiä ja ehkä vähän tyhmiäkin juttuja. Olen jo useat kerrat ehtinyt pyöritellä silmiäni kirjoittajan toteamuksille. Mikä kuitenkin on mun mielestä ollut mullistavaa, niin se, että vaikka jotkut Marien opeista ovat mulle selkeää pässinlihaa, en siltikään ole itse noudattanut niitä. Teoria on siis hallussa, mutta käytäntö prakaa. Meidän koti on juuri sellainen, josta Marie kirjan alkutaipaleella puhuu. Päällisin puolin siisti, mutta kaapeista ja lipastoista pursuava sekalainen roina tekee tehtävänsä säännöllisin väliajoin, eikä kunnon viikkosiivouksesta ole koskaan iloa kuin ehkä pariksi seuraavaksi päiväksi. Mä vain siivoan kaiken piiloon sen kummemmin lopputulosta miettimättä ja tämä tapa on lähtenyt tyystin käsistä parin viime vuoden aikana. Silmien pyörittelyn lisäksi olen saanut myös häpeillä omaa suhtautumistani kodin siisteyteen kirjan edetessä. Vaikka kukaan ei tähän mennessä ole tiennyt sitä, että meidän eteisen reunakaappi on hävityksen kauhistus, se on silti hävettänyt mua KonMaria lukiessani.

Koen olevani tunneperäinen hamstraaja, jolle on opetettu jo lapsuudessa, että mitään ei saa heittää pois. Mä olin teini-iässäkin se hölmö, joka säilytti ikivanhoja leffalippuja lompakossaan vain sen takia, että ne olivat muistoja hauskoista illoista. Muistoja, joihin en kiinnittänyt mitään huomiota kuukausikausiin ja joihin tartuin seuraavan kerran heittäessäni ne roskiin. Mulla on edelleen tallessa mun kaikki lukiossa kirjoittamani aineet ja palautetut kokeet. Vaatteita, joihin en ole mahtunut enää vuosiin. Tyhjiä kenkälaatikoita ja vanhentuneita kosmetiikkatuotteita. Mitä ihmettä mä teen niillä kaikilla? Puhumattakaan kaikesta mieheni omistamsta tekniikkaromusta, jota hänen kaltaiselleen nörtille kertyy vuosien varrella, kun omaan ja kaverin tietokoneeseen vaihdetaan osia ihan vain huvin vuoksi. Hän jo ehti vitsailla, että tämä villitys tulee saletisti johtamaan avioeroon.

Mun uudenvuodenlupaukseni on konmarittaa meidän koti kevään aikana. Hankkiutua eroon kaikesta turhasta roinasta ja luoda kaikelle jäljelle jäävälle roinalle omat paikkansa. Tietysti tähän oman hankaluutensa tuo se, että solmin elokuussa liiton ihmisen kanssa, jolle siisti koti merkitsee yhtä paljon kuin hedelmäpussillinen hiekoitussoraa, mutta mä olen valmis ottamaan sen haasteen. Mä rakastan järjestystä ja olen just se kaveri, joka miltei tahtomattaan järjestää kaverin maustekaapin aakkosjärjestykseen sillä aikaa, kun mausteiden omistaja käy vessassa (näin on oikeasti tapahtunut). Miksi ihmeessä en kävisi omaa maustekaappiani läpi samalla tavalla, kun varsin hyvin tiedän sen lisäävän omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani kilotolkulla? Kun koti on järjestyksessä, on elämäkin järjestyksessä.

Tiedän jo valmiiksi, että tulen repimään hiuksiani (ja sydäntäni) tämän projektin kanssa, mutta tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän myös miltei viivottimen kanssa luodun järjestyksen aiheuttavan jotain euforian kaltaista. Toivon totisesti pääseväni eroon ympäri asuntoa seilaavista irtotavaroista ja niistä hetkistä, kun en osaa lainkaan sanoa, missä mun esitäytetty veroilmoitus tai nappikuulokkeet ovat.


Onko KonMari tuttu konsepti? Mikäli kirja löytyy jo luettujen listalta, oliko se mielestäsi asiaa vai tekikö Marie tikusta asiaa? Millaisia uudenvuodenlupauksia te olette tehneet? Mikäli BookBeat on vielä vieras palvelu ja nyt vaikka tuo KonMari pisti mielenkiinnon sihisemään, pääsee kuukauden mittaisen ilmaisen kokeilujakson lunastamaan itselleen tästä linkistä!

8 kommenttia:

  1. Mä konmaritin koko omaisuuteni noin puoltoista vuotta sitten ja voin sanoa että se edelleen helpottaa mun elämää päivittäin. Paras asia mikä konmarituksesta seurasi on että, ostan vähemmän tavaraa nykyään! Koska tiedän jokaisen tavaran jonka omistan en koe tarvitsemani enää juuri mitään!🖒

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans osannut jo ennen KonMaria ottaa ton asenteen, että jos mun tosissaan tarvii ihan miettimällä miettiä, tarvitsenko mä jotain, en mä yleensä tarvitse sitä :-D En nyt malttais oottaa, että saisin kodin siihen pisteeseen, ettei täältä tarvitse heittää mitään pois, mutta ettei tänne tarvitsisi mitään turhanpäiväistä hankkiakaan!

      Poista
  2. Siis kyllä, mä sain tän kirjan käsiini just lokakuussa, joka jäi kylläkin kesken hetkeksi. Mutta mä tunnustan olevani samanlainen, pintapuoleisesti näyttää kotona siistiltä, tavarat järjestyksessä mut auta armias, jos satut avaan kaappejen ovia, laatikoita, komeroa.. Siellä se sotku elää onnellisena. Mun tarkoituksena oli jo loppuvuoden aikana saada koti järjestykseen, varauduin henkisesti jo sydänsuruihin "tärkeiden" asioiden poisheittämisen takia, mutta tää kaikki on vielä kesken, koska kirjakin on. Loppuvuoden aikana sain yksittäisiä pikkujuttuja järjestykseen ja karsittua, mutta musta tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta sukeltaa komeron syvyyksiin ja heittää sieltä roinaa pois, vaikka tuota käyttämätöntä, merkityksetöntä tavaraa on vaikka millä mitalla.

    Nyt kun miettii, mun alkuvuoden TAVOITE, ei lupaus, on saada kotin vihdoin haluamaani järkkään ja viihtyä siellä, miettimättä kauheaa tavara-arsenaalia kaappejen syvyyksissä. Mutta sen sanon, että tähänkin mennessä KonMarista on ollut vaan hyötyä, vaikka se hieman riipaiseekin sydäntä ja saa aikaan ärsytystä ja "häpeää" tavaran paljoudesta ja sotkusta. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin ahdistaa, kun kirjassa sanotaan, että ei saisi hoitaa huonetta/kaappia kerrallaan :-D Se sotii niin mun kaikkia periaatteita vastaan, mutta pakko se vaan on niellä ja koittaa muistella, mihin kaikkialle nyt vaikka niitä vaatteita on tullut jemmattua.

      Niin kylmältä kuin se oikeasti kuulostaakin, niin ei niillä lukiovuosina kerätyillä "muistoesineillä" oikeasti tee mitään. Valokuvat on muistelointia varten ja ne saa onneks tätä nykyä pidettyä sähkösessä muodossa! Mun tavote olis nyt aloittaa tuosta mun omasta meikkipöydästä, kun sinnekin on kertynyt taas sen verta paljon roinaa, että yhdestä tursus kamaa jo laatikoiden ja lipaston takaseinän väliin eikä se nyt mene kiinni...

      Poista
  3. Mä heitin ekassa muutossa 3/4 jätesäkillistä vaatteita pois ja saman tein muillekin tavaroille! Helpottaa elämää kummasti, kun on tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutot on kyllä käteviä elämänputsausmomentteja. Tää meidän viimekertasin tuli vaan hoidettua niin leväperäsesti ja roinaakin ehti viimeasuntoon kertyä niin paljon, ettei päästy alottamaan läheskään yhtä tyhjältä pöydältä kuin aiemmin :-D

      Poista
  4. Mul on sama homma tän tunneperäsen hamstraamisen suhteen! Ärsyttää olla tunnehamsteri.. Veikkaan kyllä, et seuraavilla vapailla saa tavarat kyytii, jos varastoon asti uskaltaudun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäis kanssa päästä vaikka mistä turhanpäiväsestä eroon. Ihan tosissaniko tarvitsen vielä joskus lukion historian tunneilla kavereiden kanssa vaihdettuja lappuja? :-D Epäilen!

      Poista

Copyright © She grew up. Blog Design by SkyandStars.co