ELÄMÄNI ELÄMÖLÖT

En varmaan oo ainoa, joka tarttui viime vuoden lopulla Spotifyn tarjoukseen kolmesta Premium-kuukaudesta yhden hinnalla? Sikäli kun mun koulumatka venyi viiden minuutin kävelymatkasta puolen tunnin bussimatkaan, tuli kyseinen tarjous enemmän kuin tarpeeseen ja nyt nautinkin sit mainoksettomasta biisivirrasta maaliskuun loppuun saakka. Se on mulle ihan totaalista juhlaa, sillä musta on tullut laiska ja pihi. Siinä missä mulla ennen oli jos jonkinlaista CD-levyä ja gigoittain musiikkia iTunesissa, oon vanhemmiten tyytynyt ihan vaan Youtubeen. Mun 16-vuotislahjaks saama iPod Touchkin on jossain tavaravuoren alla jemmassa, ties kuinka kauan sen viimeisimmästä käynnistyksestäkin on aikaa.

LAPSUUDEN LEMPPARIT


KUN TEINI-IÄSSÄ ITKIN TYYNYYNI, RADIOSTA TODENNÄKÖISIMMIN SOI

KUN TEINI-IÄSSÄ OLIN KORVIANI MYÖTEN IHASTUNUT, KUUNTELIN NONSTOPPINA

Sen sijaan olin skidinä just se tyyppi, joka kulki kuulokkeet korvilla joka paikkaan. Olin tarhaikäinen, kun isä osti mulle mun ensimmäisen mankan ja 10-vuotiaana sain vanhemmiltani joululahjaksi kannettavan CD-soittimen. Se kulkikin sit oikein tiiviisti mukana kokoelmalevyineen aina siihen saakka, kun MP3 alkoi vallata markkinoita. Musta on olemassa isän salakuvaama video, jossa about eskari-ikäsenä istun oman pöydän ääressä Philipsin jättimäiset kuulokkeet päässä piirtelemässä ja laulan Anna Eriksonin biisin mukana. Useimmissa tilanteissa nuo langattomat ihmeet oli kuitenkin vähän liian suuret ja ennen nappikuulokkeita nukuin radion soidessa hiljaa yöpöydällä, vähän vanhempana nukahdin monta vuotta putkeen kuulokkeet korvissa. Oon jo pitempään koittanut etsiä mun ensimmäistä Creativeani, mutta tuloksetta. Sen syövereistä olisi nimittäin löytynyt läjäpäin biisejä, jotka on merkanneet mulle mitä ihmeellisimpiä asioita silloin varhaisteini-iässä. Nyt ei siis auta muuta kuin tonkia mielen sopukoita.

PARHAAT MUISTOT YSTÄVIEN KANSSA


EKA JULKKISCRUSH?
 
IKIVIHREÄT LEMPPARIT


KUN TEKEE MIELI ITKEÄ

Mitä tohon mun laiskuuteen tulee, en enää jaksa pysyä ajan hermolla alati muuttuvien hittilistojen suhteen. Useammin tulee kuunneltua melko vanhojakin hittejä, joilla on jonkinlaista tunnearvoa tai sit tuun yksinkertasesti puol vuotta jäljessä ja hypetän kesähittejä joulun jälkeen. Innoitus tähänkin postaukseen tuli, kun törmäsin facebookissa Juha Tapion nimeen ja päässä alkoi soida Ohikiitävää, joka kuunneltiin ihan puhki ripari-iässä.

  Toisin sanoen mun tietämys nykyhiteistä rajoittuu hyvin pitkälti Spotifyn top-listoihin. Ja jotenkin tuntuu, ettei niistä saa samalla tavalla irti kuin joskus ennen. Sillon kun NRJ oli vielä kova sana ja oli noloa kuunnella mitään muuta radioasemaa, osasin hittilistat ulkoa ja tein joka iltapäivä läksyt päivän Top10-listaa kuunnellessa ja sen jälkeen vietin tunteja tuijotellen joko The Voicea tai MTV:tä. Siis silloin, kun ne oli vielä täysin musiikkikanavia. Viikonlopun Eurohot 30 oli pakko kuulla. Aina. Aina siihen saakka, kunnes rupesin pitämään listahittejä nolona ja Youtube alkoi täyttyä biisivideoista.

MEIDÄN YHTEINEN BIISI


BIISIT, JOTKA TAKUULLA KUULLAAN MEIDÄN HÄISSÄ


Kannattaa tietysti huomioida, että tää postaus sisältää vain osan mun all time feivöriteistä. Ei siis edes murto-osaa niistä. Mukana on muutama tosi henkilökohtanenkin biisi, joilla ei oo mitään tekemistä mönkään menneen teini-ihastuksen kanssa. Ihan jokainen näistä biiseistä läväyttää mieleen tietyn hetken, ihan kuin sitä näytettäis videolta mun silmien edessä. Kaikki näistä ei välttämättä ole edes loogisia valintoja niille merkittyihin elämän momentteihin, mutta ne on soineet jostain sillä hetkellä ja ihan sama mitkä sanat on olleet, siitä on tullut mulle jollain tapaa tärkeä tsipale sen hetkisiä tunteita käsitellessä.
  En tiedä teidän musiikkimausta, mutta vinkkauksia tuntemattomammista kappaleista ja esittäjistä on aina kiva ottaa vastaan. Pistäkäähän siis kertoen omista lemppareistanne, toivottavasti nää mun ikisuosikit kolahti edes johonkuhun! Tai edes osa niistä.