KONMARI KEVENSI OLOANI

7. elokuuta 2018

*Kaupallinen yhteistyö BookBeatin kanssa 

Kerroin alkuvuodesta tarttuneeni BookBeatissa* Marie Kondon kulttiteokseen nimeltä KonMari – siivouksen elämänmullistava taika. Kerroin myös uudenvuodenlupauksestani, jonka tavoitteena oli konmarittaa koti kuntoon. Kotona näytti tuolloin siistiltä, mutta kaapeissa ja laatikoissa vallitsi kaaos. Tavoite oli vähintäänkin kunnianhimoinen, enkä ihan pysynyt alkuun määrittelemässäni aikataulussa, mutta lopputulokseksi sain jokusen jätesäkillisen roskaa sekä aivan tolkuttoman paljon myyntiin/hyväntekeväisyyteen kelpaavia esineitä ja vaatteita. Tästä umpirealistista ei kuitenkaan ollut kiittelemään roskiin päätyneitä synttärikortteja saati murehtimaan sukkiensa stressitilaa, mutta hyllynkannattimien duuni keveni onneksi ilman tavaroiden sielullistamistakin.


Kuten silloin tammikuussa jo mainitsinkin, kirja sisälsi itselleni paljon itsestäänselvyyksiä ja asioita, joille sain pyöritellä silmiäni. Sama teema jatkui läpi lukukokemuksen, mutta niin vain huomasin nyökytteleväni asioille, joiden suhteen Kondo kirjansa lukijoita "toruu" – erityisesti sen suhteen, etten siivotessa osaa tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Tämä pätee niin tavalliseen ylläpitosiivoukseen kuin nyt tähän projektiinikin. Tilanne, jossa alan pyyhkiä pölyjä tv-tasolta, menen huuhtelemaan siivousliinan kylpyhuoneen lavuaariin, huomaan valtoimenaan pullottavan pyykkikorin ja lopulta löydän itseni taloyhtiön pihalta tamppaamasta vessan mattoa tv-tason ollessa edelleen pölyinen, ei ole mitenkään erikoinen. On siis mitä luultavimmin sanomattakin selvää, ettei tämä touhu mennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta lopputuloshan kai on se, joka eniten merkitsee.
  Viimeisimmän muuton yhteydessä kuvittelin olevani jotenkin erityisen järkevä tavaroillemme tehtyjen kaappi- ja hyllyvalintojen suhteen, mutta niin vain pääsin seilaamaan huoneesta toiseen, kun yritin saada ensimmäistä konmarituksen kohteeksi joutunutta kaappia reilaan. Nykyisellään kyse on kaapista, josta löytyy kaikki mun bloggaamiseen liittyvä elektroniikka ja sinne löytyi tavaraa ihan kaikkialta asunnosta.


Tavaroiden hävittäminen on KonMarin opastuksella helppoa, jos osaa pitää kiinni neuvotusta valintakriteeristä: tuottaako kyseinen tavara omistajalleen iloa? Suorasukainen, mutta kaltaiselleni tunnehamstraajalle ajoittain tuskastumisen tunteitakin aiheuttanut ohjenuora. Joidenkin tavaroiden kohdalla oli pakko olla järkevä ja miettiä tavaroita ennemmin hyödyn kuin hauskuuden kannalta. Ruuvimeisselit tai vasara eivät ole yksittäisinä tavaroina koskaan tuottaneet suurempaa iloa, mutta ne on hyvä olla olemassa siinä missä vessanpesuaine ja tiskirättikin. Sen sijaan roskiin lensi hirvittävistä omantunnontuskista huolimatta kymmeniä onnittelukortteja. Kaiken lisäksi avioliitto toi projektiin oman lisämausteensa, sillä mulla ei juuri ole asiaa miehen tekniikkaromua sisältävälle "lelulaatikolle" tai varastossa olevalle jätesäkille, joka sisältää ihan kiitettävän määrän Karvinen-fanitavaraa sarjakuvista munakelloon.


Roinaa meiltä löytyy siis edelleen, mutta ei konmarituksen pääpointti tainnut koskaan ollakaan minimalistisuudessa tai siihen pyrkimisessä. Olo kuitenkin keveni melkolailla, kun urakan edetessä tajusin, millaiset määrät tyhjää hyllytilaa saan projektillani aikaiseksi! En missään vaiheessa kokenut mitään ylimalkaista valaistumista saati mennyt ihan pähkinöiksi japanilaisen siivousfriikin sanoista. Järjestelmällinen kaappien ja laatikoiden raivaus on ollut mulle lapsuudesta saakka yhtä kuin säännöllinen suursiivous; tällä kertaa valintakriteeri kotiin jääville esineille ja asioille oli vain hieman tarkemmin mietitty kuin aikaisemmin. Säännöllisen epäsäännölliset siivoukseen keskittyvät vapaapäivät olivat mulle myös erittäin mieluisaa omaa aikaa – BookBeat onneksi huolehti myös siivouksen aikana toteutuvasta viihtymisestä, kun saatoin kuunnella kirjoja ja uppoutua niiden maailmaan tyystin samalla, kun esimerkiksi siirsin mausteet myyntipakkauksistaan nätteihin purnukoihin tai järjestelin kodin papereita uusiin mappeihin. Alla vielä muutama omista kevään ja kesän suosikeista!

Eve Hietamies: Tarhapäivä | Sophie Kinsella: Yllätä minut | Kristina Ohlsson: Nukketalo

Teistä varmasti monet ovat jo ennättäneet tarttua tuohon vaaleanpunaiseen siivouksen eepokseen: miten konmaritukset teidän osaltanne ovat sujuneet? Jos taas olette samanlaisia trendien perässä laahaajia kuin meikäläinen, niin voisitteko koskaan kuvitella tarttuvanne opukseen ja ennen kaikkea sen neuvoihin? Ensimmäinen KonMari näkyy jo poistuneen BookBeatin kirjastosta, mutta toinen osa Iloa säkenöivä järjestys näkyy vielä löytyvän hyllystä! Mikäli sovellus on vielä vieras, niin kannattaa ehdottomasti klikata itsensä tänne ja aloittaa ilmainen kokeilujakso :-)

8 kommenttia:

  1. Mä luin kanssa konmarin reilu vuosi sitten ja kuten myös sä niin koin samaistuvani moniin kirjan kohtiin. Osaa asioista olin tehny ihan pienestä pitäen "oikein" kun taas joissain olin just sellanen kun kondo torui.

    Kokonaista konmari kierrosta en oo vielä tehnyt, mutta tarkotus olis syksyllä opparin palauttamisen jälkeen ryhtyä toimeen. Vaatekaapin ja muita yksittäisiä juttuja oon kyllä tässä välissä käynyt jo läpi mutta voisi kyllä käydä uudestaankin. Tuntuu vaan kamalalta projektilta se tavaroiden myyminen/lahjoittaminen.

    Tästä tulee kamalan pitkä kommentti mutta mun mielestä on ollu myös tosi valaisevaa tajuta se, että tossa ei nimenomaan oo missään nimessä kyse minimalistisuudesta vaan siitä että tuottaako tavarat iloa. Ja siinä missä vasara ja ruuvari ei tuota suoranaisesti iloa niin välillisesti se, että saan ruuvit kiristettyä tai lipaston koottua niiden avulla, se tuottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon sun kanssa niin samaa mieltä tuosta välillisen ilon ymmärtämisestä! Likanen vessanpönttö ei oo kovin ilahduttava asia, samoin mua ottaa päähän ne taulut, joita ei vieläkään olla saatu seinälle iskuporakoneen puutteen vuoksi. Tätä kautta kun miettii, tulee vessaharjasta ja siitä iskuporakoneesta myös iloa tuottavia asioita, vaikka monilla tuntuu ainakin alkuun olevan pintapuolinen käsitys siitä, että konmarituksen jälkeen kaappeihin jää vain hattaraa ja yksisarvisia.

      Poista
  2. Itse en ole vielä kyseistä kirjaa lukenut, mutta kun muutto pukkaa päälle ja oon päättänyt ettei uuteen asuntoon mitään turhaa mene niin oon saanut ihan huolella käydä kaappeja läpi. Karkeasti laskettuna nyt kuukauden sisällä tavaraa on lähtenyt uusille omistajille kaksi jätesäkillistä, kierrätykseen ainakin sama määrä ja nyt vielä kirpparia odottaa kaksi banaanilaatikkoa. Tässä oon kuitenkin herännyt ajatukseen, että miten ihmisellä voi olla niin paljon ns. turhaa tavaraa. Vaikka säännöllisesti kaappeja käynkin lävitse löytyy aina jotain mitä en tosiaan tarvitse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutto on kyllä aina loistava hetki käydä läpi koko omaisuus! Meidän viimeisin muutto tehtiin niin juosten kusten (pakkasin kaiken yhden viikonlopun aikana).

      Ja kieltämättä välillä on sellanen fiilis, että aina jostain löytyy jotakin, jolla ei oikeastaan tee yhtään mitään, mutta joka on edelleen olemassa silkasta olemisen ilosta...

      Poista
  3. Oon kans konmarittanu kämpän, ja meikäläinen; entinen shoppailuaddikti onkin nykyään minimalistisuuteen pyrkivä järkeilijä! Vapauttavaa ku ei tarvii sen kummemmin esim. säästää ulkomaanmatkoja varten, koska rahaa jää niin paljon yli, kun ei ostele kokoajan kaikkea hyllyntäytettä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon myös muovannut omaa ajattelutapaani shoppailun kannalta tän kevään aikana! Toki taloudellisistakin syistä ja sen takia, että ostin alkukesästä rahareiän, jota autoksikin kutsutaan, mutta ihan muutenkin. Entistä useammin tulee kaupoilla huvinvuoksi pyöriessä pohdittua, tarvitsenko jotakin oikeasti. Oma haave olisi luoda klassinen pohja vaatekaapille, jota voisi piristää parilla trendiostolla kaudessa, mutta nyt kun oma kroppa lähti remonttiin, on tuokin projekti jäissä :-D

      Poista