PIENI JA TEHOKAS MEIKKINURKKAUS

29. marraskuuta 2017

Meidän muutosta tulee tänään kuluneeksi kaksi kuukautta. Koko tuon kaksi kuukautta mä olen ollut ilman meikkipöytää. Ähertänyt pöytäpeilin kanssa pitkin olohuonetta, ravannut meikkilipaston ja vessan kaapin väliä aamuisin, todennut meikkaamisen maailman hankalimmaksi toimenpiteeksi ties kuinka monena aamuna peräkkäin. Kun johonkin ylellisyyteen tottuu, siitä on todella vaikeaa tottua pois. Se on vähän sama kuin tämä nykyisen asuntomme lattiamateriaaliksi valittu vinyylilankku – tähän totuttuani en enää ikinä halua laminaattia jalkojeni alle.

PB290053

Jouduin todella luopumaan meikkipöydästäni uuden asunnon myötä, tai ainakin luulin niin. Luulin, ettei uudessa kodissa olisi paikkaa mun omalle pienelle nurkkaukselleni, sillä makuuhuone on kokoluokaltaan for bed only ja tupakeittiössämme kaikelle sinne kuuluvalle on omat määritellyt paikkansa. Meikkipöytää harvoin mietitään pohjoismaalaisia kerrostaloasuntoja suunniteltaessa. Kaiken lisäksi mun pöytäni otti todella pahasti osumaa muuton aikana ja ehdin jopa suunnitella sen heittämistä roskalavalle, sillä viime vuonna maalaamani runko oli päässyt rapistumaan muutenkin. Ennen muuttoa mielen päällä kävi myös uuden suuremman pöydän hankinta. Onneksi jätin uusimishaaveet sikseen ja nakkasin vanhan pöydän muuton yhteydessä parvekkeelle odottamaan kohtaloaan..

PB290055

Keskiviikkoiltana sain kuitenkin yllättävän inspiraation. Muistelin, että pöytäni alla olevan lehtihyllyn saisi irrotettua ja että eteisen kaapista saattaisi vielä löytyä pieni purkki valkoista maalia. Voisin siistiä pöydän rungon ja yhdistää lipastoni sen kanssa. Onhan tuo Ikean Alex huomattavasti syvempi kuin Vittsjö-sarjan pöytä, mutta lipasto tuo nyt kivasti lisää laskutilaa ihan oikean käden ulottuville.
  Ryhdyin tuumasta toimeen joitain hetkiä kymppiuutisten jälkeen ja puolen yön tiimoilla mulla oli taas paikka, jossa aloittaa aamu. Olihan se täysi työ koittaa pitää emäntäänsä kiintynyt koiranpentu pois maalitörpön luota, kun se ei suostunut nukahtamaan mun ollessa aidan toisella puolen, mutta loppupeleissä pöydän entisöinti kävi näppärämmin kuin olin osannut edes odottaa ja päästiin koko perhe untenmaille.
  Tarkoituksena olisi vielä nostaa peili ja valot seinälle, missä niiden oikeasti kuuluisikin olla, mutta toistaiseksi peili nojaa seinää vasten ja valot sinnittelevät kaksipuoleisen teipin varassa. Porakonehan meiltä löytyisi kyllä, mutta tajusimme tänään, ettei koko huushollista löydy sopivia poranteriä.

PB290049

Naurettavaahan tämä on myöntää, mutta mun aamut on olleet sanalla sanoen kaoottisia ilman mun omaa pöytää. Tuo tuhannen auringon voimalla suoraan edestäpäin puskeva valo on sellainen elementti, johon tottuu yllättävän nopeasti ja jonka rinnalla vessan peilikaapin ylhäältäpäin loistava valo tuntuu olevan kelvineiltään samalla tasolla tulitikun kanssa. Puhumattakaan siitä, etten neuroottisuuksissani voi mitenkään säilyttää meikkejäni kylpyhuoneessa, sillä pelkään lämpimän ja kostean ilman aiheuttavan niiden totaalisen pilaantumisen. Luomisen into on päässyt tukahtumaan syksyn aikana, mutta toivottavasti siihen tulee nyt muutos.

Kaikki on siis yhdessä ja samassa paikassa, jolloin omat aamurutiinit sujuvat huomattavasti rivakammin. Oli positiivista huomata, että ennen puoli makuuhuonetta vaatinut kokonaisuus mahtui pienelle metrin pituiselle pätkälle eteisen nurkkaan. Pöytä istuu paikalleen kuin nakutettu!
  Vaikka mä olen alusta alkaen kokenut olevani kotona tässä uudessa asunnossa, on ne omat pynttäyshetket tuntuneet siltä kuin olisi yrittänyt räpiköidä jotenkuten jonkun ystävän keittiönpöydän ääressä vieraan ihmisen meikeillä. Nimimerkillä, entodellakaanmeikkaamuuallakuinkotona_94.

12 kommenttia:

  1. Voi kun itsekin saisin tollasen, mutta ei. meillä on tasan kaks vapaata nurkkaa ja niitä en halua tuhlata muhun :| Mun meikkaaminen tosin on nykyään sitä, että vähän kulmaväriä, sitten meikkipohja ja silmänaluset piiloon , ulos -> joten ehkä en ansaitsekaan moista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun arkimeikkaaminen oli myös kovaa vauhtia valumassa tuohon suuntaan, enkä missään nimessä halunnut niin käyvän :'-D Miehellä on olkkarissa kaksi metriä omaa tilaa, joten tämä satasenttinen vessan oven takana olkoot mun oma temppelini...

      Poista
  2. Kivan näköinen meikkinurkkaus, vaikka itse en ehkä edes ymmärrä sen hienoutta niin hyvin, kun olen niin kaukana meikkihifistelijästä kuin olla voi :-D Mun meikit mahtuu kylppärin peilikaapissa yhdelle hyllylle ja peilikaapin valo riittää meikkaamiseen oikein hyvin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, on miustakin monet jutut törkeen siistejä, mutta en koe niitä itselleni tarpeellisiksi :-D Sitten taas on näitä juttuja, joihin on jossain vaiheessa elämää tottunut ja elämä ilman niitä tuntuu ihan älyttömän hankalalta!

      Poista
  3. Aivan ihanan näköinen tuo nurkkaus, kelpais kyllä mullekin :D Mistä tuo pöytä onkaan peräisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöytä on Ikean Vittsjö, tuunattu versio vain :-)

      Poista
  4. moi, mistä on nuo ihanat peilin lamput, vai kuuluvatko siihen? Entä pöydän peili? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valaisimet on Ikean Musikit :-) Peiliä ei enää myydä, mutta kyseessä on Ikean Kolja!

      Poista
    2. Vähä myöhässä mun vastaus, mutta selitin ehkä vähän epätarkasti, eli tarkoitin tuota pientä meikkauspeiliä joka on pöydällä, että mistä se on :) Kolja on ilmeisesti tuo iso?

      Poista
  5. Mulla on vuosikausia ollut tollanen kunnon vintage-meikkipöytä ja en kyllä siitä luopuisi mistään hinnasta, joten ymmärrän kyllä tämän sinun ahdistuksesi kun meikkinurkkausta ei ole ollut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä :-D Ei sen tarvii olla edes mitenkään messevä luksusjuttu, jonka menettäminen tuntuu tekevän elämästä vaikeaa!

      Poista