MITÄ ROUDAAN KAIKKI PÄIVÄT MUKANANI?

23. helmikuuta 2017

Aah, legendaarista! Mä olen jälleen päässyt sellaisen arjen kylkeen kiinni, johon oleellisena osana kuuluu jonkinlainen veska sisältöineen kaikkineen. Toisin kuin tavan koulua käydessä ja luennoilla juostessa, pysyy työharjoittelun aikana mukana kulkeva laukku jokseenkin samanlaisessa järjestyksessä joka arkipäivä - viikonloppuisin kun nautin sitten täydestä laukuttomuudesta ihan täysin rinnoin. Joku ehkä muistaakin, että olen joskus maininnut olevani just se ihminen, joka kantaa koko omaisuuttaan taskuissa jos se vain mitenkään on mahdollista. Eli vaikka edessä on varsin geneerinen postaus, on tämä mun kohdalta omanlaisensa erikoisuus. Viimeksihän mun laukkuun on kurkattu kolmisen vuotta sitten?!
  IMG_78932

Mä kirjoittelin kesän lopulla uuden merkkilaukun ostamisesta ja Ralph Laurenin City Tote siintää edelleen unelmissa, mutta nimenomaan vain ja ainoastaan unelmissa. Kun Rontti kuoli, päätin, että ylimääräiset sataset menevät ehdottomasti ennemmin muistotatuointiin kuin ensimmäisen oman koiran rinnalla melko mitättömältä tuntuvaan käsveskaan, mutta kellä häitä järjestävällä opiskelijapariskunnalla nyt olisi käyttää ylimääräisiä satasia häiden ulkopuolisiin hankintoihin? Ei niin kellään. Molemmat näistä ovat siis hyllyllä odottamassa täytäntöönpanoa sitten joskus. Sen sijaan tein pari viikkoa sitten aika huikean kirpputorilöydön, kun bongasin tämän mustan nahkarepun kirpputorilta kuudella eurolla.
  Mulla on tällä hetkellä kaksi tavallista laukkua, joista molemmista pidän erittäin paljon, mutta kun bussipysäkille on rämmittävä etenkin talvisaikaan haastavamaastoisen metsäpätkän poikki, ei intressejä parin kilon kiikuttamiseen käsikynkässä oikein tahdo löytyä. Tämä mun reppu on ihanan pehmeä selässä ja tää onkin säästänyt mut jo monilta niskahartiaseudun kivuilta, vaikka sisuksiin olisi ahtanut pienen omaisuuden edestä tavaraa. Taskuja on ihan kivasti niin repun sisä- kuin ulkopuolellakin.
  IMG_79242

Voitaisiin ensimmäisenä hyökätä ihan the taskuun. Vakiona sieltä löytyy kalenteri ja silmälasit koteloineen sekä jonkinlainen tekninen vimpain. Yleensä se on tabletti, mutta luentopäivinä ja Helsingissä käydessäni joudun kantamaan mukana joko omaa konetta tai työläppäriä. Tällöin se tabletti jää oletettavastikin pois kyydistä.
  Mä olen edelleen ihan neuroottinen taviskalenterin käyttäjä, ollut ihan lukiovuosista saakka. Mä en osaa enkä muista käyttää kännykän kalenteria, vaikka se synkronoituisi kuinka kivasti sähköpostin ja tietokoneen kanssa, vaan kuskaan kunnon vanhanaikaista paperikalenteria uskollisesti mukanani jo ties kuinka monetta vuotta putkeen. Yhden lukuvuoden kokeilin olla ilman: ei tullut mitään. Työharjoittelun takia vielä vaihdoin kalenteria kesken vuoden, sillä Clas Ohlsonilta alkusyksystä ostamani kalenterin viikko per aukeama -taitto ei oikein toiminut tässä hommassa. Uusi kalenteri on Tigerista ja siinä on jokaiselle päivälle oma sivunsa. Superhyvä!
  IMG_79072

Repun toisessa etutaskussa kannan naisasioita. Mä pidän ihan tavan käsirasvaa työpisteeni kaapissa ja mukana kulkee sitten milloin mikäkin perusrasva. Ne on mulle näin talvisaikaan ihan elinehto, nytkin on kolmessa sormessa jotain ihmeellistä kuivaihottumaa, kyynärpäiden iho on ihan putoamispisteessä ja huulet heittäytyy kettupäiksi vähintään kerran viikossa - kovilla pakkasilla sitäkin useammin. Mitä ihan meikkeihin tulee, en jaksa roudata mukanani mitään mieletöntä arsenaalia, koska oon aina ollut ihan jumalattoman huono freesaamaan omaa meikkiäni päivän aikana eikä se kolmen jälkeen iltapäivällä mun mielestä sitä enää tarvitsekkaan, kun ensimmäiset kulumisen merkit alkavat näkyä kasvoilla. Yleensä messissä on siis vaan päivän huulimeikit, mutta tämäkin kostautuu aina välillä, kun niitä kertyy reppuun siinä määrin, että joku saattais luulla mun kaupittelevan niitä ihmisille repustani käsin (en usko olevani ainoa).
  Oletuksena nainen tarvitsee kuukautissuojia vain kerran kuukaudessa ja näin on allekirjoittaneenkin kohdalla, mutta reilun 10 vuoden kokemuksen perusteella oon tullut näin siihen lopputulokseen, että niitä on hyvä olla aina mukana. Jossei itselle, niin sitten sille naispuoliselle ystävälle, joka ei ehkä ole ajatellut ihan loppuun saakka kotoa lähtiessään. Sama pätee ponnareihin ja pinneihin, niiden mukana roikkumisesta harvoin on mitään haittaa.
  IMG_79412

Jos pyörähdän töiden jälkeen kaupungilla tai muuten kaupassa, kulkee lompakko ennemmin takin taskussa tai kädessä, koska repun isointa loossia on niin tuskastuttavaa lähteä kaivelemaan kassajonossa. Muuten se hengaa repussa viitenä päivänä viikossa. Mulla on olemassa myös pienempi kolikkopussi, jossa kulkisi vain ne oleellisimmat kortit ja käteinen silloin harvoin, kun mulla sitä on, mutta kun pidin sitä lompakonkorvikkeena kuukauden ajan, meinasin hukata tai unohtaa sen johonkin ainakin viidesti. Puhumattakaan siitä, kuinka monen liikkeen kassalla jouduin toteamaan, että kantiskortti on kotona varsinaisessa lompakossa ja milloin mitkäkin pisteet jäivät siltä erää kerryttämättä. Mitä isompi lompsa, sen parempi.
  Marimekon penaaleja mä olen suosinut yläasteelta saakka. Parempia ei yksinkertaisesti ole ja niihin mahtuu oikein hyvin kaikki oleellinen. Mitä nyt lukiossa piirtelin korkkiruuvista seuraavaa muistuttavia viivoja, kun penaalia pidemmät viivottimet oli aina katki. Mutta kuulokkeet sinne mahtuu ja ne kulkeekin mukana yleensä joko lompakkoon tai penaaliin sujautettuna, jolloin ne löytyvät helposti eivätkä tarraa kiinni mihinkään.
  IMG_79532

Toisesta etutaskusta löytyvät bussikortti, työpuhelin ja avaimet. Näiden lisäksi kuljetan samaisessa taskussa harjoittelupaikan henkilökorttia/kulkulupaa, mutta halusin ihan tarkoituksella jättää sen pois blogiin jaettavasta kuvasta, koska erinäiset turvallisuussyyt.
Bussikorttia oon kantapään kautta oppinut kuljettamaan taskujen sijasta repussa tai lompakossa. Ei olisi ensimmäinen eikä edes kymmenes kerta, kun mä tiputtaisin sen jonnekkin matkan varrelle taskusta jotain muuta kaivaessani.

Mutta kuten ehkä huomaatte, oon tykännyt jakaa repun taskuja ikäänkuin osastoihin ja itsellä onkin hyvin mielessä se, kummalta puolelta ja mistä taskusta löytyy mitäkin. Helpottaa kummasti elämää, kun viidentoista asteen pakkasessa ei tarvitse kääntää koko reppua ympäri löytääkseen kotiavaimia. Järjestelmällisyys voi siis ulottua varsin monille eri elämän osa-alueille, vaatekaappiin se ei omalta osaltain tosin ole vielä yltänyt.
  Laukun ulkopuolelle jäävä roina kulkee sitten tietysti taskuissa tai käsissä, harvemmin sitä enää nykyään esimerkiksi omaa puhelinta laukkuun heittää koska se on miltei kasvanut käteen kiinni. Mun harkkapaikan työpisteellä on tilanjakajana toimiva kaappi, jonka uumeniin oon kätkenyt jos jonkinnäköistä juomapulloa, varasukkaa, hiusharjaa ja nenäliinaa. Mukana kulkee vain kaikista oleellisimmat jokapäiväiset tavarat!

8 kommenttia

  1. Mä oon aivan samanlainen laukun organisoija! Mikään ei oo ikinä hukassa kun sen laittaa tiettyyn taskuun, ja jos taskuja ei oo tarpeeksi niin sitten otetaan erilaisia pussukoita ja jemmataan tavarat niihin erilaisten kategorioiden perusteella... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mul on kans taskuttomia laukkuja varten ties mitä nyssäköitä ja viritelmiä :-D Pitäis varmaan hommata se sellanen ihan kyseiseen tarkotukseen tehty lokerikkosysteemi, helpottais varmasti elämää aikalailla!

      Poista
  2. Oi vitsi tulee ihan omat kouluajat mieleen kun laukussa kulki kaikki tarpeellinen mukana, ja perfektionistille tyypilliseen tapaan tietenkin järjestyksessä. Nykyään kun laukkua harvemmin tulee kannettua mukana missään, kun koulupäiviäkin on niin harvakseltaan. En edes muista milloin olisin viimeksi kaivanut käsilaukun kaapista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on jännä tää "aikuisuus", kun yhtäkkiä pitääkin roudata samanlaista tavaramäärää mukana kuin peruskoulussa ja lukiossa :-D Opiskelijaelämä on just siitä ihanaa, että luennoilla tarvii tasan sitä läppäriä ja harvemmin yhtään mitään muuta!

      Poista
  3. Moikka! Ompa kiva blogi sulla! Hirmu hyvät ja selkeät sivut plus kauniit kuvat. Aloitin pari viikkoa sitten uuden blogin parin vuoden tauon jälkeen ja etsiskelen uusia seurattavia tämän hiljaiselon jälkeen :D Tykästyin blogiisi paljon ja jään mielenkiinnolla seurailemaan! Käy myös kurkkaamassa mun blogi, jos kiinnostuit:

    www.minnavahasarja.com/blogi

    - Minna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon Minna ja tervetuloa seuraamaan! :-)

      Poista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne