3 LUOMIVÄRIPALETTIA, JOTKA EHDOTTOMASTI HALUAISIN

18. syyskuuta 2017

Mikäs sen parempi päivä pohtia tulevia meikkihankintoja kuin yhden sellaisen virallinen julkaisupäivä? Kaikki kolme palettia eriävät siitä normista, jota tavallisesti luomivärihankinnoissani noudatan ja listalta löytyy tuttujen ja turvallisten sävyjen lisäksi muutamia kunnon väripilkkujakin!


Untitled #33
Kat Von D Saint and Sinner (62 $)
KVD:n uusin lempilapsi on sanalla sanoen mahtipontinen. Jättiläismäinen paletti sisältää 24 kirkoissa ja katedraaleissa nähtyjen lasimaalausten inspiroimaa sävyä, jotka ovat mun tyypilliseen repertuaariin verrattuna hyvin erikoisia, mutta se oli silti menoa, kun näin tämän ensimmäisen kerran eräällä Katin Youtube-videolla. Ollaan jo niin erikoisella levelillä, että se on jo hemmetin siistiä, vaikkakin tiedostan sen tosiasian, ettei tästä olisi alekirjoittaneelle everyday-paletiksi. Paletin viehätysvoima on kuitenkin valtaisa ja Kat mitä ilmeisimmin osaa asiansa, mikäli kokemuksia hänen tuotteistaan on uskominen.
  Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta KVD:n meikeistä ja voi olla, että kokemukseni juuri Saint and Sinner -paletista jäävät myös olemattomiksi. En siis todellakaan tiedä, millaisia poppamieskonsteja mun on heitettävä kehiin, jotta mä pääsisin käsiksi tähän palettiin. Kat Von D aloitti kyllä kansainväliset toimitukset, eivätkä hänen tuotteensa ole enää eksklusiivisesti for Sephora only, mutta toimitukset jatkuvat edelleen vain valikoituihin maihin. Yksikään Pohjoismaista ei siis onnistunut luovimaan tietään tuolle harvojen ja valittujen maiden listalle.

Huda Beauty Desert Dusk (£ 56)
Heräsin tänään sähköpostiin, joka rinkutti iloisena tämän paletin launchaamisesta. Meillä on tällä hetkellä (valitettavasti?) niin paljon muita rahareikiä tiedossa, että olen karsinut meikkiostokseni minimiin ja samasta syystä joudun jättämään Desert Duskin vielä toistaiseksi kaupan hyllylle, mutta tuskin kovin pitkäksi aikaa. 
  Desert Duskin taustalla oleva inspiraatio on lähtöisin auringonlaskun säteissä kylpevältä aavikolta. Siinä yhdistyvät niin aavikolta tutut lämpöiset sävyt kuin leiskuvalta taivaalta napatut violetin vivahteetkin. Syksyn tullen viininpunaiset ja violetit inspiroivat itseäni valtavasti, mutta Huda-neitsyenä myös kokemus houkuttelee. Desert Duskin sisarpaletti  Rose Gold ei ole koskaan herättänyt mussa mitään erikoisempia tuntemuksia, mutta Desert Dusk pomppasi värimaailmansa ansiosta ostoslistalle miltei heti lävähdettyään mun nenän eteen Instagramissa. Paletti eroaa ainesosallisesti/koostumuksellisesti jonkin verran edeltäjästään, mutta katsomani arvostelut ja mielipiteet ovat jakautuneet tämän suhteen niin fifty-fifty, etten oikein voi muuta kuin kokeilla itse ja olla viisaampi vasta sitten.

Morphe x Jaclyn Hill (38 $)
Ah, legenda jo syntyessään. Kahdestä edellisestä paletista poiketen Morphe on brändi, jonka luomiväreistä mulla on jo kokemusta, mutta Jaclynin paletissa koostumus on ilmeisesti viety jollain tekniikalla (sävyt painettu palettiin eri tavalla kuin normaalisti?) aivan uudelle tasolle, joka onkin juuri pääsyy sille, miksi kyseinen paletti niin kovasti ainakin meikäläistä houkuttelee. Sävyt eivät sen suuremmin eroa siitä, mitä multa omastakin takaa jo löytyisi, sillä etenkin paletin oikea laita on nähty jo useaan otteeseen. Myöskään Jaclyn itse ei kuulu fanitukseni kohteisiin ja pidän hänen videoitaan lähinnä rasittavana katsottavana, mutta pakkohan se on myöntää, että kyseessä on taidokas meikkiartisti.
  Tämä on jälleen paletti, jonka hankkimista saan odottaa, sillä toimitus- ja huolintakuluineen paletin hinta kohoaa niin poskettomiin lukemiin, etten ikipäivänä suostuisi sitä maksamaan. Kyseessä on kuitenkin vain Morphen paletti. Toistaiseksi Jaclynin paletin voi hankkia itselleen vain ja ainoastaan suoraan Morphelta, mutta Beautybay on jo hetken pedannut tämän saapumista valikoimiinsa. Jonotuslistalla siis ollaan ja meikkifriikin näpit jatkuvassa valmiudessa klikkaamaan paletin ostoskorin kautta kotiin.

Lähtökohtaisesti tykkään paleteista, joissa on joku katseenvangitsija ja joissa värit on aseteltu silmäämiellyttävällä tavalla/paletin layoutin taustalla on joku syvempi ajatus, kuten Saint and Sinnerissä. Näissä kolmessa paletissa on yllättävän paljon shimmereitä tai muuten hohtavia sävyjä, joita en yleisesti niin kovin välitä meikissäni käyttää, mutta iänikuisia mattasävyjä pitkään kuluttaneena taitaa se raja niidenkin käyttämiselle olla piakkoin vastassa...

Jaetaanko kenties samoja ajatuksia vai meneekö joku näistä kolmesta ihan ehdottomasti teidän nope-listalle?

KERMAISTA, TULISTA JA TOMAATTISTA: Maailman paras lohturuoka

6. syyskuuta 2017

Vaikka mun mielenkiinto on aina vain entistä vahvemmin kosmetiikassa, en suostu päästämään irti lifestyle-bloggaajan leimasta, vaan jaan itsepäisesti mielireseptejäni aina kun ylivoimainen sellainen osuu kohdalle! Tämä tomaattisen tulisen kermainen katkarapupasta juontaa juurensa toissakesään, kun vietettiin meidän lukion tyttöporukan kesken epävirallista luokkakokousta ja käytiin Lahdessa Mamma Mariassa syömässä. Otin silloin ensimmäistä kertaa katkarapupastaa kermaisessa tomaattikastikkeessa ja ihastuin siihen ikihyviksi. Pöperön sulot jäivät kuitenkin uinumaan mieleni sopukoihin, kunnes mut viime heinäkuisissa polttareissani vietiin Tallinnassa italialaiseen ravintolaan, jonka menusta löytyi jälleen katkarapupasta, tällä kertaa tulisessa tomaattikermakastikkeessa.

IMG_0413

Polttareista mitenkuten kotiin selviydyttyäni aloin etsimään ohjetta pastakastikkeelle, jossa oli katkarapuja, kermaa, tomaattia ja ihan hiven chiliä. Olo oli vähintäänkin pöllämystynyt, kun Ilta-Sanomien ruokaosio tarjosi mulle kaikista parhaimman reseptirungon, jota lähteä muokkaamaan oman maun mukaiseksi. Olen kokannut katkarapupastaa nyt muutamasti ja se paranee kerta kerralta. Viikottaiseksi opiskelijapöperöksi tästä ei ole, sillä katkaravut ovat aivan mielettömän kallis (ja kyseenalainen) raaka-aine, mutta kun tahdon hemmotella itseäni, tämä on ehdottomasti helpoin tapa tehdä se!

IMG_0418

n. 8 rullaa tagliatelle-pastaa
½ sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
½-1 punainen chili
1 rkl ruokaöljyä
2,5 dl ruokakermaa
150 g ranskankermaa
150 g kirsikkatomaatteja
300 g jättikatkaravunpyrstöjä
suolaa

Keitä pasta. Mä laitan keitinveteen yleensä pari teelusikallista suolaa, jottei pasta ole itsessään täysin mautonta, mutta jotta suolaa voi halutessa lisätä valmiin annoksen päälle lisää.

Pilko sipulit ja chili mahdollisimman pieneksi silpuksi ja kuullota niitä öljyssä hetki. Mä käytän jättiläismäistä wokkipannua, mutta kasari tai tavan paistinpannu käy myös oikein loistavasti.

Lisää sipulien ja chilin joukkoon kermat ja sekoita. Kun ranskankerma on sulanut kastikkeeseen, lisää halkaistut kirsikkatomaatit ja suola. Anna kastikkeen porista minuuttia.

Helpointahan tämä olisi, jos katkarapuina käyttäisi niitä pieniä ja valmiiksi kuorittuja, mutta mun mielestä juju piilee nimenomaan jättiläismäisissä pyrstöissä, joissa on vähän suutuntumaa. (Sulata katkaravut ja) poista katkaravuista kovat pyrstöosat heti aluksi, jotta ne on tässä vaiheessa helppo lisätä kastikkeeseen. Pidä kastiketta liedellä vielä hetki, jotteivat katkaravut jää kylmiksi.

Lisää keitetty pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita. Pihdit on tässä vaiheessa ihan huikea vaihtoehto, jos suosii spagettia tai tagliatelleä.

Tarjoile sellaisenaan tai hienon juustomurun kera. Mikäli olet täysi-ikäinen, valkoviini käy ruokajuomaksi aivan loistavasti, mutta chilin tuoman pienen potkun vuoksi maitokaan ei ole pöllömpi vaihtoehto.

IMG_0427

Parastahan tässä pöperössä on mun mielestä se, että saan syödä kaiken yksin, sillä J ei pidä katkaravuista, chilistä eikä sipulista. Mä taas en välitä sitruunasta tahi pippurista, joten olen jättänyt ne kokonaan pois omasta reseptivedoksestani. Tuo mun resepti tuottaa 4-5 annosta, mutta pelkkää pastaa ja kermaa lisäämällä saa annosmäärää lisättyä yhdellä tai kahdella annoksella. Kyseinen pasta on myös ihan älyttömän helppo ja nopea tehdä uuvuttavimmankin työpäivän jälkeen, eikä siinä oikein voi mennä vikaan, kunhan tekee alkuvalmistelut kunnolla eikä rupea perkaamaan katkaravunpyrstöjä kesken ruoanlaiton.

Oletteko te kokeilleet jonkun ravintolassa ihastuksenne herättäneen annoksen luomista kotona? Miten siinä kävi?

TOINEN ALKU

3. syyskuuta 2017

Kuvat ovat viikonloppuna Lahden matkustajasatamassa järjestetystä Sataman yöt -tapahtumasta, johon meillä on kaveriporukalla ollut tapana päättää kesämme jo muutamana peräkkäisenä vuotena. Tällä kertaa kyseiseen tapahtumaan päättyi myös vahvasti häihin keskittynyt aikakausi. Syksy tuo mukanaan täysin uudet haasteet, yllätykset ja ilon aiheet.

Ollaan usein kotona pohdittu sitä, miten ollaan oman kaveripiirin vanha pari, mutta miten ei siitä huolimatta olla "saavutettu" niitä tiettyjä virstanpylväitä, joita jokaiseen aikuiseen parisuhteeseen yleensä kuuluu. Ei ole lapsia tai lemmikkejä, ei ole autoa eikä asuntolainaa. Molemmilla on omat tilit, tulot ja menot. Vaikka luottamus toiseen ja usko tulevaan ovat läpi yhteisten vuosien pysyneet vahvoina elementteinä, on sitä omaisuuden haalimista alitajuntaisesti lykätty avioliiton solmimisen paremmalle puolelle. Omalta osaltaan myös ikä ja sen myötä tietyt elämänvaiheet ovat vaikuttaneet asiaan  vastavalmistuneena ylioppilaana ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia tai ostaa yhteistä asuntoa, vaikka takana olikin silloin jo kolme yhteistä vuotta.

Meidän elämä on kuitenkin rullannut eteenpäin oikein mainiosti ja ollaan myös kaveripiirimme ensimmäinen naimisiin ehtinyt pariskunta. Hääblogin puolella jo kirjoittelinkin, että tavallaan avioliitto on toiminut meidän perheen kivijalkana ja sysännyt liikkeelle monta sellaista projektia, joilla on suuri vaikutus meidän elämään tulevaisuudessa. Vaikka avioliitossa onkin nykyisin kyse vain helposti revittävissä olevasta sopimuspaperista ja se edustaa monelle täysin turhaa instituutiota, on se meille silti iso loikka kohti aikuisuutta sekä siinä samalla omanlaisensa vakuutus parisuhteen jatkumiselle. Jonkun mielestä ajattelutapa voi olla naiivi, mutta kun tässä nyt on silmät kirkkaina papin edessä väitetty rakastavamme toisiamme elämämme loppuun saakka, sitä tavallaan uskaltaa pistää paljon enemmän peliin. 

Luvassa on siis aika huikeita juttuja. Muutetaan uuteen asuntoon, joka ei vielä tässä elämänvaiheessa valitettavasti ole oma, mutta joka mahdollistaa monia kivoja aikuisten juttuja. Asunto on aivan uusi, talo itsessään on vielä tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa. Mä rakastan symboliikkaa ja tämä täysin bränikkä asunto toimii meille toisena alkuna, kun se teini-iässä solmittu kahden opiskelijan suhde on muuttunut lainvoimaiseksi kahden aikuisen väliseksi liitoksi. Uusi asunto tulee olemaan se asunto, jossa perustetaan meidän perhe kenties vielä tämän vuoden puolella. Vauvanvaatteita tai lastenvaunuvertailuja mun blogiin on turha odottaa vielä vuosiin, mutta uutta kotia etsiessä lähtökohtana oli vuokranantajan lemmikkimyönteisyys. Mikäli kaikki menee hyvin, tulee joulukuusen alla tänä vuonna olemaan ainakin muutama vinkulelu ja puruluu. 

Meillä menee tällä hetkellä ihan hitsin hyvin ja me ollaan aivan älyttömän onnellisia. Mulla on henkilökohtaisesti edessäni yksi koko elämäni kiireisimmistä syksyistä, kun näiden kotona tapahtuvien projektien lisäksi olisi vielä osa-aikatyö ja reissun ulkomaille vaativa opparikin huolehdittavana, mutta omalla tavallaan en ole osannut niitä murehtia. Tämän pesunkestävän realistin takaraivossa on toki jatkuvasti ajatus siitä, miten täältä tämänhetkisistä pilvilinnoista voi pudota rysähdyksellä ihan muutamassa hetkessä pohjamutienkin läpi todella syvälle jonnekin, mutta mä olen tällä kertaa päättänyt edes yrittää keskittyä niihin pieniin ja vähän suurempiinkin valonpilkahduksiin elämässä. Mulla ei ole tällä hetkellä pienintäkään syytä murehtia ♥

BRIDAL ESSENTIALS

28. elokuuta 2017

Ymmärsin hääpäivän aikana stressanneeni meikkiäni aivan turhaan. Olin miettinyt pääni puhki meikkivoidesävyjen ja huulipunien vuoksi vain kirkon asehuoneessa täristessä tajutakseni, että mulla olisi ollu niin paljon tähdellisempiäkin asioita hysterisoitavaksi. Mulla oli kuitenkin muutamia avaintuotteita, jotka tekivät hääpäivän laittautumisesta huomattavasti tavallista miellyttävämpää ja jotka ovat jääneet mun vakituiseen käyttöön myös arjen koitettua.
  Toki esimerkiksi hääpuku ja meidän yhteinen jotain sinistä ollut hääautommekin olivat tärkeitä päivän kannalta, mutta hypätään kuitenkin nyt hetkeksi tämän pääblogini merkittävimpään aihepiiriin.

IMG_0389

beautyblender® Bubble Aiemmin tänä vuonna totesin RealTechniquesin sienen vievän beautyblenderiä ihan kuusnolla, mutta kyllä tää Bubble-versio vaan on ollut käänteentekevä kapistus siihen mielipiteeseen. Materiaali on todella paljon pehmeämpää kuin orkkisblenderissä ja ilmeisesti myös sen takia toimii monin verroin paremmin mun pintakuivalla iholla. Miinusta arasta hempeän vaaleanpunaisesta väristä, mutta se nyt on sivuseikka.

Olivia Klein Oil wash & care Sain tämän keväällä testiin hääblogini kautta, enkä ole kuuna päivänä kokenut ihoani vasten mitään vastaavaa! Kyseessä on siis hellävarainen pesuöljy, joka poistaa meikin ja puhdistaa kasvot hellävaraisesti jättämättä jälkeensä öklöä limapintaa saati kuivuutta. Pesin tällä kasvot muutamana päivänä ennen häitä ja eron todellakin näki. Kyseessä ei siis ole vain kätevä putsari vaan ihan sanoinkuvaamattoman miellyttävä ripaus arjen luksusta. Plussaa luonnonmukaisista ainesosista!

Smashbox Photo Finish Light primer Kaiken maailman pohjustustuotteet kokeilleena painelin (lyötynä ja luovuttaneena) vielä paria päivää ennen häitä Kicksiin ja annoin perisuomalaiselle kysymisen vaikeudelle periksi. Tämä lyötiin mun kouraan kuin apteekin hyllyltä ja kotiin lähdin vähän empivin mielin, mutta testikierros kertoi epäilyn olevan täysin turha. Meikkipohja pysyi paikoillaan aivan loistavasti niin kyynelten kuin pienen tihkusateenkin sitä vismoessa, eikä jämäkähkö voide lähde levitettäessä rullautumaan, kuten ihon pintaa siloittavat primerit omilla kasvoillani yleensä tekevät.

IMG_0393

Hugo Boss The Scent for her Asia, josta kehitin itselleni maailman luokan ongelman, ratkesi, kun primerinhakureissullani erehdyin nuuskuttelemaan tätä kaikkien niin kovin hypettämää uutuustuoksua vielä ties kuinka monennen kerran. En ollut alkujaan ihastunut tuoksuun alkuunkaan, kun sitä miltei heti lanseerauksen jälkeen kävin Sokoksella nuuhkimassa, mutta parin viikon takaisen tuoksuttelun lopputulemana viestitin sillä hetkellä Tukholmassa lomailleelle äidilleni asiasta, joka sitten ilmoitti tuovansa samaisen tuoksun minulle lahjaksi. Tämä oli myös ensimmäinen kokeilemani tuoksu, jonka J herkän nenänsä kanssa kelpuutti.

Hourglass Ambient Lighting Powder En tämän rinnalla ihan äkkiseltään keksi toista selektiivistä meikkituotetta, joka olisi 120-prosenttisesti hintansa veroinen. Olin lueskellut kyseisestä puuterista pelkkää hehkutusta jo parin vuoden ajan, mutta hankalan saatavuuden ja korkeiden toimituskulujen vuoksi jättänyt sen toistuvasti tilaamatta. Intohimoni kosmetiikkaan jakava koulukaverini kuitenkin muistutti keväällä lähtevänsä kesällä heittämään kuuluisan Route 66 -reissun Yhdysvaltoihin ja että hän voisi toimittaa mulle jotain sellaisia meikkejä, joita Suomesta tai edes Euroopasta ei noin vain saa. Ambient Lighting Powder oli ensimmäisenä listalla, enkä todellakaan kadu sitä vajaata viisikymppistä, jonka tähän käytin. Lopputulos on äärettömän blurratun, mutta silti luonnollisen näköinen ja puuteri pysyy paikoillaan jopa tavallisen suihkukäynnin ajan.

IMG_0396

Parastahan näissä tuotteissa on se, että kun jokainen on otettu käyttöön pelkästään hääpäivää silmällä pitäen, vievät nämä päivittäisessä käytössä minut toistuvasti takaisin niihin hääviikon tunteisiin ja tuntemuksiin. Mä en ollut kovin ankara jännittämään, mutta fiilistelin jokaista hetkeä ihan täysillä ja painoin mieleen makuja, koostumuksia ja tuoksuja. Pieniä ja jollekin jopa mitättömiä asioita, mutta silti juurikin niitä krusiaalimpia elementtejä, jotka mahdollistavat mulle niihin tiettyihin hetkiin palaamisen tavallista huomattavasti elävämmin.


Häiden jälkeisellä viikolla koettuja fiiliksiä voit käydä lukaisemassa täältä!

ROUVA, VAIMO, MITÄ NÄITÄ NYT OLI

23. elokuuta 2017


Niin siinä vain kävi, että kaksi sai toisensa. Kommelluksilta ja harmailta hiuksilta ei todellakaan vältytty ja me ollaan onnellisia, että kauan odotettu päivä on vihdoin ohi, mutta samalla ollaan onnellisia myös siitä, että samainen päivä oli ja tapahtui. Ollaan onnellisia toisistamme sekä meidät lauantaina ympäröineistä rakkaista ihmisistä. Uskomatonta, että 19. elokuuta 2017 on nyt ohi. Uskomatonta, että kaikki meni niin loistavasti, etten toivo tehneeni yhtään mitään toisin.

Lisää hääfiilistelyjä myöhemmin, ajattelin nyt vain ilmoittaa, että naimisissa ollaan ja hyvin menee. Onnellisuuspilvissä leijuva rouva T kuittaa tältä erää!

HÄÄVIIKKO ON TÄÄLLÄ

15. elokuuta 2017

Vähän kieltämättä hankala uskoa, että menen muka lauantaina naimisiin. Tätä on odotettu ja suunniteltu niin jumalattoman kauan, mutta ei tämä ole meistä kummallekaan vieläkään millään tavalla konkreettista. Voi olla, että vielä häiden jälkeenkin puhallellaan epäuskoamme.

IMG_0368

Jään huomenna töistä vapaalle. Pomo sanoi, että ehkä ihan hyvä vaan, etten ole häähuuruissani toimistolla, en saisi varmaan mitään järkevää aikaiseksi. Hiljalleen tekeminen tuntuu nyt, kun jäljellä on enää muutama hassu päivä. Kaikki isot jutut on kondiksessa ja pienissäkin vain jonkinlaista hienosäätöä. Harmikseni ne pienet jutut ovat niitä kaikista ärsyttävimpiä ja mun stressileveli on lähtökuopissa valmiina ponkaisemaan taivaisiin. Ei tarvita kuin pieni ärsyke, tyyliin päin helvettiä repeytyvä kermaviilipurkin kansi, ja mä olisin ihan varmana täysin kypsä.

IMG_0372

Me ei oikein tiedetä, miten menetellään sitten häiden jälkeen. Näin niinkun blogin kannalta. Suunnittelimme ihanan Joannan kanssa, että hääpotrettien sekaan mahdutettaisiin muutama sellainen kuva, joissa J:n kasvot eivät näy – just for blog's sake. Toisaalta tuleva lauantai tulee olemaan mun tähän astisen elämäni ihanin päivä ja niin henkilökohtainen juttu meille molemmille, etten mä oikein enää tiedä, että miten päin tässä olisi. Parisuhteilijat, joissa toinen osapuoli ei juuri somesta välitä, ymmärtävät varmaan.

IMG_0383

Oli miten oli ja päädyttiin me sitten mihin tahansa ratkaisuun, saatte nyt ainakin toistaiseksi fiilistellä kuvia meidän häähumuisesta himasta. Häähumuinen tarkoittaa tässä tapauksessa Ikea-kasseja ja pahvilaatikoita tursuavaa hävityksen kauhistusta, kun mm. 32 tuikkukippoa, 30 kynttilänjalkaa, 100 servettiä, 22 pöytäliinaa, 150 pilliä, vieraskirja ja 72 saippuakuplapulloa odottavat juhlapaikalle siirtymistä. Alakerran häkkivarastossa olisi vielä 100 tuolihuppua ja 66 metriä hallaharsoa. Vaikka häiden järjestäminen on kokonaisuudessaan ollut ihan mukavaa puuhaa ja odotan lauantaita innolla, on vielä mukavempaa, kun pääsen tästä roinamäärästä eroon.
  Loppuviikko on mulle blogivapaata aikaa, mitä nyt hääblogia vielä vähän päivittelen, kun luonnoksiin on kertynyt pari oleellista postausta. Huominen kynsihuolto on mulle kuitenkin portti häävapaille!

PIHISTÄ VS PANOSTA: PEITEVOITEET

12. elokuuta 2017

Peitevoiteet on aina olleet mulle yksi hankalimmista tuotteista hankkia. Oli aika, kun mä en käyttänyt niitä ollenkaan, mutta nykyisin kyseessä on kategoria, joka on vahvasti läsnä mun päivittäisissä meikkirutiineissa – jos en millään jaksa kammata naamaani, mutta näytän haudasta ylös kavunneelta, kulmakynän ohella peitevoide on tuote, johon nojaudun. Niiden moninainen maailma on kuitenkin avautunut mulle vasta parin viime vuoden aikana ja tässä ajassa mä olen ehtinyt kokeilla vähän kaikkea vähän kaikenlaisista hintaluokista.
  Tieto lisää tunnetusti tuskaa ja sama sananparsi on lausuttavissa myös meikkiostoksilla käydessä. Kun on kerran saanut sivellä itseensä miltei nestemäisestä kullasta seuraavaa värivoidetta, on halppiksiin todella vaikea palata. Saati uskoa. Mä olen kuitenkin uutterasti pyrkinyt etsimään ja testailemaan peitetuotteita, joihin nojautua, kun MACin Pro Longwear loppuu eikä matkaa Helsinkiin ole tiedossa ihan lähitulevaisuudessa. High end -brändien tuotteissa on kuitenkin se onni, että niissä käytetyn pigmentin määrä on usein suoraan verrannollinen hintaan, eikä nyt vaikka siellä Stockmannin MAC-pisteellä tarvitse vierailla kuin ehkä kerran tai pari vuodessa.

IMG_0319

Onnekseni mä olen kuitenkin löytänyt loistavan hätävaraputkilon. Tosin miltei samaan hengenvetoon menin ja pyysin Yhdysvalloissa vieraillutta ystävääni toimimaan minulle vielä Pro Longweariakin monin verroin hankalammin saatavilla olevan peitevoiteen välikätenä. Tiedän jo, että Essencen Camouflage toimii loistavasti Pro Longwearin hätävarakorvaajana, mutta miten se toimii uuden ihastukseni – Tarte Shape Tapen – rinnalla?
  Se kaikista selkein ja samalla ärsyttävin ero lienee saatavuudessa. Shape Tapella lutratakseen on matkustettava joko Yhdysvaltoihin tai sitten tehtävä järjettömät toimituskulut ja mahdolliset huolintakulut sisältävä tilaus Tarten omaan verkkokauppaan. Koska Shape Tape on toistaiseksi "Ulta Only", ei sitä ole mahdollista löytää edes Euroopan Sephoroista. Essencen Camouflagea kattelin viimeksi tänään paikallisen Tokmannin kempparissa.

IMG_0327

Tuotteiden koostumus kämmenselälle testatessa ei poikkea toisistaan ihan niin hirveästi. Camouflage on ehkä himpun verran kuivempaa, mutta sekin voinee taas johtua siitä, että oma tuubini on asuttanut meikkivarastojani jo ihan hyvän aikaa. Mainitsemisen arvoista lienee kuitenkin se, että Camouflage voi hapettua iholla, jos sellaiseen on yhtään taipumusta. Kasvoilla ero ei niinkään näy, mutta ylläoleva kuva on otettu joitain minuutteja swatchauksesta, eikä Camouflage todellakaan ollut noin paljon Shape Tapea tummempi heti swatchauksen jälkeen. Tässä kohtaa sovinnee kai myös valottaa tuotteiden sävyvalikoimaa; Essence Camouflage 2, Tarte Shape Tape 14. Itselläni on käytössä Camouflagesta sävy 05 Ivory sekä Shape Tapesta sävy Fair Neutral.

P1010339

Ylemmässä kuvassa mulla on kasvoillani pelkkä Armani Luminessence BB-voide sekä vähän highlighter-kynää sharppaamassa kulmia. Alemmassa kuvassa kasvoille on peitevoiteen lisäksi lisätty Hourglassin Ambient Lighting Powder kiinnittämisen merkeissä sekä poskipuna ja highlighter. Mä kärsin todella kummallisista silmänympäryksistä, sillä ne eivät ole niinkään tummat vaan enemmänkin purppurat ja herkästi punehtuvat. Myrskyn silmä on ennemminkin aivan silmän sisänurkan tuntumassa sekä yläluomilla, kun taas varsinainen silmänalunen on suhteellisen neutraali muualle kasvojen ihoon verrattuna.
  Essence Camouflage tekee sen, mitä pitää ja on aivan älyttömän budjettiystävällinen tuote. Käytin sitä todella pitkään korvaavana tuotteena MACin Pro Longwear Concealerille, kun asiaa Stockmannille ei hetkeen ollut. Tuote ei ole hirvittävän riittoisaa, sillä tummemmat silmänympärykset omaava henkilö voi joutua lutraamaan sen kanssa aika tavalla ja yksi putilo hupenee arviolta 2-3 kuukaudessa.
  Tarte Shape Tape on juuri sellainen kuin sen odotinkin olevan. Riittoisa, armelias kuivalle iholle ja äärimmäisen peittävä. Eräänä iltana suihkusta tultuani ihmettelin kylppärin huuruisesta peilistä vaaleina hehkuvia silmänalusiani – se oli Shape Tape. Jos jotain tympeää tuotteessa on, on se pakkaukseen valittu jättiläismäinen applikaattori. Mun silmät on suhteellisen syvällä päässä ja nyt kun on nämä ripsienpidennyksetkin, on Shape Tapen möykyllä vaikea päästä silmän sisänurkkaan käsiksi. Myös tuotteen annostelu tuotti aluksi haasteita juurikin suuren applikaattorin vuoksi.

Essence tulee tarjoamaan jälleen hyvän korvikkeen loistavalle high end -tuotteelle, kun Shape Tape tältä erää menee ja loppuu. Myös 20 vuotta itseäni vanhempi äiti ihastui Camouflageen, joka sekin kielii siitä, ettei kyse todellakaan ole ihan sudesta tuotteesta!

PS Häihin on tänään tasan viikko, iik!

HOME IS A FEELING

6. elokuuta 2017

Yhteistyössä LähiTapiola Vellamo*

IMG_0306

Elämä on hullu juttu. Sitä päättää toista ja päätyy tekemään lopulta aivan toisella tavalla. Pari vuotta sitten me päätettiin, että tästä nykyisestä asunnostamme muutetaan vasta sitten, kun meillä on varaa omaan. Muuttaminen on aivan hirveä homma ja häätkin oli tulossa. Noh, ne häät on alle kahden viikon päässä ja me ollaan taas vuokra-asuntomarkkinoilla.

IMG_0315

Lähdin keväällä Lähi-Tapiolan* yhteistyökamppikseen, jossa meidät bloggaajat haastettiin pohtimaan omaa nykyisyyttä, tulevaisuutta, unelmia ja keinoja, joilla toteuttaa sekä turvata ne. Me haaveillaan omasta kodista, yhteisestä vakaasta tulevaisuudesta. Mutta se sellainen aikuisten elämä tuntuu edelleen olevan niin hitsin kaukana, ettei sitä osaa pitää missään määrin konkreettisena asiana ainakaan vielä. Mulla on mahdollisuus työllistyä heti valmistuttuani, mutta koskaan ei tiedä, miten ensi viikolla alkuun pantava opinnäytetyöprosessini etenee. Valmistunko jouluna? Entäs jos mokaan töissä todella pahasti ja mun työsopimusta ei jatketa opinnäytetyön valmistuttua?
  Lähi-Tapiolan kanssa käyntiin pistämäni rahastosäästäminen* on nyt hyvässä vauhdissa ja odottelen parhaillaan seuraavaa tilipäivää, jolloin voin jälleen kartuttaa rahastoa pienellä summalla. Tässä on kuitenkin jo niin monen monituiseen kertaan todettu, että vaikka elämäänsä kuinka suunnittelisi, ei se koskaan tule menemään tasan niin kuin on suunniteltu. Voisiko rahastolle olla joku muukin kohde, jos sen kanssa ei parin vuoden päästä lähdetäkkään omakotitalometsälle?

IMG_0300

Miksi me sitten ollaan lähdetty hakemaan taas uutta vuokra-asuntoa? Suoraan sanottuna mua ensimmäisen kerran ihan oikeasti harmittaa muuttaa pois nykyisestä kodistamme. Tätä paikkaa mä en ole koskaan kutsunut kämpäksi, tämä on aina ollut koti. Ollaan asuttu tässä suhteellisen kauan edellisiin asuntoihimme verrattuna ja tässä 60-luvun epäkäytännöllisyyksin varustetussa kerrostalokaksiossa on pitkään leijunut se kotifiilis, jota edellisessä asunnossa ei koskaan ollut. Mutta meidän kotiin kuuluu myös karvaiset ja nelijalkaiset otukset, joita nykyiseen kotiimme ei saa ottaa. Harkitsimme jopa muuttoa saman taloyhtiön sisällä, koska naapuritalossa olisi tarjolla tismalleen samanlainen asunto, jonka omistaja taas sallii lemmikkieläimet asunnossa pidettäviksi. Odotellaan tällä hetkellä vastausta muutamasta muustakin lemmikkivapaasta asunnosta ja samalla mä olen täällä sormet ristissä, että löydetään uusi samanlainen fiilis. Mun kaltaiselle kotihiirelle kotona viihtyminen on ihan älyttömän tärkeää ja erityisesti edellisessä asunnossa inhosin sitä, miten sinne mennessä ei koskaan oikein tuntunut siltä, että olisi mennyt kotiin.

IMG_0317

Lähitulevaisuudessa koti- ja tapaturmavakuutusten lisäksi myös lemmikkivakuutus* tulee olemaan ajankohtainen. Netin koirafoorumeita jo vuosia seurattuani olen toistamiseen kauhistellut joidenkin eläinlääkärikustannusten mittasuhteita ja vaikka koira on perheenjäsen, on sitä tässä tilanteessa kai ihan hyvä ajatella konkreettisena hyödykkeenä - kuka muka ei vakuuttaisi asiaa tai esinettä, josta aikoo maksaa nelinumeroisen summan? Karttuessaan ne rahastosäästötkin voivat olla pika-apu odottamattoman eläinlääkärikeissin osuessa kohdalle. Se tietysti tarkoittaa koko asuntosäästörumban aloittamista uudelleen, mutta ollaan tultu vuosien varrella siihen tulokseen, että ihan sama missä me asutaan, kunhan meillä on toisemme. Ja se pörröinen hännänheiluttaja.

3 LUOMIVÄRIPALETTIA, JOITA EN HALUA

2. elokuuta 2017

Anastasia Beverly Hills Subculture
En ollut tästä millään tasolla kiinnostunut, kun ensimmäinen kuva vuoti someen. En kiinnostunut vielä silloinkaan, kun ABH julkaisi paletin viralliset kuvat heinäkuun puolivälin jälkeen. Nyt olen seurannut paletin kulkua meikkimarkkinoilla, katsonut lukuisia arvosteluja Youtubesta ja tullut yksinkertaisesti siihen tulokseen, että ei tämä vaan toimi.
  Mä en ole keltaisten ja vihreiden ystävä. Petroolia multa löytyy jonkun verran jo irtopannujen muodossa, eikä sinisille ole mun meikkiarsenaalissani sellaista sijaa, että haalisin niitä lisää. Loput neutraalimmat sävyt ovat sellaisia, että ne löytyvät jokaisen lämpimien ja neutraalien luomivärien ystävältä jo valmiiksi. Omaan makuuni kummallisen väriskaalan lisäksi deal breakerina on toiminut koostumuksen ympärillä käynyt kuhina, joka on jättänyt vähän nahkean fiiliksen Anastasian toiminnasta ja reagoinnista kritiikkiin. RawBeautyKristi teki mun mielestä aivan loistavan vertailun Subculturen ja jonkun toisen – muistaakseni Sephoran – luomivärin kesken, jossa hän blendasi värejä käsivarteensa. Sephora vei Anastasiaa tällä kertaa ihan kuusnolla ja mun mielipide paletin kauppaan jättämisestä vahvistui entisestään.

Urban Decay Naked Heat
Mitä muut edellä, sitä UD perässä. Aikoinaan vahvasti trendien aallonharjalla surfannut brändi on muuttunut perässähiihtäjäksi eikä Heat näin ollen herättänyt mussa mitään tunteita. Aivan kuten eivät muutkaan Urban Decayn paletit sen jälkeen, kun sain tietää paremmasta. 
  Don’t get me wrong, I love my warm tones, mutta eiköhän tässä olisi jo hiljalleen aika kehitellä jotain uutta. Modern Renaissance räjäytti leiskuvan lämpöisen pankin hieman yli vuosi sitten ja rakastan omaa samettikantista palettiani edelleen syvästi, mutta meikkimaailma on sittemmin jäänyt ikävästi junnaamaan paikoilleen ja itsekin olen sortunut kerta toisensa jälkeen samoihin sävyihin.
  Mielenkiinnolla ottaisin vastaan jo jonkun uuden innovaation, joko värien tai tekniikoiden puolesta. Urban Decay ei nyt ainakaan ollut se taho, joka tämän olisi toteuttanut ja Urban Decayn luomivärien yleisesti huono hintalaatusuhde yhdistettynä jo niin nähtyyn värimaailmaan luultavasti oli vihdoin se tekijä, joka mun kohdallani tämän ähkyn lämminsävyisiä paletteja kohtaan aiheutti. Anastasialla oli uuden palettinsa taustalla ihan hyvä ajatus ja idea, mutta toteutuksessa mentiin metsään ja pahasti.

Kat Von D Shade + Light Glimmer
Niin kauan kuin olenkin haaveillut KVD:n muista Shade + Light -paleteista, ei Glimmer-versio pääse tähän samaiseen haavekuvaan, vaikka kuinka pinnistäisin. Paletin layout on sama kuin Shade + Light Eye -paletissa, mutta 12 mattasävyn sijasta kyseessä on kunnon glitterioksennus. Glitter-, foiled- ja duochrome-sävyt ovat mielestäni kivoja, kun niitä on parin hassun namiskan verran 10-14 sävyn paletissa, mutta pelkkää hehkua ja kimallusta sisältävät paletit ovat sellaisia, joista pysyttelen kurttuisten silmäluomieni kanssa kaukana. Alkuperäinen Shade + Light Eye on loistava esimerkki täydellisestä, jokameikkaajan perussävyt sisältävästä kokonaisuudesta. Kimmeltävänä versiona tuo sama värimaailma taas näyttää vähän kummalliselta ja mieleen tulee vain jättiversio niistä neljän sävyn markettipaleteista, joita äitini käytti 15 vuotta sitten. Niistä, joissa mattasävyjä ei koskaan nähty.
   Sitä en kuitenkaan tiedä, muuttuuko mielipiteeni millä tavalla sen jälkeen, kun saan alkuperäisen Shade + Light Eye -paletin komistuttamaan palettikokoelmaani. Voisiko tämä täydentää sitä? Ensimmäisen Kat Von D:ni kunniaa Glimmer ei kuitenkaan saa.








Jaetaanko samoja ajatuksia vai oonko mä nyt ihan pähkähullu mukameikkifriikki, kun en edellä mainittuihin aio kajota?

PILLIFARKKUJEN FERRARI?

31. heinäkuuta 2017

Postaus sisältää affiliate-linkkejä
Linkit on merkitty *-merkillä

Muutamat teistä saattavat muistaa tämän viimekesäisen postauksen, jossa ihmettelin BikBokin Neverdenim-housuja ja niiden ominaisuuksia. Kävi ilmi, etteivät housut maksaneetkaan itseään takaisin, kun ne loppusyksystä hajosivat tutulla raivostuttavalla tavalla sisähaarasta ja sain jälleen yhden housumallin boikotoitavakseni. En mä tahallani, mutta hitsi vie, en maksa toiste kuuttakymppiä ketjuliikkeen housuista, jotka eivät kestä käytössä edes puolikasta vuotta.
  Palasin tuttuihin (ja aivan yhtä turhauttaviin) Molly-housuihin, jotka rokottavat lompakkoa puolta vähemmällä ja kestävät mun käytössä puolta lyhyemmän ajan. Toisin sanoen olen viimeiset pari vuotta pistänyt housuihin noin kympin kuussa, eikä se juurikaan hymyilytä, kun haluaisi hiljalleen siirtyä kestäviin ja ajattomiin vaatevalintoihin. Mustat farkut ovat ajattomat housut parhaimmillaan, mutta kestävyys on toistaiseksi tuottanut pettymyksen brändi kerrallaan.

IMG_0259

Pari viikkoa sitten sain mahdollisuuden kokeilla jotain aivan uutta. Mun pitkäaikainen yhteistyökumppanini Ellos* oli ottanut Leviksen brändivalikoimiinsa ja kun mun viimeisimmät Mollyt repesivät sopivasti polttareideni päätteeksi, päätin uhmata kaikkia farkkuostosten lakeja ja tilata uudet mustat pillipöksyt netistä. Mä olen kuullut valtavan paljon hyvää Levi’s Mile High* -housuista, niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin ja viimeisimmän suosituksen antoi työkaverini, joka suositteli mallia niin värin pysymisen kuin materiaalin kestävyydenkin kannalta. Olin jopa käynyt kokeilemassa niitä, mutta siitä ja kaikista hehkutuspuheista huolimatta mulla ei ollut vielä aavistustakaan, millaiset pillifarkkujen Ferrarit käyttööni saisin.

IMG_0256

Päätin jo keväällä, että kesällä kävisin ostamassa Mile Hight. Häämenot ovat kuitenkin venyneet odotettua enemmän ja pöksyt jääneet sen vuoksi ostamatta. En ole millään malttanut mieltäni, vaan olen pariinkin otteeseen käynyt kokeilemassa kyseisiä housuja ja sen vuoksi käsitys vyötärön tuumakoosta oli jossain määrin selvillä. Ihan hirveän paljon vihkoon se ei mennyt, mutta yllättäen olisin voinut valita vielä tuumaa pienemmänkin koon. Housujen vyötärö nousee todella korkealle yli navan, eikä vastaan tule sitä ongelmaa, jonka navan alle jäävien farkkujen kanssa olen usein kohdannut – koko ikäni mua olemassaolollaan ihastuttanut pömppömaha taipuu näiden housujen vetoketjun tahtoon, eikä kaiva tietään ulos läpi sepaluksen kolmen viikon käytön jälkeen.

IMG_0299

Jos housuista on pakko etsiä jotain valittamisen arvoista, niin sen kunnian saa ehdottomasti valittavissa olevat lahjepituudet. Mile Hight ihan oikeasti ovat joka kilometrisäären unelmahousut, kun lyhyinkin lahjepituus 30" on mulle aaaaivan liian pitkä. Tämä toki on niiden kilometrisäärien onni, mutta lyhyempijalkaisen on pakko kierrättää pökät ompelukoneen kautta, jos niitä ei halua kääriä pilalle. Tosin, helpompihan sitä kangasta on ottaa pois kuin lisätä.
  Kuminauhahousut tahtovat olla sitä kuminauhaa vähän joka paikasta, eikä Mile High -mallia todellakaan kannata kiskoa vyölenkeistä jalkaan. Kaduin sitä heti ensimmäisen erehdyksen tapahduttua, vaikka alitajuntaisesti tiesinkin, ettei niin saisi tehdä yksienkään farkkujen kanssa. Ylimalkainen venyvyys on mun kaltaiselle punkerolle todella korkeavyötäröisissä housuissa siinä mielessä myös vähän inha ominaisuus, ettei tuo vyötärökaistale tahdo pysyä ryhdissään, vaan nöyrtyy mun mahtavien kylkimakkaroiden alla ja rullaantuu istuessa niiden tieltä alaspäin. Viimeinen miinus on hinta, mutta koska kyseessä on kuitenkin Levikset, saa huntin kuluerä multa pienoisen prosenttimäärän anteeksi.

Jalassa Mile High on kuitenkin aivan älyttömän mukava malli. Ei purista, ei hierrä ja materiaali on ihoa vasten todella pehmeä. Värikin on pysynyt ihan kivasti paikoillaan tässä kuukauden aikana ja mielenkiinnolla jään odottelemaan, oliko tämä Levi's-leirissä majoittuminen hyppy ojasta todella kalliiseen allikkoon vai jatkuuko täydellisten pillifarkkujen metsästys vielä tämän vuoden puolella... Pienestä rullautumisesta huolimatta mä olen todella tyytyväinen oikeasti korkeaan vyötäröön ja siihen fiilikseen, kun farkut jalassa olo on miltei sama kuin pieruverkkareihin sonnustautuneena. Näiden rinnalla Mollyt todella ovat kuin farkkumaailman Ford Ka, mutta vain aika näyttää, ovatko Levikset oikeasti niin mahtavat kuin vanhempani ovat mun koko ikäni väittäneet!

Levi's Mile High Super Skinny -farkut saatu Ellokselta.

KAKSI MEIKKIVOIDETTA JA KAKSI PRIMERIA 25 EUROLLA?

18. heinäkuuta 2017

IMG_0213

Wayne Goss pisti koko kosmetiikkasomen ihan sekaisin tuodessaan suuremman kansan tietoisuuteen nämä parhaimmillaan reilusti alle kymmenen euron ihonhoitotuotteet ja värikosmetiikan. Pääkallopaikkaansa Kanadassa pitävän DECIEM-nimisen yrityksen alla syntynyt The Ordinary keskittyy ihoa hoitaviin tuotteisiin juuri sellaisena kuin ne ovat, eikä tuotteiden nimistä löydy toinen toistaan hohdokkaampia väittämiä anti-agesta tai Q10:stä. Jotkut tuotenimikkeistä ovat jopa vähän pelottavia kaikkine prosenttimerkkeineen ja verkkokaupan valikoimaa selatessa tuntuu siltä kuin lukisi minkä tahansa vessankaapista löytyvän kasvoputsarin tai kosteusvoiteen inci-listaa. Itseäni tämä on kuitenkin vain innostanut tutkimaan kosmetiikassa käytettyjä ainesosia, enkä mä nyt oikein keksi syytä, miksi se olisi jotenkin huono juttu. The Ordinaryn kohdalla tuo lontoon kieli tosin tuo oman haastavuutensa kaikkeen tähän kemian opiskeluun, mutta se on ollut toistaiseksi vain hidaste.

IMG_0222

Kuten jo aiemmin mainitsin, The Ordinary räjäytti kauneusbloggaajien, -vloggaajien ja -somettajien Internetin aikaisemmin keväällä. Youtube täyttyi The Ordinaryn meikkivoiteisiin keskittyvistä arvostelu- ja testausvideoista samalla, kun DECIEMin oli myytävä eioota ja tarjottava mahdollisuutta liittyä postituslistalle siihen saakka, että varastot täydentyisivät uusia tilauksia varten. Asiakasryntäys oli ennenkuulumaton; kosmetiikkafriikit ympäri maailman joutuivat odottamaan tilauksiaan useita viikkoja ja itse tyydyin vain liittymään sopivimmiksi kokemieni sävyjen subscribaajaksi. Varastojen täydentymisessä meni niin kauan, että ehdin jo unohtaa koko brändin olemassaolon, kunnes kesäkuun puolivälissä sain sähköpostiini viestin siitä, että kaipaamaani sävyä olisi vihdoin saatavilla. Ruuhkaa on ilmeisesti saatu karsittua, sillä omieni saamisessa kesti noin kolme viikkoa ja viime viikolla luin, että viikkoa aikaisemmin tilauksensa asettanut henkilö olisi juuri saanut pakettinsa itselleen.

IMG_0199

Oma tilaukseni sisälsi brändin molemmat meikkivoiteet Serum ja Coverage sekä molemmat saatavilla olevat primerit. Hintaa koko setille tuli yhteensä hieman yli 25 euroa ja tämän ansiosta toimituskulut nollaantuivat osaltani. DECIEMillä on varasto Briteissä, joten ylimääräisiä huolintakulujakaan Suomeen tilatessa ei tarvitse (vielä) murehtia. Tuotteet tulivat tiiviisti kuplamuoviin pakattuina ja alle kympin tuotteiksi pakkaukset suorastaan huokuivat laatua. Tiedä sitten, onko sen tarkoitus luoda jonkinlainen placebo-efekti, mitä tuotteiden toimivuuteen tulee. Itse pullot ovat hyvin simppeleitä ja tyylikkäitä. Meikkivoiteet on pakattu muovipulloihin ja mattamusta pumppukorkki on suljettavissa harhapumppausten välttämiseksi. Toinen primer on perinteisessä tuubissa ja toinen lasisessa pipettipullossa. Sitä tällä tavalla markkinoinnin parissa työskentelevänä hämmästyi vähän itsekin, että miten ihmeessä Essencen kanssa samaan hintaluokkaan menevät tuotteet voivatkin näyttää niin virtaviivaisilta ja loppuun asti mietityiltä! 

IMG_0239 IMG_0241Ylhäällä Coverage Foundation, alhaalla Serum Foundation



High-Adherence Silicone Primer

Hinta: 4,90€
Määrä: 30 ml
Mainittavaa: alkoholiton, öljytön, ei sisällä pähkinää, vegaaninen ja cruelty-free
Omat ajatukset tuotteesta: Tämä on näistä neljästä tuote, josta en osaa sanoa kovinkaan paljoa, koska en oletettavastikaan ole ihotyyppini kanssa sitä kaikista otollisinta kohderyhmää. Tuote on hieman kaikista tyypillisintä silikoniprimeria pehmeämpää ja levittyy iholle hyvin, tämä ei edes rullaantunut mun kuivahkolla ihollani, mutta häivytti ihohuokosia ihan kiitettävästi. Eihän tämä Smashboxille vertoja vedä, mutta viiden euron tökötiksi oikein mukiinmenevä tuote. Itselläni tämä jää ihon pinnalle "pyörimään", mutta rasvaisemman ihotyypin omistavilta tämä on saanut rutkasti kiitosta!




High-Spreadability Fluid Primer

Hinta: 7,20€
Määrä: 30 ml
Mainittavaa: vedetön, alkoholiton, öljytön, ei sisällä pähkinää, vegaaninen, cruelty-free
Omat ajatukset tuotteesta: Voi pojat, tästä mä tykkään! Koostumus on todella metka ja pipettiannostelijan vuoksi kirkkaan, venyvän litkun käsittely voi alkuun tuottaa vähän hankaluuksia; tätä on tähän mennessä ollut vähän joka paikassa nenänpäästä peilipöydän kanteen ja varpaisiin. Yllätyksenä mönjä kuitenkin levittyy iholle kuin mikä tahansa silikonipohjainen primeri ja tasoittaa pienen tekstuurin kuitenkaan tuomatta ihon kuivimpia kohtia esiin. Pysyvyydessä tämä jää jälleen Smashboxin taakse, mutta pitää tavallisen arkimeikin hyvin paikoillaan läpi työpäivän.





Coverage Foundation, sävy 1.0N

Hinta: 6,90€
Määrä: 30ml
Mainittavaa: alkoholiton, öljytön, ei sisällä pähkinää tai soijaa, vegaaninen, gluteeniton, cruelty-free
Omat ajatukset tuotteesta: Tästä mä en rehellisesti sanottuna tykännyt. Meikkivoide levittyy mun kämmenselälle kauniisti ja peittävyys on todella hyvä, mutta kuivaihoiselle tämä ei ole mikääm täsmätuote. Lopputulosta saa jalostettua kauniimmaksi esimerkiksi Lumenen valotipoilla tai MACin Fix+:lla, mutta lähtökohtaisesti suosittelisin tätä rasvaiselle tai normaalille iholle.
Coverage Foundation on kova hapettumaan ja se onkin saanut siitä noottia poikkeuksetta valtaosalta testaajista. Hopeasekoitteinen 1.0NS saattaa toimia paremmin eikä tämä omistamani neutraalikaan sävy niiiiin paha ole, mutta ero samansävyiseen seerumimeikkivoiteeseen on huomattavissa.



Serum Foundation, sävy 1.0N

Hinta: 6,90€
Määrä: 30 ml
Mainittavaa: alkoholiton, öljytön, ei sisällä pähkinää tai soijaa, vegaaninen, gluteeniton, cruelty-free
Omat ajatukset tuotteesta: Todella juoksevan koostumuksensa ansiosta tämä levittyy kasvoille todella hyvin, mutta kuten kaikki silikonia sisältävät värituotteet, tuo tämäkin omasta pärstästä joitain kuivia kohtia ikävästi esiin ja esimerkiksi nenän kanssa saa tehdä ekstrahommia, että lopputulos on tasainen. Litkumaista tuotetta on hankala saada nenänpielten kaltaisiin ahtaisiin paikkoihin. Peittävyys taas on mielestäni kevyen sijasta huomattavasti lähempänä mediumia ja kerrostettavissa, jos ihotyyppi sen sallii.
Seerumimeikkivoide ei hapetu läheskään yhtä pahasti kuin sisarensa ja sävy 1.0N on täydellinen match omalle kalvakalle hipiälleni.


Onko The Ordinary tai kenties joku muu DECIEMin alla seilaava tuoteperhe tuttu? Kuulisin mielelläni kokemuksia myös muista DECIEMin tuotteista, sillä seuraavan tilauksen aion pitää ihonhoitotuotepainoitteisena!

TESTISSÄ: MORPHE COSMETICS

9. heinäkuuta 2017

IMG_0253Jos on yhtään haihatellut kosmetiikkapiireissä viimeisen parivuotisen aikana, ei Morphe Brushes -nimisen jenkkifirman tuotteet ole millään voineet mennä ohi. Ihan vain jo siitäkin syystä, että brändin ympärillä on pöllynnyt niin hillitön hype kuin epäilevät huhupuheetkin. Mä olen alun perin tutustunut Morpheen sen siveltimien kautta ja omistankin niitä muutaman kappaleen. Paletit ovat sen sijaan jääneet monesti verkkokaupan kassalla tilaamatta, sillä jättiläismäisiä 35n pannun paletteja tarkemmin tutkaillessa alkaa aina miettiä, että onko tuossa nyt liikaa saman sävyisiä luomivärejä. Niin kuin niissä yleensä on.
  "Orkkispaletteja" kymmenen pannua pienemmät 25-paletit kuitenkin herättivät välittömästi mun huomion jo ennen kuin niitä oli päästetty edes markkinoille. Olin musertunut, kun luin Instagramista, että kyseessä on limited edition -kaksikko, joka tulisi myyntiin vain Morphen omaan verkkokauppaan. Edes mä en ole niin hullu, että maksaisin markettihintaisesta paletista viittäkymppiä toimitus- ja huolintakuluineen. Jäin siis rannalle ruikuttamaan, kunnes sitten eräänä unettomana yönä Facebookia selatessani bongasin Beautybayn mainoksen, jossa oli kuva tuosta jumalaisesta Bronzed Mocha -paletista.

IMG_0245

Mun on aivan älyttömän hankala sanoa yleisesti mitään Morphen luomiväreistä, sillä mulla ei ole konkreettista tietopohjaa sille, eroavatko nämä limited editionit radikaalistikin vakiopaleteista. Sen kun kuitenkin huhupuheen perusteella tiedän, että taannoin ilmestynyt kauneusvloggaaja Jaclyn Hillin Morphelle suunnittelema paletti on koostumuksen suhteen täysin oma juttunsa. 25B Bronzed Mocha -paletissa olevien sävyjen koostumukset yllättivät positiivisesti, vaikka lopputulosten välillä selkeää hajontaa pehmeyden suhteen onkin ja sen perusteella uskallan väittää vain, että ainakin nämä 25-paletit ovat sen parinkympin arvoisia. Shimmerit ja satiinit ovat huomattavasti pehmeämpiä kuin matat, mutta tähän ajatukseen olin tuudittautunut jo etukäteen. Koostumuksen vaihtelu ei kuitenkaan näy vaikuttavan esimerkiksi pigmenttiin läheskään samalla tavalla kuin mitä vastaavanlaisen melko selkeästi huomattavissa olevan ominaisuuden olettaisi tekevän, mutta paletista löytyy pari epäedukseen estradille hyppäävää sävyä.

IMG_0247

Sävymaailma paletissa on ihana ja kokonaisuudessa on mieleistäni kontrastia. NYX Warm Neutrals on hyvin samankaltainen värimaailmaltaan 25B:n kanssa, mutta sävyjen vähyyden vuoksi kokonaisuus jää siinä mielestäni todella valjuksi, enkä ole koskaan ajatellut sen kotiin kiikuttamista, vaikka muutamasti olen kyseistä palettia käynyt NYX-ständillä lääppimässä. 25B:ssä olevien malvasävyjen ja harmaiden ansiosta paletti ei myöskään ole sävyiltään niin auttamattoman lämmin kuin miltä ensivilkaisulla näyttäisi.
  Jos jossakin kohtaa viilaisin pilkkua, olisi se varmaankin paletin alareuna, erityisesti vasen alanurkka. Sävyjen sijoittelulla on luotu illuusio monipuolisesta paletista, mutta tarkemmin tarkastellessa huomaa kyllä, miten jotkut sävyistä ovat vain häivähdyksen päässä toisistaan. Sävyjen kerrostamisen ja vahvan silmämeikin rakentamisen kannalta ihan fiksu veto, eikä tämä paletin edullisen hinnankaan vuoksi niin kamalasti harmita, mutta joku saattaa tässä vaiheessa kokea olonsa huijatuksi. Myös puhdas valkoinen ja pikimusta jäävät paletista uupumaan, joka on aina pieni miinus, mutta toki ne rikkoisivat harmonisen sävymaailman ja ovat vähän sellaisia värejä, joita itsekään en ihan hirveästi käytä. Musta luomiväri on kuitenkin aina loistava indikaattori luomivärien pigmenttisyyttä tutkaillessa.

Swatchit vaakariveittäin ylhäältä alas:

P1010021 P1010003 P1010007 P1010012 P1010015

Olen kieltämättä ihastunut palettiin ja sillä saa mielestäni luotua kauniita, ajankohtaisia silmämeikkejä sekä arkeen että juhlaan, jos mielii pysyä trendien aallonharjalla. Valitettavasti aion kuitenkin todeta, ettei 25B ole sellainen paletti, jonka kanssa matkustaisin. Läpinäkyvä kansi on virkistävä tuulahdus mustien umpipalettien joukossa, mutta hirvittävän laadukasta tahi kestävää kuvaa se ei paletin rakenteesta anna. Mua myös henkilökohtaisesti ärsyttää, ettei kantta saa taitettua kokonaan ympäri paletin selkäpuolelle, vaan se jää puoliväliin, jolloin paletilla on kaksin verroin kokoa. Kotona meikatessa tämä on kuitenkin löytänyt tiensä mun sydämeen, mutta kyllä sen laatueron esimerkiksi Anastasian Modern Renaissanceen verrattuna todellakin huomaa.

BEDROOM UPDATE

4. heinäkuuta 2017

*Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Meidän makuuhuone on ollut yksi iso murheenkryyni. Ensin sänky etsi paikkaansa, sitten murehdettiin yöpöytiä ja viimeisimpänä se on ollut sängynpääty, kun on aiheuttanut päänrapsutuksia. Kyseessä on DIY-projekti, jonka aloittamista mä olen pohjustellut miltei kaksi vuotta jo, mutta jota en vain ole saanut aikaiseksi työstää loppuun saakka. Siinä vaiheessa, kun totesin rakennustarvikemyymälän parkkarilla, ettei mun tarvitsemani vanerinpätkä yksinkertaisesti tule mahtumaan mun vanhempieni farmarin takakonttiin, heitin hanskat tiskiin ja annoin idean jäädä korvan taakse muhimaan. Oli keksittävä jotain muuta, jolla tuoda kodikuutta paljasseinäiseen makuuhuoneeseen.

IMG_0008 bedr IMG_0037-2
Prints here
Bedding here*
Cover duvet here*
Bedskirt here*

Pinterestiä selatessani bongasin idean kahdesta isosta taulusta sängyn yläpuolella. Ehkä vähän mälsää toteuttaa samankaltainen ratkaisu kahdessa eri huoneessa, mutta koti on meidän eikä kenenkään muun, joten häliäkö vällä. Selasin hyväksi todettua Deseniota useampana iltana töiden jälkeen ja mielessäni kävi kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä. Kyselin J:ltä mielipiteitä erilaisiin taulupareihin, mutta melkein jokaisen kohdalla sain vastaukseni epäuskoisen nenän nyrpistyksen. Vaikka makuuhuone on tämänhetkisissä asumisjärjestelyissä vähän sellainen mun valtakunta, jossa J käy vain nukkumassa, halusin tässä asiassa ehdottomasti kunnioittaa hänen mielipidettään. Taulu tulisi kuitenkin tyypin puolelle sänkyä, johon mulla ei ole suurempaa tarvetta muuten kajota.

Yhtenä viikonloppuyönä mä sitten lopulta löysin sen, mitä olin pitkään etsinytkin. Meidän kaltaisemme herra- ja rouvataulut. Vintagetyyppiset patenttidokkarit lähtivät tilaukseen alta aikayksikön ja kumpikin meistä on nyt tyytyväinen lopputulokseen. Skeittaus on J:lle intohimo samoin kuin kosmetiikka mulle (vaikka tuo huulipuna sitä tarpeeksi kauan tuijottaessa alkaa muistuttaa jotain aivan muuta). Pohdin pitkään mustia kehyksiä, mutta lopulta nappasin Kärkkäiseltä mukaani valkoiset kehykset, sillä inspiroiduin noiden Ellokselta saamieni petivaatteiden vaaleasävyisyydestä ja harmonisuudesta. Näillä pärjätään ihan hitokseen paljon paremmin siihen saakka, että saan joskus aikaiseksi startata sen sängynpäätyprojektin ihan oikeasti.

IMG_0028 IMG_0020 IMG_0025

Seuraava projekti koskeekin sitten tuota mun ihan ikiomaa valtakuntaa makuuhuoneen nurkassa, mutta se todella saa odottaa häiden yli. Pöydän ja säilytysjärjestelmän uusiminen ei ole mikään helppo nakki, ei vaivannäön eikä lompakon näkökulmasta. Mä en myöskään ole vielä aivan varma, millä tavalla haluaisin tuota mun kaunistautumispistettä muuttaa, mutta sen tiedän, että homma tulee vaatimaan oman Ikea-reissunsa tai tavallista ankarampaa nettikirppareiden selaamista, sillä lasku- ja säilytystila eivät vain yksinkertaisesti enää riitä. Kodin sisustaminen, mikä ihana ikuisuusprojekti!

VAIN VIISI MEIKKITUOTETTA

27. kesäkuuta 2017

Tämä kauneusblogeissa pyörinyt haaste on mun mielestä aivan loistava herättelijä kaltaisillemme kosmetiikkahamstereille. Ideana on siis valita yhteensä "vaivaiset" viisi tuotetta, joilla tekisi oman päivittäisen meikkinsä. Sana vaivaiset on heittomerkeissä siksi, että tiedän ihmisiä, joiden arkimeikkiin ei kuulu edes niin montaa tuotetta, mutta kosmetiikkaentusiastille määrä voi hyvinkin olla vain puolet, kolmas tai jopa neljäs osa tavallisesti käytetystä purnukka- ja putelimäärästä.
  Itse käytän arkisin noin kymmentä meikkituotetta, viihteelle lähtiessäni tai juhliin mennessäni huomattavasti useampaa. Häämeikkiä treenatessa olen hyödyntänyt pelkästään neljää luomiväripalettia. Tämä oli siis itselleni sellainen havahtumisen paikka ja tavallaan löysinkin itselleni todella hyvän viisikon kiireisiä kesäaamuja varten!

IMG_9884

Charlotte Tilbury Magic -meikkivoide
Mulla on pinttynyt tapa tehdä pohja ihan viimesen päälle kunnolla, kun sen kerran aloitan. Ei vain osittain tai sinne päin, vaan primerista poskipunaan ihan kaikki. Siksi olikin ihan törkeen vaikeeta keksiä ne kaikista tärkeimmät pohjameikkituotteet, kun kokonaisuudessaan se kaikista tavallisin pohjameikkikin koostuu yli viidestä tuotteesta. Koska mun kasvojen iho on jossain määrin vähän tavallista kirjavampi, päädyin valitsemaan ensimmäiseksi tuotteeksi meikkivoiteen, joka peittää tarpeeksi ja pysyy sellaisenaankin paikoillaan ihan kiitettävästi, mutta jolla on mahdollista työstää kasvoille myös luonnollinen ja kuulas kesäpohja.

Lumene Invisible Illumination Instant Glow -poskipunapisarat
Mietin todella pitkään Lumenen bronzer- ja poskipunatippojen välillä tullen siihen tulokseen, että sikäli kun käytän kesäisin itseruskettavaa, selviäisin vallan mainiosti pelkällä poskipunalla. Viime kesänä rokkasin myös lookia, jossa olin oma kalpea itseni, mutta keskityin poskipunalla taiturointiin. Poskipunalla on niin helppoa luoda fresh ja nuorekas ilme, terve väri kasvoilla ei oo koskaan out!

IMG_9886

Urban Decay Chill -viimeistelysuihke
Koska mä en valinnut viiden tuotteeni joukkoon mitään puuterimaista, päätin valita pohjan kiinnittäväksi elementiksi kiinnityssuihkeen. Tutustuin Chilliin viime vuoden puolella ja se on kulkenut käsikädessä meikkirutiinieni kanssa siitä lähtien. Hyväksi kakkoseksi jäi MAC Fix+, mutta koska kyseinen suihke toimii enemmänkin meikin sulauttajana eikä niinkään kiinnittä meikkiä, kallistuin melko vaivattomasti Urban Decayn tarjoamaan vaihtoehtoon. Suihke sekä freesaa että kiinnittää meikin paikoilleen ja toimisipa tämä luomiväriin intensiivisyyttä tuovana elementtinäkin, jos mä olisin sellaisia tähän viisikkoon valinnut.

Anastasia Beverly Hills Dipbrow Pomade
Tarvinneeko tätä edes selittää? Mä olen viimeisen vuoden ajan fiilistellyt huomattavasti suuremmalla mielenkiinnolla mikrokyniä, mutta kun tiukan rahatilanteen osuessa kohdalle viimeisestäkin omistamastani mikrokynästä loppui terä, jouduin taiteilemaan parin viikon ajan tällä vanhalla tuttavalla. Tuote on toki aina ollut yksi suosikeistani, mitä kulmakarvojen ehostamiseen tulee, mutta kiireamuisin pomadella söhertäminen vie huomattavasti kauemmin aikaa kynään verrattuna. Parin viikon pakkotreenin jälkeen löysin kuitenkin jälleen oikean taktiikan ja nyt en taas mielisi vaihtaa tätä kynään paitsi ehkä pakolla. Bonarina se, että pomadella onnistuu niin ne arkikulmat kuin paljon näyttävämpikin look.

IMG_9894

MAC False Lashes -ripsiväri
Tämä on mulle varmaan kaikista uusin tuttavuus. Sain tämän näytekokoisen ripsariputilon jokin tovi sitten MACin pisteellä asioidessani, mutta kotiin palattuani se löysi tiensä lipaston syövereihin pyörimään. Jokunen viikko sitten huomasin luottoripsarini näyttävän kuivahtamisen merkkejä ja mieleeni muistui tämä MACin näyte. Harjaosa on hyvin perinteisen oloinen eikä ripsiväri itsessään ole mitenkään hirvittävän tuhtia tavaraa, mutta tällä saa juuri sellaiset kevyet kesäräpsyttimet. Henkilökohtaisesti kaipaan ripsiväriltä enemmin pidentävää efektiä ja erottelevuutta kuin tuuheutusta ja False Lashes osuu ominaisuuksiltaan juuri mun tarpeisiin!

Mites te muut purnukkamaakarit? Minkä viiden tuotteen voimin pyrkisitte selvitytymään arkirutiineistanne, jos vaihtoehtoa suuremmalle putelimäärälle ei olisi?

LUKUTOUKAN LOIKKAUS NYKYAIKAAN

23. kesäkuuta 2017

*Kaupallinen yhteistyö BookBeatin kanssa

Mä rakastan lukemista. Oli kyseessä sitten klassikkoromaanin ahminta kesämökillä tai suihkusaippuaputelin kyljen silmäily hoitoaineen vaikuttaessa, nautin siitä. Ensimmäisen täysin kuvattoman romaanin luin 9-vuotiaana ja sen jälkeen kirjat ovat olleet suuri osa elämääni. Se epävirallinen harrastukseni, jonka parissa olen viihtynyt miltei 17 vuotta, mutta jota en koskaan mainitse, kun kysytään harrastuksista.

Nuorempana luin kirjoja, koska se oli keino paeta sen hetkistä nykyisyyttä. Saatoin uppoutua jonkun fiktiivisen romaanin miljööseen ja kiintyä sen hahmoihin niin lujasti, että kirjan loputtua koin pienen romahduksen. Loin kirjojen tapahtumapaikoista ja henkilöistä omanlaisiaan mielikuvia, itkin ja nauroin tarinan edetessä. Teen tätä edelleen, mutta vanhemmiten olen ottanut lukemisen myös oppimisen kannalta. Ollessani 9. luokalla äidinkielen opettajani totesi, että kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan huomasi. Sen kuulemma tietää toisen kirjoittamasta tekstistä, lukeeko hän ja kuinka paljon – mieluisesta tyylilajistakin voi saada sitä kautta vähän osviittaa. Olen sittemmin ollut hyvin tietoinen omasta kirjoitustyylistäni ja joistain tyylikeinoista tunnistan ne kirjat, joista olen keinot omaksunut. Blogiaikoina erityisesti minä-muotoiset romaanit ovat olleet niitä suurimpia influencereita. Luen omaa tekstiäni tietyllä painolla ja toivon sen välittyvän myös joillekin lukijoistani.

IMG_0168

Äänikirjat eivät ole mulle mikään hirvittävän uusi juttu. Valtaosa ysärilapsista on aivan varmasti kuunnellut niitä pienenä, ”kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua”. Ääniromaanit ovat itselleni kuitenkin suhteellisen vieras konsepti ja olenkin pitänyt yhden naisen vastarintaa yllä jo ihan kiitettävän pitkään. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun BookBeatilta* otettiin muhun keväällä yhteyttä ja tiedusteltiin, haluaisinko kokeilla heidän palveluaan, jossa voi lukemisen lisäksi myös kuunnella joitakin kirjoja. No totta munassa, ainakin lukemisen vuoksi. Siitä kuuntelusta en vielä niin tiennyt, mutta ehkä munkin olisi hyvä pompata hyllyssä pölyttyvien kirjojeni keskeltä nykyaikaan.
  Kirjojen lukeminen älylaitteilta on myös vähän sellainen asia, jolle en ole osannut antaa arvoa. En vieläkään oikein handlaa kyseistä hommaa, jos jotain pitää oikeasti sisäistää ja nykyaikaisessa koulumeiningissä inhoan yli kaiken, jos opiskelumateriaalia ei ole mahdollista saada ”perinteisessä” tiiliskiven muodossa, sillä yhdistän tietokoneet ja älylaitteet herkästi työkalujen sijasta huvitteluun.  Olen harjaantunut hommassa, mutta tällaisena itsepäisenä muinaisjäänteenä luen BookBeatin kirjoja kaikista mieluiten tabletin näytöltä, sillä se on kokonsa puolesta lähimpänä kirjaa. Homman nimi on kuitenkin suurimmilta osin se, että tabletti on mulla aivan luvattoman harvoin mukana ja tässä kolmen viikon BookBeat-jäsenyyteni aikana olen tehnyt lähempää tuttavuutta nimenomaan niiden äänikirjojen kanssa. Ajatella!

IMG_0185
Äänikirjojen kuuntelu ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kaltaiselleni mielikuvamaalarille. Lukijan ääni voi olla hyvin erilainen kuin miten itse sen mielessäni kuvittelisin ja se voi pelkillä painotustavoillaan tai murtavalla aksentillaan tuoda tarinaan jotain sellaista, mistä en pidä. Toisaalta lukija voi myös sopia juuri kyseisen tarinan kerrontaan kuin nenä päähän ja silloin kokemus on enemmän kuin miellyttävä. Onneksi harva BookBeatista löytyvä kirja on pelkästään äänikirjana, jolloin mulla on mahdollisuus lukea se itse ja uppoutua just sellaiseen maailmaan, kuin millaisena kirja sen mulle viestii.

Ajatus siitä, että mulla on jatkuvasti mukanani kokonainen kirjasto, on todella kutkuttava. Nykyaika on muutenkin hurjaa aikaa, kun miettii, että aikaisemmin tällä viikolla matkustaessani työasioissa pohjoiseen mulla oli ihan oikeasti vähän kaikenlaista mistä valita. Musiikin sekä leffojen ja tv-sarjojen suoratoistopalvelujen lisäksi mukana kulki myös vino pino kirjoja. Kaikki tuossa pienen karkkipussin painoisessa Huaweissani.
Multa on pyydelty säännöllisen epäsäännöllisesti kirjavinkkejä, mutta kirjastossa käynti on osaltani ollut vähän kortilla. Yhteistyömahdollisuus BookBeatin kanssa osui kohdalleni siis kuin tilauksesta. Mä tulen jakamaan teille seuraavan vuoden aikana omia poimintojani BookBeatista aina silloin tällöin. Tietysti samat kirjat löytyvät joko kirjakaupasta tai kirjastosta, mutta mikäli palvelua mielii kokeilla, kustantaa se 16,90€ kuukaudessa ja kun rekisteröidyt BookBeatiin tässä osoitteessa, saat kuukauden mittaisen kokeilujakson ilmaiseksi. Tilauksen voi lopettaa koska vain, eikä siihen tarvitse sitoutua määräaikaisesti. Onko e- ja äänikirjoille sun elämässä sijaa?

Kesäkuun TOP 3

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne