Millaista elämä olisi ilman blogia?

26. toukokuuta 2017

Mä olen tänä vuonna viihtynyt blogimaailmassa seitsemän vuotta, kahdeksas mokoma käynnistyi maaliskuussa. Ensimmäinen blogiväkerrykseni, joka tunnettiin myöhemmin myös nimellä Myponydoeslsd (kyllä, kaikki yhteen pötköön kirjoitettuna), näki päivänvalon helmi-maaliskuussa 2010. En nyt aloita paasaamista siitä, miten blogimaailma on muuttunut, sillä tarkoitukseni on keskittyä tällä kertaa vain omaan itseeni. Omaan käyttäytymiseeni, ajatusmaailmaani ja tottumuksiini. Mitä jos en olisi koskaan aloittanut blogia? Mitä jos olisin aloittanut sen vasta huomattavasti vanhempana? Blogit ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, kuka mä olen tänä päivänä, sillä mä olen kasvanut aikuiseksi niiden ympäröimänä. Mä olin kuitenkin vasta 15-vuotias, kun kirjauduin Bloggeriin ensimmäisen kerran. Ihan jumalattoman herkässä iässä, jolloin ympärillä vellovat vaikutteet voivat juurtua omaan sisimpään hyvinkin tiukasti.

Valokuvauksen aloitin paljon aikaisemmin. Samaten kirjoittamisesta olen aina pitänyt. Voisi ehkä kuvitella, että mun blogimaailmaan eksymiseni oli väistämätöntä. Tarve ja mielenkiinto tuottaa omaa materiaalia myös muiden tarkasteltavaksi olisi syntynyt aivan varmasti vielä myöhemmässäkin vaiheessa. Nyt mä olen kuitenkin harrastanut bloggaamista yhtäjaksoisesti pidempään kuin mitään muuta koskaan ennen – puhutaan jo miltei vuosikymmenestä. Miten se on vaikuttanut arkeen? Onko se muovannut mun ajattelumalleja jollain tavalla? Olenko oppinut bloggaamisesta mitään? Monet tuntuvat edelleen epäilevän, etteikö tämä touhu menisi kokopäivätyöstä ja ettei tässä opi mitään tähdellistä. 


Vastarannalla ihan puhdasta piruuttaan rääkyvä kiiski mä olen ollut aina. Jos joku tarpeeksi kettumaisella tavalla sanoo mulle taivaan olevan sininen, voisin väittää ihan kiusallani sen olevan punainen, vaikka varsin hyvin tiedän toisen olevan oikeassa. Mun on aina ollut ihan hirvittävän vaikea myöntää omia virheitäni ja etenkin lukioiässä mua oli tästä syystä äärimmäisen helppo provosoida. Vaikka pahin pään aukominen on jäänyt jo jonnekin historian lehdille, on silti ollut todella huvittavaa nyt vuosia myöhemmin huomata, miten jotkut yrittävät vieläkin päästä mun ihon alle mitä naurettavimmilla kommenteilla.
  Nykypäivänä kun bloggaajia kohdellaan kuin mitä tahansa seiskajulkimoita, on itselleni ollut tärkeää opetella kääntämään toinen poski ja oppia olemaan se fiksumpi osapuoli. Helppoa se ei ole ollut, mutta se on ultimaattisen puhtaasti sellainen ajattelutapa, jonka olen kallooni väkisin vuosien aikana takonut. Inhottavat kommentit ja kädenvääntö kommenttiboksissa kasvattavat toki luonnetta, mutta ei ehkä sillä tavalla, että olisin jotenkin oppinut sietämään länkytystä ihan mistä tahansa. Ennemmin sanoisin oppineeni ymmärtämään, mitä se toinen sillä provosoinnillaan hakee ja miksei mun ole järkevää vastata siihen. Mun ei tarvitse alentua sellaisen ihmisen tasolle, enkä mä ole kenellekään tilivelvollinen sellaisista asioista, joista en yksinkertaisesti vain halua olla tilivelvollinen.

Mitä sitten tulee muuhun käyttäytymiseen, joka tapahtuu osittain blogin ulkopuolella, ovat omat kulutustottumukset vähintäänkin mielenkiintoiset. Saan jonkun verran ilmaista tavaraa, joo, mutta mä myös käytän ihan lohduttoman paljon aikaa sekä jonkun verran ihan kylmää käteistäkin postausten sisältöä suunnitellessani. En ole niin suuri starba, että jokainen PR-toimisto maailmassa lahjoisi mua mitä hulppeimmilla tuotepaketeilla, vaan ne Essencen tuotteet haetaan ihan itse omilla rahoilla lähitokmannilta ja meikkivoidetestauksia varten kierretään tavaratalojen kosmetiikkaosastoja joskus useampinakin päivinä peräkkäin keräämässä testereitä.
  Tietyllä tasolla mun mielenkiinto esimerkiksi kestävää muotia kohtaan on herännyt erityisesti viimeisen vuoden aikana, mutta ostan mielelläni myös sellaisia kosmetiikkatuotteita, jotka kestävät käytössä pitkään pilaantumatta. Mietin myös suurempia hankintoja tehdessäni, voisiko tämän nyt hankkia käytettynä ja olla sen osalta kuormittamatta ympäristöä. Blogatessa ei kuitenkaan aina ole kyse pelkästään mun mielenkiinnon kohteista vaan siitä, mitä luetaan eniten ja mikä myy. Mikä lukijoita viihdyttää. Pelkkä blogin taustalla pörräävä statistiikka kertoo sen, että muodossa tai toisessa toteutetut vinkit edullisemmista tuotteista ovat sitä ylivoimaista häkää tällä hetkellä.


Toinen hauska ilmiö on koti ja sen sisustus bloggaajan näkökulmasta. Varmaksihan mä en voi sanoa, sillä silloin rippikoulun jälkeen ennen blogin pystyyn pistämistä mä en kokenut sisustamista mitenkään hirvittävän krusiaalina asiana. Kauniista tavaroista mä olen pitänyt aina, mutta jos mä en olisi bloggaaja, en varmana miettisi asuntoa etsiessäni sen valaistusta ja ikkunoiden suuntaa samalla tavalla kuin mitä menneisyydessä kaikkien meidän tähän astisten kotiemme kohdalla olen miettinyt. En keskittyisi asuntonäytössä samoihin yksityiskohtiin eivätkä vaihtoehdot välttämättä olisi niin rajattuja uutta ruokapöytää etsiessä kuin mitä ne nyt ovat. Moni asia olisi mulle varmasti paljon vähäpätöisempi ja meillä kotona tapahtuvat sisustusmuutokset eivät ehkä tapahtuisi niin tiuhaan tahtiin. 

Tavallaan mä olen onnellinen siitä, että aloitin bloggaamisen jo teini-iässä. Leima on ollut mun otsassa suhteellisen pitkään ja lähipiirissä osataan jo varautua mun käyttäytymiseen esimerkiksi ulkona syödessä. Sellainen pikkuruinen bloggaajamentaliteetti oli jo olemassa, kun tapasin J:n ja voisin hyvin kuvitella, että jos blogi olisi tullut kuvioihin vasta esimerkiksi puolivälissä meidän tähänastista parisuhdetta, olisi se voinut tehdä meille jossain määrin hallaakin.
  Rehellisesti sanottunahan sitä voi vain arvailla, mihin elämässäni keskittyisin ilman blogia. Kun pari vuotta sitten tajusin voivani välillä pysähtyä nauttimaan elämästä ilman sosiaalista mediaa ja kameraa, olen sittemmin pohtinut millaista elämä olisi, jos blogia ei olisi koskaan ollutkaan. Se bloggaajan leima pysyy mun otsassa varmaan hamaan hautaan saakka tai ainakin ihan ruhtinaallisen pitkään vielä tämän lopettamisen jälkeenkin, mutta entä jos en koskaan olisi edes aloittanut? Millaista elämää viettäisin, mihin fokusoisin omat voimavarani, olisinko kenties parempi säästämään rahaa?
  Blogi ja sosiaalinen media ovat niin valtava osa bloggaajien elämää, ettei sitä kuka tahansa pysty välttämättä edes käsittämään – nyt niistä on tulossa jopa osa mun työnkuvaa, vaikkakin se tapahtuu tämän meidän tunteman viihteellisen blogimaailman ulkopuolella. Ne tulevat mukaan lomamatkalle ja lääkärin vastaanotolle. Kun otat vastaan työtarjouksen, saatat ensimmäisenä työpäivänä kuulla jonkun uudelta työpaikalta lukevan blogiasi.

Mä en vieläkään kadu mitään, mutta olisin kieltämättä äärimmäisen kiinnostunut tietämään, miten elämä olisi mua tähän mennessä johdattanut ilman bloggaajan titteliä. Se kun tahtoo luoda jonkun toisen korvien välissä myös stereotyyppisiä ennakkokäsityksiä ja epäluuloisia mielipiteitä meikäläistä kohtaan.
  Jokainen tässä postauksessa mainittu asia olisi helppo kääntää ylösalaisin ja lopettaa kuin seinään, mutta sitten mä en enää kirjoittaisi sellaista blogia, jota itse haluan kirjoittaa. 

TESTISSÄ LUMENE INVISIBLE ILLUMINATION SÄVYSEERUMIT

22. toukokuuta 2017


Postaus sisältää affiliate-linkkejä*
Tuotteet saatu, yhteistyössä Ellos 


Sain testiin Lumenen paljon kohuttuja Invisible Illumination -sävyseerumeita ja mä olenkin ottanut ne nyt osaksi päivittäisiä meikkirutiineja. Mulla oli omat ennakkoluuloni näitä tuotteita kohtaan, sillä Lumenen imago ei mun mieleni sopukoissa ole oikein koskaan ollut mikään häävi ja nyt kun Lumene brändimuutoksensa myötä toi markkinoille sikahintaisia uutuustuotteita, ajattelin niiden todella pitkään olevan vain sitä itteään kauniissa paketissa. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja nyt mokomat pipettipullot möllöttävät peilipöydän lipastossa muiden arkimeikkituotteiden rinnalla.

Kun joku sanoo sanan ”Lumene”, juolahtaa mieleeni ensimmäisenä muistikuva sinisen eri sävyissä hohkaavista muovipakkauksista. En usko olevani minkäänlaista vähemmistöä, kun kerron omistaneeni Lumenen tummansiniseen rasiaan pakatun kivipuuterin tai Blueberry-sarjan ripsivärin. Arktisuus ja kotimaiset sävyt ovat vahvoina uudistetuissakin pakkauksissa, mutta Invisible Illumination -seerumit erottuvat erityisesti edukseen paketointinsa ansiosta. Huurrelasista puhallettu pullo ja huurteisella pinnalla viimeistelty metallikorkki luovat tietyntyyppistä ylevyyden ja selektiivisyyden fiilistä näihin. Niin toki tekee hintalappukin, kuten jo mainitsin.

IMG_91622

Talvisin fiilaan vähän paksumpaa ja peittävämpää pakkelikerrosta, mutta nyt kevään myötä olen hurahtanut jo ties kuinka monetta vuotta peräkkäin kuulauteen ja luonnollisuuteen. En kärsi aknesta tai muutenkaan kovin näppyläisestä ihosta, mutta kyllä ne auringonsäteet parantavat kuivankin ihon ja tuovat siihen eloa. Lumenen sävyseerumien ansiosta mun ei kuitenkaan ole tarvinnut vaihtaa meikkivoidetta kevään aikana vaan olen voinut jatkaa samaisen Lumene Matt Controlin käyttöä Nordic Light Instant Illuminizer valopisaroiden* ansiosta. Pruuttaan meikkivoidetta kämmenselälle hieman aiempaa pienemmän määrän ja sekoitan tähän hyvin pienen herneen kokoiseen nökäreeseen pari tippaa valopisaroita. Lutrauksen lopputulos häivyttää kasvojeni punakkuutta ja muita värivirheitä, mutta se tuo myös kasvoille hehkua eikä peitä persoonallisia pigmenttiluomia allensa. Aikaansaannoksena on kevyt, kuulas ja tasainen meikkipohja, johon saan halutessani lisättyä vielä vähän ekstrahehkua töpöttelemällä kasvojen korkeimpiin kohtiin valopisaroita ihan sellaisenaan.

IMG_91683

Instant Glow Watercolour seerumeja käytän joko yhdessä tai erikseen. Joinain päivinä mieleni tekee lisätä kasvoille päivetyksenomaista hehkua ja joinain päivinä fiilistelen tyttömäistä punaa poskipäillä. Joskus tekee mieli heittää molempia päin pläsiä. Mä olen melko kalpea suomalaislikka ja tästä syystä pullossa hyvinkin oranssilta näyttävä Watercolor Bronzer* hirvitti. Kostealla meikkisienellä tuotetta levittäessä lopputulos on kuitenkin yhden kerroksen jälkeen niin hento ja luonnollinen, ettei ensinäkemältä välttämättä edes uskoisi, että otsassa ja poskiluiden alla on meikkiä. Käytännössä näytän siltä, kuin olisin oikeasti kerrankin onnistunut nappaamaan tervettä päivetystä kasvoilleni.
  Watercolor Blush* sen sijaan muistuttaa kirpeistä pakkastalvista, sillä näillä poskipunapisaroilla saa aikaan tismalleen samanlaisen sävyn kuin mitä pakkanen mun pärställe luonnostaan tekee. Ihan uskomatonta!

IMG_91662

Invisible Illumination -sarja on kaiken hehkutuksen arvoinen. Hinnat ovat tyyriit, mutta siihen nähden, ettei vastaavanlaisia tuotteita ole kotimaan markkinoilla mitenkään älyttömän hirveästi, ymmärrän markkinoinnin näkökulmasta, miksi purnukat on varustettu verrattain suurilla hintalapuilla. Mä olen aikaisemmin käyttänyt seerumimeikkejä todella harvakseltaan, mutta Lumene kyllä avasi mulle täysin uuden maailman näiden pisaratuotteiden myötä!

Joko te olette uskaltautuneet kokeilemaan tätä "täysin uudenlaista pohjoismaista innovaatiota" ja hankkineet sävyseerumin tai kenties useammankin testiin?

MILLAINEN ON AMK-TYÖHARJOITTELU?

21. toukokuuta 2017

Mun työharjoitteluni loppusuora häämöttää jo ihan nurkan takana ja mä lupasin silloin alkuvuodesta teistä muutamille kertoa vähän enemmän siitä, mitä ammattikorkeakoulun 30 opintopisteen laajuinen työharjoittelu pitää sisällään. Mä varjelin alkuun yksityiskohtia harkkapaikastani melko hartaasti, mutta nyt kun siitä on tullut suhteellisen suuri osa mun arkea, niin what the heck. Jos joku sitä ei muualta somesta ole vielä keksinyt, niin mä olen suorittanut työharjoitteluani osana Isku Interiorin vientitiimiä.


Mun päätyminen Iskun riveihin sattui ja tapahtui muutaman mutkan kautta, sillä en alunperin hakenut siihen positioon, jossa tällä hetkellä vaikutan. Mun amk-tausta on todella logistiikkapainoitteinen ja haaveilin pitkään sisäänostajan työstä. Hain syksyllä Iskun hankintaosastolle työharjoitteluun, mutta koska hakuprosessi ei tahtonut edetä siinä vauhdissa, kuin osaltani olisi ollut parasta, avauduin asiasta vastuuopettajalleni. Seuraavalla viikolla sain vastuuopettajaltani tekstiviestinä nykyisen esimieheni yhteystiedot ja kehoituksen ottaa yhteyttä häneen  LAMK oli saanut tiedon, että kyseinen henkilö hakee "itselleen" harjoittelijaa. Soitin tälle nykyiselle esimiehelleni, jonka jälkeen lähetin hänelle CV:n sekä vapaamuotoisen hakemuksen sähköpostitse. Kävin haastattelussa, joka käsitti lähinnä varmistuksen siitä, etten ole mikään totaalinen nutcase ja että aihe, jonka parissa pääsisin työskentelemään, kiinnostaisi minua edes jollain tasolla. Tammikuun yhdeksäntenä mä sitten astelin Iskun pääkonttorin ovista sisään ja aloitin urani iskulaisena.

Mainitsin jo, että olen mukana Iskun viennissä ja näin kerronkin, jos joku hyvän päivän tuttu kysyy, mitä mä tällä hetkellä teen elämälläni. Jos mennään syvemmälle terminologiaan, saatan kertoa työskenteleväni Isku Healthin parissa, jonka missiona on tarjota antimikrobisia kalusteita julkisiin tiloihin ja näiden kalusteiden avulla ehkäistä aivan järjettömiin mittoihin päässeen antibioottiresistenssin kasvua. Esimieheni vastaa Health-kokonaisuuden markkinoinnista ja myynnistä, mutta mukana on myös kehityspäällikkö, joka on koko konseptin aivot ja isä ja jonka kontolla ovat faktatieto ja teoria. Mä olen sitten se pahnanpohjimmainen, joka koittaa pysyä näiden kahden perässä.
  Vaikka tykkään pitää työasiat työasioina enkä esimerkiksi ole kutsumassa uusia työtovereitani häihimme, voisin silti luonnehtia tiimiämme silti todella tiiviiksi ja toimivaksi, miltei perheenomaiseksi. Työskentelen myös jossain määrin yhdessä Iskun markkinointitiimin kanssa, vaikken siihen suoranaisesti kuulukaan. Kun esimieheni on muualla, eikä ehdi vastata puhelimeen tai sähköpostiin juuri sillä punaisella sekunnilla kun apua tarvitsisin, käännyn yleensä ensimmäisenä markkinointipäällikön tai viestintäassistentin puoleen. Onneksi seurasin sydäntäni sekä perimmäistä mielenkiintoani viime syksyn kurssivalintoja tehdessäni, kun kaikki logistiikkakurssit oli jo käyty ja valkkasin harjoittelua edeltäneelle puolivuotiselle niin paljon markkinoinnin kursseja kuin vain mahdollista.


Mitä työharjoitteluni sitten on käytännössä pitänyt sisällään, niin hyvin paljon kaikenlaista. Olen suunnitellut messu- ja tapahtumaständejä, postannut juttuja firman sometileille, valokuvannut erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, koostanut erilaisia esityksiä milloin mistäkin Healthiin liittyvästä sekä työstänyt erilaisia sisältöjätekstejä ja kääntänyt valmiita tekstejä joko suomesta englanniksi tai toisinpäin. Noin niinkuin pähkinänkuoressa. Olen myös mukana parissa myyntikeississä  olen etsinyt tuotevastaavuuksia tarjouspyynnöissä annettuihin spekseihin ja niin edelleen.
  Kun kesäkuun puolivälissä siirryn harjoittelijan pöksyistä kesätyöntekijän vermeisiin, tulee kontollani olemaan nykyisten työtehtävieni lisäksi Isku Health -aiheinen blogi ja tehtävänäni on koordinoida ja hallinnoida sitä. En tule tuottamaan sisältöä kyseiseen blogiin, vaan valvon ja aikataulutan muiden blogiin tuottamia materiaaleja sekä ylläpidän saittia. Työsopimuksessani työtehtävikseni on nimetty markkinointikoordinaattorin tehtävät ja tämä kuvaa työtä mielestäni oikein hyvin.

Mä olen tykännyt Iskulla työskentelystä ihan valtavasti ja mulle on suotu ihan huikeat työkaverit. Pääasiallisesti istua nökötän pääkonttorilla Lahdessa, mutta aina silloin tällöin piipahdan Helsingin toimistolla, jossa esimieheni istuu. Sen lisäksi olen reissannut ympäri Suomea eivätkä ulkomaille matkaamisetkaan mikään mahdottomuus ole, mutta jos jotain olen työharjoittelussani oppinut niin sen, ettei näissä hommissa voi koskaan olla varma siitä, mitä seuraava viikko tuo tullessaan. Kahdeksasta neljään työskentely antaa jonkinlaista osviittaa, mutta tämä duuni on valovuosien päässä yhden ja saman excelin näpyttämisestä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Health ja sen markkinointi ovat vieneet mut tyystin mennessään, enkä enää voi sanoa haluavani isona sisäänostajaksi. Teen isona sitä, mitä vastaan tulee, mutta just nyt mä viihdyn tämänhetkisisissä hommissani paremmin kuin voisin kuvitella missään muualla viihtyväni!

PIHISTÄ VS PANOSTA: LIQUID LIPSTICK

12. toukokuuta 2017

Nestemäiset huulipunat ovat ehdottomasti olleet se juttu parin viime vuoden ajan, multakin löytyy niitä jo ihan kivan kokoisen kokoelman verran. Koko buumin kuningattarena paistatteli todella pitkään Anastasia Beverly Hills ikonisine sävyineen, mutta sittemmin entistä useammat brändit ovat tuoneet markkinoille oman liquid lipstickinsä ja sen myötä, kun Anastasian huulipunat tulivat Kickseihin, on niistä tullut vain yksi tuote muiden vastaavien joukossa. Myös Sleek on parin viime vuoden aikana kasvattanut tietoisuuttaan kotimaisten kosmetiikkafriikkien keskuudessa ja mä tilasin omat ensimmäiset Sleek-meikkini toissa jouluna. Sittemmin en ole Sleek-varastoja kartuttanut, mutta ymmärrän mistä kaikessa hehkutuksessa on kyse.
  Tämän kertaisen Pihistä vs panosta -taistossa vastakkain ovat Anastasia Beverly Hillsin Liquid Lipstick sävyssä Crush ja Sleekin Ultra Smooth Matte Lip Cream sävyssä Birthday Suit. Suosittuja tuotteita suosituissa sävyissä, mutta mitä ekstraa 20 euroa kalliimmassa Anastasiassa  muka on Sleekin tuotteeseen verrattuna?

IMG_72032

Tällä kertaa valitsin keskenään hyvin samankaltaiset sävyt, jotta vertailu olisi mahdollisimman helppoa. Nestemäisten huulipunien osalta ei ole mitenkään erikoista, että yhden tuoteperheen sisällä koostumus tai pigmentti vaihtelisi todella radikaalistikin eri sävyjen välillä. Esimerkiksi mun toinen omistamani Sleek-huulipuna on todella vetinen Birthday Suitiin verrattuna.
  Vaaleaihoisella pohjalla Crush ja Birthday Suit edustavat kumpainenkin sitä sellaista täydellistä tummaa nudea, joka on arkisävynä äärimmäisen helppo. Tietysti sävyn lopullinen ulkonäkö huulilla vaihtelee aina oman ihon ja huulten pohjasävyn mukaisesti, mutta itselläni nämä molemmat ovat mattaisia "my lips but better" -sävyjä. Ainoastaan Anastasia näyttää hylsyssään (pettymyksekseni) hieman vaaleammalta ja kylmemmältä kuin miten se omaan kämmenselkään swatchattuna tai huulille levitettynä lopulta kuivuu.

Näiden huulipunien välinen hintaero on huima. En ole tarkistanut Kicksin hintoja Anastasian huulipunille vähään aikaan, mutta itse maksoin omastani vajaa vuosi sitten noin 30 euroa. Sleekin punan hinta vaihtelee ostopaikasta riippuen 7-10 euron välillä. Toki Kicksin hinnoissa on erityisesti Anastasian tuotteiden kohdalla surullisen kuuluisa suomilisä, mutta vaikka huulipunan tilaisi Anastasian omasta verkkokaupasta, tulisi hintaa toimituskulujen jälkeen melkein yhtä paljon. Näkyykö hinta sitten laadussa vai onko siitä puolet ilmaa?

IMG_72082
Anastasia Beverly Hills, Sleek

Suppusuisena pidän Anastasian pienestä aplikaattorista enemmän. Sleekin pitkä puikula on haastava käyttää, jos sitä levitysmaastoa ei ole mitenkään hirvittävästi, siinä on teräviä kulmia tai jos suupielet ovat todella syvät. Pieni ja jonkinlaista muotoa osakseen saanut Anastasian applikaattori on huomattavasti helppokäyttöisempi ja sillä täyttää vaivattomasti pienemmätkin huulet, vaikka toki ymmärrän, että suuret huulet omistava henkilö saattaisi ymmärtää paremmin Sleekin enemmän kerralla paikoilleen levittävän aplikaattorin päälle. En myöskään ole aivan varma, onko oma Anastasian hylsyni käyttäytynyt aina samalla tavalla, mutta tuotteen aplikaattori nappaa mukaansa aivan älyttömän määrän tuotetta kerrallaan ja saa epäilemään, onko hylsyn annostelija ihan reilassa...

Suurin ero tuotteiden välillä on varmastikin koostumuksessa ja sen käyttäytymisessä iholla. Viimeistään tässä kohtaa makeup junkie saattaa ymmärtää mistä on maksanut, vaikka toki Anastasian hinta on siitäkin huolimatta pöyristyttävä Suomen markkinoilla. Molempien levittäminen onnistuu ihan kiitettävästi ilman erillistä huultenrajausta, mutta Sleek lähtee helpommin liikkeelle ja murenee herkemmin pois, mikäli alla ei ole minkäänlaista pohjatyötä.

IMG_72092
Vasemmalta oikealle: Anastasia Beverly Hills, Sleek

Sleek on todella nestemäinen ja sitä on helppo levittää huulille liikaa. Ohut kerros kuivuu mataksi todella nopeasti, josta annan ehdottomasti kiitosta, mutta ohut kerros ei välttämättä takaa haluttua color payoffia ja kuten mainitsin, Sleek kaipaa alleen jonkinlaista pohjustusta. Muuten se pakenee huulilta ja murenee pelkän teekupin mukana pois  juustohampurilaisesta nyt puhumattakaan. Anastasia sen sijaan on valehtelematta ensimmäinen nestemäinen huulipuna, jota olen uskaltanut käyttää huoletta ilman rajauskyniä tai kummempia pohjustuksia ja johon luotan sellaisina arkipäivinä, kun ei välttämättä ole aikaa keskittyä omaan huulipunaan. Sleekin valitsen sellaisia tilaisuuksia varten, joissa ei ole ruokatarjoilua :-D
  Koostumukseltaan Anastasia on todella pehmeä, jostain voiteen ja moussen välimaastosta ja se kuivuu mattapintaiseksi ihan kohtuullisessa ajassa. Kun Sleekistä löytää sen optimin levitysmäärän, kuivuu sekin täysin mataksi, mutta tuo huulirypyt ja kuivuuden Anastasiaa herkemmin esiin.

Hintaansa nähden Sleekin Birthday Suit on toki hyvä. Pidän siitä enemmän kuin esimerkiksi NYXin Lingerie-sarjan punista, mutta yleisesti ottaen nestemäiset huulipunat ovat vähän sellaisia hit or miss -tuotteita ja jonkun luottohuulipuna voi olla toisen pahin painajainen. Sille on kuitenkin syynsä, miksen ole (toistaiseksi) ostanut lisää Anastasian huulipunia ja se on sen kova hinta. En ole koskaan nähnyt nestemäistä mattapunaa, joka olisi pysynyt huulilla ihan koko päivän ajan  kyllä ne menee muruksi ihan kaikki jossain vaiheessa päivää ja korjailu on tavallista huulipunaa paljon haastavampaa, oli merkki mikä hyvänsä. Suosittelisin ennemmin Anastasian nestemäisiä huulipunia, mutta vain henkilöille, joiden tiedän olevan valmiita maksamaan huulipunasta ja laadukkaasta pakkauksesta vähän ekstraa. Kyseessä ei kuitenkaan ole niin hulppea ja ylivoimainen tuote. Mikäli kosmetiikka ei ole niin lähellä sydäntä, luo Sleek aivan varmasti halutun lopputuloksen huomattavasti edullisemmin.

LIFE THROUGH HUAWEI

7. toukokuuta 2017

may5

Meininkejä parilta varsin erilaiselta aamulta. Nyt kun tekee koko muun normaalin yhteiskunnan mukaan menevää kokopäivätyötä toimistossa ja joutuu arkisin olemaan pystyssä jo kukon pierasun aikaan, tulee viikonlopun köllimisistä otettua entistä uutterammin kaikki irti. // Työpaikasta puheen ollen, mulle on siunaantunut ehkä kaikista inspiroivin sellainen. // Alkukevään asu, johon verhoutuminen vaatii aina silloin tällöin vähän rohkeutta. Tuo nahkahame on kuitenkin rakkautta!

may2

Meikkasin vappuna ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin ihan kunnolla ja testasin uutta highlighteria siinä samalla. Kyseisestä highlighterista lisää myöhemmin! // Mulla on aivan mahdoton guilty pleasure, enkä sen suuremmin edes häpeile näyttää sitä. Kanankoivet tai siivet ja maalaisranet on aivan mahdottoman hyvä perjantaisafka *sydänsilmäemoji* // Oskarin kahvila Lahden Hämeenkadulla, suosittelen erittäin lämpimästi! // Nyt kun mä olen löytänyt itselleni häämeikkivoiteen, on seuraavana tehtävälistalla ollut häähuulipunan metsästys. Tämä L'oréalin mattahuulipuna on yksi erittäin potentiaalinen vaihtoehto, mutta ajattelin tasapuolisuuden nimissä käydä hääblogin puolella lähiaikoina läpi kolme eri vaihtoehtoa kolmesta eri hintaluokasta.

may4

Kuukausi sitten ihana Veera laittoi mun eiminkäänvärisen reuhkan kuntoon Vesijärvenkadun Stoolissa ja mä olen rakastanut tätä tukkaa siitä lähtien suurella hartaudella. Ajattelin, jos kirjoittelisin vaihtelun vuoksi vähän mun hiusrutiineista, nyt kun mulla sellaisia on. Kiinnostaisiko se teitä? // Oma kehu haisee, mutta palvon tätä lähikuvaa. Lähinnä tuon täydellisen kulmakarvan takia, mutta silti! // Home sweet home, meillä vallitsee olkkarissa tällä hetkellä melko hempeä meininki ♥

may3

Jaoin alkuviikosta Instagramissa bloggaajasalaisuuden: verkkosukat on äärettömän epäkäytännölliset eikä mitenkään hirvittävän mukavat jalassa. // Mikäli kanasalaatti on sun mieleen, suosittelen ehdottomasti Lidlin kana-caesarsalaattia. Tää on ollut mun go to -eväs läpi kevään! // Pääsiäismeininkejä; onneksi en asu Yhdysvalloissa, koska Kinderit on elämä. // Rakkaustakki vilahtelee jälleen. Mustavalkonen meininki ja ripaus konjakinruskeeta päihittää about kaikki muut väriyhdistelmät ihan 6-0.

may1

Leopardipukuisen mamsellin herkullisen värinen perjantaipuska hyvin hyvin hyvin monen viikon takaa. // Toinen guilty pleasure on Pirkan pakasteminidonitsit. Kolme euroa, sulatusta 30 minuuttia huoneenlämmössä ja badumts, sulla on yhdeksän superia hiilariherkkua. //Hörhelöt ja röyhelöt on vieneet mutkin mennessään, vaikka röyhelölahkeet ja -helmat ovatkin mun kohdalla vielä vähän kyseenalainen valinta... // Hääkukkasuunnitelmia ja -kuvauksia. Huominen jatkuukin taas näissä meiningeissä, kun meen tapaamaan meidän kukkatoimittajaa töiden jälkeen.

Huh, puhelinkuvia ei olekaan tutkailtu blogissa taas vähään aikaan. Olin ihan tyystin unohtanut, miten kiva näitä on tehdä! Saatteko te näistä mitään irti? Vaikka tykkään tarinoida muuallekin someen, on näitä puhelinotoksia kiva aukasta blogissakin vähän enemmän aina välillä.

Jos tulevien puhelinräpsyjen tutkailu reaaliajassa kiinnostaa, niin mut löytää Instagramista nimimerkillä @jennahard ja Snapchatista nimimerkillä @tsenana. Rentouttavaa sunnuntain jatkoa! ♥

HOT OR NOT: Kevään 2017 uutuudet Essenceltä

5. toukokuuta 2017

IMG_88372

Essence tuli ja hurmasi kaikkien kosmetiikkafriikkien sydämet pari vuotta sitten. Siinä missä ennen sanottiin jonkin asian olevan halpaa kuin saippua, voisi saippua-sanan korvata nykypäivänä Essencellä. Joitakin vuosia sitten olisi ollut äärettömän vaikea uskoa, että joskus tulevaisuudessa mä olisin fiiliksissä kolmen euron ripsarista, mutta niin pääsi kuitenkin käymään ja syksyn 2015 jälkeen mun varastoihin on kertynyt ihan kiitettävä Essence-kokoelma. Jotkut tuotteista on olleet totaalisia floppeja, jotkut löytäneet loppuelämän kodin mun meikkifanaatikon edulliselle kosmetiikalle pamppailevasta sydämestä.
  Tänä keväänä Essence uudisti valikoimiaan jälleen todella radikaalisti ja mä olen vähän pakon sanelemana joutunut haalimaan uutuuksia kasaan pikkuhiljaa, sillä kaikkea ei todellakaan ole ollut aina saatavilla, kun Tokmannille tai Kärkkäiselle olen eksynyt. Brändillä on muutamia ikituotteita, mutta sitten on kausiluontaisia tuotekokonaisuuksia ja oliko se nyt kerran vai pari vuodessa valikoima pistetään miltei täysin uusiksi. Jos siis löydät Essenceltä jonkun huipputuotteen, kannattaa sitä varmuuden vuoksi hamstrata useampi kappale kerralla. Jossei tuotetta tai sävyä lopeteta jossain vaiheessa, voi se olla muutaman muunkin mielestä niin huikea, että saatavuus saattaa äityä todella hankalanpuoleiseksi.

IMG_87852

Tänä keväänä Essence-hyllyissä on pyörinyt Blossom Dreams -niminen tuoteperhe, johon kuuluu ensinnäkin todella söötteihin ja keväisiin purnukoihin pakattuja tuotteita sekä muutama todella mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen uutuus. On sateenkaari-highlighteria ja hologrammipinnan aikaansaavaa kynsipuuteria. Mä en sille sateenkaari-konseptille oo highlightereiden suhteen oikein koskaan syttynyt, mutta holokynnet ovat kiehtoneet jo pidempään. Essence tarjoaakin sangen edullisen vaihtoehdon, mikäli hehkuvaa kynsilookia mielii testata.

essence1

Kausikokoelmaan kuuluu myös "eyebrow lifter", mutta mä olen ihastunut kyseiseen tuotteeseen ihan vain nestemäisen highlighterin muodossa. Tuote toimii tosi hyvin poskipäillä ja hohtaa kivasti ainakin 8-tuntisen työpäivän ajan, vaikkakin puuterituotteisiin tottunelle tämän käyttö vaatii vähän totuttelua. Mitään hirvittävän puuterista pohjaa tämän alle ei voi tehdä, mutta kyllä kyseessä on silti ehdoton hot, etenkin nyt kun kevät kukoistaa ja kesä tekee tuloaan. Blossom Dreams Liquid Eyebrow Lifter 3,09€.
  Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista tuotteista pääsi käyttöön vappuna ja tarkkasilmäisimmät saattoivat nähdäkin boomerang-pätkän mun pinkeistä hologrammikynsistä Instagramin tarinoissa viime viikonloppuna. Essencen suosittelema vesipohjainen päällyslakka ei sytyttänyt, sillä se kuivui kynsille todella kummallisesti sekä valui kynsinauhoille, joilta se sitten lopulta kuoriutui vähän samaan tapaan kuin kynsien ympärysten suojaksi tarkoitetut lateksitökötit kuoriutuvat. Pigmentti kuitenkin toimi kuin unelma ja saa multa ehdottomasti hottia osakseen, mutta päällyslakaksi on keksittävä jotain muuta. Kuvia lopputuloksesta voit käydä vilkasemassa esimerkiksi täältäBlossom Dreams Waterbased Topcoat (2,89€) ja Blossom Dreams Iridescent Effect Nail Pigment (2,45€*).

 *Hinta napattu kosmetik4less-verkkokaupasta, sillä suomalaisten puljujen sivuilta tätä ei enää löytynyt, enkä ole taas aivan 100-prosenttisen varma, noudattavatko kotimaiset jälleenmyyjät samoja hintoja.

IMG_87802 IMG_88102

Huultenrajauskynien suhteen Essence ei oo vielä kertaakaan onnistunut pettämään. Niihin "aitoihin ja alkuperäisiin" puisiin kyniin en tosin ole uskaltanut kajota, sillä vastaavanlainen kulmakynä oli aivan kamala, mutta rullattavat longlasting-kynät ja nyt nämä uudet teroitettavat kynät ovat olleet aivan pettämättömiä. Jos kuitenkin pitäisi valita edellämainittujen väliltä, päätyisin varmaankin niihin rullattaviin, sillä nämä Ultra Last -kynät ovat maailman eniten hanurista teroittaa. Tuote toimisi niiiiiiiin paljon paremmin rullattavassa muodossa, sillä itse värimassa on todella pehmeää ja mun jytky Anastasian terotin vain tuhoaa näiden kärjet. Liikuskellaan siis jossain meh-osastolla, sillä pigmentti ja pysyvyys ovat niin 5/5 kuin mikään parilla eurolla saatava meikkituote voi koskaan olla. Mutta teroittamisen kanssa menee hermo. Essence Ultra Last Lipliner (2,19€).

IMG_87772

Essencen pohjameikit eivät ole mitenkään suuremmin onnistuneet säväyttämään, eikä ne tee sitä oikein vieläkään. Erästä meikkivoidetta hypetetään tällä hetkellä aikalailla, mutta ainakin omalle kämmenelle se hapettui sen verta komeasti, etten uskalla tuoda sitä lähellekään kasvojani.
  Viimeisimmän valikoimapäivityksen yhteydessä Essence lähti mukaan colour correcting -buumiin ja toi markkinoille nestemäiset ihon sävy- ja värivirheitä korjaavat tuotteet. Vihreä tasoittaa punoitusta, keltainen puree tummiin silmänalusiin ja pinkin olisi tarkoitus kirkastaa kasvoja. Mä en kärsi niin tummista silmänalusista, että kokisin keltaista tököttiä tarpeelliseksi, mutta vihreää metsästin parisen kuukautta. Valitettavasti sain todeta, ettei se ole riittävä apu. Koostumus on melkoista lirua ja pigmentti köpönpuoleinen. Pinkki on ihan kiva lisä kasvoille aina silloin tällöin, mutta menee vähän samaan kastiin valokynien kanssa. Ilmankin pärjää. Nämä olivat siis valitettavasti not mulle itselleni. Essence Colour Correcting Liquid Concealer (3,09€).

Peitevoide sen sijaan pääsi yllättämään positiivisesti ja tämä onkin suunnitteilla Pihistä vs panosta -postaussarjan yhdeksi pihistä-vaihtoehdoksi. Vastustajaksi olen kaavaillut erästä hyvin suosittua kulttituotetta selektiivisemmän kosmetiikan puolelta, joten kannattaa pitää silmät auki tämän varalta. Camouflage Full Coverage Concealer (3,09€) saa multa ehdottoman hottipeukun, mutta ominaisuuksista kerron tarkemmin myöhemmin!

IMG_87832 IMG_87922
18 Black as a Berry, 07 Mauvie-time!, 02 Cosy Rosy, 09 Chilli Vanilli

Viimeiseksi jätin tämän kevään valikoimauutuuksien ehdottoman kuninkaan ja kohahduttajan. Essence nimittäin meni ja toi kotimaisen markettikosmetiikan pariin yksittäiset luomiväri-, puuteri- ja poskipunapannut paletteineen kaikkineen. Konsepti on itselle tuttu MUGin luomiväreistä, mutta nyt huidellaan niin alhaisissa hinnoissa, että Essence ansaitsee ehdottomasti oman kunniamainintansa tästä hyvästä. Toisin kuin MUGin irtonappeihin pakatut luomivärit, Essencen pannut napsautetaan palettiin magneettikiinnityksen sijasta.
  Sävyvalikoima on ihan pätevä, muttei järin shokeeraava. Löysin valikoimasta omat lempparini ensimmäisellä kertaa, eikä mikään kauppaan jäänyt pyöri holtittomasti mielessä. Tuo persikkaisen pinkihtävä sävy on oikeasti poskipuna, sillä luomivärivalikoimasta ei löytynyt täydellistä mätsiä kolmen muun sävyn rinnalle. Pigmentti on kuitenkin parin euron luomiväriksi loistava, vaikkakin olen ymmärtänyt, että tämä on jälleen tuote, jossa pigmentin syvyys ja puuterin koostumus on sävykohtaista. Mulla ei kuitenkaan ole mitään valitettavaa näistä sävyistä, jotka omasta kokoelmasta löytyy, joten täältä iskee hottia ainakin kahdeksankertasesti! Kuvassa näkyvä avonainen paletti on puhtaasti silmämeikkitarkoitukseen koottu, mutta kiinni oleva neljän napin kokonaisuus saanee oman postauksensa lähiaikoina ;-) Essence My Must Haves väripannut ja paletti (1,89€/kpl).


Joko te olette käyneet koluamassa Essencen hyllyjä vai onko brändi vielä täysin vieras?

Täytyykö kauneudenhoidosta somettavan henkilön olla poikkeuksellisen hyvännäköinen?

27. huhtikuuta 2017


Mä en mahdu tämän hetkisen "tyypillisen" kauneusihanteen muottiin, vaikka miten vääntelisi ja kääntelisi. Mulla on muutama kilo ylipainoa, terävää leukalinjaa en muutenkaan ole koskaan nähnyt, nenä on iso ja silmät pienet. Kaiken tämän lisäksi kärsin luonnostaan tavallista keltaisemmasta hammasluusta, jonka olen vuosien varrella todennut ilmeisesti yököttävän joitakin ihmisiä. Mutta mitä sitten? Eipä siihen muottiin mahdu valtaosa mun naispuolisista kavereistakaan ja silti kaikki heistä ovat aivan törkeän upeita ja vahvoja naisia.

Varmaksihan mä en tiedä, mutta voisin luulla kauneusbloggaajien, -vloggaajien ja muiden kauneudesta postaavien henkilöiden painivan jollain tasolla vahvempien tai ainakin huomattavasti erilaisempien ulkonäköpaineiden kanssa kuin vaikkapa ystävieni, jotka ovat vain Facebookissa tai jotka avaavat Instagramin joskus ja jouluna. Eihän sillä ole niin väliä, miltä jalkapalloa pelaavan kaverin joukkuetoveri näyttää, kun yleisesti ajatellaan, että ne on ne taidot ja tekniikka, jotka ratkaisevat. Sama pätee aikalailla kaikkiin muihinkin perinteisiin urheilulajeihin kuten myös esimerkiksi sisustamiseen tai hevosten hoitoon. Mutta mitäs sitten, kun ne omat taitonsa haluaa esittää omilla kasvoilla? Se luo aivan mielettömät paineet, mikäli henkilöllä itsellään on pienintäkään taipumusta epävarmuuteen tai jos hän tiedostaa omistavansa jonkin yleisesti epäviehättäväksi katsotun piirteen. Kaiken lisäksi ulkonäkökeskeinen harrastus on äärettömän helppo ymmärtää väärin ja edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on omat ennakkoluulonsa 'meikkipellejä' kohtaan.


Kauneus ja kosmetiikka ovat viimeisen parin vuoden aikana muovautuneet mulle pahemman luokan intohimoksi. Samoin on käynyt myös monille muille suomalaisille, eikä kosmetiikan tilaaminen esimerkiksi Yhdysvalloista ole enää niin poikkeuksellista. Omasta kaveripiiristä purkit ja purnukat ovat vielä pysyneet jokseenkin kaukana ja sen vuoksi mulla on ystävien keskuudessa oma vahva "maineeni" purnukka-almana, joka omistaa hämmästyttävän suklaalta tuoksuvan luomiväripaletin ja jolle 60 euroa meikkivoiteesta ei ole pöyristyttävän kallis hinta.

Mulla on muutamia kavereita ja ystäviä, jotka jakavat mun intohimon meikkeihin ja jotka pakkeloivat tavallisena maanantaina enemmän kuin moni suomalaisnainen hääpäivänään. Suurimpana erona on kuitenkin se, että mä olen tuonut harrastukseni tietoisesti sosiaaliseen mediaan kaiken kansan ruodittavaksi ja arvosteltavaksi, sillä se on vuosien bloggaamisen jälkeen vain tuntunut luontevalta jatkumolta oman itseni kehittämisen suhteen. Vaikka mulla onkin pärstä, johon aseteltu nenä saattaisi jonkun mielestä oikeasti tarvitakin sitä contouria.

Voinko mä sitten kirjoittaa meikkivoiteista, kun mulle on syntymälahjana siunaantunut Kuun kraatteritkin kateellisiksi saavat ihohuokoset? Tai kuvata teille silmämeikkejä, jotka on tehty piskuisiin eriparisilmiin? Mun mielestä voin. Aivan hyvin. Kukas mua muka estäisi? "Vain sinä itse", no sepä se. Joka himputin kerta kauneusaiheista postausta tai videota tehdessäni mietin, että ottaakohan mua nyt kukaan edes tosissaan, kun en ole mitenkään häävin näköinen. Keskitytäänkö esimerkiksi mun meikkitutorial-videossa itse aiheeseen vai varastaako puhuessa alituiseen vilahteleva kolmoisleuka koko shown? Yleensä kuitenkin muistan lopulta sen, etten mä ole ainoa, joka taistelee laiskojen silmäluomien kanssa ja ehkä joku toinen kaltaiseni tavallinen ihminen voisi oikeasti hyötyä tästä mun jakamastani kikkakolmosesta.

Kauneuteen liittyvien aiheiden käsittely sosiaalisessa mediassa parhaimmillaan kasvattaa itsevarmuutta, mutta se voi myös romuttaa sen aivan totaalisesti hyvin lyhyessä ajassa. Henkilökohtaisesti olen huomannut omassa blogissani sellaisen turhanpäiväisen ulkonäköön liittyvän länkytyksen jääneen kokonaan pois parin viime vuoden varrella. Tämä ehkä siksi, ettei kommenttimääräni enää ole huima ja valtaosa seuraajistani on kasvanut aikuiseksi siinä missä minäkin. Tästä syystä olen uskaltanut lisätä blogiin lähikuvia meikittömistä kasvoista ihohuokosineen kaikkineen. Ikä tuo mukanaan itsevarmuutta ja tilannetajua; esimerkiksi ollessani vielä lukiossa saattoi meininki kommenttiboksissa äityä toisinaan todelliseksi villiksi länneksi.
  Oma luontainen vastarannankiiskeyteni ja historia koulukiusattuna kai auttoi jollain tasolla sietämään kaikenlaista sontaa ja kasvattamaan paksun somenahkan, vaikka inhat anonyymit pääsivätkin välillä ihon alle. Joku muu ei välttämättä olisi kääntänyt niitä voitoksi itselleen.



Nykyään sosiaalinen media on täynnä mitä persoonallisemman näköisiä kosmetiikkaharrastajia ja alan ammattilaisia. Enkä nyt sano, että kukaan olisi ruma, vaan koitan tuoda ilmi sen, että kauneudenhoidon parissa voi menestyä minkälainen ihminen tahansa ja se on mun mielestä aivan mahtavaa! Jos osaa asiansa ja ymmärtää somen tarjoamat mahdollisuudet sekä sen monimuotoisuuden, mikä vain on mahdollista. Kyllähän se vähän harmittaa, että näissä touhuissa se oma menestyminen riippuu taitojen lisäksi välillä myös siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta tasan jokaisella meistä on silti oikeus tuntea olomme kauniiksi ja ehostaa omaa ulkonäköämme sekä samalla kirjoittaa tai kertoa videokameralle asiasta, jota rakastamme. Oli seuraajia sitten viisi tai 5000.

Kosmetiikka ei ole enää vain yksiselitteinen turhamaisuuteen rinnastettavissa oleva käsite, eikä meikin tarkoituksena läheskään aina ole peittää niitä luonnollisia ominaisuuksia, joista itsessään ei pidä. Kyse ei enää väistämättä ole mahdollisen kumppaniehdokkaan miellyttämisestä eikä hyväksynnän hakemisesta. Ulkonäöstään huolehtiminen todella voi kulkea rinta rinnan sisäisen kauneuden kanssa ja sen kautta voi vain vilpittömästi toteuttaa itseään. Ihonhoito, hiustuotteet, kynsitaide ja meikit voivat olla kevyt harrastus, intohimo tai jopa ammatti ihmiselle kuin ihmiselle sukupuolesta ja ulkonäöstä huolimatta. Samat henkilöt voivat tuoda itseilmaisunsa tuotokset sosiaaliseen mediaan muiden nähtäville. Mikä muka tekee Youtubeen kauneusvideoita lataavasta henkilöstä Instagramiin tuotoksiaan lisäävää valokuvaajaa huonomman?

Q&A: Opiskelijabileet, kasvatusmetodit ja isän mielipide anonyymikommentista

20. huhtikuuta 2017


KOULU & OPINNOT

Ootko käynyt paljon opiskelijabileissä ja ulkoiluttanut haalareitasi?
Höhö, en käynyt 2015-2016 lukuvuonna yksissäkään opiskelijabileissä ja ekana opiskelijavuotenakin kerätyt merkit pölyttyy valtaosa jossain lipaston laatikossa sen sijaan, että ne olisi ommeltu kiinni haalariin. Viime syksynä mun oli tarkoitus petrata, mutta ilmeisesti mun sisälläni ei asu niin valtaisaa partyanimalia, ettäkö olisin jaksanut vaivautua. Haalarit siis saavat jatkaa pölyttymistään ainakin tämän kevään vielä, kun torstaiaamuisin on oltava skarppina pystyssä jo puoli seitsemältä. Onhan mulla sitten se opparisyksy aikaa, hah.

Mikä on parasta korkeakouluopiskelijana?
Vapaus ja se, että sua kohdellaan opettajien toimesta kuin aikuista ihmistä. Tietty sellasta perseelle potkimista kaipaa aina silloin tällöin ja jos antaa itsensä tipahtaa kaiken ulkopuolelle, niin sitten ollaan ihan tosissaan pihalla. Pääsääntösesti mä kuitenkin nautin siitä, että oon itse vastuussa itseni valmistuttamisesta tavoiteajassa eikä kukaan oo konkreettisesti mäkättämässä korvanjuuressa.

Millainen kielitaito sulla on?
Mulla on aina ollut hyvä kielipää, mutta mua harmittaa ylläpitämäni suomalainen tapa, että olen ennemmin hiljaa, josseivat täydellinen lauserakenne ja edistyneemmät sanavalinnat muistu just sillä hetkellä mieleen, kun suu pitäis avata. Siitä on yllättävän vaikeaa päästä eroon.
  Oon kouluvuosieni aikana opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi myös ranskaa, espanjaa ja saksaa. Ranskaa osaan enää vain rahtusen, kun en oo pitänyt sitä taitoa yllä ylästeen jälkeen, espanjaa ja saksaa ymmärrän kirjoitettuna paremmin kuin mitä osaan itse puhua. Ajatuksena on vielä jonain päivänä mennä jonkinlaiselle venäjän kurssille, mutta oon ajatellut tekeväni sen vasta joskus valmistumisen jälkeen, jos sille todella tulee tarvetta.

Miks päätit hakea just ammattikorkeeseen tradenomiksi?
Se tavallinen tarina – kunhan on jotain mitä opiskella. En tiennyt yhtään, mikä haluan isona olla, mutta onneksi sekin ajatus on tässä opiskelujen ohella hiljalleen kehkeytynyt ja nyt harjottelussa vielä paremmin. Mä hain samaan aikaan varmuuden vuoksi myös yo-pohjaselle merkonomilinjalle ja otinkin sen paikan varmuuden vuoksi vastaan, mutta onneksi nakki napsahti lopulta myös ammattikorkeaan. Ammattikoulu ei olisi avannut mulle samanlaisia ovia ja tarjonnut tällaisia mahdollisuuksia, jotka mulla tulevanakin kesänä on vastassa.

Mitkä sun haaveammatteja oli nuorempana?
Olin 10-vuotiaana ihan sitä mieltä, että musta tulee isona seuraava Britney Spears. Laulajaa musta ei tullut, mutta ymmärrän vuosi vuodelta paremmin, miksi Briitu ajoi päänsä kaljuksi silloin 10 vuotta sitten… Kahdeksannella luokalla haaveilin sisustussuunnittelijan ammatista ja oli todella yllättävää tajuta jokunen viikko sitten, etten mä tämän hetkistä duunia tehdessäni mitenkään hirvittävän kaukana tuosta 14-vuotiaan Jennan haaveesta ole!

Ootko aatellu opiskella vielä lisää jossain vaiheessa?
Helkutan moisen koulurupeuman jälkeen haluun ainakin hetken tehdä töitä ja päästä työn sarkaan kunnolla kiinni. Suomen hallituksella on oma osansa siihen, miksi ainakaan mua ei just tällä hetkellä kiinnosta jatkaa opintoja. YAMK ei oo ihan täysi mahdottomuus, mutta onneksi se vaatii alleen sen muutaman vuoden työelämässä.

Oliko välivuosi sulle sillon pari vuotta sitten enemmän hyvä vai huono juttu?
Kyllä se oli enempi hyvä juttu. Aluksihan se oli ihan maailmanloppu, mutta jälkikäteen tarkasteltuna se oli mun tähänastisen elämäni tapahtumarikkain vuosi. Menin kihloihin, muutin pois kotoa ja sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Veikkaan, että jos olisin päässyt opiskelemaan suoraan lukiosta, en välttämättä olisi aikuistunut samalla tavalla samassa ajassa enkä olisi se sama henkilö, joka nyt olen.

Kuvaile sun lukioaikaa, mitä on jäänyt päälimmäisenä mieleen?
Ne oli kyllä sen sortin soppa ne vuodet, että ihan hävettää ajatellakin. Olihan mulla ihan mielettömän hauskaa läpi lukion, päällimmäisenä mieleen on jäänyt meidän ultimatesuperjees tyttöporukka, jonka kanssa tavattiin viime kesänä ensimmäistä kertaa lukiosta valmistumisen jälkeen! Pidin myös meidän ryhmänohjaajasta ihan todella paljon, niin herttanen mies ja aivan loistava opettaja. Kaikkien oletusten mukaisesti lukiovuosien kohokohdat  vanhat ja penkkarit  on vähän jääneet jonnekkin mielen perimmäisiin sopukoihin. 


HISTORIAN HAVINAA

Miten vietit sun 18-vuotissynttäreitä?
Mä en ollut vielä koskaan järjestänyt kotibileitä ja niin leimiltä kuin se kuulostaakin, mun vanhemmat halusivat järkätä mulle kunnon 18-vuotiskekkerit! Kemut pidettiin varsinaista syntymäpäivää seuraavana päivänä mun lapsuudenkodissa, kun siellä vielä silloin asuin. Juhlissa oli mukana mun rakkaimpien ystävien ja J:n lisäksi myös mun vanhemmat, mun toinen pikkuveli sekä meidän perhetuttavia ja nuorempia sukulaisia. Kaikki oltiin sulassa sovussa keskenään, teineistä keski-ikäisiin :-D Ja ne oli ihan jumalattoman hauskat pippalot!
  Myöhempää iltaa kohden siirryttiin lopulta kavereiden kanssa Lahden yöhön ja juhlittiin pilkkuun saakka. Ehdottomasti yksi mun tähän astisen elämäni parhaista illoista!

Olisitko uskonut 15-kesäsenä olevasi siinä elämäntilanteessa, jossa nyt olet? Mitä kuvittelit silloin?
No en todellakaan. Se pahin teini-ikä on ollut mun elämästä ihan heittämällä sitä kaikista sekavinta aikaa, kuten varmaan monilla muillakin. Maanantaina halusin tehdä koulutyöt tunnollisesti, olla mukana kaikessa koulun toiminnassa ja päästä kaupungin parhaaseen lukioon. Tiistaina kaikki oli ihan v*tun sama, iskä oli tyhmä ja teki mieli istua kaikki illat autotallin takana tupakalla. Keskiviikkona halusin löytää itselleni Oliver Sykesin kaksoisolennon poikaystäväksi ja torstaina olisin ollut ihan tyytyväinen sellaiseen tavalliseen suomipoikaan ja kotiäitiyteen. Viikonloppuisin saatoin joko kapinoida pitkin kaupungin katuja tai istua kotona lukemassa kirjaa.
  Jos joku olisi mulle kesken rippikoulun tullut kertomaan, että mä olen kahdeksan vuoden päästä menossa naimisiin huonosti istuviin farkkuihin pukeutuvan miehen kanssa, jonka tapaan ensi kesänä ja jonka kanssa paluumuutettaisiin Hollolaan, olisin varmasti nauranut päin näköä.

Mikä juttu jäi päällimmäisenä mieleen viime kesältä?
Kyllä se taitaa olla juhannus, ihan ehdottomasti! Oli ihanaa viettää mökkijuhannusta pienen tauon jälkeen parhaimpien ystävien kanssa, vaikka multa kokko äkillisen vatsavammaisuuden vuoksi menikin ohi. 
  Viime kesä oli mun pakohuonepeliduunin takia myös ihanan rento ja hyvä paussi, kun ottaa huomioon, että seuraavan kerran kesälomailen varmaankin vasta 2018. Kyllähän se keikkatyöläisen arki aina silloin tällöin sai rusinat rasahtelemaan, mutta pääsääntöisesti viihdyin viime kesänä omissa housuissani oikein hyvin. 

Miten sun tyyli on muuttunut lukioajoista?
Mä itseasiassa just yks päivä taas mietin, että missä ihmeen lumpuissa mä silloin lukiossa kuljin :-D Sen on sinällään jättänyt taakseen, mutta jotenkin hirvittävän absurdia ajatella, että se todella oli aikaa, jolloin mun tilillä ei kulkenut tasaista rahavirtaa, enkä voinut mennä trendien mukana miten itse halusin. 
  Olin lukiossa huomattavasti enemmän sellaista tein itse ja säästin -sorttia ja vaikka kirpparit on mulle edelleen kova juttu, oon nykyisin paljon harkitsevaisempi myös kirppisostoksia tehdessäni. Suurin muutos on varmaan se, etten enää nykyisin ajattele kesken päivän, että mitä hittoa mä oon pukenut päälleni. Mun tyyli on huomattavasti hillitympi ja mä olen paljon itsevarmempi vaatetukseni suhteen. Käytän myös hameita ja mekkoja ihan arjessakin, se jos mikä on radikaali muutos!

Mikä on tärkein muistosi? Entä kamalin?
Molemmat liittyy lapsuuteen. Kamalinta en halua sen koommin avata, koska siihen liittyy niin läheisiä kuin vähän vieraampiakin sukulaisia. Sukuaan ei voi valita ja välillä siinä ihan lähellä voi olla vaikka minkälaisia hulluja, jotka jää pienenkin lapsen mieleen ikuisiksi ajoiksi. Vaalin kuitenkin kaikkia niitä onnellisia lapsuuden muistoja, jotka on syntyneet ennen kouluikää ja jotka oon mielessäni onnistunut säilyttämään. 
  Lapsuusmuistojen lisäksi on olemassa sellaisia "ilmeisiä" muistoja, kuten kihlaus ja oma lakkiaispäivä, jotka nekin on mulle tärkeitä, mutta eivät vielä sellaisia varsinaisen muistelemisen arvoisia juttuja.

Jos voisit muuttaa jotain kohtaa siinä, miten sinut on kasvatettu, mikä se olisi?
Läheisyys ja tunteiden osoittaminen on ollut mulle aina todella hankalaa. Se ei ole mun perheessä eikä oikein lähisuvussakaan hirvittävän yleistä, että halaillaan muuten vaan. Tai edes syystä. Äiti kyllä halasi, paijasi ja pussasi, kun olin pieni, mutta isällä oli sitten omat jäyhät tapansa osoittaa rakkautensa ja mä olen tullut vähän enempi isääni. En sano, ettäkö se olisi huono juttu, sillä mä olen ihan fine oman hellyydenosoittamattomuuteni kanssa, mutta musta saattaa saada todella etäisen ja kylmän ensivaikutelman sen takia, että tutunkin ihmisen halaaminen on mulle epämukava tilanne. 
  En tiedä, johtuuko mun halivieroksunta kasvatuksesta vai perimmäisestä luonteesta, mutta olisihan se nyt ihan kiva, jos monelle niin luontainen tapa olisi itsellekin mukava juttu. Etenkin, kun tapaa muiden maiden kansalaisia, joiden tervehtimistavat poikkeavat merkittävästi Pohjoismaisesta tervehtimisestä.



BLOGGAAMINEN

Mistä saat ideoita postauksiin?
Postausideat tulee elävästä elämästä, inspiroivista asioista ja esineistä, muilta bloggaajilta tai somepersoonilta ja osittain tietysti joiltain yhteistyökumppaneilta. Mulla on puhelimen muistiossa lista, johon kerään ajatuksia ja mietteitä päivieni varrelta. Sellaisia juttuja, joista voisin kirjoittaa blogiinkin. Mut saattaa tavata puhumasta itsekseni, kun luonnostelen jonkun postauksen alotuskappaletta tai muuta lauserakennetta mielessäni.
  Tykkään kehitellä tekstejä itseä pähkäilyttävistä asioista, mutta harmillisesti monet ehtii unohtua ennen kuin ehdin edes avata sitä puhelimen muistiota ja sen vuoksi nykyisin tulee kirjoiteltua enemmän tuotearvosteluja tai muuta vastaavaa sisältöä, jota on helppo tuottaa, kun mielen päällä on tärkeämpiä asioita muistettavana. Oon myös huomannut, että blogien lukemisen vähentäminen on vähentänyt samalla mun sanavalmiutta. En enää oo samalla tavalla ajan hermolla kuin muutama vuosi sitten, kun vielä ehdin päivittäin lukea kymmeniä eri blogeja.

Saatko paljon palautetta tutuilta/sukulaisilta bloggaamisesta? 
Mun isä on hirvittävän ylpeä tästä mun blogihommasta, vaikka ei se sitä mulle hirveän usein sano. Toteaa aina silloin tällöin, että kun hän ei oo koskaan osannut kirjoittaa, niin arvostaa todella korkealle sitä, että mä osaan. Mun bloggaaminen on porukoille ja lähimmälle perheelle jossain määrin melko arkipäiväistä jo, joten siltä suunnalta harvoin tulee mitään erikoisempaa palautetta. Kerran isä kommentoi jotain typerää anonyymikommenttia mulle kasvotusten, että mistä kolosta mokoma törttö oli mahtanut mönkiä :-D
  Harvoin tuon ilmi omaa blogitaustaa sukulaisten tai uusien tuttavien keskuudessa, vaikka ainakin lähisuvusta kaikki tietävät tän saitin olemassaolosta ja mummo on hirveän innoissaan esimerkiksi mun hääblogin luomista mahdollisuuksista. Mun blogi ei kuitenkaan ole mikään yleinen kahvipöytäkeskustelun aihe. Kavereiden kanssa sen sijaan tulee blogista ja somesta yleensäkin keskusteluta jonkin verran enemmän, joten mun "bloggaajatavat" ei enää kummaksuta vanhoja ystäviä.
  Mun työnkuva kesän ajalle liittyy todella keskeisesti blogiin, mun yrityksen someen ja niiden ylläpitoon ja esimerkiksi mun työharjoittelu alkoi sillä, että tein yritykselle Instagram-ohjeistuksen, joten myös mun esimies tietää mun bloggaaja/sometaustasta. Palautetta en näistä omista hengentuotoksistani kuitenkaan ole saanut.

MILLOIN VIIMEKSI PÄIVITIT VAKUUTUKSESI?

19. huhtikuuta 2017

Postaus toteutettu yhteistyössä LähiTapiola Vellamon kanssa

Mä olen mukana Indiedaysin ja LähiTapiola Vellamon yhdessä toteuttamassa kampanjassa, jossa meidän bloggaajien tarkoituksena on pohtia ja kartoittaa nykyistä elämäntilannetta sekä tulevaisuutta vakuutusyhtiön näkökulmasta  miten LähiTapiola voisi auttaa meitä saavuttamaan unelmiamme ja mistä palveluista olisi meille kaikista eniten apua.
  Lähdin tähän kampanjaan mukaan, koska mä en oikeastaan koskaan ole kovin kummoisella tavalla perehtynyt vakuutusasioihin ja nyt parin käyntikerran jälkeen oon tullut siihen lopputulokseen, että ne jos mitkä tässä meidän taloudessamme kaipasivat hieman päivittämistä. Puhumattakaan nyt siitä, että tässä oltaisiin tasan neljän kuukauden päästä menossa naimisiin. Selkein muutos näkynee silloin meikäläisen sukunimessä, mutta samalla moni näkymätön asia muuttuu perimysjärjestyksestä lähtien.

IMG_87302

En usko olevani ainoa nuori aikuinen, joka on aikoinaan ensimmäistä kotivakuutusta hommatessaan ottanut sen halvimman mahdollisen ja vielä samasta yhtiöstä kuin omilla vanhemmilla. Koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Kun siinä ensimmäisessä omassa kämpässä on enemmän huoneita kuin huonekaluja, ei sillä oikein tunnu olevan mitään väliäkään, millaisen summan edestä kotinsa vakuuttaa tai millainen omavastuu vakuutukseen sisältyy. Kunhan kolmen kuukauden välein ei ihan hillittömiä summia tarvitse maksaa.
  Me muutettiin J:n kanssa molemmat vanhempiemme luota ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme ja ensimmäiset kolme kuukautta meidän olohuoneessa oikeasti oli pelkät verhot. Sitten tuli kaksi sohvaa, toinen mummolasta ja toinen löytyi parillakympillä torista. Meidän nykyisen TV-tason edeltäjä oli kyhätty muuttolaatikoista ja Ikean Lack-seinähyllystä. Kummallakin oli oma puhelin ja oma tietokone, kaikki kodinkoneet olivat käytettyjä ja/tai sukulaisilta saatuja. Ei koettu, että meidän omaisuus millänsäkään ylittäisi 5000 euroa saati että kotivakuutukseen mitenkään hirveämmin tarvitsisi panostaa  kunhan sellainen nyt vain olisi olemassa, kun vuokranantaja niin vaatii.
  Vuosi kului, tavaraa kertyi ja tuli muutto uuteen asuntoon lähemmäs keskustaa. Kotivakuutus pysyi kuitenkin samana. Pienemmässä asunnossa meidän omat kodinkoneet koostuivat mikrosta ja kahvinkeittimestä, joten ei tarvinnut murehtia isojen pesukoneiden levähtämisestä. Koettiin omaisuutemme edelleen suhteellisen minimaaliseksi vakuuttaa suuremmasta summasta kuin mitä jo valmiiksi oli sovittu. Olisihan siinä ihan hirveä homma ja voisi siinä nousta hintakin.
  Jouluna 2015 purimme muuttolaatikoita nykyisessä asunnossamme Hollolassa. Jälleen kotivakuutus oli viimeinen asia mielen päällä ja ilmoitimme vakuutusyhtiöön jälleen pelkät vaaditut tiedot asunnosta, joiden mukaan vakuutuksen hinta laskettaisiin uudelleen. Reilun vuoden ajan elimme autuaasti uudessa kodissamme, ennen kuin viime jouluna mun puhelin kohtasi vertaisensa ja tulin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin miettineeksi, voisiko kotivakuutuksesta olla mitään apua?

IMG_87122

Kävin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa LähiTapiolan Aleksanterinkadun toimipisteessä Lahdessa tapaamassa Emiliaa. Tarkoituksenamme oli hieman valottaa mun ja J:n elämäntilannetta ja pohtia, ovatko vakuutukset siihen nähden ajantasalla. Eihän ne olleet. Pelkästään tämän postauksen kuvissa esiintyvä elektroniikka kattaa noin puolet siitä summasta, josta meidän koti vakuutettiin silloin, kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Ja toiseen. Ja tähän kolmanteen, jossa tällä hetkellä asumme.
  Kuvassa on pelkästään mun viikottain käyttämäni elektroniikka pois lukien järjestelmäkamera, jolla nämä kuvat on otettu. Puhumattakaan vasta datanomiksi valmistuneen J:n omistamista laitteista tai siitä viimesen päälle olevasta pyykinpesukoneesta, joka ostettiin vuosi sitten. Lisäksi vielä koko muun kodin irtaimisto ja pääsimme siihen lopputulokseen, ettei vanha kotivakuutus todellakaan ollut ajantasalla. Yleisellä tasolla käydyn keskustelun lisäksi Emilia valotti mulle LähiTapiolan kotivakuutuksia hieman tarkemmin ja erityisesti kaiken kattavaa Loisto-kotivakuutusta. Vanhaan vakuutukseen verrattuna Loiston luvut näyttivät kaikin puolin järkevämmiltä ilman sitä radikaalia hinnannousua, jonka pelossa vakuutusten päivittämistä olimme pitkittäneet.

IMG_87182

Juttelimme myös muista vakuutuksista ja Emilian kertoessa LähiTapiolan tapaturmavakuutuksesta tulin kironneeksi pariinkin otteeseen, miten sellaisesta olisi ollut hyötyä pari vuotta sitten sattuneen polvivahingon yhteydessä. Siinä jutellessa kävi lopulta ilmi, ettei me J:n kanssa todella olla mitenkään erikoinen pari tämän suhteen. Suomalaiset (nuoret) ovat yllättävänkin laiskoja päivittämään vakuutuksiaan, mikäli mitään radikaalia ei lyhyessä ajassa tapahdu. Rehellisesti sanottuna en olisi tullut ajatelleeksikaan, miten paljon mun ja J:n omaisuus on tässä nyt neljättä vuotta saman katon alla porskuttaessa kasvanut. Tarkemmin kun miettii, niin olisihan se ollut aika hullua, jos me olisimme pohtineet omaa kotivakuutustamme seuraavan kerran vasta asuntokauppoja hieroessamme.
  Juttutuokio Emilian kanssa sai mut myös pohtimaan asiaa sieltä avioliiton vinkkelistä päin, sillä sen myötä meidän olisi J:n kanssa hyvä tarkastella myös erilaisia henkilövakuutuksia tapaturmavakuutuksen lisäksi. Jos toinen kuolee tai sairastuu/vammautuu vakavasti tai kun tulee lapsia. Lemmikkieläimellekin voi ottaa vakuutuksen. Papin aamenen jälkeen ollaan molemmat syvällä suossa, jos toiselle sattuu jotain ja taustalla on asuntolaina, lapsiperhe ja kesämökki. Ne kolme asiaa, joihin elämässämme tähdätään.

IMG_87052

Aikuisuus on kieltämättä hullua meininkiä ja hankinnat kasvavat vuosi vuodelta. Asunnon tai auton ostaminen ei enää kahtaviittä hätyyteltäessä ole mikään hirvittävän kaukana tulevaisuudessa siintävä unelma vaan päivä päivältä entistä todellisempi tavoite, jonka vuoksi haluaa olla ainakin jossain määrin varautunut pahimpaan. Mulle jo ensimmäinen tapaaminen LähiTapiolan kanssa oli äärimmäisen valaiseva. Vielä kuukausi sitten kuvittelin, että senhetkinen vakuutustilanne on meidän taloudessa ihan riittävä.


Milloin sä olet viimeksi päivittänyt koti- ja henkilövakuutuksesi ajan tasalle?

SOIF DE VIVRE

17. huhtikuuta 2017

Yhteistyössä Ellos
Postaus sisältää affiliatelinkkejä*

Koska en työharjoittelun vuoksi päässyt viettämään hiihtolomaa, tuli pääsiäispyhien mukanaan tuoma pitkä viikonloppu enemmän kuin tarpeeseen. Seuraava loma on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, koska sain työharjoittelupaikastani myös kesätyöpaikan ja myös syksyllä osa-aikaisesti valmistumiseen saakka jatkamisesta on esimiehen kanssa ollut puhetta. Kesä tulee menemään siis markkinointikoordinaattorin hommia paiskiessa ja häitä järjestäessä, mutten voi väittää, ettenkö olisi tästä innoissani! Ensimmäinen kesä ihan oikeasti oman alan hommissa olisi varmasti kenelle tahansa mieleenpainuva.
  Pääsiäinen on mennyt osaltani erittäin rauhallisissa tunnelmissa. Pitkään viikonloppuun on mahtunut yksi työvuoro pakohuoneellakin, mutta muuten olen keskittynyt vain ja ainoastaan kotona olemiseen. Torstaina saapunut Elloksen* paketti innosti mua myös puunaamaan ja järjestelmään kotia sellaiseen kuntoon, että huomenna on taas mukava lähteä töihin!

IMG_86872

IMG_86782

IMG_86342

Paketista paljastui useampikin kiva juttu ja koska en nyt mitenkään hirveämmin tehnyt pääsiäistä tänne meille, oli mukava päästä edes jollain tapaa valmistelemaan niin olohuonetta kuin makkariakin lähestyvää kesää silmällä pitäen. Makuuhuoneesta tosin kerron vasta vähän myöhemmin lisää, kun sen kesäkondikseen muokkaaminen on vielä jokseenkin vaiheessa.
  Tämä Ellokselta saamani paketti täynnä piensisustusta oli tällä kertaa osaltaan myös J:n mieleen, sillä lightbox herätti 24-vuotiaassa tämän sisäisen eskarilaisen ja torstai-illan tyyppi pähkäilikin, mitä "hauskaa" saisi suhteellisen rajallisesta kirjainvalikoimasta aikaiseksi. Boksi tulee myös osaksi meidän hääkoristeluja, jonka päättäessämme J totesi, että täytyy varmaan viritellä joku kalvopatentti boksin etupuolelle, etteivät kirjaimet lähde tuosta noin vain kävelemään lasten tai lastenmielisten vieraiden mukana.

IMG_86652 IMG_86252

Siinä missä tuo valoboksi oli ihan ykkönen, ei J vieläkään oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä meidän olohuoneessa on paperipussi. Le Sacin ikoninen paperipussi on kiehtonut mua jo hyvän aikaa, mutta mun on pakko myöntää, ettei tuo meidän palmunrotjake oikein passaa sen kanssa. Hankkinen siis jossain vaiheessa vähän toisenlaisen viherkasvin olohuoneeseen pussin täytteeksi ja siirrän palmun takaisin makuuhuoneeseen. Oon kuitenkin ihan äärimmäisen hämmästynyt siitä, miten noinkin yksinkertainen sisustuselementti voi olla niin mielenkiintoinen?
  Ranskaa opiskelleena erityisesti ranskankielinen puolisko pussista on omaan mieleeni ja teemaa seuraten kyhäsin miehen lightboxiin kirjoittaman pieruläpän tilalle mukamas "ihan lässynlää-fraasin". Mulla on nyt kuitenkin ihan todella levännyt fiilis, enkä millään malttaisi odottaa tulevia viikkoja, joten Soif de vivre, Lust for life sopi mun mielestä tämän päivän sanomaksi paremmin kuin croissant ranskattaren aamupalapöytään!
 

BEST 5 UNDER 10€ - SKINCARE EDITION

13. huhtikuuta 2017

IMG_85692

Ihonhoito on kieltämättä sellainen asia, jossa olen vanhemmiten valveutunut ihan uudella tavalla. Aika harvassa ovat myös ne edulliset tuotteet, jotka helpottavat elämää talvikenkun ihon kanssa ja nautinkin suuresti esimerkiksi Cliniquen, Philosophyn ja Mia Höydön tuotteista. Opiskelijastatusta ylläpitäessä välillä on kuitenkin pakko pihistää jostain ja viime aikoina olen taas löytänyt muutamia aivan loistavia ihonhoitotuotteita. Kaikki alle kympillä kappale tietenkin!

IMG_86092

Garnier Moisture Bomb Tissue Mask (2€/kpl)
Nämä tällaiset sheet maskit rantautuivat Aasiasta länsimaisten kosmetiikkafriikkien laajempaan tietoisuuteen muistaakseni joskus viime vuonna ja netistä voi löytää videoita mitä ihmeellisimmistä lärpyttimistä. Garnierin versio on ehdottomasti yksi edullisimmista, sillä yksi naamio kustantaa kolikon verran ja sen vaikutuksesta on iloa pitkäksi aikaa.
  Naamio kosteuttaa ja raikastaa, jättäen ihon pehmeäksi. Ja te tiedätte mut - mä niin tykkään tuotteista, jotka helpottaa pohjameikin tekoa kuivalle iholle! Tietysti jos viikottain tätä käyttää, alkaa hintakin nousta suhteessa putelimaskeihin, mutta satunnaisena piristyksenä säännöllisten ihonhoitorutiinien lomassa tämä on aivan loistava.
  IMG_85742

Nivea Soft kosteutusvoide (2,80-3,20€/75ml)
Enhän mä voinut jättää tätä pois listauksesta. Tiedän, ettei niveamainen tuoksu ole kaikkien mieleen, mutta reilu kymmenen vuoden naistenlehtien lukemisen jälken uskallan väittää tämän löytyvän todella monelta ihoaan säännöllisesti kosteuttavalta suomalaiselta. Nivea Soft on nimittäin aivan loistava pitämään yllä sekaihon kosteustasapainoa ja sekaiho on ties kuinka monesti viimeisten vuosien varrella mainittu kaikista tavallisimmaksi ihotyypiksi suomalaisten keskuudessa.
  Nivea Soft pelittää omasta mielestäni kaikista parhaiten meikin alla. Yhteensopimattomat tuotteet ovat yhteensopimattomia tuotteita, mutta toistaiseksi tämä on överikalliin Cliniquen lisäksi ollut ainoa voide, joka imeytyy ihoon riittävän nopeasti. Ei mulla ole arkiaamuisin aikaa odotella yhtään minkään kuivumista, kun haluan nukkua niin pitkään kuin vain on mahdollista. Hieman paksummin levitettynä Soft toimii kevyempänä kosteuttajana hyvin myös yötä vasten.

IMG_85812

LUSH D'fluff, mansikantuoksuinen sheivaussaippua (9,90€/70g)
Mennään hinnan puolesta taas siellä äärirajoilla, mutta pysytellään silti alle kymmenessä eurossa. Mun sheivaushistoriaan mahtuu vaikka minkälaista tököttiä ja olenpa useasti sortunut pahoinpitelemään vartaloani höylällä ilman minkäänlaista avustavaa mönjää. Pidin pitkään EOSin sheivausvoiteita alansa ykkösinä, kunnes alkuvuodesta nappasin LUSHin alehyllystä mukaani purkillisen D'fluffia.
  Tuote on niin herkullisen näköistä ja tuoksuista, että sitä tekisi säärille lätkimisen sijasta mieli ennemminkin syödä, mutta ehkä tämä ei kuitenkaan mene samaan kategoriaan LUSHin huulikuorintojen kanssa. Tämän ulkonäkö ja tuoksu sulattivat jopa J:n sydämen, mutta sikäli kun herra on pienenä maistanut astianpesupulveria luultuaan sitä nonparelleiksi, en ihmettele asiaa yhtään.
  D'fluff jättää kintut silkkisen pehmeiksi ja hyvän tuoksuiksi, mutta ihan parasta kyseisessä tuotteessa on se, ettei se jätä jälkeensä niitä kamalia punaisia ja kutiavia pilkkuja.

IMG_86002

Sunkissed Dark Bronze Instant Self Tanning Mousse (7,90€/200ml)

Vita Liberatan Fabulous -vaahto on edelleen mun number one itseruskettava, mutta kolmenkymmenen euron suuruisen hintalapun vuoksi se jää kauppaan aina toisinaan, vaikka olisi kuinka suuri tarve purkkirusketukselle. Hassua ajatella, että vielä jokunen vuosi sitten olin ehdottomasti itseruskettavia vastaan, mutta ajan saatossa edullisetkin vaihtoehdot ovat onnistuneet näyttämään kyntensä ja oranssi katastrofi on vältettävissä suhteellisen helposti.
  St. Moriz ei ollut mun juttu enää viime kesänä, kun sitä kokeilin, vaikka aiemmin brändin tuotteet ovat toimineet ihollani loistavasti. Isojen kosmetiikkajättien markettitökötteihin en uskalla luottaa vieläkään ja Doven asteittain päivittävät voiteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Sunkissed-päräytti viime vuonna kotimaan markkinoille melkoisella rytinällä ja siitä tuli myös yksi mun suosikeistani halppisrusketusmarkkinoilla. Rusketus ei ole mitenkään älyttömän pitkäkestoinen, mutta ainakin näistä mousseista löytyy tasan ne samat ominaisuudet, jonka vuoksi rakastan Fabulousia; intensiivinen karttaväri, nopea kuivumisaika ja helppo levittyvyys. Karttavärin pois pesemisen myötä iholle jää luonnollisen sävyinen tekorusketus, joka haalistuu suhteellisen huomaamattomasti pois noin viikossa.

IMG_85932

Organic Shop Raspberry Cream vartalokuorinta (4,90€/250ml)
Nyt kun päästiin tuon purkkiruskettamisen pariin, on mun tietysti mainittava myös aivan loistava kuorintatuote, jollaista jokainen itseruskettavien kanssa läträävä tarvitsee! Hehkutin tätä jo edellisessä postauksessa, eikä mieleni nyt muutamankaan käyttökerran jälkeen ole muuttunut mihinkään. Organic Shopin tuotteet yleensäkin tuoksuvat aivan jumalaisen herkullisilta, mutta erityisesti tämä kuorinta on mielestäni huippukamaa. Äärettömän rakeinen koostumus ei missään vaiheessa tunnu epämiellyttävältä ihoa vasten, mutta tekee kuitenkin hommansa. Lopputuloksena on silkinpehmeä iho, vaikka lähtökohtana olisi niinkin korppuiset talvikintut kuin meikäläisellä oli. Tuote on myös todella riittoisa eikä koko vartalon kuorintaan mene niin ylettömiä määriä kuorinta-ainetta, etteikö tämä naurettavan halpa tökötti maksaisi itseään useampaan kertaan takaisin!

Löytyikö tällä kertaa yhteisiä suosikkeja vai siirtyvätkö nämä kaikki ostoslistalle seuraavaa palkkapäivää odottamaan? Kuten mä jo aiemmin mainitsin, mä olen aika nirso ihonhoitotuotteiden suhteen, mutta edullinen ja toimiva tuote saa aina hymyn huulille!

LÄHTI TAAS VÄHÄN LAPASESTA: SOKOS 3+1 -LÖYDÖT

31. maaliskuuta 2017

Varasin aiemmin viikolla ajan kampaajalle ja lupasin samalla itelleni, että lähestyvillä Sokoksen 3+1 -päivillä on oikeesti otettava iisisti ja haettava vaan ne, mitä etukäteen lehtisestä katoin tarvitsevani. Noh, joo-o, hainhan mä ne, mitä mä alunperin suunnittelin ja budjetoin, mutta... Kävin Sokoksella myös eilen ja kävinpä vielä tänäänkin. Toki tänään tarkotuksena oli hakea jotain aivan muuta kuin mitä sitten lopulta lähti mukaan - ei missään nimessä olis pitänyt käppäillä sekopäisen ostoskansan joukkoon just siitä ovesta, joka vie heti ensimmäisenä kosmetiikkaosastolle...
  Mä olen kuitenkin todella tyytyväinen tämän kertaisiin ostoksiin, sillä parilla viime kerralla 3+1 -tarjoukset on mun mielestä olleet todella pliisuja. Nyt tein kuitenkin äärimmäisen hyviä löytöjä, joista osaan oon jo tässä vaiheessa aivan rakastunut!

IMG_84452 IMG_84502

Päällimmäinen tarkoituksenihan oli hakea pelkästään Nivea Softia (3,20€ 1,90€) ja Moroccanoilin hiuslakkaa (26,90€ 18,90€), koska edellinen tuubi Nivea Softia pääsi loppumaan viime viikolla ja mun tällä hetkellä käyttämä hiuslakkakin vetelee viimeisiään. Mutta sitten... Keskiviikkona heti ovella tuli vastaan ihanat Organic Shopin tuotteet, jotka ovat muutenkin jo aivan älyhalpoja ja ihastuin Rasberry & Sugar -vartalokuorinnan (4,90€ 3,90€) tuoksuun sekä koostumukseen. Kokeilin tätä eilen ja kyseessä on ehdottomasti sellainen body scrub, johon voisin mielelläni upottaa muutaman pennosen lisääkin! Lumenen Gel Effect -kynsilakka sävyssä 13 Hetken lumo (6,90€ 4,50€) taas lähti mukaan vain, koska jökötin jonossa hyvän tovin ja Lumenen kynsilakkalaari oli siinä ihan vieressä.

IMG_84542 IMG_84482

Mutta sitten! Eilen piti käydä ruokakaupassa ja Sokoksen S-market on sellainen, joka osuu kaikista kätevimmin tuohon mun työmatkan varrelle, kun se on ihan lähellä sitä pysäkkiä, jolta lähtee bussi kotiin. Mulla oli aikaa ja jälleen kipitin sisään siitä saatanallisesta ovesta, josta pölähdetään suoraan kosmetiikkaosastolle ja silmiin osui laarillinen pieniä Glamglow-purnukoita (19,90€ 13,90€). Hyvän aikaa mä siinä mietin, että otanko vai enkö ja jos otan, niin minkä. Lopulta löysin itseni kassalta kahden purnukan kanssa, sininen kosteuttaa ja vihreä kaksoispuhdistaa. Kosteuttava naamio meni testiin eilen ja kyllä se vain vetelee vertoja mun tän hetkiselle lempparille, LUSHin Oatifixille! Tänä aamuna kasvot olivat ihanan pehmeät ja kuulaat. Purnukat laukussani kipitin ruokakaupoille ja sieltä silmät ummessa kosmetiikkaosaston läpi bussiin.
  Tänään mä menin ostamaan lauantaiherkkuja. Seuraavan bussin lähtöön oli vain 10 minuuttia ja ajattelin piipahtaa nopeasti Sokoksen kioskissa, mutta sieltä ei sitten löytynytkään mitään muuta kuin konvehteja ja pääsiäisnamuja. Olin jo palaamassa takaisin bussipysäkille, kun ulko-oven tietämillä haukankatse nappasi legendaarisen Cliniquen Take the day off -silmämeikinpuhdistusaineen (48€ 24,90€) pinkistä muuttolaatikosta. Tätä metsin jo keskiviikkona, mutta en sitä silloin löytänyt ja kun nyt kerta olin lähdössä kotiin ilman namuja, niin pyörähdin vielä nopeasti silmämeikinputsarin kanssa kassan kautta.

Kyseessä on niin älyttömän petollinen kulutusjuhla, etten oikein tahdo itsekkään ymmärtää, miten se aina vie mukanaan. Mutta näistä kaikki tulevat kuitenkin säännölliseen käyttöön, tuon kokoisesta hiuslakasta on taas iloa ainakin vuodeksi ja säästin taas miltei 50 euroa, joten ei tässä ihan paskasti käynyt. Toivottavasti syksyn kolmeykkösillä on niin shitit tarjoukset, etten käy lähelläkään Sokosta.

Mitäs metkaa te ootte 3+1 -päiviltä löytäneet? Vai odotatteko suosiolla ensi viikolla starttaavia Stockmannin hullareita?

KENKÄKAAPIN KULMAKIVET

27. maaliskuuta 2017


*Yhteistyössä Ellos 
Postaus sisältää affiliate-linkkejä


Naureskelin eilisiltana Instagramissa, miten yksitoikkoiselta mun käytetyimpien kenkien arsenaali tällä hetkellä oikein näyttää. Muistan joskus teininä kokeilleeni niinkin villiä värivaihtoehtoa kuin vaaleanharmaata, mutta eihän siitä mitään tullut. Kyseessä oli Converset ja ne olivat olleet aivan tajuttoman kivannäköiset yhden mun tuttavan jalassa, mutta allekirjoittaneen räpylät eivät vaan jotenkin sopineet niihin. Enkä nyt tarkoita kokoa vaan sitä, että ne tuntuivat liian värikkäiltä tuttuihin valkoisiin Converseihin verrattuna.

IMG_83822 IMG_83572

Valkoiset Converset ovat siis kuuluneet mun kenkäkaapin vakiokalusteisiin jo vuosikaudet. Ensimmäiset taisin ostaa kymmenisen vuotta sitten enkä sittemmin ole kokenut hetkeä, etteikö mulla olisi noita legendaarisia koristossuja omasta takaa jalkaan pistettäväksi. Varrettomina tai varrellisina, vaikkakin tällä hetkellä omistan molemmat.
  Niinsanotut hienot kengät eivät ole koskaan sen suuremmin olleet mun juttu, pieni poikatyttömäisyys kun on varjostanut omaa tyyliä vuosikaudet. Lukion jälkeen löysin kuitenkin chelsea bootsit ja siinä missä kolme vuotta sitten omistin vain yhdet, jotka kulutin totaalisen loppuun parissa vuodessa, on mulla tätä nykyä jemmassa peräti kolmet erehdyttävästi toisiaan muistuttavat nilkkurit ja siihen päälle vielä samanlaista muotokieltä myötäilevät kumisaappaat. Tai siis kuminilkkurit. Pieniä eroja mun omistamissani nilkkureissa toki on ja niistäkin tietty pari on ylitse muiden arkikenkänä siinä missä toinen pari natsaa yhteen vähän fiinimpien asujen kanssa. Yksi pareista on varustettu puukorolla ja ne mä kiskon jalkaan aina kun haluan tuntea oloni tärkeäksi ja aikuiseksi, sillä korkojen kopina kovaa maata vasten saa mut tuntemaan oloni jotenkin hirvittävän naiselliseksi ja voimakkaaksi!

IMG_83712
Converse, Adidas Originals* (saatu), Nike

Pari vuotta sitten Conversejen rinnalle tulivat kaikenlaiset muut tennarit ja lenkkarit. Vielä vuosikymmenen alussa olin aivan varma, etten ikinä pistä 15 vuoden takaisesta muistuttavia sämpylöitä jalkaani, mutta niin vain Air Force -buumi vei mutkin mennessään.
  Mun pari vuotta sitten tilaamani Niken Air Forcet ovat valitettavasti päässeet vähän kulahtamaan, joten oli mun onneni, että pidempiaikaisen yhteistyökumppanini Elloksen* valikoimista löytyi kuin löytyikin pitkään hankintalistalla pyörineet Addun Superstarat. Kyseiset nostalgiapärinöiden nostattajat ovat päässeet ulos vasta muutamasti, sillä mun päivittäinen työmatka pitää sisällään melko märän, jäisen ja koirankakkaisen metsäpolun, mutta mä olen siitä huolimatta koonnut mielessäni jo ties vaikka kuinka monet asukokonaisuudet näiden tennareiden ympärille!
  Mun tennarivarasto on siis todella valkoinen ja pidän tällä hetkellä omistamiani nauhalenkkareita ja -tennareita oman kenkävarastoni kulmakivivnä. On kieltämättä hassua ajatella, miten paljon mun tyyli on muuttunut ja vaihdellut vuosien varrella, mutta valkoisista tennareista en ole luopunut missään vaiheessa. Ajaton ja tyylikäs valinta, ehdottomasti!

IMG_83542

Kaiken kaikkiaan tykkään hankkia kenkiä, joiden jalkaan kiskomista ei tarvitse sen suuremmin ihmetellä tai miettiä, että sopiiko ne nyt sen hetkisen asun kanssa vai ei. Mun tyyli on vuosien varrella ajautunut siihen pisteeseen, että tässäkin postauksessa esiintyvät kuusi kenkäparia sopivat melkeinpä minkä tahansa mun asun kanssa. Sisältyi siihen sitten hameenhelma ja sukkahousut tai repaleiset farkut ja kollari  näistä kuudesta kenkäparista löytyy varmasti sopiva vaihtoehto, ellei useampikin! Voinee olla, että mä olen edelleen tuhannen hukassa pukeutumiseni kanssa ja se tulee muuttumaan mun elinaikanani vielä ties kuinka moneen kertaan, mutta kenkien suhteen mä olen ehdottomasti löytänyt sen oman juttuni. Simppeliä ja väritöntä  ei ollenkaan niin huono juttu, kuin miltä kuulostaa!

Mites te? Iskeekö simppelimpi kenkälinja vai löytyykö jonkun kenkäkaapista kenties useammat Minna Parikan puputennarit?

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne