Q&A: Häät, parisuhde ja tulevaisuus

22. marraskuuta 2016

qa1

HÄÄT

Ajatuksia/mietteitä naimisiinmenosta? 
Onhan se nyt tietyllä tapaa ihan hullu juttu. Oon yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani, vaikkei se loppupeleissä näy vielä hetkeen muuten kuin nimenvaihdoksena. Oikeastaan se on juuri se sukunimen muuttuminen, joka mietityttää. Mun tyttönimi on ihana ja se on iso osa mun identiteettiä, mutta samalla oon niin perkuleen kyllästynyt siihen, miten hankalaa sen tavaaminen tuntuu suomalaisille olevan.
  Toinen ihan mieletön mutta samalla kauhistuttava asia on sit se, että oon lupautumassa toisen rinnalle koko loppuelämäkseni. 22-vuotiaana.

Miten muut (sukulaiset, ystävät) on suhtautunu siihen et meette naimisiin?
Toistaiseksi siihen on suhtauduttu vain ja ainoastaan positiivisesti. Negatiivisimmillaan kuultu vaan taivastelua siitä, miten ajoissa ollaan järjestelyjen kanssa. 

Onko tullu paljon sanomista nuoresta iästä tai aikaisesta kihlauksesta? 
Ei laisinkaan. Silloin kihlauksen aikaan anoppikokelas vaan varmisti, ettei hänestä oo vielä mummoa tulossa :-D
  Mun vanhemmat menivät naimisiin, kun olivat 18 ja 22 ja juhlistivat reilu viikko sitten 23. hääpäiväänsä, joten sillä on varmasti ollut vaikutusta ainakin mun lähisuvun asenteisiin meidän kihlausta ja naimisiinmenoa kohtaan. 

Millä viidellä sanalla kuvailisit itseäsi/tulevaa aviomiestäsi? 
Jaa yksilöinä vai? No pidän itseäni aika itsenäisenä, temperamenttisena ja järjestelmällisenä tyyppinä, mutta osaan olla myös todella herkkä ja koen itseni perhekeskeiseksi ihmiseksi. Äiti on aina naureskellut, miten mussa voi yhdistyä niin monta päinvastaista piirrettä. Miehestä taas löytyy kaikki ne piirteet, joita mulle ei ole suoraan suotu. J on todella sosiaalinen ja rento, mutta osaa heittäytyä aina välillä todella itsepäiseksi ja suorasanaiseksi. Parasta siinä on kuitenkin sen huumorintajuisuus

Mitä tapahtuu häiden jälkeen? 
Tullaan kotiin ja jatketaan elämää kuten ennenkin, vaihdetaan Facebookin parisuhdestatukset. Soitetaan huoltoyhtiöön, että ovesta tartteis tulla ottamaan toinen nimi pois. Mä keskityn omaan valmistumiseeni ja aletaan säästämään omaa kotia varten sekä suunnittelemaan perheenlisäystä.

Mikä on häämatkakohteenne, jos sinne matkaatte? 
Me lähdetään häämatkalle vasta paljon myöhemmin häiden jälkeen mun opiskelujen takia. Ehkä saatetaan piipahtaa jollain minilomalla Keski-Euroopassa, jos rahatilanne sen sallii, mutta varsinainen honeymoon jätetään keväälle/kesälle 2018. Yhdysvalloista ja muutamista tietyistä jenkkikohteista on puhuttu eniten!

Häiden suunnittelun positiivisimmat jutskat ja mitkä asiat tuottaa puolestaan haasteita? 
Tällaiselle suorituskeskeiselle ihmiselle parasta on varmaan se, kun saa jonkun asian pois päiväjärjestyksestä ja vedettyä yli tehtävälistalta. Introverttinä ihmisenä välttelen sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa, mutta se tuntuu ihan superilta, kun saa napattua itseään niskasta ja soitettua erilaisille palveluntarjoajille tarjouspyyntöjen merkeissä, jolloin homma etenee. Musta on ollut myös ihan huikeeta huomata, miten täysillä meidän ystävät on tässä touhussa mukana!
  Haastavinta on tällä hetkellä saletisti istumajärjestyksen teko juhlapaikalle. Meillä molemmilla on sukulaisia, jotka ei tule toimeen keskenään, mutta jotka halutaan silti paikalle juhlistamaan meidän päivää. 

Montako kaasoa sulla on ja miten päädyit juuri heihin? 
Mulla on viisi kaasoa. Mulle ei oo suotu siskoja, oman ikäisiä naispuolisia sukulaisia eikä oikeastaan sellasia lapsuudenystäviäkään, joiden kanssa olisin ollut tekemisissä synnytysosastolta asti. Luulin sen vuoksi todella pitkään, että mulla tulisi olemaan korkeintaan yksi kaaso, mutta voi pojat kuinka väärässä olinkaan! Mun kaasot = mun kaikista rakkaimmat naispuoliset ystävät. 

qa2

PARISUHDE 

Mikä on teidän suurin syy, mistä riitelette? 
Varsinaista riitelyä harrastetaan niin harvoin, että ”suurimpia” tai edes yleisimpiä syitä on tosi vaikea lähteä listaamaan. Viimeks ollaan riidelty kunnolla toissakesänä ja syy riidalle oli se, kun mä olin aina niin hemmetin kiukkuinen töistä tultuani. No, ne työt loppui vuosi sitten elokuussa, eikä sen koommin olla riidelty. Mä kyllä känisen minkä kerkiän, mutta onneksi mies on oppinut päästämään mun kiukunpuuskat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Miltä se sun ukon peliluola oikein näyttää? Olisi mukava nähdä vaikka kuva, että miten muut pariskunnat sumplivat sisustukseen miehen tarpeet! 
Olipa hauska kysymys! J ei halua omaa luolaansa mun blogissa esitellä, mutta ehkä saat mun kuvailusta jotenkuten kiinni: se on yks hävityksen kauhistus suurimman osan ajasta. Kyseessä on siis ihan tavallinen kerrostalokaksion vaatehuone. Se on kooltaan ehkä maksimissaan 3-neliöinen eikä siellä ole pistorasioita. Muuton yhteydessä irrotettiin väliaikaisesti alimmat hyllyt, jotta saatiin miehen pöytä vaatehuoneen peräseinää vasten ja pistettiin hyllyt sen jälkeen takaisin säilytystilan takia. Sähköt huoneeseen on vedetty jalkalistoja pitkin jatkoroikalla olohuoneesta. Arozzin pelituoli mahtuu pyörimään ympäri keskellä huonetta, mutta ei siellä kyllä paljoa muuta tehdä. Säilytystilan puolesta huone on pyhitetty mun osalta ainoastaan kausivaatteille, muuten siellä on säilössä koko miehen omaisuus tietokoneroinasta vaatteisiin sekä lasku- ja skeittikamoihin.
  Se on todella pimeä ja tunkkainen kolo, mutta tuo ukko viihtyy siellä vallan mainiosti. Ei kuulemma ymmärrä, miks aina pitää olla niin valosaa, kun pimeessä on paljon mukavempaa.

Romanttisin asia mitä sinulle on tehty tai sanottu?
Onhan se näin nykynuoren silmin aika romanttista, että toinen polkee 10 kilometriä mun luo vesisateessa, kun tyypin autosta on bensa loppu. Enkä voi kieltää, etteikö mulla olisi sukat pyörineet jaloissa, kun J ekan kerran "varmisti", että menenhän mä sen kanssa isona naimisiin :'-) 

Mitä teet, jos kiinnostut toisesta ihmisestä? 
Sillon kesällä 2010 pyysin kiinnostuksen kohteeni ”Monttuun skeittaan” ja nyt ollaan menossa naimisiin, että kai se oli jonkin sortin success :-D En tiedä yhtään, mitä nykyään tekisin. Uskoisin olevani aika köpö solmimaan uutta parisuhdetta, eihän mulla ole aavistustakaan, miten aikuiset sen tekee!

qa3

TULEVAISUUS 

Missä haluaisit työskennellä valmistuttuasi? 
Haluaisin mukaan hankintabisnekseen. Olisi siis mahtavaa päästä vaikkapa sisäänostajaksi jollekin isommalle firmalle. Se on kuitenkin aika harvoissa tapauksissa mahdollista heti valmistumisen jälkeen, joten olisin ihan mielissäni, jos tammikuussa 2018 voisin sanoa työskenteleväni edes jossain hankintaan ja ostoihin liittyvissä hanttihommissa esimerkiksi Iskulla.
  Viikko sitten laitoin harkkahakemuksen erääseen täkäläiseen, melko maineikkaaseen firmaan. Kieltämättä olisin erittäin tyytyväinen, jos onnistuisin ensin nappaamaan harjoittelupaikan ja sitten saamaan myös työpaikan kyseisestä yrityksestä.

Aiotko asua Lahdessa tai lähiseudulla koko loppuelämäsi? 
Sitä ei koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä haaveillaan talon rakennuttamisesta Hollolan maaseudulle. Kyllä me yhdessä vaiheessa puhuttiin, että oltais sit jossain vaiheessa muutettu J:n työn perässä Hämeenlinnaan, jos hän ois päässyt harkkafirmaansa vakituiseksi työntekijäksi, mutta se ajatus lienee jo haudattu. 

Missä näet itsesi viiden/kymmenen/viidentoista vuoden kuluttua? 
Viiden vuoden päästä toivon viimeistään odottavani meidän ensimmäistä lasta. Kymmenen vuoden päästä niitä mukuloita voisi ollakin jo kaksin kappalein. Siitä viisi vuotta eteenpäin on sit aivan liian pitkä aika ajatella eteenpäin, jopa mulle. Toivon ja uskon kuitenkin, että kaikki menee omalla painollaan ja suotuisasti niin perheen kuin työelämänkin suhteen. 

Millainen vanhempi sä tahtoisit sun lapsille olla? Mitä sun avopuoliso ehkä tekisi lasten kanssa eri tavalla? 
Meidät on kasvatettu todella eri tavoin. Esikoistyttärenä mua on pidetty aika tiukassa liekassa, kun J taas on saanut rippikoulun jälkeen huidella ainakin omien sanojensa mukaan melko vapaasti. Tullaan siis ihan varmasti kohtaamaan lasten kasvatuksen suhteen jonkinmoisia konfliktitilanteita, sillä mä oon mielestäni saanut hyvän kasvatuksen ja haluaisin noudattaa valtaosaa vanhempieni kasvatusmetodeista omien lasteni kohdalla, mutta niin ajattelee myös J omista vanhemmistaan. Se aina vitsaileekin, et meillä tulee tulevaisuudessa vallitsemaan sellanen terve äidin pelko ja että hänestä tulee ”cool dad” :-D
  Rajoja ja rakkautta, mikä ihanan kliseinen sanonta, mutta sitä mä tahtoisin tulevaisuudessa lasteni kohdalla noudattaa. Halutaan kaksi lasta siitä syystä, ettei vahingossakaan onnistuttais kasvattamaan ainokaisesta pershedelmästämme lellipentua.

Minkälaisia nimiä voisit antaa lapsillesi?
En tietenkään mitään yksittäisiä nimiä halua tähän kirjoittaa, koska meillä on jo jonkinlainen ajatus sekä tytön etunimestä että pojan toisesta nimestä olemassa. Yleisesti ottaen ollaan mietitty sellasia nimiä, jotka sopii niin suomalaiseen kuin ulkomaalaiseenkin suuhun sekä suomalaiseen sukunimeen ja jotka on oikeinkirjoitettavissa heti ekalla kertomalla. Yessicaa tai Casimiria meille ei siis tule, eikä Kiiaa, Miiaa tai Tiiaakaan, yhdistelmänimistä puhumattakaan. Koko tähän astisen ikäni kun oon saanut "kärsiä" vaikeasta sukunimestä ja tiedän mitä helvettiä minkä tahansa ajanvarauksen teko puhelimitse on, en halua sysätä samaa kohtaloa lapsilleni etunimen muodossa. 

Onko sulla haaveena muuttaa joskus ulkomaille asumaan? 
En koskaan sano ei, mutta en oo erityisemmin enää yläasteen jälkeen haaveillut ainakaan pysyvästä ulkomaille muuttamisesta. Töitä voisin tehdä ja niiden perässä matkustaa, mut kyllä Suomi kaikkine ongelmineen on silti koti. 

Ootteko pohtinu J:n kanssa koiravauvanne rotua, jos sellaisen otatte perheeseenne? 
Tässä on jo muutama vuosi käyty kamppailua kultaisennoutajan ja corgin välillä. Toisinaan ajatuksissa on vilahtanut muutama kotimainenkin koirarotu ja ollaan me toisillemme seropikorttejakin vilauteltu aina välillä. Mutta kyllä se rotu on nyt lopulta päätetty! Jääkööt se kuitenkin yllätykseksi siihen saakka, että koiran hankinnasta tulee ajankohtaista.

20 kommenttia

  1. Nyt on pakko tulla vähän älähtämään tälle iänikuiselle "halutaan kaksi lasta siitä syystä, ettei vahingossakaan onnistuttais kasvattamaan ainokaisesta pershedelmästämme lellipentua" -toteamukselle.

    Ajatus ainoan lapsen väistämättömästä kohtalosta tulla paapotuksi ja kasvaa sitä kautta omahyväiseksi pikku paskiaiseksi on jo todella vanhentunutta ja kapeakatseista kamaa. Kyllä niitä lellikkejä löytyy aivan yhtä lailla perheistä, joissa on useampi lapsi. Eiköhän tämän ole lähes jokainen huomannut jossain vaiheessa elämää, erilaisia ihmisiä tavatessaan.

    Tietysti on luonnollista, että jos vanhemmilla ei syystä tai toisesta ole kuin se yksi napero, niin iso osa huolehtimis- ja huomioenergiasta suuntautuu häneen – vähemmän luonnollisessa tilanteessa nämä energiat menevät tosin yli.

    Jälkimmäisen olen joutunut kokemaan itse, mutten näe sen ohjanneen minua "lellipennun" suuntaan, vaan pikemminkin tavoittelemaan hanakasti itsenäisyyttä ja omaa tilaani. Olen joutunut todistelemaan pärjäämistäni, mikä on ollut todella väsyttävää, mutta samalla tosiaan muovannut minusta sen kaltaista, selviytyvää ihmistä. Ei lellikkiä.

    Ainoa asia, mikä itseäni nykyään surettaa ainokaisuudessani todella paljon, on se, että kun vanhempani alkavat ikääntyä, olen yksin kantamassa huolta heistä.

    Tässä ainokaiset vs. sisarusparvet -keskustelussa on oltava oikeasti varovainen vielä senkin puoleen, että syitä tietylle lapsimäärälle ei voi ulkopuolinen tietää. Saattaa olla, että useampaa pilttiä ei yksinkertaisesti olla vain haluttu (mikä on täysin ok) TAI sitten niitä ei ole saatu vaikka olisi kuinka toivottu ja yritetty. Näin on ollut esimerkiksi oman perheeni kohdalla.

    Joten pliis, jätetäänkö ne 50-luvun kasvatusopasasenteet jo taakse ja ajatellaan vähän tuoreemmin ja laajakatseisemmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomioithan vastauksessani sanan "vahingossakaan"? :-) Tietysti useamman lapsen hankkimiselle on muitakin syitä, sillä ollaan molemmat sisaruskatraista lähtöisin ja sisaruksemme ovat meille tärkeitä. Ei haluta evätä lapsiltamme mahdollisuutta elinikäiseen toveruuteen niinkin mahtavan tyypin kuin sisaruksen kanssa.

      Jos meille suodaan vain yksi lapsi, niin sitten suodaan, mutta etkö nyt ottanut tokaisuni vähän liian henkilökohtaisesti? Se ei kuitenkaan ollut oleellinen vastauksen kannalta enkä syystä avannut ajatuksiani aiheesta enempää. Ainokaisen lellipentuus ei ole meille itseisarvo, tiedostetaan vain sellaisen (tahattomankin) mahdollisuuden olevan olemassa.

      Poista
    2. Huomioin kyllä. Pointtini oli nyt lähinnä se, että kun tällaisia näkemyksiä heitellään - vaikka sitten vain kepeinä tokaisuina muun asian lomassa - niin ne ovat osaltaan mukana ylläpitämässä sellaisia asenteita, joista olisi hyvä pyrkiä kokonaan eroon.

      Poista
    3. En sanoisi sitä ylläpidettävissä olevaksi asenteeksi. En nimittäin usko kenenkään tahallaan "paapovan lastaan piloille" mutta kuten itsekin sanoit, on vain luonnollista vanhemmilta keskittää voimavaransa ja huomionsa siihen ainokaiseen. Rakkautta tulisi olla tasapuolisesti ja ihan yhtä paljon myös sisaruksia kohtaan, mutta se on täysin vanhemmista kiinni, millaiseen asemaan (ainoan) lapsensa asettavat. Siinä missä tunnen pilalle lellittyjä ainokaisia, tunnen myös pilalle lellittyjä esikoisia, keskimmäisiä, kuopuksia ja iltatähtiä.

      Mielenkiintoinen ja monisyinen aihe kyllä. Sekä ainokaisuudessa että sisaruskatraassa on omat puolensa, niin hyvät kuin huonotkin.

      Poista
    4. Veikkaan että ano ei tarkoittanut vanhempien asennetta, vaan muiden asennoitumista siihen ainokaiseen lapseen. Ihmiset ajattelee ja asennoituu helposti niin, että yksi lapsisen perheen perillinen on lellitty, vaikkei sitä todellisuudessa olisikaan. Ja tuollaiset "halutaan kaksi lasta niin ei lellitä ainokaista vahingossakaan" möläytykset kannustavat tätä ajattelutapaa vain lisää.

      Poista
    5. Se on sitten niiden häpeä, jotka niin automaattisesti ainoasta lapsesta kuvittelevat :-) Ajatellaan monesta muustakin "ihmistyypistä" tiettyjä asioita, mutta siihen voi vaikuttaa myös omin teoin, mitä muut ajattelevat. Tai sitten yksinkertaisesti olla välittämättä vieraiden ihmisten mielipiteistä, suosittelen. Helpottaa elämää kummasti.

      Poista
  2. Olipa kivaa luettavaa tämä postaus😍 Mistä sun sormus on? Todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Sormus on tilattu Jenkeistä Etsyn kautta :-)

      Poista
  3. Ihan kamalaa kutsua lasta pershedelmäksi. Joku lahDen oma slangi? hyi v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-DDD Noh, ainakaan en voi tässä asiassa sanoa olevani tosikko.

      Poista
  4. Ah, näitä on niin kiva lukea, kun haaveet niin samantyyppisiä! :) Me ollaan kans seurusteltu v. 2010 lähtien, mutta täällä vielä odotellaan kosintaa ;) Ainakin koira on ehkä lähiaikoina tulossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä poden aika-ajoin fiilistä, että voisin vaan soittaa mahdollisimman monta kenneliä läpi ja käyttää kaikki hääsäästöt suoraan koiraan tai vaikka kahteen :-D Ja sitten muistan, ettei meidän kämppään saa mokomia karvaturreja ottaa </3

      Poista
  5. Kiva postaus :) Tuli tästä aiheesta mieleen, että onko rakkaus sun mielestä tunne vai valinta vai vähän molempia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Vaikka mä olen pessimistisyyteen taipuvainen realisti, niin kyllä silti koen rakkauden olevan ainakin omalla kohdallani puhtaasti tunneperäistä! Asia saattaisi olla toisin, jossen olisi yhdessä ja menossa naimisiin ihmisen kanssa, johon rakkaus leimahti teini-iässä...

      Poista
  6. Meneepäs täällä taas joillain tunteisii nää vastaukset :D näitä oli tosi kiva ja mielenkiintosta lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän oon nyt kieltämättä itsekin hämilläni näistä reaktioista :-D Mutta kiitos, mukava kuulla :-)

      Poista
  7. Miksi ihmeessä kukaan haluaa edes vitsillä kutsua lapsia pershedelmiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, oottepa te nyt peppukipeitä. Suosittelen pistämään liittymispyyntöä Facebookin Äitylit-ryhmään, sieltä saat varmasti vastauksen moneen Miksi-kysymykseen :)

      Poista
    2. Sulla on vähän ihmeellinen tyyli vastata kommentteihin. Ton homman vois hoitaa asiallisemminkin, vaikka kuinka tekis mieli kuittailla ja antaa itsestään topakka kuva. Just saying.
      Sulla on monesti ihan hauskoja juttuja, ei siinä, mut hauskan ja ilkeen raja saattaa täällä kommenttiboksin puolella olla välillä vähän häilyvä.

      Poista
    3. Mä oon tässä blogivuosien aikana oppinut vastaamaan myös asiallisesti, mutta mäkin olen vain ihminen. Aina ei huvita nöyrin ja asiallisin mielin ottaa vastaan täysin turhaa nillitystä.

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne