VOIKO LIFESTYLE-BLOGIA KIRJOITTAA ILMAN KUVIA?

30. lokakuuta 2016

Tiedättekö mikä on hirvittävän turhauttavaa? Kun sulla ois tekstimateriaalia vaikka muille jakaa, muttei yhtäkään kuvaa. Ei siis yhden ainutta. Kameran muistikortti on tyhjä, tietokoneen viimeisin kunnollinen kuvakansio on tehty joskus viikkoja sitten ja fiilis on lähinnä sellanen, ettei kuuden ja puolen vuoden jälkeen ole enää mitään kuvattavaa. Tää on mulle ihan uusi ilmiö. Mun visuaalinen mielikuvitus on ollut ihan nollassa, sillä vaikka periaatteessa jo pelkästään meillä kotona on kaikenlaista kuvattavan veroista, ei homma vaan lähe.

IMG_63812

Voiko lifestyle-blogia kirjoittaa ilman kuvia? Ei minusta. Tai tottakai voi, mutta onko se sitä, mitä mä haluan omaan blogiini? Kuvattomuutta? En myöskään koe olevani niin taitava kynäniekka, etenkään enää näin reilu kolme vuotta lukion päättymisen jälkeen, että osaisin muka vangita lukijan huomion tyystin tekstin avulla. Haluan kirjoittaa lifestyle-blogia, josta itse kiinnostuisin. Ja sellainen blogi sisältää taitavasti tuotettua visuaalista materiaalia.
  Hääblogihan on hitsin helppo. Ei mulla sinnekään ole vielä erikoisempaa matskua, kun koristeet mahtuvat vähän tavallista suurempaan kenkälaatikkoon tai sen ulkopuolelle, mekkoa en halua paljastaa ja rahaa on hassattu lähinnä aineettomiin asioihin sekä palveluntarjoajiin. Voin esimerkiksi ihan hyvin kirjoittaa hääruokailusta ilman omia kuvia, 1-3 inspiskuvaa lähdemerkintöineen riittää tekemään kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Ja sekös tässä nyt tökkii, sillä lifestyle-blogin puolelle olisi mielin määrin em. konkreettista materiaalia, jota kuvata. Mutta mä olen yksinkertaisesti kadottanut mielenkiintoni.


Useasti on tullut mietittyä, että miksi mä nyt tämän tai tuon kuvaisin blogiin. Sitten on niitä asioita, jotka ehdottomasti haluaisin kuvata, mutta joiden kuvaamiseen tarvitsen apua, jota mulla ei ole. Mä oon ennenkin maininnut asiasta, mutta mun lähipiirissä ei todella someteta. Mun parhaalla ystävällä ei ole Instagramia, Snapchatista nyt puhumattakaan. J ei vielä kuudenkaan vuoden jälkeen innostu ajatuksesta toimia hovikuvaajana ja mun keväällä teille esittelemäni asukuvaajakin muutti toiselle paikkakunnalle.
  Vaikka eletään somettamisen kulta-aikaa ja kaikki pitää taltioida vähintään sillä luurin kameralla, on musta edelleen todella noloa hiihdellä ihmisten ilmoilla kamera kourassa ja pysähtyä kuvaamaan milloin mitäkin vastaantulevaa objektia. Saati että mä itse hengailisin siellä kameran edessä. Mulla on päässä joku pieni pinttymäntapainen, joka haluaa toteuttaa kaiken kotona tai mahdollisimman lähellä kotia. 

IMG_63912

Kuvissa esiintyy pieniä paloja meidän tämänhetkisestä olohuoneesta. Ei hirveän bloggaajamainen, eh? Mut kun aina ei vaan jaksa olla. Bloggaajamainen siis. Vaikka mä olen monicamaisen siisti ihminen, on mullakin viikkoja, jolloin en vaan jaksa kerätä poikien saunaillan jäljiltä jääneitä kaljatölkkejä piiloon. Tai pöyhiä sohvatyynyjä. Eteisen mattokin on ihan hanurista, kun se rullaantuu aina välioven avautuessa. Mut ettehän te nyt tätä halua nähdä?
  Lifestyle-blogin terminologia ja määritelmä on todella harmaata aluetta, mutta pääpiirteittäin aihealueen kuuluisi kuitenkin inspiroida. Mun lempiblogit sisältävät kekseliäitä asuvalintoja, kauniisti kuvattuja leipomuksia, jokatytön kauneustipsejä ja DIY-vinkkejä, jotka inspiroi lukijankin kokeilemaan jotain uutta. Kyllä mullakin on ideoita ja projekteja käynnissä. Oon vertaillut erimerkkisiä meikkimunia, suunnitellut pehmustetun sängynpäädyn ja koittanut säästää rahaa sen tekemiseen, koonnut tosi kivoja syysasuja ja vastannut teidän lähettämiinne kysymyksiin. Budapestin ostoksetkin on vielä esittelemättä, mutta pääsääntöisesti siitä syystä, etten oo vapaapäivinä jaksanut laittautua videonkuvauskuntoon. Kuvausinspiksen puute on saanut mut muutenkin vetelehtimään ja laiskistumaan, ajatus lopettamisestakin on jälleen käynyt mielessä.

IMG_63712

Nyt se inspiraatio on kuitenkin heräämässä. Halu blogata on ihan hirrrrrveä, jos verrataan vaikka viikon takaiseen. Enää tarvitsisi vain sitä valuutoista arvokkainta, aikaa. Olin eilen 9 tuntia töissä. Samoin viime lauantaina. Koko valoisan ajan päivästä siis. Huomenna oon noin 12 tuntia koulussa. Se on vielä sitä valoisan aikaakin pidempi pätkä päivästä. Loppuvuosi tulee olemaan haipakkaa ja tämän hetken stressipähkinä on harkkapaikan löytyminen tammikuuksi, kun mun opintosuunnitelma meni uusiksi alkusyksystä. Että vaikka mun kiinnostus on jossain ihan muualla, niin kyllä mä ennemmin rustaan harkkahakemuksia kuin kirjoitan blogia.
  Mä oikeesti kaipaan opiskeluja edeltävästä ajasta sitä, kun about kaikki hommat jäi aina kouluun tai työpaikalle. Kotona oleminen oli for me only, mitä nyt silloin tällöin kirjoitin jonkun koulussa aloitetun aineen tai esseen loppuun. Mun ei tarvinnut juosta koulun ryhmätöiden varjolla milloin minkäkin yhteistyöyrityksen toimistolla tai aikatauluttaa vapaa-aikaa, jotta ehtisin tehdä koulutehtävät ja blogipostaukset ajallaan sekä käydä töissä. Mutta kyllä tää tästä! Tunnelin päässä näkyy jo valoa.

17 kommenttia

  1. myös puhelinkuvia voi laittaa postauksiin, ite ainakin tykkään! tai ihan tämmöset peruskuvat tekee jo paaljonm mielenkiintosemman kun teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että nekin kelpaisi! Mä oon niin kovin kriittinen omia puhelinkuvia kohtaan ja vaikka niitä oon jo jokusen vuoden käyttänyt, niin silti ne on itselle vähän sellaista "täytemateriaalia" kun on aloittanut bloggaamisen huonojen kännykkäkameroiden aikana :-D

      Poista
  2. Ihanan rehellinen kirjoitus ja oikeesti on kiva nähdä myös näitä kaljatölkit pöydällä matto vinossa -kuvia. Silloin muistaa, miltä kodit näyttävät blogien takana ja muistaa myös itse olla armollisempi ja välittämättä sohvanreunalle unohtuneesta lautasesta. :) Täytyypä lukasta sun aikaisempiakin tekstejä nyt kun blogiin eksyin. :)

    blacksocksinthewhitehome.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva jos kiinnostuit näistä mun raapusteluista enemmänkin! :-) Oon aina pyrkinyt tuomaan sen pienenkin osan elämästäni esille realistisesti, mistä blogissa nyt satun kertomaan. Kiiltokuvaelämä olisi ihanaa, mutta se tietäisi toisinaan sit entistä hirveämpää stressiä blogista :-D

      Poista
  3. Mulla taas on hirveästi intoa kuvailemaan ja taas tekstin muodostuessa ikään kuin oksennan sekalaista tylsää luettavaa. Onneks sen kai voi opetella vain ja ainoastaan kirjoittamalla. Sukkaa kyllä jos ei oo kuvaajaa, jos haluaa ottaa asukuvia. Mua hävettää olla kuvattavana julkisesti vaikka mulla kuvaaja onkin. Voiks siihen ikinä tottua? :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siihen varmaan voi, mutta mulla ei ainakaan ole sellaista luonteenlujuttua, jonka avulla siihen kykenis :-D Vielä härömpää on seikkailla pelkän jalustan ja kameran kanssa, olisi edes se toinen henkilö siinä nolostelemassa mun kanssa...

      Poista
  4. Kuvat on usein blogien suola, mut musta sulla on niin kiva ja persoonallinen tapa kirjoittaa, että lukisin ihan mielelläni myös pelkkiä tekstejä. :) Ei kannata ottaa kuvista paineita, ihan hyvin osa postauksista voi olla myös kuvattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs on hauska kuulla! Oon miettinytkin, että eritoten sellasia asiapostauksia voisi päästää ilmoille ilman kuvia. Joihinkin aiheisiin on ihan mielettömän hankala löytää sopivaa kuvamateriaalia eikä sitä kuitenkaan haluais jokaista postausta omalla pärställäänkään täyttää :-D

      Poista
  5. Musta tällasetkin höpinä postaukset on kivoja! :) Toisten arki on yllättävän mielenkiintosta vaikka siinä ei tapahtuiskaan mitään mullistavaa :D

    VastaaPoista
  6. Heitin sulle haasteen!!
    http://nellikentta.blogspot.fi/2016/10/meollaanindiedays.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos! :') Pitääkin tarttua tähän tässä marraskuun aikana!

      Poista
  7. take your time ja kuten itsekin totesit, niin kyllä se siitä! Toivottavasti löydät mieluisen harkkapaikan pian :>

    VastaaPoista
  8. Tottakai voi! Tää on ehdottomasti mun lempiblogi ja kyllä lukisin ilman kuviakin. Tietty ne antaa postauksen ulkoasulle vähän lisää, kun ei ole pelkkää tekstiä, mutta jos ei inspaa ottaa kuvia, niin ei pitäis olla siitä kiinni kirjoittamisen. Ja ainahan voi käyttää jotain pinterestin tms kuvia lähteineen jos ei jaksa ite kuvata? Otetaan esimerkkinä minä, jolla ei ole snappia eikä instaa eikä mitään, ei mulla tuu kuvattua yhtään mitään ikinä. Joten täällä yksi joka lukisi postaukset vaikka ilman kuviakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, kiitos! :) Mä oon kans vähän laiska kuvailemaan puhelimella. Ne hetket tulee sellasina sykäyksinä, kun elämässä tapahtuu asioita yleensä kertarysäyksinä ja sitten on taas hiljasta vähän aikaa.. Pitänee uskaltautua vaan kirjoittelemaan vähän enemmän!

      Poista
  9. Mun mielestä voi, mutta kuvat työ "tunnetta" postauksiin :) Mä ite aikoinaan kirjoitin blogia, usein oli kuvatonta ja moni kävi silti ne lukemassa! Mutta aiheen pitää olla tietysti mielenkiintoinen, jossei kuvia laita.
    Mutta 1+1 kuvia ei tarvi aina olla :)

    VastaaPoista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne