"AI SIIS MISSÄ SÄ OOT TÖISSÄ?"

20. lokakuuta 2016

IMG_6364 

Mä en tee mielestäni mitenkään hirvittävän erikoista duunia. Silti kyseessä on sellainen homma, jonka mainitsemisesta saan aina kauheasti lisäkysymyksiä. Onhan meidän firman konsepti suhteellisen uusi tuttavuus ainakin Lahden alueella, meidän firman toimipiste avattiin vähän alle vuosi sitten. Jo pelkästään yrityksen nimen väärinkuuleminen aiheuttaa toisinaan hulvattomia tilanteita. Kerran juttelin baarissa erään kaverinkaverin kanssa todella pitkään mun työstä. Harmi vaan, että kaiken sen taustahälyn takia hän oli kuullut väärin ja luuli koko sen ajan mun työskentelevän ruumishuoneella. Missä mä en siis todellakaan työskentele.

  Oon aikasemmin kuluttanut mopin vartta ja kaupan kassan penkkiä. Niin tavallisia duuneja kuin vaan voi olla ja niiden suhteen oon useassakin tilanteessa ottanut sen "emmä tiiä, oon vaan töissä täällä" -asenteen. Mä kun en ihan oikeasti tiennyt oman työnkuvani lisäksi yhtään mitään. Toki hyödynnän siivoamisen ammattikikkoja omassa arjessani tätä nykyä ja kyllä se kassatädinkin sielunmaailma aukesi mulle ihan uudella tavalla toissakesäisen pestin aikana, enkä enää tiedostamattani perseile ostoksilla ollessani. Nyt mä olen kuitenkin ensimmäistä kertaa sellaisessa duunissa, jonka puheeksi tullessa saa aikaan helposti vähän pidemmänkin keskustelun. Duunissa, josta osaan kertoa enemmän kuin työstäni koskaan ennen ja jossa koen ensimmäistä kertaa saaneeni jonkinlaista vastuuta ja tunnustusta.
  Mä teen asiakaspalveluduunia, johon sisältyy myös jonkinverran toimistohommia. Yleensä me työskennellään toimistolla yksinämme niin pitkälle kuin omat voimavarat ja resurssit vaan riittää, sormen mennessä suuhun soitan esimiehelle. Kiireisen hetken iskiessä meitä saattaa olla jopa kaksi työntekijää paikalla. Oon oppinut tilittämään ja käyttämään meidän varausjärjestelmää eikä työpaikan puhelimeen vastaaminen jännitä enää laisinkaan. Asiakaspalvelun tasokin on meillä niin paljon henkilökohtaisempaa kuin vaikkapa siellä kaupan kassalla, että voinee kai sanoa mun oppineen siitäkin jotain uutta.

  Kuten sanoin, en nää mun duunia hirvittävän erikoisena noin niinkun yleisesti ottaen. Se ei ole ydinfysiikkaa enkä käsittele valtionsalaisuuksia; mä vaan opastan, rahastan, pidän huolen asiakkaiden viihtyvyydestä ja toivotan hyvää päivänjatkoa. Siivoan asiakkaiden jälkiä, pidän huolen yleisten tilojen siisteydestä ja iltavuorossa saatan tehdä päivän tilityksen. Silti oon jo useamman kerran päätynyt keskustelemaan omasta duunistani jonkun kanssa ihan pidemmän kaavan kautta. Sukulaisen, tuttavan, tuikituntemattoman. Enkä mä nyt sanoisi, että se tuntuu jotenkin erikoisen hyvältä, mutta se on virkistävää! Ja mulle on kaikenlisäksi ihan uutta, että joku on todella kiinnostunut jostain, mitä mä teen! Siis joku muukin kuin mun äiti.

 Tämä postaus on hengaillut mulla luonnoksissa jo pidemmän aikaa. Musta on aina ihan hirvittävän kuumottavaa raottaa verhoa teidän ja mun henkilökohtaisen, blogin ulkopuolelle jäävän elämäni välillä. Mä oon töissä kuitenkin niin usein kuin vaan mahdollista ja nää ajatukset on pyörineet mun mielessä jo todella pitkään. Multa on myös jonkin verran kyselty, että miksi saatan olla töissä lauantai-iltana vielä klo 21 jälkeen. Noh, mä työskentelen pelinvetäjänä eräässä täkäläisessä huonepakopelissä. Ei sen kummempaa.

9 kommenttia

  1. Room Escape ! <3 Oooh! Kesällä Kreikassa kävin pariin otteeseen kokeilemassa ja oli helkutin hauskaa! Olis kiva Suomessakin kokeilla, mutta hinnat on vaan paljon kalliimmat Kreikkaan verrattuna. Mutta eiköhän tuu joskus lähdettyä :) Ja varmasti sun työ herättää ihmisissä paljon kiinnostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä ois myös ollut todella mielenkiintoista koklata jotain huonepakopeliä, kun oltiin Budapestissä! Ihan puhtaasti taustatyönä omalle duunille, olisi voinut heijastaa sikäläistä menoa omaan työhön ja ehkä oppiakin jotain :-) Mutta ei sit sen yleisesti ottaen todella kökön paikallisen kielitaidon takia uskallettu lähteä kokeilemaan :-D Ja Suomessa se n. 20€/lärvi taitaa olla aika yleinen, ainakin mitä oon muiden vastaavien hinnastoja meidän hinnastoon verrannut... Onhan se kalliimman puoleinen, mutta noh, ei leffassa käyntikään tahdo täällä enää hoitua alle parinkympin, huh!

      Poista
  2. Ei vitsi, olin ite tuol room escapessa meiän työporukan kanssa ja oli kyllä niin huippu paikka et ei mitään järkeä! Pakko päästä uudestaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ootte viihtyneet :-) Mä oon kans työn takia käynyt meidän omat huoneet pelin muodossa läpi ja onhan se ihan omanlaisensa kokemus :-D Nyt lähinnä oottelen, milloin ois tilaisuus mennä pelaamaan muita seudun huonepakoja tai koska pääsis käymään meidän muilla toimipisteillä!

      Poista
  3. Ooo siistiä! Käytiin just juhlistamassa isän viiskymppisiä Tampereen Room escapessa Locker Roomissa, ja oli kyllä sairaan kivaa vaikka ulospääsyyn vaadittiinkin oven avaus henkilökunnan puolesta. :-D Ja aion mennä uusiksi. Siellä oli niin mukavaa henkilökuntaa, ja on kiva ku niistä huomas että tykkäävät työstään. Varmasti kiva työ. :-) Kiva ku avasit taas hieman enempi henkilökohtasempii asioita itestäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsi, mun tekis kans kauheesti mieli käydä koklaa meijän muita toimipisteitä, mutta se on tietty oma hommansa kun asuu min. 100km päässä niistä :(

      Ja mä kans tykkään työstäni ihan hirveen paljon, taitaa olla aika yleistä meillä. Tosi kiva kuulla, että sulle jäi hyvä mieli Tampereelta :-)

      Poista
  4. Saisinko laittaa siulle viestiä tähän asiaan liittyen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä jottei, sähköposti löytyy Contact-välilehdeltä!

      Poista
  5. Kiitos siulle, sainkin jo vastauksen muualta! :)

    VastaaPoista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne