VÄÄRÄNLAISIA UNELMIAKO?

6. kesäkuuta 2016

Aikalailla tasan neljä vuotta sitten kirjoittelin mun vanhaan blogiin aatoksia aikuiseksi kasvamisesta ja siitä, mitä mä sitten joskus isona haluan tehdä. Postauksen sisältö oli melko lennokasta, tyypillistä 17-vuotiaan maailmallehamuamista ja älyttömistä urahaaveista kohkaamista, mutta teksti päättyi kappaleeseen, jossa kerroin kotiäitiyteen liittyvistä unelmistani.

P60650192

Haluan edelleen kokea kotiäitiyden - edes jossain vaiheessa elämääni. Mä ihan oikeasti haluan siivota ja sisustaa meidän perheen yhteistä kotia, kuskata lapsia harrastuksissa ja häärätä keittiössä milloin minkäkin leipomuksen parissa sekä tarjota sen illallisen miehelleni, kun tämä työpäivän jälkeen tulee kotiin. Melkoinen pilvilinnaskenaario, eikö? Todellisuushan voi olla mitä vain ja suunnitelmissa siintää myös jonkinlanen ura, mutta tuo on mulle se unelma.
  On jotenkin ihan käsittämätöntä, miten sille on naureskeltu niin netissä kuin kasvotustenkin - yleisestä mediamussutuksesta nyt puhumattakaan. Kehotettu ennemmin lähtemään maailmalle ja vihjailtu, että sieltä maailmalta vois löytyä rikas puoliso. Enhän minäkään roiku säännöllisesti maapallon toisella puolella viihtyvien ystävieni nilkoissa ja pakota heitä jäämään kotiin. Päinvastoin, musta on ihan tajuttoman mahtavaa kuunnella Australiassa, Thaimaassa, Kreikassa ja Kyproksella asuneiden kavereiden reissujuttuja. Mä vain itse tahdon reissata vasta vähän myöhemmässä vaiheessa elämääni.

P60650122

Tavallaan se on tosi harmillista, että tänä päivänä tupataan ajattelemaan, että nuorena on pakko "elää täysillä." Ei saa sitoutua toiseen ihmiseen liian nuorena, kun se rajoittaa. Ei saa ostaa omistusasuntoa liian nuorena, kun se rajoittaa. Ei saa tehdä lapsia liian nuorena, kun sekin rajoittaa. Mä tykkään ajatella vähän eri tavalla. Parisuhde on opettanut mulle monenlaisia sosiaalisia taitoja, kärsivällisyyttä ja se on tehnyt musta rennomman ihmisen sekä kasvattanut aika tavalla. Vuokra-asumisen taas koen hemmetin rajoittavana, kun syydetään vuodesta toiseen rahaa pois siinä missä omistusasuntoon laitettu raha päätyisi aina lopulta omaan taskuun. Eikä omistusasunnossa tarvitsisi olla yhteydessä yhtään kehenkään, jos haluaisin maalata olohuoneen seinän petroolinsiniseksi tai porata siihen ruuvit hyllyä varten. Mikäli meille suodaan kaikinpuolin perusterveitä lapsia, otetaan heidät mukaan maailmalle kokemaan, näkemään ja oppimaan. Mä haluan tehdä lapseni siinä iässä, kun itse vielä jaksan mennä ja touhottaa yhdessä heidän kanssaan.
  Ei se "tuttu ja turvallinen" tietenkään sovi kaikille, mutta ei se myöskään rajoita, jos sitä ei ajattele rajoittavana. Miksi ihmeessä pitäisi valita vain toisesta ääripäästä?

P60650172

Tällä tavalla 22-kesäsenä mä tiedän vain ja ainoastaan sen, että tahdon isona olla äiti, vaimo ja asuntovelallinen. Ilmoittauduin eilen ammattikorkeakoulun toistaiseksi viimeisille opintojaksoilleni, joiden jälkeen on vuorossa enää opinnäytetyö ja työharjoittelu ennen valmistumista. Musta tulee logistiikan ja markkinoinnin ammattilainen ja sisäänostajan työ on pysynyt kirkkaana mielessä hyväksymiskirjeen lukemisesta lähtien, mutta elämä on jännä tapaus. Just nyt mun on hyvä näin, mutta mitä vain voi tapahtua ja kaikella on tarkoituksensa tapahtua. 

42 kommenttia

  1. En voisi olla enempää samaa mieltä sun kanssa ! Musta on jotenkin hassua että teilataan "tavallisesta elämästä" haaveilevat. Ja pidetään outoa jos ei sano harrastavansa matkailua. Ihan kun kenenkään haave olisi huonompi kuin toisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.. Mä oon elänyt suhteellisen "tavallista" elämää, mutta mun perhe ja suku on kaukana sillä sellasella tietyllä tavalla tavallisesta. Sen takia mä varmaan sitä kliseisen tavallista ydinperhe-elämää havittelenkin :-D Oishan musta ihanaa reissata ja rellestää, mutta kun mä en vaan ole sen luontoinen.. Jätän ne hommat muille!

      Poista
  2. Hyvä postaus! Ihmisten pitäs oikeesti keskittyy enemmän omaan napaan kuin toisten valintojen arvostelemiseen. Niin yritän itsekkin tehdä, elää omaa elämääni ja antaa toisten tehdä sellaisia valintoja ja ratkaisuja kuin he haluavat.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ja ytimekäs postaus :-)

    VastaaPoista
  4. Voi vitsi tykkään sun blogista todella paljon! Huolestuin kun kerroit ettet enää ollut varma haluatko jatkaa tätä hääblogin rinnalla, sillä mä vaan niin rakastan tätä. Sun ajatukset avartaa omaa näkemystäni tosi paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mun ajatukset ja sydän kun tuntuu tällä hetkellä olevan jossain aivan muualla kuin oman arjen kuvaamisessa ja siitä kirjoittamisessa. Häistä riittäisi jutun juurta vaikka millä mitalla, muilla elämän osa-alueilla tapahtuu myös, mutta lähinnä asioita, joista mua ei huvita kertoa tuntemattomille :(

      Ihana kuitenkin kuulla, että se tatsi hommaan on säilynyt, vaikka päivityskerrat viikossa ovatkin harventuneet. Se merkitsee mulle paljon! :-)

      Poista
  5. Do what you love and love what you do.. Elämälle ei ole mitään tiettyä yhtä oikeaa reittiä, koska kaikkihan me elämme täällä itseämme varten. Oot upee tyyppi, keep it going girl! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä tavalla se menee tai ainakin kuuluis mennä! Kiitos :-)

      Poista
  6. Ihan kun ois omasta suusta tullut toi teksti. Nykyään ihmisillä on joku älytön kohkaus siitä että kaikkien pitäis haluta matkustella ympäri maailmaa ja etsiä jotain rikasta miestä ja luoda huikeeta uraa. Mä oon jotenkin aina unelmoinut ihan tavallisesta kotiäidin arjesta ja onnellisesta elämästä. Ihana sieluntoveri :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se jotenkin etäisesti liittyy tähän ihmiskunnan murrokseen ja sukupolvien väliseen kuiluun.. Kolmekymmentä vuotta sitten ei voinut ottaa ja lähteä, minkäänlaisesta tavattomasta hurvittelusta nyt puhumattakaan :-D Ja jostain syystä jälleen kerran on unohdettu se sellainen kultainen keskitie tässäkin asiassa, se on vähän sääli...

      Poista
  7. Hei! En ole ennen lukenut blogiasi. Heti kirjoitat aiheesta, jota itse saan vakuutella kaikille ystävilleni. Olen 21-vuotias ja tällähetkellä opiskelen toista ammattia. En ymmärrä miksi lähes kaikilla ystävilläni on niin vaikea ymmärtää, että tämä on minun elämäni ja haluan lapseni nyt, koska olemme valmiita siihen. Niin mikäeli meille ikinä sitä onnea suodaan. Kiitos, osui ja upposi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä just kuuluu tehdä kuin itsestä parhaalta tuntuu! Ei oo olemassa "yleisesti oikeaa" järjestystä asioiden tapahtumiselle, meillä jokaisella on "oma oikea" järjestyksemme :-)

      Poista
  8. Ihania kuvia! Jotenki kivan luonnollisia ja rentoja. Oot kyllä tosi kaunis :)

    VastaaPoista
  9. Moikka! Löysin sun blogin vasta vähän aikaa sitten ja tätä on oikeesti vähän pelottavaa lukea ku musta tuntuu et ollaan ihan samalaisia ja ajatellaan kaikesta ihan samalla tavalla! :o kiitos kivasta blogista :)

    - iina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hullua, kun päätyy sattumalta lukemaan tekstiä, joka on kuin omasta päästä kirjoitettu! :)

      Poista
  10. Aivan mahtavaa teksiä! Olet kyllä upea persoona :-)

    VastaaPoista
  11. ihan mahtava postaus! Mulla on iskenyt tänä vuonna jonkun tasoinen ikäkriisi ja olen tehnytkin itselleni viiden vuoden suunnitelman, ihan vaan siksi että 5 vuoden päästä olen 30 ja 30 on jossain omassa takaraivossa juurikin se ikä jolloin pitäisi olla aikuinen. :D Sulla oli paljon samoja ajatuksia kuin mulla! Oli kuin olisi lukenut omia ajatuksia toisen paperilta :D

    http://jennakaroliiiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se ikäkriisi alkaa meikäläisellekin hiljalleen hiipiä. Tosin tällä hetkellä kriiseilen enempi ton mun paremman puoliskoni ikää kuin omaani, mutta sieltä se omasta iästä ahdistuminen tulee söötisti perässä, kun tajuan mietn nopsaan J on vanhentunut parikymppisestä 24-vuotiaaks.. :-D

      Ilmeisesti ajatellaan jonkinlaisesta "aikuisuuden rajapyykistäkin" samalla tavalla, 30 on mullekkin sellanen maaginen raja, jolloin haluaisin jo olla kaikkia noita kolmea mainitsemaani ihmistyyppiä.. :-D

      Poista
  12. Musta on ihanaa kun sä oot niin aito! Sun ei tarvii ikinä esittää mitään kun voit olla oma itsesi. Tai semmoinen fiilis sun postauksista aina välittyy :D oon lukenu tätä blogia useamman vuoden, ja kyllä voin lempiblogiksi sanoa. Tykkään hirveesti sun tyylistä kirjottaa ja just tosta aitoudesta.

    Ite oon kans aika samoilla linjoilla tulevaisuudensuunntelmien kanssa, poikakaverin kans on pidetty yhtä miltei neljä vuotta, vaikka itse vasta kaksikymppinen olenkin. Omistusasunto ois ihanaa, mutta meille ei vielä ajankohtaista kun ei tiedä minne lopulta päätyy työelämässä. Mutta itselleni kelpaa kyllä turvallinen tylsä Suomi (ja se tuttu ja turvallinen poikaystävä) ja lapsiakin olisi mukava saada suht nuorena. Eihän ne tietenkään automaattisesti tyhjästä putkahda, mutta aina saa haaveille :D

    Ihanaa kesää sinne, pidä oma ihana aitoutesi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeeikä, miten ihana kuulla! Kiitos :')

      Mä oon kans kova haaveilemaan tämmösistä asioista, mutta veikkaan että kyllä tässä vielä pari vuotta saa odottaa ennen kuin koetaan olevamme valmiita kaikkien noiden asioiden toteuttamiseen :'-D Nimenomaan, haluan olla _isona_ äiti, vaimo ja asuntovelallinen. Enkä mä todellakaan ole vielä iso!

      Kivaa kesää myös sulle :-)

      Poista
  13. Vau, upeaa tekstiä! On hienoa että uskallat näyttää ja tuoda julki niitä toisenlaisiakin unelmia. Kaikkien ei tarvitse haaveilla matkustamisesta ja kaiken kokemisesta nuorena. Oman kumppanin ja lasten kanssa koetut asiat on varmasti yhtä hienoja kokemuksia jos ei hienompiakin! Ihana että olet aito, ja rehellinen oma itsesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojuu, kyllä sitä välillä kieltämättä tuntee kuuluvansa jonkinlaiseen vähemmistöön näiden haaveiden kanssa. Onneks oon löytäny vierelleni toisen samanlaisen kotimaassa viihtyvän pölhön :-D Just J:n kanssa Momondon mainosta kattoessamme saatiin vireille keskustelu siitä, miten ei kumpikaan oikein haluta matkustella ennen kuin meillä on varaa tehdä se todella mukavasti! Kiitos :)

      Poista
  14. Ihana teksti! Herätti mussa paljon ajatuksia :) Omasta mielestäni kotiäitiydessä ei ole mitään ihmeellistä. Itse varmasti myös haaveilin kotiäitiydestä, kunnes jäin työttömäksi vajaaksi vuodeksi. Ajatus työttömyydestä oli aluksi hauska: jes, saan nukkua pitkään ja tehdä ihan mitä haluan koko päivän!.. not. Aamulla heräsi ja tunsi olonsa toimeettomaksi, päivät venui ja vanui kun yritti saada aikaa kulumaan. Enkä nyt tarkoita, että kotiäitiys olisi verrattavissa työttömyyteen, oma työnsä sekin on :D mutta itselleni ei sopisi enää pitkäksi aikaa kotiin jääminen. Tarvitsen sen työn johon pääsen aina päiviksi ns. kuluttamaan aikaa.
    Ja Jenna, me ollaan vasta parikymppisiä, meillä mitään muuta olekaan kun elämä elettävänä :) - Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työttömyys on mullekin tuttu ilmiö, tavallaan kärsin siitä tällä hetkellä kun teen niin vähän työtunteja ja lukion jälkeen olin tovin kotosalla. Eihän se kivaa ole, inhottaa kun elämästä katoaa rytmi. Uskoisin kuitenkin kotiäitiyden päinvastoin tuovan sitä säännöllisyyttä elämään. Toki jos meidän lapset yhtään tulevat muistuttamaan vanhempiaan, saadaan meillä nukkua viikonloppuisin pitkään, mutta mä oon sellanen ihminen, joka kyllä keksii tikusta tekemistä kotosallakin :-D Oon pienestä pitäen viihtynyt yksin ja kehitellyt tekemistä itselleni, sen takia se kotiäitiys mua varmaan houkutteleekin - vauva-arki nyt varmasti pitää kiireisenä, mutta jos satun olemaan kotona jossain vaiheessa jälkikasvun jo päädyttyä kouluun, vaihtuu meillä varmasti jokaisen huoneen järjestys viikon välein, virittelen erilaisia DIY-juttuja varastot pullolleen ja viihdyn ulkona pihahommissa.

      Onneksi tässä on tosiaan vielä kokonainen elämä edessä, mistä sitä tietää mitä se tuo tullessaan :-)

      Poista
  15. Hyvä teksti, samanlaisia ajatuksia täälläkin. Toki nyt 20-vuotiaana haluan vielä nähdä maailmaa hieman ja mennä tulla miten lystää,mutta samanlaiset haaveet ovat minullakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmäkään vielä koe olevani tarpeeksi vastuullinen pitääkseni huolta jostain toisesta elävästä olennosta, mutta mun vanhemmat on loistava esimerkki siitä, miten sit nelikymppisenäkin voi mennä ja tulla miten lystää, vaikka kotona asuisi vielä juniori :-D Tietysti se vaatii valtavirran 8-16 -arjesta selkeästi eroavat työvuorot ja paljon rahaa, mutta ehkä jonain päivänä...

      Poista
  16. Tosi hyvä ja ihana postaus! Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, ei niitä unelmia oo yhtään vääränlaisia tai oikeanlaisia. Nykyään tosiaankin tuntuu, että nuorena pitäis muka elää täysillä ja lähteä maailmalle.. Mä haluan nähä maailmaa, mutta haluaan myös hankkia ammatin ja oon seurustellu puoltoistavuotta mulle rakkaan ihmisen kanssa. Mua niin ärsyttää, kun joku tulee sanomaan, että hei lähe maailmalle töihin tai opiskelemaan, ja katsoo sitten vinoon, kun sanon, että hei mullahan on täällä poikaystävä, ketä en halua jättää. :-D Unelmia on kaikenlaisia!

    http://olderthanyesterday.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Yks mun parhaista ystävistä palasi vasta puolen vuoden mittaiselta vaihtojaksoltaan - muikki jätti vuodenvaihteen jälkeen kotiin avomiehen ja koiranpennun. Kotiin palattuaan häntä odotti varmasti maailman iloisin hännänheiluttaja, mutta myös mies sormuksen kanssa. Mä arvostan heitä pariskuntana niin paljon, enkä millään malttais odottaa hääsuunnittelujen alkamista!

      Varmasti sitä itsekin uskaltais ottaa ja lähteä, kun vaan ottais ja lähtis, mutta mä oon niin tämmönen kotihiiri, etten vaan osaa :-D Mut sehän on ihan fine, emmä oo luuseri sen takia!

      Poista
  17. Samaistuminen x100! Mä allekirjoitan tästä tekstistä oikeastaan jokaisen kohdan. Nykyään asetetaan kauheat paineet sille, mistä kukakin unelmoi. Juuri tällaiset unelmat mitä sulla on, kuten myös mulla, luokitellaan turhan usein vääriksi tai mitättömiksi. Jos sulla ei ole unelmia, mihin liittyy esimerkiksi ulkomaille muuttaminen, upean uran luominen ja siitä unelmointi, jatkuva matkusteluun liittyä hinku, se on vähän lame. Nykyään pitäisi kaikki asiat "hoitaa pois alta" ennen näihin "tylsiin" asioihin ryhtymistä - matkustella niin paljon kuin sielu sietää, elää vapaana ja ilman rajoitteita. Ei niissäkään unelmissa oo yhtään mitään vikaa.
    Ite oon kanssa parisuhteessa ollut monta vuotta, ja en ole koskaan kokenut sen rajoittavan myöskään omaa elämääni. Välillä muista ihmisistä huomaa, vaikkei ne sitä ääneen sanoisikaan, että he luulevat että elämäni olis jotenkin rajoitettua parisuhteen tähden. Ja tämä on harmi, koska asia ei niin oo.
    Musta ei oo olemassa vääränlaisia unelmia, vaan se on just unelmoinnissa ihaninta, että jokainen saa unelmoida mistä tahtoo, eikä niitä saisi määritellä tai luokitella. Eikä varsinkaan tuntea paineita siitä, että onko nää nyt niitä oikeanlaisia unelmia. Musta on ihana kuunnella, kun muilla on erilaisia unelmia ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle, oli ne sit millasia tahansa. Se siinä onkin ihanaa, koska ne eroaa aina jotenkin, ees pienesti toisistaan.

    Mä itse yksinkertaisesti unelmoin onnellisesta elämästä niin uran, perheen kuin erilaisten kokemustekin suhteen, mihin liittyy myös matkustelu. Enkä malta oottaa sitä hetkeä, kun noita unelmia pääsee oikeasti rakentamaan ja toteuttamaan.

    Ja taas pitkä avautumiskommentti, päikkäreitten jälkeinen sekava flow.
    Mut loistopostaus! Oli ilo lukea :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon jo vuosia miettinyt, millaista siellä yläasteen luokkakokouksessa sitten on. Meillä oli sillon keväällä 2010 kaikilla niin omat juttumme, joita haluttiin lähteä toteuttamaan. Allekirjoittanut nyt esimerkiksi on päätynyt ihan muihin hommiin, kuin mistä 15-vuotiaana haaveili. Ensinnäkin nyt vaikka se, etten tosiaan tiennyt, että pari kuukautta myöhemmin tapaisin mun tulevan avomiehen! Ja olin mä vielä silloin 100-prosenttisesti sitä mieltä, että mustahan ei lapsia ulos putkahda... :'-D
      Sekin on musta ihan hullun hienoa unelmissa, että niitä voi muuttaa ja ne saa muuttua. Mä oon niin suorituskeskeinen ihminen, että armottomia taivaanrantoja maalatessa varmaan vaan ahdistuisin niiden saavuttamattomuudesta ja epärealistisuudesta. Tällaset "varmat" haaveet tuo sitä turvaa ja onnistumisentunnetta munkaltaisen realistin elämään, yökötti se fakta jotakuta ekstroverttia kuin paljon tahansa :-D

      Mun ajatukset karkailee nyt kans ihan törkeesti, mulla oli joku loistava idea, mut menin ja unohdin sen tietysti... Mut mä koen, ettei tämmöset "tylsät" unelmat rajota ketään millään tavalla, niiden kautta asiat koetaan vaan vähän erilaisella ja itselle parhaiten sopivalla tavalla :-)

      Kiitos! <:

      Poista
  18. Mistä olet saanut tuon ihanan fontin, joka on sun blogi otsikkona? Ihana blogi!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en valitettavasti tiedä fontin nimeä enkä alkuperää, sillä blogin banneri tuli tän Etsystä ostamani ulkoasun mukana valmiina :-(

      Kiitos paljon!

      Poista
  19. Ah, pystyn niin samaistumaan. Oon sun kanssa saman ikäinen ja aina kun multa on kysytty että mikä musta tulee aikuisena, oon vastannut että äiti. Haluan lapset nuorina, haluan olla kotona niiden kanssa, haluan olla siellä lapsia ja sitä miestä varten. Sitten muut sanoo että olen ahdasmielinen ja vanhanaikainen eikä naisen enää kuulu ajatella näin, kenenkään ei pitäisi suunnitella elämää perhettä varten vaan pitäisi elää nyt ja tässä ja vapaana ja tosiaan matkustella ja juhlia. Mitä väärää siinä on, jos tietää mitä haluaa? Omalla kohdallani on vaan siten asiat huonosti ettei perhe ole ajankohtainen vielä vuosiin, yksin kun tässä elän. Enkä haluaisi, vaikka kaikki muut vakuuttelevat että nyt mun pitäisi nauttia tästä ja mies tulee sitten kun tulee. Mutta mitä jos ei tulekaan? Oon ihan mielelläni "ahdasmielinen ja vanhanaikainen" ja jatkan haaveiluani perheestä. Matkustelkoot muut miten lystää, mä käytän aikani stten vaikka sen miehen etsimiseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut sehän on varsin hyvin käytettyä aikaa sitten.. ;-D Nää on mun mielestä myös niiiiin luonnejuttuja. Vaikka musta lähtee ääntä ja osaan olla reipas, niin oon samalla myös aikamoinen arkajalka kokeilemaan uusia juttuja. Ja ihan jäätävä pessimisti :-D

      Ja mehän hei saadaan olla "vanhanaikasia ja ahdasmielisiä" jos niin tahdotaan ;-)

      Poista
  20. Hei ja kiitos tästä tekstistä!

    Paljon on pyörinyt päässä samanlaisia ajatuksia täälläkin. Olen sinua n. kuukauden verran nuorempi ja seurustellut avomieheni kanssa pian kolme vuotta. Jotenkin itseäkin välillä hirvittää, miten varma olo näin nuorena ja näin lyhyen ajan jälkeen toisesta ja parisuhteesta onkaan. Haaveilen (tai no haaveillaan molemmat) yhteisestä tulevaisuudesta, naimisiinmenosta ja lapsista vähän väliä, mikä aiheesta keskustellessa aiheuttaa kavereissa melkoisesti silmien pyörittelyä ja ihmettelyä. Ilmeisesti ei näin 21-vuotiaana moisista kuulu vielä unelmoida, jos heidän reaktioitaan on uskominen...

    Meille on miehen kanssa siunaantunut ihan mieletön mahdollisuus muuttaa omistusomakotitaloon nyt kesällä. Tavallaan pelottaa tarttua tilaisuuteen muun muassa juuri siksi, ettei tällainen perinteisesti kuulu meidän ikäisten ihmisten elämänvaiheeseen. Toisaalta pitäisi tietysti muistaa, ettei elämää todellakaan tarvitse elää valtaosan tavalla. Monimutkaisia asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! :-)

      Tuo on kyllä ihan mieletön keissi, jonka ootte kohdallenne saaneet. Hurjaahan se on kieltämättä kuvitella, että tämän ikäisenä olisi jo talonomistaja tai ainakin se talovelallinen, mutta oma samanikänen kaverini teki just samat temput ja sen jälkeen totes, miten hyvältä voi lainanottaminen tuntua :-D

      Meillä on todellakin kaikilla oikeus toteuttaa just niitä unelmia, joita itse halutaan ja jotka koetaan itselle kaikista parhaiten sopiviksi - oli se sitten auringonlaskun näkeminen monessa eri maassa tai oma rivitalonpätkä pienellä takapihalla! :)

      Poista
  21. Mä oon aina ollu mun kaveriporukast se kuka on kertonu et äitiys on se mitä haluun elämältä ja kaikki ketkä tuntee mut oikeesti ei enää ees hätkähdä asiasta sillä oon puhunu siitä ihan nuoruudesta asti.
    Muut ku on taas halunnu ensin uran ja lapset sitten vasta +/-30v, mul on ollu aina selvillä et lapset haluun nuorena ja mieluiten ennen ku mittarii tärähtää 23, nyt tosin alkaa olee kiire sillä huomenna tulee 22 täytee :D
    En oo jotenkaa ikinä aatellu et sulla ois näin samallaiset haaveet elämässä, vaikka tosin sä toteutat niitä pikkasen perinteikkäämmässä järjestyksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiys on ihan hullua. Tai hullun siistiä ennemminki. Onhan se kakkavaippojen vaihtoa, typeriin kysymyksiin vastailua ja unettomia öitä teinin juostessa pitkin kyliä, mutta just maaliskuussa naistenpäivänä kirjotin, mitä kaikkea mahtavaa se mulle kuvastaa :-) Olis ihan mahtavaa kokea äidinrakkaus ja se sellanen sanoinkuvaamaton yhteys, joka äidin ja lapsen välille voi parhaimmillaan syntyä!

      Mä oon nyttemmin naureskellut itselleni, kun sillon yläasteella olin vielä ihan satavarma, että minähän en lapsia tee. Niin se vaan oli mummo oikeassa, että kyllä se mieli siitä vielä muuttuu..! Ja meidän "järjestys" saattaa olla vähän perinteisempi tai meille sopivampi, mutta ei todellakaan se ainoa ja oikea :-)

      Poista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne