PITKÄN PARISUHTEEN SALAISUUS?

8. toukokuuta 2016

Jaa mikäkö on pitkän parisuhteen salaisuus? Erään kotimaisen julkkiskiinteistövälittäjän mukaan kannattaa käydä kaksi kertaa viikossa kynttiläillallisella. Toinen parisuhteen osapuoli käy tiistaisin ja toinen torstaisin. Me ei kieltämättä käydä minkäänmoisilla kynttiläillallisilla, ei yhdessä eikä erikseen, mutta meidän parisuhteen ehdoton suola on huumori. Ja tuolle Rostedtin Jetin heitolle revettiin yhdessä aika pahasti. Ne, jotka on ne monet meidän tarina -aiheiset postaukset edes joten kuten lukeneet, muistavat varmaan mihin J:ssä silloin kuukautta vaille lukiolaisena ihastuin. Jep, huumorintajuun.
  Ensimmäisenä pitäis ehkä pohtia pitkän parisuhteen määritelmää. Tai missä se raja oikein menee, milloin pelkkään parisuhteeseen lisätään etuliite 'pitkä' ja miksi se pitää edes erikseen mainita? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mutta sen osaan kuitenkin sanoa, että ikäisekseni olen verrattain pitkässä parisuhteessa. Hullua ajatella, että 22-kesäisenä aloittaa seitsemännen yhteisen vuoden toisen henkilön kanssa. Joku huomattavasti pidempään samassa parisuhteessa ollut henkilö saattaa katsoa meitä sillä sellaisella voi hellanlettas -tavalla, eihän alle 10 vuotta ole vielä mitään. Mutta kaikki on niin suhteellista. 

Me ollaan kuukauden päästä eletty saman katon alla kaksi ja puoli vuotta. Heinäkuussa tulee meidän kihlautumisesta kuluneeksi kolme vuotta. Elokuun lopussa vietetään kuudetta vuosipäiväämme. Vuoden päästä elokuussa tanssitaan häitä. Ajattelin ääneen tuossa yksi päivä, että on niin hassua, kun me ollaan oltu tämän ikäisiksi jo pieni ikuisuus yhdessä, mutta meidän kohdalle ei ole vielä sattunut niitä sellaisia "tavallisia" pitkän parisuhteen rajapyykkejä. Ei olla ostettu autoa, asuntoa tai lemmikkiä. Eikä meillä ole ollut vauvauutisia kerrottavaksi, ei tule olemaankaan vielä muutamaan vuoteen. Tulin tuolloin miettineeksi, että aikalailla kaikilla meidän kaveripariskunnilla on jotain edellämainituista. Monella on plakkarissa useampikin niistä. Ystävä siinä vieressä sitten totesi, että mitä merkitystä niillä tai niiden olemattomuudella on, jos kaikki on hyvin ilmankin? Totta. Lainataan autoa mun vanhemmilta tai isovanhemmilta, asutaan vuokralla asunnossa, johon lemmikkiä ei edes saisi asumaan ottaa eikä nähdä itseämme tai toisiamme vanhempina vielä tällä vuosikymmenellä. Ja silti meillä menee ihan v*tun loistavasti!

Ollaan läpi meidän parisuhteen edetty hitaasti ja harkiten, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Osittain olosuhteiden pakosta, osittain omasta vapaasta tahdosta. Parisuhteen ensimmäiset vuodet on vähän erilaisia reippaasti alaikäisenä kuin mitä ne näin päälle parikymppisenä voisi olla.
 Vaikka mä tykkään suunnitella asioita ihan älyttömän pitkien aikojen päähän, on J onnistunut toppuuttelemaan mua ja opettanut ottamaan askeleen kerrallaan. Meidän kodin seinien sisällä asiat tapahtuu omalla painollaan ja nyt esimerkiksi hääjärjestelyt tuntuvat ihan käsittämättömiltä, kun meillä kerrankin on tarkka päivämäärä jollekin elämää huomattavasti muuttavalle tapahtumalle. 

Mitä konkreettista mä sitten osaisin sanoa? Tärkeimpänä tulee ehkä mieleen se, ettei koskaan mennä vihaisina nukkumaan. Päivän aikana syntyneet känät pyritään setvimään saman vuorokauden aikana. Ja mitä sitä suotta ääntään korottamaan, kun keskustella voi kehittävästikin ja sillä tavalla, ettei menetä kuuloaan. Jos jotain hajoaa, sitä ei heitetä ensikädessä roskiin vaan se korjataan. Ollaan keskenämme tasavertaisia, mutta tiedostetaan silti omat vahvuutemme ja heikkoutemme parisuhteessa. Opetetaan toisiamme. Pyydetään anteeksi. Otetaan omaa aikaa aina silloin tällöin. Kunnioitetaan, kannustetaan ja kehutaan toisiamme. Nauretaan, itketään ja ollaan läsnä, puhutaan kun on puhuttavaa. Luotetaan kuin peruskallioon eikä valehdella. Sanotaan rakastavamme ja tarkoitetaan sitä, ihan joka ikinen päivä.

11500793333_67ee41f345_z

28 kommenttia

  1. Olipas ihana ja mielenkiintoinen postaus :)!

    VastaaPoista
  2. Hei Jenna,

    nyt oli kyllä ihan pakko kommentoida, vaikka en oikeastaan ikinä blogeihin kommentoi. Ensinnäkin, tulin ihan hullun iloseksi, kun löysin tämän sinun blogin! Olen siis viimeksi lukenu jotain sun vanhaa blogia vuosia, vuosia sitten ja mietin vähän aikaa sitten, että onkohan sulla vielä blogia ja nyt tulit sattumalta vastaan tuon teidän kotipostauksen kautta (teillä on muuten tosi kiva koti :)

    Toiseksi, tämä postaus oli aivan huippu. On mahtavaa nähdä, että olette ensinnäkin pysyny yhdessä kaikki nämä vuodet ja että teillä on suhteessanne noin terveet arvot ja ns. säännöt, joita noudatatte. Olen saman ikäinen sun kanssa ja seurustellut nyt 3 vuotta avomieheni kanssa ja pystyin allekirjottaa tästä postauksesta aika lailla kaiken. Olen tosi onnellinen, että nuoresta iästänne huolimatta olette onnellisia yhdessä ja teidän kodissa ja että menette vielä naimisiinkin, koska jos joku asia ainakin itseäni ärsyttää suunnattomasti nykyään on just se, miten kevyesti ihmiset suhtautuu parisuhteisiin. Varsinki meidän ikäisistä ihmisistä aika harva on valmis oikeasti sitoutumaan toiseen. Tai jos vähäksi aikaa yritetään sitoutua, niin mitään suhteen säröjä ei ainakaan korjata tai sitten petetään. Se on oikeasti aika surullista.

    Itse saan usein kuulla myös, että miten ollaan poikakaverini kanssa pysytty näin kauan yhdessä ja se on minusta tosi hassua, kun itse ajattelen, että ollaan oltu kuitenkin loppujen lopuksi yhdessä aika vähän aikaa. Kolmen vuoden suhdekin luetaan nykyään pitkäksi parisuhteeksi, whaat..
    Yleensä näille jotka kyselee näitä parisuhteen onnellisuuden suuria saloja, niin kerron yleensä, että aika pitkälle pääsee, kun arvostaa toista ja oikeasti yrittää rakentaa sitä yhteistä elämää. Ei ole kauhean ihmeellisiä ohjeita.

    Tämä kommentointi nyt vähän rönsyili, joten ehkä on ihan hyvä, etten kauheasti tätä kommentointia kauheasti harrasta :D
    Mutta joka tapauksessa: Olen tosi onnellinen teidän puolesta ja kaikkea hyvää! Jään seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, tervetuloa takaisin mun löpinöiden pariin! :-) Ja kiitos ihan huikeasta kommentista, ainakin teet sen sitten kerralla ja kunnolla, josset hirvittävän usein kommentoi :-D

      Ja se on kyllä totta, että nykypäivänä parisuhde - avioliitosta nyt puhumattakaan - otetaan aika rennoin rantein. Mä oon saanut oman mallini omilta vanhemmiltani, jotka rupesivat seurustelemaan nuorina ja ovat näin 26 vuotta myöhemmin edelleen yhdessä. Tietty ihmisillä on erilaisia arvoja ja toisilla se parisuhde ei nouse lähellekään topkolmosta, jotkut eivät pidä lyhyttäkään parisuhdetta minkäänlaisena elämän etappina. Mutta siitä huolimatta ihmissuhteet ei mun mielestä oo sellasia asioita, joilla pitäis leikkiä. Elämästähän voi ottaa kaiken ilon irti muillakin tavoin... :)

      Tuo sun vinkki on ihan huippu. Ei mitään ydinfysiikkaa ja ihan maalaisjärjellä ajateltava juttu! Kun molemmilla on sama päämäärä, ei se aikaansaaminen hirvittäviä ponnisteluja vaadi. Kiitos vielä! :-)

      Poista
  3. Meillä on kans reilu 6 vuotta yhdessäoloa takana ja 3 vuotta yhdessä ollaan asuttu. Ei ole omaa asuntoa, ei elukkaa, ei lasta, ei olla kihloissa/naimisissa, asutaan opiskelijakämpässä jota ei saa edes maalata(nukutaan vielä eri huoneissakin) :D Meidän seurustelun aloittamiseenkin meni n. 9kk koska ei haluttu tehdä mitään häitköityä. Joten jos joku odottaa meidän menevän kihloihin niin sitä saadaan odottaa ainakin vielä seuraavat 10 vuotta. Ei meillä ole kiire tästä mihinkään :D Riidellään joka päivä jostakin asiasta koska kiihdyn nollasta sataan sekunnissa mutta lepyn myös yhtä nopeasti :D En tiedä mikä on meidän salaisuus, ehkä se että kummallakin on niin paljon omia menoja ettei yhden viikon aikana välttämättä nähdä toisiamme kuin parin tunnin verran. Mutta joskus istutaan taas kylki kyljessä monta päivää.

    Sellainen tarina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariskuntia on yhtä paljon erilaisia, kuin on ihmisiäkin. Itseasiassa useampiakin, jos ruvetaan miettimään, millaisia yhdistelmiä kaksi ihmistä voi saada aikaan :-D Jokaisella oma juttunsa ja musta tuo on ihailtavaa, että annatte toisillenne sitä omaa aikaa olla ja mennä :-)

      Poista
  4. tällaisista postauksista tulee aina niin hyvä mieli! itsekin tässä olen seurustellut jo yli kuusi vuotta saman tyypin kanssa, ja mekin ollaan vasta kakskymppisiä. ihan kreisiä mutta niin parasta!♥

    VastaaPoista
  5. Voisin sanoa, että muistaa olla vertaamatta omaa suhdettaan muiden suhteisiin, sitten hyvällä tai pahalla. Koska niinkuin jokainen ystävyyssuhde, niin myös parisuhdekkin on ihan uniikki eikä samanlaista tuu vastaan.
    Toinen tärkeä vaihe on se hetki, kun se kuuluisa alkuhuuma ja romantiikka loppuu ja pitäisi osata alkaa elää toisen kanssa ilman niitä vaaleanpunaisia laseja ja hyväksyä se, että se sun Jorma-Petterisi ei olekkaan mikään Mr. Grey tai Edward Cullen... :D

    T. Myös pitkän parisuhteen haltija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ältsin hyvä ohje! Mä etenkin oon kova vertailemaan itseäni ja tekemisiäni milloin kehenkin/mihinkin, samaan aikaan etenkin oman parisuhteen kanssa takaraivossa takoo ajatus siitä, et tällasia me vaan ollaan ja tää meillä toimii :-D

      Tuo alkuhuuman päättyminen taitaa olla joillekkin aika kovakin paikka. Mä en oikeastaan edes muista, milloin se meillä päättyi, kun oltiin ja tehtiin niin tiiviisti yhdessä jo ennen yhteenmuuttoa, että toisen hyvät ja huonot puolet kävi selväks jo hyvissä ajoin. Ne vaan vahvistui sitten yhteenmuuton myötä :-D

      Poista
  6. Tulee melkein tippa linssiin <3

    VastaaPoista
  7. Ei koskaan vihaisena nukkumaan on aivan ihana ja toimiva juttu :) Ja tsemppiä hääsuunnitteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan se nyt ollut mummo, kun mulle tuon elämänviisauden aikanaan kertoi. On muuten toimiva, sen avulla tainneet isovanhemmatkin olla yhdessä jo päälle 60 vuotta :-)

      Kiitos paljon!

      Poista
  8. Ihana postaus! Muistan kun joskus aikoinaan formspringin kautta päädyin sun blogiin, niin ihailin jo silloin teidän suhdetta. Se tuntui aina niin tasaiselta ja sellaselta "terveellä pohjalla" olevalta :-) Voisin melkeen sanoo että olitte mun "goals" pariskunta :'D vaikka hassulta kuulostaakin..

    Ihanaa et ootte vieläkin yhdessä, annatte jotenkin toivoa pysyvään parisuhteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, voi ei :-D Kiitos tästä kunniasta! :')

      Poista
  9. Tästä tuli niin hyvä mieli ❤ mäkin olen lukenut juttuja, että hyvään parisuhteeseen ja sen kestävyyteen tarvitaan treffit kerran viikossa, tietty määrä seksiä viikossa, tietty määrä yhdessä vietettyä aikaa jne, vaikka se terve ja hyvä parisuhde koostuu paljon "pienemmistä" ja ns luonnollisemmista asioista, niinku ihan vain toisen arvostus ja huomioon ottaminen. Ja itekin oon aina uskonut tohon vihaisena ei saa mennä nukkumaan-konstiin. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noitakin saa harrastaa, jos kokee, että ne toimii, mutta ei ne mikään ehdoton ehto onnistuneelle ja toimivalle parisuhteelle onneksi ole :-) J:täkin saa aina välillä muistutella, etten mä tarvii koko maailmaa ollakseni onnellinen :-D

      Kiitos paljon!

      Poista
  10. Oii ootte ihania! Kiva postaus :)

    VastaaPoista
  11. Moikka Jenna! Tää ei nyt liity postauksen aiheeseen (vaikka kiva postaus onki!). Mutta saako kysellä että miten sun elämäntapamuutos/morsiusdieetti/mikälie :D sujuu? Ei oo pakko vastata jos et halua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän tää, mitään hääppöstä muutosta ei oo vielä nähtävissä.. Vyötäröltä noin kuukausi sitten hävinneet pari senttimetriä on pysyneetkin poissa! :-D Lauantaina alotetaan kaverin kanssa sulkkis, toivottavasti saatais siitä pysyvämpi harrastus :-) Ja kunto on kohentunut ihan älyttömästi, tietty tupakanpolton radikaalilla vähentämisellä ja lopettamisen yrittämisellä voi olla tekemistä sen kanssa...

      Kirjottelen aiheesta enemmän kesän puolella hääblogiin!

      Poista
  12. Kiva postaus :) Mun paras kuulema parisuhdevinkki on, ettää asian sikseen jos sillä ei oikeasti ole loppuenlopuks väliä. Esim. jos toinen ottaa talouspaperia aina viisi palaa, vaikka puolikas riittäis. Voi asiasta mainita, mutta jos ei muutosta näy ei asiasta kannata sotaa sytyttää. :) Ollaan poikaystävän kanssa seurusteltu reilu 2v eikä olla ikinä tapeltu (jotain sana känää mutta siinä se). Ite vihaan tappelemista yli kaiken ja yritän puhumalla hoitaa aina kaiken. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärimmäisen hyvä pointti! Mua esimerkiks ärsyttää hirveesti J:n tapa ottaa kaksi leikkelettä pienen reissumiespalan päälle - yksikin riittäisi. Mutta aiheesta jäkättämällä ei synny muuta kuin riita. Ja vieläpä niinkin turhasta asiasta, kuin leivänpäällisistä :-D

      Meillä kans erimielisyydet hoidetaan ihan täysin keskustelemalla, karjumisella ja tavaroiden paiskomisella harvoin saavuttaa mitään erityisen kehittävää.

      Poista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne