GETTING MY SH*T TOGETHER

27. maaliskuuta 2016

Tällä tavalla jälkikäteen ajateltuna, välivuosi oli suurin virhe ja pahin kompastuskivi, mitä mä oon koulumenestykseni suhteen tehnyt. Meillä nyt on suhteellisen helppo saada hyviä numeroita, senkun ilmestyy paikalle ja palauttaa tehtävät ennen seuraavaa lukuvuotta, mutta sellanen puolivillanen touhu sotii niin pahasti mun opiskelumoraalia vastaan. Mä olin aina se tunnollinen perseennuolija, joka muun muassa rupes 4. luokalla itkemään, kun sai ympäristötiedon kokeesta seiskan. Ja se, jolla ei ikinä mikään unohtunut kotiin tai palautunut opettajalle vasta palautuspäivän jälkeen. Miltei halveksin niitä oppilaita ja opiskelijoita, jotka oli aina myöhässä, niin tunneilta kuin tehtävänpalautuksistakin. Ja nyt mä olen itse sellainen.
  Välivuosi ajoi mut muutenkin vähän köpöön tilanteeseen, sillä elin melkein koko vuoden ihan erilaista päivärytmiä, kuin "normaalit ihmiset". Työskentelin iltapäivästä yömyöhälle, kotona olin arkisin vasta siinä puolen yön jälkeen. 12 vuotta kasista neljään eläneenä se pisti koko elämänhallinnan sekaisin ja kaikki muu aktiviteetti sijoittuikin sit viikonlopuille ja lomakausille. Ettekä muuten usko, kun mä opettelen tästä siivousvuoden jättämästä rytmistä vieläkin pois.

Suoraan sanottuna koko halvatun kontrolli tämän pienen - tai no, melko suuren - naisen elämästä on painellut hyvää vauhtia päin prinkkalaa ja ajattelin nyt tälleen kesäajan sekä auringonpaisteen innoittamana yrittää vähän stopata ja kääntää sitä. Kaivaa sen ahkeran ja huonojen koenumeroiden takia itkeneen Jennan tuolta jostain pääkoppani uumenista takas puikkoihin. Tää kuitenkin vaatii monen monituista muutosta monella muullakin saralla. Tää on vähän tällanen avoin kirje mulle itselleni. Tai sille perfektionistiselle nörttihikarille, joka lymyilee jossain mun mielen sopukoissa.

  IMG_45302

KOULUNKÄYNTI
Nyt perkele, mä sanon. Sä et pysy enää edes laskuissa mukana, kuinka monta rästitehtävää sulla on kontollas. Opintopisteet laahaa toooodella kaukana perässä ja pakenet sun tärkeintä vastuualuettas. Joku tolkku pitää olla hei, ei se oo niin vaikeeta tehä niitä tehtäviä ajallaan, muistat kyllä aivan varmasti sen. Et klikkaa itseäs Facebookiin, jos seuraavana päivänä pitää palauttaa essee tavarankuljetuksen tulevaisuudesta.
  Toisekseen voisit osallistua vähän enemmän. Läpi peruskoulun ja lukion halusit olla aina kaikessa mukana tutoroinnista isosteluun. Nyt sä et edes tiedä, millon seuraavat opiskelijabileet on. Niiden teemasta nyt puhumattakaan.

HYVINVOINTI
Mä en yhtään ihmettelis, vaikka sun vyötärönympärys ois kasvanut siitä, mitä hääblogin morsiusdieetistä kertovaan postaukseen mittasit. Paremmalla tolalla nyt ollaan, kuin viime syksynä, mut ei se suklaa ole oikeasti niin pettämätön koukku. Ja sä pystyt kyllä heräämään ihan joka päivä kahdeksalta vetämään edes pienen aamupalan, jotta saat päivän ateriarytmin pysymään raiteillaan.
  Tää kuukausi meni raha-asioiden suhteen plörinäks, mutta ens kuussa sä hommaat sen salikortin. Ja mitä helkuttia sä oikein seuraat Instagramissa kotijumppa-tilejä, kun et vaivaudu tekemään niitä liikkeitä? Tunti vuorokaudesta vaikka joka toinen päivä ei oo paha aika harjotella vatsarutistuksia tai vaikka edes venytellä olkkarin lattialla. 

IMG_45532

KOTI
Saitte pyykinpesukoneen. Miksi teillä on vielä yli laitojen tursuava pyykkikori? Sun myös ehkä kannattais ens kuussa mieluummin pistää 70 euroa yöpöytiin, kuin NARSin tilaukseen. Ja tiistaina soitat tai pistät J:n soittamaan heti alkuunsa siitä omiaan lorisevasta vessanpöntöstä.

TYÖNHAKU
Joo-o, viime kesän duunipaikasta tulikin kieltävä vastaus vähän turhan myöhäsessä vaiheessa tätä kevättä. Se tietää siis armotonta ansioluettelon päivittämistä ja hakemuksien kirjoittamista. Soitat tai menet käymään, et luota pelkkään nettihakuun. Sossun luukulle et ryömi.

IMG_45402

ULKONÄKÖ
Tolle sun kuontalolle vois tehdä jotain. Tiiän, että kasvatat omaa väriä takaisin, mut c'moon.. Tunnet niin pirun monta kampaajaa, ettei sun tarvi pelätä jonkun kalliin salongin riistohintoja. Sun iho on myös päässyt aika karseeseen kuntoon talven aikana, ties vaikka ois jo couperosaa. Ainiin, pitiks sun varata se hammaslääkäri ja hommata uudet rillit?

BLOGI & YOUTUBE
Sun mieli pursuaa ideoita, mikset toteuta niitä tai edes kirjota ylös, ennen kuin unohdat ne? Ajankäyttö vaatii suunnittelua, mutta eiköhän se oo sillä tavalla vähän meillä kaikilla. Kukaan ei odota päivittäistä postaamista tai videon lataamista, joten aiheesta ei tarvii kehitellä mitään maailmanluokan paineita. Älä pode huonoa omaatuntoa siitä, ettet oo päivitelly somekanavias, vaan tee asialle jotain!

IMG_45432

Mä saatan jonkun mielestä olla vähän turhan ankara itselleni aina toisinaan, mut hitto vie kun alkaa kyllästyttämään! En tiedä kuinka moni tällaista on kokenut, mut mikään ei oo yhtä paljon hanurista, kuin muuttuminen kaikeks sellaseks, jota on koko ikänsä ensin halveksunut. Ja kun sen hallinnan päästää hyppysistään ihan huomaamatta. Ensin et suorista rutussa olevaa sohvatyynyä ja sit KABUM puolikuntosena lykkäät lääkäriajan varaamista kerta toisensa jälkeen. 

Jotenkin tässä pitäis nyt saada taottua omaan kalloon se, et vaikka mulla ois kuinka vaan kaks luentoa viikossa, voi niinä vapaaks jäävinä päivinä tehdä jotain kehittävää. Meno ei oo sama ku sillon välivuonna, et työt jäi töihin ja kotona sai keskittyä vaan kaikkeen liibalaabaan. Suhteellisesti ajateltunahan kaikki on ihan hyvin, kun en oo alkoholisoitunut tai velkaanutnut opintolainaa kummemmin, mut jos oisin tiennyt, että mun välivuosi tekee näin pahasti hallaa mun viitsimiselle ja perusluonteelle, oisin heti lukion jälkeen änkenyt johonkin kouluun vaikka väkisin. Raivostuttaa, miten oon voinut päästää itseni tähän jamaan.

Muita, joilla oman pääkopan kontrollikeskus vähän prakaa tai on joskus prakannut?

25 kommenttia

  1. Haha, kuulostaa kyllä niiiiin tutulta! Mutta älä nyt ihan kiroa välivuotta alimpaan helvettiin, sillä mulle on käynyt samalla tavoin, vaikka amkkiin siirryinkin suoraan lukiosta. Ehkä se amkin väljä aikataulu ja vapaus tehdä omassa tahdissa on enemmän ne mitkä itellä ainakin vaikuttaa laiskistumiseen. Myöskään motivaatiota ei edistä koulun hälläväliä asenne kun ei tule mitään painetta palauttaa tehtäviä ajoissa jos kerran myöhästymisestäkään ei mitään seuraa.. Thank god valmistun 2kk päästä! Sit tarttiskin enää keksiä mitä 21-vuotias korkeakoulutettu ihminen tekis loppuelämällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välivuotena kyllä sattu ja tapahtu kaikkea mahtavaakin, mut hitto vie kun se elämä sinä vuonna oli niin erilaista :-D Ja nyt todellakin tää ammattikorkeen väljä hälläväliä-tahti vaan pahentaa asiaa. Mun tahdonvoima on päässyt löystymään ja nyt ei oo mitään, mikä pitäis sitä kurissa. Yhdelläkin viime syksyn kurssilla maikka pisti viestiä, et tehtäviä voi palauttaa tämän vuoden elokuuhun saakka. Toinen löystyttäjä on tenttejä korvaavat tehtävät, kuten luku- ja oppimispäiväkirjat.

      Tavallaan sitä vähän kaipaa natsimaikkoja :-D Onnea lähestyvän valmistumisen johdosta ja tsemppiä tulevaan! :-)

      Poista
    2. Mulla ainakin on ikävä lukioon, missä kaikki oli niin ihanan organisoitua. Mutta tästäkin elämänvaiheesta toisaalta kannattaa ottaa ilo irti ja löysäillä kun vielä pystyy, ite oon ainakin reissannut ja muuten vaan nauttinut elämästä opiskeluaikana ajatellen ettei sieltä työelämästä sitten olla enää niin vaan pois. Kiitos onnitteluista! Eiköhän tässä jotain keksitä :)

      Poista
  2. Nojuu, itse kaks välivuotta viettäneenä voin kans todeta, että kyllä menee meinaan rytmit sekasin! Ekan vuoden tein töitä joka päivä 8-16, mut toinen vuosi oli vaan satunnaista työntekoo ja opiskelua avoimessa. Sillon kerkes tottuun elämään ilman velvollisuuksia ja rauhallisiin aamuihin kera Netflixin. :-D Kun pääsin yliopistoon, jännitti ihan pirusti kuinka pahasti menee pasmat sekasin, kun yhtäkkiä onkin paljon hommaa.. Kyllä ne pasmat menikin sekasin, mut ihan vaan sen takia, kun ei oo ketään hengittämässä niskaan. Yliopistolla ei oo pakko käydä jos ei jaksa, tentit voi tenttiä just sillon kun itelle sopii jne jne. Varsinkin talvella meinas koulunkäynti lähtee ihan lapasesta, mutta nyt oon kans koittanut ryhdistäytyä! Oon huomannu, että kun saa yhen jutun tehtyä, niin sitten on yhtäkkiä energiaa tehdä toinenkin, ja sitten kolmas. Teet vaan vanhan kunnon to do -listan ja alotat vaikka siitä helpoimmasta tehtävästä :-D Kyllä se siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi helpottaa mul älyttömästi, et teen selkeen listan asioista, jotka on tekemättä! Eilen sain jo yhden esseen väsättyä, mut ongelma on lähinnä siinä et sitä perfektionistia löytyy vielä sen verran, et vasemmal kädellä ei oikein raaski tehdä mitään :-D Jokaseen koulutehtävään menee se kokonainen iltapäivä.

      Talvella meinas lähtee iiiihan lapasesta, on niin paljon mukavempi jäädä pehmoseen petiin ja pitää etäpäivä, kuin painella kouluun kahden tunnin mittasen luennon takia. Ja niskaan hengittää lähinnä ne, joiden kanssa teet jotain ryhmätyötä. Eli ei juuri kukaan :-D

      Tsemppiä myös sulle! :-)

      Poista
  3. täällä on kans yks kenellä pääkoppa prakaa tällä hetkellä niin paljon !! Niin paljon asioita ois samaan aikaan hoidettavana ja mitään en niinku tällä hetkellä saa tehtyä. Mut monen vuoden jälkeen oon oppinu et jos tästä kaikesta otan nyt vielä kauheen stressin tähän päälle ni oon varmaan kohta sairaalakunnnossa ja siinähän sitten ollaan :D mut kaikki asiat hoituu kyllä, uskon kyllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se stressi ei tosiaan auta asiaa. Syksyllä kehitin itelleni hiiiiirveen paniikin kaikesta ja yöt meniki sit painajaisten kanssa - päivät ku nukkuneen rukouksena. Tietty se on lopulta sit voimaannuttava ja helpottava tunne, kun kaikki velvollisuudet on takana päin :-) Nyt pitää vaan koittaa, ettei jäis kesäks yhtään rästiä! Yks uusintatenttikin ois hoidettavana...

      Poista
  4. Siis ei ois voinu parempaa saumaa tulla tää postaus! Oon koko päivän kironnut, että mitä ihmettä on tapahtunu sille peruskouluaikaselle tunnolliselle vähintään kasin tytölle, joka palautti kaikki työt monta päivää etuajassa. Tällä hetkellä rästissä olevien töiden lista ei mahtuis varmaan yhelle sivulle, tai mistäs minä tiiän onko ne rästissä kun ei oo palautuspäivistäkään niin tietoa :-D Voi hemmetin amk ja "tehkääsitkunkerkeette"-tyyli! Tosiaan niinkun tossa ylempänä sanoit niin välillä kaipaa niin paljon natsimaikkoja ja että pakollisia luentoja ois joka päivä kasista neljään :-D Tai sit vaan pitäis ottaa itteään niskasta kii ja ymmärtää, että ne "vapaapäivät" vois käyttää VÄHÄN järkevämmin.

    Tsemppiä sulle loppulukuvuoteen :-)

    Nimimerkillä avasin koneen mennäkseni moodleen ja oon täällä kommentoimassa?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta niin tuntuu, etten oo vielä tarpeeks aikuinen tän tyyppiseen opiskeluun :'-DDD Tarviin sen jonkun kattoon perään, et kouluhommat tulee tehtyä. Pitäisköhän soittaa iskälle, et tulee ottaa multa läppärin pannaan aina, kun tentistä/koulutehtävästä tulee arvosana 0-2? xd

      Ja hei kiitos samoin! :-)

      Poista
  5. Täällä myös toinen jolla on elämänhallinta täysin hukassa! Makoilen päivät pitkät kotona sotkun keskellä suklaata mussuttaen, koulutehtävät jää tekemättä ja pyykit pesemättä.... Jotenki ei vaan saa itteään niskasta kiinni minkään asian suhteen :D Ite en voi kyllä syyttää tästä välivuotta kun en semmosta pitänyt (just koska pelkäsin että kävis näin!), et ehkä se vaan on tää ikä? :D Nyt täytyis kyllä vihdoin tsempata tän elämän suhteen, tahdon itseni takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuva... Tai no, ei edes mielikuva vaan todellinen tapahtuma myös täällä meillä :'-D Toivottavasti nyt edes tuo aurinko piristäis ja sais puhtia persuuksiin! Mä niin haaveilen siitä helpottavasta tunteesta, kun kaikki on tehty, mut siihen on niiin piiitkä matka..!

      Poista
  6. Itsemyötätunto is the thing😄 c'mon, vähän relaa nyt 😄 älä taivu suorittajayhteiskunnan odotuksiin, se on ok välillä "lusmuilla" ja olla saamaton😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se oo ok enää puolentoista vuoden lusmuilun jälkeen, oon relannu liian kauan :'-D

      Poista
  7. Hahaa, voi että kun tunnistan itteni tästä :DD Terveisin toinen tradenomiopiskelija, joka ei koko intensiiviviikon aikana ole saanut tehtyä yhtäkään kouluun liittyvää asiaa. Heh. Ja nyt tässä sunnuntai-iltana ei kauheasti enää naurata kun tsekkaa seuraavan viikon aikataulut, ja tajuat että huonolta näyttää. 3 palautettavaa tehtävää ja kummitytön ristiäiset tulossa joihin pitäisi leipoa.. Ei näin.

    Mullakin tähän vaikutti juurikin lukion jälkeinen välivuosi, jonka aikana kanssa totuin siihen että työ on työtä ja kotona saa tehä mitä huvittaa. Tää on niiiin jäänyt päälle takaraivoon, että on oikeasti työ ja tuska saada tehtyä mitään järkevää vapaailtoina :D Ihan hävettää, sillä tässähän opiskellaan ihan ammattiin ja olishan nää opinnot kiva suorittaa oikeasti hyvin. Ei sillä, hyviä arvosanoja oon tähän mennessä saanut, mutta tästä voisi enemmän kiittää opettajien löysää arvostelutekniikkaa kuin omaa panostusta.

    Hyvä kuiteskin muistaa, että tästä on enää tie ylöspäin! :D Mulla auttaa, että kirjotan paperille (tai miksei kännykkäänkin) kaikki tehtävät joita pitää tehdä, ja teen aikataulun niille. Silloin selkenee paljonko on oikeasti tehtävää koulun eteen sen sijaan, että ne tehtävät olis epämääräinen möykky joka ahdistaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeesti niin kummallista, kun vielä lukiossa sitä jonkun verran pelkäsi joidenkin opettajien reaktioita ja niitä huonoja arvosanoja. Nyt on ihan todellakin jatkuvasti sillai "nooh, kunhan läpi mennään.." :-D Motivois edes se, että ajoissa valmistuessa saan opintolainasta kolmanneksen anteeks, mut ku ei!

      Oon kyllä kovasti alkanu kyseenalaistamaan tätä alavalintaa, mut hitto vie kun tiedän, että ongelma on vaan omassa asenteessa ja päälaelle kääntyneissä maneereissa :-D Toi aikataulukikka on kyllä ihan tosi hyvä. Sit vielä kun sen näyttää tolle toiselle osapuolelle ja jätän johonki jääkaapin oveen, niin se ihan pakottaa mut kouluhommien äärelle ja tulee moittimaan, jos hengaan blogien parissa tärkeiden juttujen sijasta.

      Mut alottaminen taitaa olla tässäkin se vaikein osa koko hommaa.. :-D Tsempit myös sulle, kyllä me tästä vielä noustaan! :)

      Poista
  8. Moikka Jenna!

    Oon lukenut sun blogia jo vuosia ja ennenkin oon usein päässy samaistumaan sinuu ja miettimää et oltaiskohan hyvät kaverit ku ollaa nii samanlaisia vai et siks just ei oltais ollenkaa hyvät kaverit:D Tällä kertaa en vaa oo kauheen iloinen kun saan todeta samaistuvani tän postauksen tekstiin melkeinpä täy-sin.

    Oon saman ikänen ku sä ja myöskin opiskelija, ja mua vaivaa ihan samat ongelmat ku sua: kouluhommat hoituu nykyää iha vasurilla ja "toivotaan toivotaan" -asenteella, tehtävälistalla on koulun ja ihan kaiken muunki suhtee jatkuvasti jotai mitä _pitäis_ hoitaa ja tää kroppa, hohhoijaa, sanotaanko et se on jotai ihan muuta mitä tahtoisin sen olevan:D Kaikki noi edellä luetellut asiat (ja monet muutkin joita en nyt haluu mainita koska jo noiden myöntäminen tuntuu tarpeeks nololta ja ärsyttävältä) on jollain aivan muulla tolalla ku millä tahtoisin. Oon miettiny et MISTÄ HITOSTA tää johtuu et yhtäkkiä musta on tullu näin hällä väliä -tyyppi joka ei saa mitää aikaseks, ja välillä huonoina hetkinä oon ollu jopa vähä huolissani itestäni ku oon miettiny et oon muuttunu vaa huonompaa suuntaa muutamien vuosien takaisesta just kontrollin suhteen.

    Toisaalta sit taas hyvinä hetkinä aattelen et mitäs tässä suremaan ku oon kuitenkin tosi onnellinen mun elämässä olevista asioista eikä sit kuitenkaa esimerkiks melkei kymmenen ylimäärästä lisäkiloakaan mua oo mitenkää erityisemmin masentanu - kyl mä täski kropassa tunnen oloni ihan hyväks ja ihanaks. Jotenki vaikka en ookaa todellakaan täysin tyytyväinen itseeni tällasena saamattomana laiskimuksena ni oon kuitenkin silti vissii vähän liian tyytyväinen ku en kerran saa muutosta aikaseks, ymmärrätkö yhtää mitä haen takaa?

    Näiden juttujen parissa painiessa on jotenki todella huojentavaa kuulla et on ikätovereita, jotka lilluu ihan samoissa vesissä. Etten oo ainoo joka muka jo aikuistuttuaan onkin nyt yhtäkkii jotenki vähän hukassa. Niinku säki totesit ni haluun kans painottaa et ei, asiat ei todellakaan oo mulla mitenkää ylitsepääsemättömän huonosti, en oo sillä tavalla 'hukassa' miten ihmiset pahimmillaan voi olla, mut oon hukassa omalla elämäni mittapuullani. Mut jotenkin mä oon aatellu, et ehkä tää on vaa joku tällanen kipuiluvaihe jotai sellasta "oikeeta" aikuisuutta kohti. Haluun uskoo et se kultainen keskitie viel löytyy vaikka tuntuuki siltä et viimeaikoina oon vaa kulkenu pahasti kauemmas siitä:D

    Punainen lanka ehkä vähän karkaa tästä kommentista mut oikeestaan sitä halusin sulle Jenna vaan sanoo et kiitos vertaistuesta ja TSEMPPIÄ. Päätetää et pikkuhiljaa kurotaa annettu välimatka siihen sun mainitsemaan kontrollikeskukseen taas takas vaikka väkisin eiks ni!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja hei tosi kiva, että käytit aikaas tähän kommenttiin! :-)

      Mä oon myös alkanu ajattelemaan, et tää on joku tällanen omituinen välivaihe elämässä. J aina naureskelee, et ollaan siinä oudossa vaiheessa elämää, kun toiset saa lapsia, ostaa asunnon ja menee naimisiin, toiset on liian kännissä löytääkseen puhelinta taskustaan :-D Me haparoidaan tossa jossain välimaastossa, ilmeisesti. Ei olla ihan totaalisen hukassa, mut vähän hukassa kummiski. Ymmärrän just niin, mitä tarkotat!!

      Kiitos ihan törkeen mahtavasta kommentista! Kyllä me se suunta elämälle vielä löydetään, vaikka sit väkisin jos ei mitkään muut keinot enää auta ;-D

      Poista
  9. Kiva herätys itselle tämä, tai ei ehkä herätys, mutta tällanen muistutus kuitenkin. Olen itse välivuotta viettämässä au pairina, ja vaikka mulla herätys onkin joka aamu klo 6, niin päiväsaikaan pääsen vähän helpommalla, kun lapset on viety kouluun ja tarvii vaan siivota. Ja niin, isoin kompastuskivi on koulu, koska käyn myös kielikoulua, mutta sinne nyt ei vaan tule ikinä lähdettyä, ei saa aikaiseksi kun sängyssä lorviminen on niin paljon kivempaa... Vähän kauhulla odotan kouluun paluuta, ellen sitten jää tänne lorvimaan loppuelämäksi. Ainakaan vielä en ole yhteishaun suhteenkaan saanut mitään aikaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin toivon, että joku ois muistuttanut mua tästä, miten helppoa on lähtee kohti alamäkeä ja miten raskasta sieltä mäen alta on sit nousta takas ylös. Todennäköisesti jos en ois koskaan tavannut J:tä, seilaisin itsekin tällä hetkellä maailmalla suunnitellun vaihtovuoden innoittamana ja vailla päämäärää. Hullua kuvitella, että mä muka voisin tehdä jotain sellasta, mut nyt kun on eläny tälleen suoraan sanottuna perseillen pienen tovin, niin ei kuulosta enää yhtään mahdottomalta ajatukselta :-D

      Mutta nauti ihmeessä aupair-vuodesta! Opiskelemaan ehtii myöhemminkin ja se kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun on totaalisen motivoitunut opintojen suorittamisen suhteen :-)

      Poista
  10. Ilokseni voin todeta ettei mulla ole vastaavaa ongelmaa, ainakaan vielä :D Kyllä ne kouluhommat tuppaavat jäämään viimeiseen iltaan, mutta ne tulevat aina tehdyksi ja olen aina motivoitunut tavoittelemaan niitä parhaita arvosanoja ja yleensä niitä saankin. Mulla on vieläkin se kouluaikojen halu miellyttää opettajia ja pärjätä. Mulla on nyt välivuosi menossa, ja opiskelen sellasessa kansanopistossa, jossa oon nyt lukenut aika tavalla yliopistoon hyväksilukuja. Tuntuu, että oon säilyttänyt opiskelurytmin ja kohta pääsykoekirjojen ilmestyessä oon kohtuullisen valmistautunut lukemaan kellon ympäri :D Tosin en kyllä tiedä mitä teen, jos en tänä vuonnakaan pääse opiskelemaan... Mutta tsemppiä sulle tsemppaamiseen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon aina ollut sellanen, että teen kouluhommat viimesenä iltana, mutta aina ne on kuitenkin olleet opettajalla ajoissa :-D Nyt on sit päästetty hommat venymään aaaaivan liian pitkälle. Nyt keskiviikkona mulla oli viimeinen lähitunti vähään aikaan, joten tässä ois hyvää aikaa kiriä ja tehdä rästitehtäviä...

      Olishan tää ammattikorkeeopiskelukin varmasti huomattavasti helpompaa, jos ne tunnit sais optimaalisesti aikavälillä 8-16. Mut kun ei :-D Mulle tulee keväältä ihan mieletön määrä opintopisteitä ja silti viikon aikana on vähintään kaks "vapaapäivää" sekä yks sellanen päivä, et on joku iltaluento viidestä eteenpäin eikä mitään muuta. Pitäis saada itteä niskasta kii ihan kunnolla...

      Poista
  11. Opiskelen kanssa Lamkissa liiketaloutta, mutta meillä voi jonkun verran erota kurssit yms. Ennen Lamkia olin iltalukiossa ja vaikka sielläkin opiskelu oli aika itsenäistä, niin lähes kaikki tehtävät tuli tehtyä ajallaan. Pidin välivuosia myös, mutta rytmi oli aikalailla menetetty jo iltalukiossa :D Oon aina tosin ollut huono menemään nukkumaan ajoissa. Iltalukiossa tahti oli sen verran kova, että ei yksinkertaisesti pysynyt perässä, jos jätti yhdetkään tehtävät tekemättä. Lamkissa kaikki meni aika hyvin ensimmäisen ja toisenkin vuoden ajan, kun ryhmätehtäviä oli paljon. Siinä ei jotenkin kehdannut palauttaa mitään myöhässä. Sitten ongelmat alkoi. Tein liikaa töitä ja sairastuin kaiken lisäksi. Kaikki levähti käteen, kun oli niin paljon tekemistä itsenäisesti. Ja abouttiarallaa 90 % opettajista hyväksyy myöhässä olevat palautukset. Ei ehkä niin paras kombo. Lempparini on kanadalainen Terry, joka haluaa aina palautukset ajallaan ja numero tippuu aina yhdellä, kun on edes päivän myöhässä. Kyllä motivoi palauttamaan muuten ajoissa :'D Vaikka hullulta kuullosta, niin aion skipata kesätyöt, hoitaa terveyden kuntoon ja opiskella ja hoitaa rästit samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terryyn en ookkaan itse vielä törmännyt, kuulostaa sellaselta tyypiltä et pysyis tämäkin likka ruodussa! :-D

      Mut ihan hirveen ikävä kuulla, et sulle kävi noin. Mäkin pärjäilin tokan vuoden syksyn vielä ihan kiitettävästi. Hirveän stressin mä onnistuin itselleni synnyttämään, mutta koulutehtävät meni kaikki perille ennen joulua. Ryhmätyöt on kieltämättä yks hitsin hyvä perseellepotkija, kun on opettajan lisäks vastuussa myös niille ryhmäläisille.

      Mäkään en nyt yhtään tiedä, miten mun kesäduunien laita tulee olemaan, mutta jos joudun valtionrahoille jäämään kesän ajaksi, niin pakkohan se aika on jotenkin fiksusti käyttää! Tsemppiä sulle koitokseen :-)

      Poista
  12. Siis samaistun niin täysin. Missä se neljä L:ää ja kolme E:tä kirjoittanut hikariminä luuraa, oikeesti? Haloo, tuu takas. Nyt yliopistossa ja en saa mitään aikaseksi, annan itselleni vaan luvan selata jotain hemmetin sosiaalista mediaa ja yhhyy.

    Jos keksit keinoja hallita tätä elämää niin JAA! :D Niin outoa, että ennen oli kaikki hyppysessä vaikka oli päivittäin menossa 7-19, mutta nyt yliopiston rentoudessa taas pienetkin asiat tuntuu ylivoimaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee kehitellä jonkinlaista postausta. Aikalailla tuuripeliähän se on, et millä fiiliksellä sattuu aamulla heräämään, mutta kait sen fiiliksen nostattamista voi jollain tapaa edistää kikkakolmosinkin :-D

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne