NOPEAT AAMUPALAPÖYDÄN PELASTAJAT

18. syyskuuta 2015

Ollaan Jamin kanssa päästy kiinni melko ihanteelliseen vuorokausirytmiin, ainakin jos vertaa menneeseen. Herra on itseasiassa yllättänyt mut tämän suhteen ja vanha unikeko herää nykyisin mua paljon aikaisemmin ja nukahtaakin sen kolme varttia ennen mua. Mussa elää edeleen vahvana kolmivuorotyöperheen mukula ja säännöllisyys on jotain, mihin en kotona oppinut. Mutta niin mäkin kömmin tänään peiton alta keittiöön jo ennen yhdeksää.
  Mun on jo luoja ties kuinka kauan pitänyt jakaa seuraava resepti teidän kanssa. Bongasin sen jostain blogista keväällä ja muokkasin sitä omalle kuiva-ainekaapille paremmin passaavaksi. Nyt kun vapaapäivästä huolimatta olin jalkeilla ihan luvattoman aikaisin ja leipäkori kumisi tyhjyttään (niin kuin mun vatsakin), ajattelin napsia kuvat samalla, kun leivoin maailman nopeimmat aamupalasämpylät. 

IMG_2403

5 keskikokoista sämpylää

4 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita 
1 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1,5 rkl hunajaa
3 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sen jälkeen vesi sekä hunaja. Mä yleensä pistän alkuun 3 dl vehnäjauhoja ja loput pelisilmää käyttäen veden lisäämisen jälkeen. Joskus jää kolmannes viimeisestä desistä käyttämättä, joskus menee puolikas lisää. Näitä leipoessa voi onneksi olla vähän suurpiirteinen.
  Taikinaahan ei tarvitse nostattaa tai vaivata millään tapaa, vaan sämpylöitä voi käydä työstämään saman tien, kun ainekset on sekaisin. (Tässä kohtaa tuli mieleen J:n heittämä, aivan luokattoman huono vitsi siitä, mitä leipuri sanoi taikinalle? No anteeksi että vaivaan. Ehe ehe!)
  Pyörittele taikinasta sopivankokoisia palloja (tai no, epämääräisiä mönttejä) ja nosta ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Taikina on tosi vetelää ja tahmeaa, joten suosittelen käsittelemään sitä joko märin tai jauhotetuin käsin. Paista 200-asteisessa uunissa noin vartin verran.  

IMG_2400 (1)

Nää sämpylät on pelastaneet monenmonituista nälkäistä aamua. Ite vedin oman osuuteni tänään aamupalaksi, mutta kukonpierun aikaan herännyt Jami väsäs itselleen lounasburgerit, kun eiliseltä päivälliseltä jäi yli jauhelihapihvejä. 
  Enpä mä näitä kasin kouluaamuina lähtis väkertämään — liian suuritöiset siinä kohtaa, kun herää vasta puoli tuntia ennen lähtöä — mutta tämmöisinä vähän hitaampina aamuina nää tekee samassa ajassa, kuin mitä hakis leipäpussin kaupasta. Ja on muuten ihan törkeen paljon parempia, kuin kaupan leivät!

16 kommenttia

  1. Voi kun näyttää herkullisilta ja varmasti on parempia kuin kaupan! :) Voisikohan tuota hunajaa korvata millään kun sitä ei aina kaapista löydy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sokeri/siirappi

      Poista
    2. Mun ymmärtääkseni se on ihan vaan makua tuomaan, että sen voi korvata jollain muulla makeutusaineella (siirappi esimerkiksi on ihan käypä vaihtoehto) tai sit jättää kokonaan pois :-)

      //tossa näköjään tulikin jo vastaus kun mä jäin kupeksimaan omani julkasemisen kanssa, heh :-D

      Poista
  2. Voiiii kun ois ollu NIIN passeli ohje! Meillä ei oo leipää ja lähikauppa ei oo auki (sattuneesta syystä), mut voi hitsiläinen ku ei oo kaurahiutaleita :--------------( sen harvan kerran kun ois ollu syy leipoa! (sitä kun en tykkää tehdä:D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ei tartte olla just kaurahiutaleita! Oon lukenut näitä tehtävän myös ruis- ja grahamjauhoilla noiden kaurahiutaleiden sijasta :-) Mut jos niitäkään ei löydy niin sit ei varmaan auta muuta kun oottaa huomiseen, höh :c

      Poista
    2. JEEEEE !! Ruisjauhoo löytyy, kiitoskiitoskiitos pelastit päiväni!

      Poista
  3. Moikka! Mulla ois sulle viel yks vinkki millä saat nopeutettua tätä: älä leipo yksittäisiä pullasia vaan levitä koko taikina pelille tasaisesti ja vedä veitsellä siihen ruudukko. Sitte vaan kypsästä pellillisestä otetaan palat irti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sämpylät on enempi mun mieleen mitä leipiin yleensäkin tulee, mutta kiitos vinkistä jos joku muu tätä haluaa vaikka kokeilla :-)

      Poista
    2. Jos tekee tollasen levyn, niin kauan ton setin pitää sit olla uunissa? Nimim. Täys käsi keittiössä :D

      Poista
    3. Paistoaika ei oikeestaan muutu mitenkään kriittisesti, että suunnilleen saman verran ku yksittäisiä sämpylöitä! Ja yleensä leipomuksesta näkee aika hyvin kun se on tarpeeksi kypsää :)

      Poista
  4. Tosi hyvä ohje, pitääkin pikimmiten kokeilla! :) Onko sulla muuten snapchatia missä sua vois seurailla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Mut löytää snapchatista nimimerkillä tsenana :-)

      Poista
  5. äää, olispa mullakin kotona joku kertomassa yhtä huonoja vitsejä :D

    sämpylöitäkin täytynee joku kerta testata, kun kaikki sun aiemmatkin reseptit on tullu kokeiltua, heh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän parisuhteen suola: Jamin uunot vitsit :-D Ja pistä ihmeessä testiin! Noi menee tosi näppärästi niin aamupalana kuin vaikka sit hampurilaissämpylöinäkin :-)

      Poista
  6. Tää ei nyt liity postaukseen, mut voisitko kertoa sun työstä siivoojana? :) esim millaset työajat sulla oli, mikä oli haastavinta, työskentelitkö yksin jne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulee hitonmoinen selostus, kun oon tehnyt niin monenlaista siivousta. Toivottavasti ei oo puuduttavaa :-D

      Mä oon työskennellyt kuudessa eri kohteessa, joista viisi oli sellasia väliaikasia sijaistuksia ja yksi sitten pidempi, vakituinen pesti :-) Työajat noiden kohteiden välillä vaihteli todella radikaalisti ja saatoin tehdä useampaa kohdetta päivän aikana. Sillon kun alotin, tein kesän ajan ma-pe ensin vuoron eräässä varastossa klo 6-8.30 ja sen jälkeen menin illalla yhelle toimistolle 15.30-21.00. Sit toi varasto jäi pois kun vakituinen palas lomalta, siirryin yhteen apteekkiin, jossa tein 8-8.45 mittasta vuoroa viikon ajan ja jatkoin vielä vähän aikaa illassa siellä toimistolla. Sillon loppukesästä siirryin kuitenkin sit yhteen lääkärikeskukseen ensin sijaisena ja sit jäin vakituiseks sinne. Mulla oli siellä suhtkoht liukuva työaika siinä mielessä, mikä oli sen paikan aukioloaikojen puolesta kannattavampaa, mutta yleensä olin töissä ma-pe 15.30-23.30 ja tein samaa vuoroa koko vuoden - välillä kävin samassa paikassa myös maanantaiaamusin siivoamassa sen viikonloppupäivystyksen jäljiltä.
      Nyt sit keväällä kävin siivoamassa toimistoja ja koulutustiloja, työvuorot vaihteli päivittäin. Menin aina kuuteen, mutta joinain päivinä pääsin jo yhdeltätoista, joinain päivinä meni kahteen saakka. Yhtenä päivänä piti käydä uudelleen iltapäivällä. Ja sit oon siivonnu kirjakauppaa parin viikon ajan, se oli semmonen tunnin vuoro alkuillasta :-)

      Haastavinta siivoustyössä yleensä oli mulle se, että siinä pitää oikeesti alistua, eikä itseään voi puolustaa samalla tavalla, kuin normaalissa elämässä. Paska oli otettava niskaan, vaikka se ei oliskaan ollut sun syytäsi.
      Vaikka monet väittää arvostavansa siivoojaa, ei ne sitä oikeesti tarkota. Sain muunmuassa yhdessä kohteessa toisinaan tosi ilkeitäkin nimettömiä viestejä paikan työntekijöiltä. Sanoin itekkin ennen siivoojaks ryhtymistä, että arvostin sitä työtä, mut nyt kun sitä on ite ollut ihan konkreettisesti siellä mopin varressa ottamassa haukut ja säälivät katseet osakseen, on tajunnu, ettei se teinivuosien "arvostus" ollut lähelläkään sitä arvostusta, mitä mä nykyään kiinteistöpuolen ihmisiä kohtaan koen.

      Ja niin, mä työskentelin pääsääntösesti yksin. Tossa mun pitkäaikasimmassa kohteessa oli myös toinen siivooja, mutta jaettiin se alue kahteen pekkaan ja tavattiin ainoastaan taukohuoneessa. Alkuun oli perehdyttäjät päivästä viikkoon ja tonne lääkärikeskukseen perehdytin myös ite ihmisiä muunmuassa mun kesäloman ajaks ja sillon, kun palasin takas opiskelemaan. Välillä kävi esimies tai palveluohjaaja morjestamassa, sain apua jos halusin, mutta pääsääntösesti halusinkin työskennellä yksin. Mulla oli omat tarkat rutiinini esimerkiks työskentelytahdin, aikataulun ja jopa ihan siivouskärryn järjestyksen suhteen, joissa halusin pysyä. Vaikka siivoustyö ajoikin mut burnoutin partaalle, näin töistä painajaisia ja toisinaan teki mieli heittäytyä työkohteen lattialle kiukuttelemaan tai heilutella keskisormea, mä halusin silti tehdä työni kunnolla ja välillä kieltämättä vähän hirvitti jättää sinne ihminen, josta huomas, ettei sillä oo ihan samanlaista paloa siihen siivoukseen ja hyvään työnjälkeen kuin mulla :-D Etenkin toi mesta, missä olin yli vuoden päivät. Kun siitä tuli vähän ku toinen koti - osaan lonkalta heittää mitä kautta pääset mihinkin ja tutustuin osaan henkilökunnasta yllättävän hyvin vuoden aikana. En halunnu tuottaa heille pettymystä missään asiassa :-)

      Siivoustyö on nuorelle ihmiselle tosi hyvä motivaattori. Se jos mikä saa edes vähän kunnianhimoa omistavan nuoren opiskelemaan ja tavottelemaan unelmiaan lujempaa ku koskaan ennen. Siivous on hiton mukavaa työtä ja tämmösenä kotitalousnatsina mä nautin pölyjen pyyhkimisestä ja moppauksesta, mutta arvostus siivojia kohtaan - tai lähinnä se, että sun olemassaolo saatetaan huomata vasta kun jotain on pielessä - on se mikä siinä mättää. Mielelläni mä tänkin kesän oisin viettänyt siivotessa, jossen ois onnistunut saamaan vähän enempi omaa alaa vastaavia töitä.

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne