OLENKO AINOA JOKA...

4. kesäkuuta 2015

Ei saa hyvin unta sotkuisessa huoneessa, vaan heräilee pitkin yötä

On niin rutinoitunut rannekellon käyttäjä, että tuijottelee rannettaan vaistomaisesti, vaikka siinä ei kelloa olisikaan

Valitsee poikaystävänsä kanssa tv-sarjan, jota sitten kanssa katsotaan vain ja ainoastaan yhdessä sen poikaystävän kanssa

Ei osaa luopua farkuista ennen kuin puoli pakaraa vilkkuu kaikelle kansalle

IMG_0805

Siivoaa asioita piiloon (eikä itsekään sen jälkeen muista missä mikäkin on)

Fanittaa Kardashianeista eniten Kourtneya

Ei vieläkään muista heti ensimmäisellä kerralla, miten 'poliitikko' kirjoitetaan. Muutamankin kerran pyyhkinyt tekstistä sanaa 'politiikko'.

Selaa instagram-kuviensa uudet tykkääjät aina läpi

IMG_0759

Ostaa aina liikaa tai liian vähän maitoa ja keittää makaronia pienelle kylälle

Inhoaa linnunlaulua. Etenkin aamuisin. Kuudelta. Kun haluaisi vielä nukkua.

Ihmettelee rappukäytävässä ulos lähtiessään useaan otteeseen, jäikö kahvinkeitin/hella/suoristusrauta päälle tai parvekkeen ovi auki

On aina kirjastolle velkaa, koska ahmii kirjat heti alkuunsa ja sen jälkeen unohtaa kirjojen olemassaolon sekä palautuspäivämäärät

IMG_0742

Miettii aina hirveän pitkään, ennen kuin ostaa jotain tarpeellista. Ehkä meillä ei ole kattolamppuja muualla kuin eteisessä, mut ku ne kattolamppurahat voi tarvita johonkin paljon tärkeempäänkin tai vastaan voi tulla vielä kivempia kattolamppuja vielä halvemmalla... Yeah right.

Peittää läppärin kameran tarralla tai teipillä

Jumittuu tosi usein samoihin vaatekerrastoihin ja voi kuluttaa yhden valkosen t-paidan kerralla puhki. Mitä sitä hyvää vaihtamaan?

Typottaa kännykällä aina ihan tolkuttomasti, jos näppäinäänet/värinä ei oo päällä

IMG_0816

On koukuttunut ebayshoppailuun

Ei oo löytänyt Breaking Badin, Walking Deadin tai Game of Thronesin hienoutta

Haaveilee kliseisestä lähiöperhe-elämästä valkoisine lauta-aitoineen, farkkuvolvoineen ja kesämökkeineen

Potee huonoa omatuntoa, jos tapaa isovanhempiaan vain kerran parissa viikossa

Niin.. Olenko?

27 kommenttia

  1. Aika monet kohdat kyllä pitää niin paikkaansa omallakin kohdalla :-D

    VastaaPoista
  2. herrajumala, aivan kun ois omia ajatuksia lukenut :-D pelottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä, etenkin kun näistä moni on asioita, joista kavereiden kanssa saa välillä kiistelläkin :'-D

      Poista
  3. Haha superkiva postaus! :D Kaikista eniten kolahti toi piiloon siivoaminen, hahah oonkin miettinyt että voinko oikeesti olla ainoo ketä tekee sitä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itteni lisäks tiiän vaan äitini tekevän sitä, joten hyvä saada selville, että meitä on muitakin :-D Paha tapa, josta samassa asunnossa asuvat harvemmin tykkää ....

      Poista
  4. Voi, olenko löytänyt sielunsiskoni? Meissä on ehkä jopa pelottavan paljon samaa, sillä vaan kaksi kohtaa oli sellasia mistä en välttämättä oo ihan samaa mieltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on jo aika paljon! Mistäs sitä tietää ;-D

      Poista
  5. Et oo! Pystyn samaistuun todella moneen kohtaan :D Oonki aina miettiny et oonkohan ainoo joka on tätä mieltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! :-D Onhan tossa listattuna muutama aika yleinenkin juttu (imo), mutta sitten on noita vähän vähemmän julkisessa levityksessä olevia mielipiteitä :-D

      Poista
  6. Hahaa ihan mahtava postaus! :-D Monessa kohdassa et ollut ainoa ;-D

    VastaaPoista
  7. Aloin tän innoittamana viimein selvittää tota Kardashian/Jenner-sukulaisuuskiemuraa, oli huvittavaa haha. Tuli vanha olo, kun tajusin, että toi Kylie Jenner on 97 :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä sen sortin perhekuvio et huhhuh :-D Mullakin meni sillon joskus hetki aikaa keräillä leukaa lattialta, kun tajusin, että Kylie on mun pikkuveljen ikänen..!

      Poista
  8. Täältä löytyy myös sellainen joka:
    - Valitsee poikaystävänsä kanssa tv-sarjan, jota sitten kanssa katsotaan vain ja ainoastaan yhdessä sen poikaystävän kanssa.
    - Selaa instagram-kuviensa uudet tykkääjät aina läpi
    - Ostaa aina liikaa tai liian vähän maitoa ja keittää makaronia pienelle kylälle
    - Ihmettelee rappukäytävässä ulos lähtiessään useaan otteeseen, jäikö kahvinkeitin/hella/suoristusrauta päälle tai parvekkeen ovi auki
    ! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis oikeesti, miksei voi olla tyylii semmosta kanisteria kaikissa kaupoissa, mistä voit ottaa sen verran maitoa ku tarviit. Litran pöntöt on mun mielestä ihan liian ehdottomia ja ne loppuu joko aina kesken tai sit niitä jää jääkaappiin pyörimään :-D

      Poista
  9. Heii anteeks tää nyt ei liity tähän postaukseen mitenkään mutta mua kiinnostais kuulla sun ajatuksia ja kokemuksia omilleen muuttamisesta. Ite oon muuttamassa Oulusta pk-seudulle (poikakaverin kans yhteen kylläkin) mutta kauhea kriisi jotenkin lähteä kotoa (poikakaverilla ei oo kriisiä eikä tää oo sille nii iso juttu koska sen porukat ja se ite asuu Kirkkonummella. Tai sit se on vaa mies :D) nii vaikka sä et sillain muualle muuttanutkaan niin jakaisitko silti vähän kokemuksia omilleen muuttamisesta :) tartten vertaistukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän välimatkan suhteen en tosiaan ihan hirveesti voi neuvoa, kun ensimmäinen koti oli reilu 4km päässä kotikotoa ja tätä nykyä vanhempien luo on sit vaan matka kaupungin läpi :-D

      Mut mulla meni suhteellisen pitkään, ennen kun rupesin ajattelemaan tätä omaa kotia kotina. Olin siinä 4km matkalla pitkän aikaa ja vasta noin vuosi sitten se kolkko 90-luvulla rempattu kerrostaloasunto alkoi tuntua kodilta. Vaikka Jamin kanssa alusta asti siinä asuttiinkin :-D Sanon kyllä vieläkin sitä lapsuudenkotia kodiksi, vaikka mulla ei ole siellä enää edes omaa huonetta kun toinen veljistä halusi mun vanhan huoneen itselleen, mutta hiljalleen sitä on alkanut käsittää, miten oma koti on siellä, missä on myös oma sänky. Vanhempien luona mun oleminen on semmosta vaeltamista, kun ei voi vaan vetäytyä omaan huoneeseen. Kökötän joko keittiönpöydässä tai röhnään sohvalla.. :-D

      Mun vanhemmat "autto" mua valmistautumaan siihen omilleen muuttamiseen ja maksoin heille pientä nimellistä korvausta viimesiltä kuukausilta, kun vielä kotona asuin. Mulle ei oo koskaan tullu minään shokkina, että vessapaperi ja paristot täytyy ostaa itse, kukaan ei maksa laskuja mun puolesta ja ruokakauppaan menoa täytyy välillä ihan tosissaan suunnitella. Sellanen varsinainen itsenäistyminen tapahtui ehkä kuitenkin vasta tänne toiseen asuntoon muuttaessa, kun vanhemmat ja isovanhemmat ei olekaan enää niin lähellä - auto ei ole lainattavissa 2km päässä vaan sinne pitää ajaa bussilla 45min, jos huomaa ruokaa laittaessa että joku väline puuttuu, niin se sit puuttuu kun vanhemmille ei olekaan enää pelkkä kävelymatka. Kamalinta on ollut varmaan se, etten nää meidän perheen koiraa enää yhtä usein. Hoitoonkaan ei olla sitä vielä saatu, kun ei se vanhuudenhöppänä suostu nousemaan tän meidän hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen rappusia pitkin..

      Tavallaan ymmärrän sun kriisin, koska mun omilleen muutto tuotti mun perheelle paljon enempi stressiä ja hössötystä kuin Jamin muutto Jamin perheelle. Syynä oli tosin sekin, että Jami on asunut omassa kämpässä jo ennen mua ja on vanhempi (ja poika) :-D Mut parasta on ollut ehdottomasti se, miten mun ja mun perheen välit on parantuneet ihan mielettömästi mun muuton jälkeen. Aina ne on olleet ihan hyvät eikä kukaan oo vannonut kellekään mitään verikostoa, mutta meno käänty tyystin päälaelleen, kun ei enää tarttennut kattella toistensa naamaa ja ärsyttäviä tapoja päivästä toiseen. Äiti kuulemma vähän kaipaa mua tekemään kotitöitä kun ei ne miehet siellä kotona kuulemma osaa, mutta tolleen muuten perhekuviot ainakin omalta osaltu parani merkittävästi muuton jälkeen :-) Sitä yhteistä aikaa alko arvostaa paljon enemmän!

      Emmä nyt tiiä vastasinko missään määrin mihinkään sun ajatuksiin, tuli vähän tämmönen lörpöttelyvastaus :-D Mutta tsemppiä muuttoon, hyvin se menee :-)

      Poista
    2. Heii, mä haluan kans tähän vastata! Itse muutin poikaystävän kanssa Turusta pk-seudulle kun poikaystävä sai opiskelupaikan. Itselläni ei ollut alkuun töitä, koulua tai kavereitakaan. Hirveä ikävä oli äitiä koska oon aina ollut äidin tyttö ja todella läheisissä väleissä. Siksi hilluinkin edelleen paljon vanhemmillani kun ei ollut mitään tekemistä pk-seudulla. Lopulta sain töitä ja aloin kehittää omaa arkea uuteen ympäristöön. Siivoamisen, kaupassa käymisen tai laskujen maksamisen vastuussa ei ollut mitään ongelmaa vaikka ekaa kertaa kaikki jouduinkin sitten itse tekemään viikoittain.

      Olin kuitenkin yksinäinen kun ei ollut kavereita, töissä tietenkin sai työkaverit mutta ei kovin paljon tehnyt mieli hengata +50v ihmisten kanssa vapaa-ajalla :D Lopulta pääsin itsekin opiskelemaan ja sain kavereita koulusta. Nyt kun olen muutenkin tutustunut pk-seutuun paremmin ja tottunut ihmispaljouteen niin osaan sanoa tätä kotia kodiksi. Turussakin oleva vanhempien koti on edelleen myös minulle koti, siellä on vanha huonekin muutamilla vanhoilla tavaroillani sisustettuna edelleen ja on mukava viettää siellä viikonloppuyöt :D

      Poikaystävälleni muutto ei ollut juttu eikä mikään, hän sopeuttuu tilanteeseen kuin tilanteeseen mutta minulle, kaavoihin kangistuneelle ihmiselle tämä oli aivan järkyttävän iso muutos, ihmettelen edelleen miten uskalsin edes muuttaa mutta täytyy sanoa että vaikka sopeutumisessa pari vuotta menikin niin olen silti tyytyväinen, että olen saanut kokea tämän :) Ja kun koulut on käyty niin mikään ei pidättele minua enää pk-seudulla vaan voin muuttaa takaisin Turkuun :)

      Poista
  10. Mulla osuu tosi moni kohta yksiin! varsinki sen suhteen, että mäki siivoon aina kaiken jonnekki, jonka olinpaikkaa en sitte muistakkaan! Vaikka se sillon siivoushetkellä tuntu tosi luontevalta paikalta:D ps. tää oli tosi kiva postaus, eikä mulla ainakaan oo välii ajankohalla millon kirjotat tänne, luen kaikki postaukset silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se tuntuu niin hyvältä ajatukselta aina siinä hetkessä mut sit ku oikeesti tartteeki jotain pitkään ruokapöydällä lojunutta veroilmotusta tai usb-johtoa ja ne on paikassa X.. :-D

      Ja kiva hei kuulla, kiitos tosi paljon :)

      Poista
  11. Haha tosi kiva postaus! Mulla osui 6 kohtaa ihan yksiin ja varsinkin ton poliitikko-sanan muistan tuottaneen tuskaa yhteiskuntaopin tunneilla :'D

    therewillbesunshine-emilia.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuotti mulle lukiossa oikeesti suuremman luokan hämmennystä, kun ei vaan kavereiden kanssa keksitty, kummin se kirjotetaan oikein :-D Että sitä on pieni ihminen voinutkin olla tyhmä, mutta kun on "politiikka" niin miksei myös "politiikko"?!

      Poista
  12. Samma här!! Samanlainen postaus peloista ois kiva, jos siis pelkäät jotain? ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vois olla ihan kiva idea joo, niitä ei vaan välttis kertyis yhtä paljon :-)

      Poista
  13. Tosi kiva postaus! Nyt aiheeseen liittymättömiä kysymyksiä.. :D Oman kokemukses mukaan, saako AMKissa miten helposti kavereita myös muilta aloilta? Ja mitkö on suurimmat asiat opiskelun suhteen miten siellä opiskelu eroaa lukiossa opiskelusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lamkilaisena oon tosi huono vastaamaan tähän, koska meillä eri alojen kampukset sijaitsee niin pitkin poikin ja eri puolilla kaupunkia :-D Esimerkiks meidän tradenomien ja sote-alan opiskelijoiden välillä on koko kaupunki. Tietysti on noi kaikki opiskelijakarkelot, joissa väistämättä törmää myös muiden alojen opiskelijoihin, mutta ite en oo oma-aloitteisesti tutustunut ekan vuoden aina yhteenkään ihan uuteen tyyppiin vaan ne on ollu sit jonkun toisella alalla opiskelevan kaverin kavereita :-D

      http://andshegrewup.blogspot.com/2014/10/minako-korkeakouluopiskelija.html
      Tuommosen kirjottelin viime syksynä, ajatukset on edelleen aikalailla samoja. Moti vaan näin loppulukuvuodesta vähän kauempana sadasta prosentista :-D Ammattikorkeessa opiskelu ja sen eroaminen lukiosta riippuu myös aika paljon alasta sekä varmasti myös koulusta. Mitä tässä nyt ekan vuoden aikana oon onkeeni jotain ottanut, niin oon ymmärtänyt, että ainakin liiketalouden opiskelu on jossain määrin teoreettisempaa ja luennoilla istumista vaikka isoja käytännönläheisiä prokkiksia on tietysti myös. Sen takia tosi vaikee sanoa, miten amk-opiskelu noin niinkun yleisesti eroaa lukiosta :-D Suurin ero on varmaan se, ettei kukaan höngi enää ollenkaan niskaan kun kaikkien opiskelijoiden oletetaan olevan aikuisia ihmisiä ja se semmonen lähiopetus ei oo yhtä hektistä tai lähitunneilla käynti yhtä tärkeää/pakollista, kuin lukiossa!

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne