BLOGGAAJAN PAHIN VIHOLLINEN

1. huhtikuuta 2015

Myyh, menin sitten ja nappasin itselleni jonkinsortin kurkkupöpön. Tiedä häntä mikä räkäkuppa tai mononukleoosi meikäläisessä muhii, mutta jotain tosi nastaa on tulossa. Skidinä angiinan parhaimmillaan 5 kertaa vuodessa sairastaneena uskallan väittää tietäväni, millon ollaan menossa sängynpohjalle mehujäiden sekä teekupposen kanssa ja pitkäks aikaa.

buu
Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun olen keskisormi pystyssä Suomessa vallitsevalle säälle || Se on kuumemittari. Ei raskaustesti.

Maanantaina satoi lunta. MIKSI, mää vaan kysyn?! En tiedä mitä teille on tähän mennessä tullut mieleen tämän postauksen otsikosta, mutta eeeei me tällä kertaa puhuta mistään mukaprovosoivista anonymiteetin taakse piiloutuvista oman elämänsä kiukkupyllyistä, vaan hyvin suomalaiseen ja tylsään tapaan säästä.
  Monessakin blogissa kirotaan läpi synkän ja sateisen talven, kun valoisaa aikaa on vähän ja kuvien työstäminen on sen takia tosi uutteraa ja hankalaa puuhaa. Joo onhan se, valosalla ja aurinkoisella säällä kuvista tulee omastakin mielestä paljon kivempia eikä tartte pinkoa koulusta iltapäivällä kotiin kuin mikäkin Sonic the Hedgehog, jotta sais edes pari onnistunutta kuvaa edellisellä shoppailukerralla tehdyistä löydöistä. Mutta kun mua nyt ei tymmi se. Viikonloppunahan siirrettiin kellojakin, eilen luulin vielä iltakahdeksan jälkeen että olis ollut vasta myöhäinen iltapäivä. Valoisaa siis on. Se on vaan tuo samperin harmaus, loskalössö ja taivaalta syliin leijailevat veden ja lumen sekaiset rätit, jotka pistää mielen matalaks. Edelleenkään pointti ei oo siinä, ettenkö saisi esimerkiks kuvamateriaalia postauksia varten, vaan kärsin ennemminkin tyhjän paperin syndroomasta. Todennäkösesti vieläpä niin kauan, kun ulkona samoillessa näkymät on kuin lonkerotuopissa räpiköidessä.
  Sinä pienenä välikeväänä, joka tuossa viikko pari takaperin saatiin kokea, mussa heräs joku ihan uppo-outo ja kaaaauan kadoksissa ollut superbloggaaja. Siis oikeesti sellanen ettei oo ennen nähty. Saatoin päivän aikana alottaa kolmekin postausta tai vähintään kehittelin suunnitelmia niitä varten, pääkoppa tulvi ajatuksia, ideoita ja inspiraatiota. Sitten rakas ystävämme luontoäiti päätti pistää takatalven vismomaan ja tässä sitä taas ollaan. Ilman yhden ainutta ideaa, vaikka hommasin pienen mustan kirjasen niiden ylöskirjaamista varten! Ne suunnitellutkin postaukset on hävinneet kuin pieru saharaan, koska jostain syystä ne ei enää vaikuttaneet yhtä hyviltä ideoilta kuin sillon pari viikkoa sitten. Enkä saa jatkettua kesken jääneitä postauksia edes päälläni seisoen ja aakkoslaulua hyräillen.

Voisinko vaan alkaa kausityöläiseks? Bloggaisin vapusta syyspäiväntasaukseen. Syksy ja talvi on muutenkin ollut tosi hidastempoista aikaa omalla kohdalla, en ois koskaan nuorempana ja sillon vielä jokasesta vuodenajasta jotain mahtavaa löytäneenä uskonu Poudan Pekan löpinöiden vaikuttavan näin perkuleesti mun mielialaan ja kykyyn aikaansaada kivoja asioita. Kipeenäkin oon nyt todennäkösesti sen takia, että kerkesin kevät rinnassani viskata kaikki sukkia vedeltä suojelevat kengät varastoon marraskuuta odottamaan.
  Kyllä muuten kehtaan väittää, että mitä blogin pitämiseen tulee, on shitit sääolosuhteet aina se kaiken pahan alku ja juuri. Ainakin omalla kohdalla.

6 kommenttia

  1. Hahah! Ymmärrän sua niin hyvin :'DD Mulle on kans iskeny joku lama oman blogin kanssa ja tässä koitan tsempata sen minkä kerkeän, mutta kun ei lähde niin ei lähde. Heti kun aurinko pilkistää (esim tänään) niin alkaa ajatus rullata ja inspiraatiota olis vaikka muille jakaa. Mutta se harmaus ja loska... so not my thing!

    Huippua loppuviikkoa sulle :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni aurinko pilkisti pilvien välistä täälläkin, mitä nyt kylmänhikisestä unestani elävien kirjoihin jossain vaiheessa aamua selvisin :-D Nyt vaan mökötän makuuhuoneessa kaihtimet tiukasti kiinni kun se valopallo meni takaisin piiloon. Nää loskakelit tekee muutenkin niin kamalan laiskaks, tykkään siivoamisestakin paljon enemmän aurinkoisina päivinä, joten voi varmaan vaan arvata miten täällä näyttää siltä kuin pommi ois räjähtäny keskellä olohuonetta :'-D

      Kiitos samoin sulle, kyllä tästä vielä voiton puolelle päästään! :-)

      Poista
  2. Aamen! Mun vaari tossa just äsken totes aika osuvasti puhelimessa, et saatanastahan tää tämmönen on. Juurikin niin :---D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on kyllä vaaris osunu oikeeseen! :-D

      Poista
  3. Apua kuinka oikeesti säikähin kun lisäsit ton kuumemittarikuvan instagramiin :D Luulin että oli tulossa vauvauutisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, onko digitaalimittarit harvassa vai näyttääkö meidän mittari jotenkin erityisen paljon raskaustestiltä? :'-D Noh, vauvauutisia ei kuitenkaan oo luvassa, ainakaan vielä muutamaan vuoteen! :)

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne