VÄHÄN ISOMPI VAATEKRIISI

31. lokakuuta 2014


Mulla on pienoinen kriisi. Se on hyvin monelle naiselle tuttu. Vaatekriisi nimittäin.

En nyt muista kenen kanssa tässä taannoin maanittelin sitä, miten muiden päällä upealta näyttävät simppelitkin asukokonaisuudet ei vaan istu itelle. Ei siis niinku millään. Hyvänä esimerkkinä vaikka tämä tällä hetkellä vallitseva kollarimuoti. Tunnen monta, joiden päällä farkut + kollaripaita -kombo näyttää ihan törkeen hyvältä, mutta mulle vaan ysärillä salitreeniä harrasteet körmyniskat soittelee, että oon vienyt niiden verryttelykuteet. Lopputulos tuntuu nimittäin todella harteikkaalta ja mitäänsanomattomalta, alipukeutuneelta.

ooooooo
Asioilla tuppaa olemaan aina kaksi laitaa. Niin myös tällä. Koska jos en tunne oloani tylsännäköiseksi, tupataan hyvin helposti kallistumaan ylipukeutuneeseen fiilikseen. Vaikka kuinka koitan kopioida prikulleen jonkun lookbookista bongaamani upean asukokonaisuuden hyvin keskenään mätsättyine printteineen ja materiaaleineen, on olo kuin milläkin tätimoonikalla. Näky on todella komea, liian komea.
  Mulla on vaatehuoneellinen vaatteita, mutta silti tuntuu ettei mulla oo mitään päälle puettavaa. Se kaikista simppelein ja klassisin sinisetfarkut-kauluspaita-neule-trenssi -yhdistelmäkin tuntuu kauhean valjulta oman itsen päällä. Koulussa nään päivittäin ihan superkivoja asuja kanssaopiskelijoilla, joskus muistan omistavani jotain samantyyppistä, mutta kotona kokeillessa ei se enää näytäkään kivalta.

oooo
Kadehdin heitä, jotka voivat kiskoa vaatekaapistaan päälle "mitä käteen ensimmäisenä osuu" ja siitä huolimatta näyttää huolettoman trendikkäiltä. Heitä, joiden vaatekaapissa on jos jonkinnäköstä erilaista kolttua ja pöksyä, mutta joiden vaatekaapissa kaikki silti mätsää yhteen. Heitä, jotka osaa yhdistellä vaatteita mielessänsä jo kaupan rekkejä selaillessa. Heitä, jotka eivät joka aamu pukiessaan mieti tarvitsevansa sitä tätä ja tuota vaatekaappiinsa. Koska voi pojat, mun puolella meidän vaatehuonetta todellakin on muutamakin vaatepino, joihin en oo koskenut koko tänä aikana, kun ollaan tässä asunnossa asuttu, mutta sen sijaan joka aamu mietin et hitsi kun olis se, tää ja toi piristämässä tätä, tätä tai tätä.
  Kai mä en sit vaan osaa hahmottaa kroppaani. Mulla ei ole hajuakaan mun oikeasta vaatekoosta, se ei ole vakio. Hyvänä esimerkkinä toimii mun farkkupaitapohdinnat vuosi sitten. Mä en vaan yksinkertaisesti tiedä mikä mulle sopii. Ja sitten jos on jotain, minkä tiedän sopivan mulle, on se myös sellasta mikä ei mee laisinkaan yksiin mun oman makuni kanssa. Tässä onkin käynyt aika karusti sillä tavalla, että tykkään kaikesta, mikä ei mun rotevalle varrelleni sovi.
  Ollappa sirot keijukaisraajat, kaposet hartiat ja pienemmät tissit. Mäkin haluan pukea päälleni tavallisen t-paidan, sellaisen mikä on väljä mutta ei silti jemmaa mun olematonta vyötärö-lantio -suhdettani allensa ja tee musta entistä pyöremmän näköistä. Tai sitten vetää jalkaan mom-farkut, jotka näyttäisivät siltä miltä pitäis eikä huonosti istuvilta pillifarkuilta.

oo
Mut onko asia kuitenkaan näin? Jännittävintä onkin pohtia, näkevätkö muut minut sellaisena kuin kuvittelen vai onko mun kehonkuva vain onnistunut vääristymään? Näkevätkö muutkin mut harteikkaana ja muodottomana kaappina, kun hiihtelen tuolla boyfriend-bleiseri niskassa? En tiedä. Kuitenkin niin monet kerrat oon omista kavereistani ajatellut heidän näyttävän taivaallisen upeilta, siinä missä he itse ovat valitelleet mulle milloin mitäkin ruumiinosaansa ja sen ympärille sopimatonta vaatekappaletta. Olisi kiva uskoa tähän omallakin kohdalla. Emmä oikeasti ole niin epäsopusuhtaisen näköinen, kuin miltä tuntuu. Enkä mä haluais antaa kroppani päättää, mitä mä pistän päälle ja mitä en, sehän on mun omien mieltymysten homma!
  Kuvituskuvina on täältä bongattuja asuja ja vaatekappaleita, joiden oman itseni päälle pukemista oon pitkään vierastanut, mutta jotka näyttävät mun mielestä muiden päällä ihan törkeen upeilta. Croptoppeja, säkkiä muistuttavia villapaitoja ja takkeja, vaaleeta farkkua, tekonahkaa.. Ehkei tän hetkinen muoti klassisen kokomustan rinnalla suosi mun kaltaista kakkosneloseen muotoihin verrattavissa olevaa tuhdimpaa pökkelöä, mutta ajattelin haistattaa moiselle (anteeksi kielenkäyttöni) vitut. Tän mun ybersekavan pohdinnan päätteeks oon päättänyt ottaa itelleni haasteeksi pukeutua rohkeammin ja sellaisiin vaatteisiin joista pidän. En vain ja ainoastaan sellaisiin, joihin mun vartalonmuoto sopii. Ei mun itsetuntoa pitäis hetkauttaa se, jos joku nyt sattuiskin nauramaan mun leveille hartioille tai suoraan pohkeesta jatkuville nilkoille. Mä käytin ennen paljon enempi aikaa pukeutumiseen, miksei se nyt siis onnistuisi? Ei musta oo voinut tulla näin tylsä ja laiska, vaikka simppeliä tyyliä pääsääntöisesti rakastankin. Ei mua ennen kiinnostanut, mitä muut ajattelee. Ei pukeutuminen ole rakettitiedettä.

ooo
Onko siellä tyyppejä, jotka painii samanlaisten ajatusten kanssa? Koska jos on, ois huippua kuulla teistä ja teidän kokemuksista. Ja etenkin teistä, jotka ootte tämän "ongelman" onnistuneet selättämään!

43 kommenttia

  1. Mulla on oikeestaan ihan precis sama ongelma kun sullakin, tosin en ite ole koskaan, oikesti koskaan tyytyväinen omiin vaatteisiini, ellen ole kotona ja saa pukea päälle mitä vain huvittaa. Kai se johtuu siitä että kun näkee muiden vaatteita, tuntuu että itsellä on tylsä ja mitäänsanomaton tyyli. Tosin eilen bussissa aloin miettimään kanssa miten muut näkee mut, ja ehkä joidenkin mielestä mulla on kiva tyyli. Ei sitä oikee tiiä. En oo selättäny tätä ongelmaa, mutta oon jotenkin oppinut elämään sen kanssa. Sitä paitsi, vaikka itsestä tuntuu, ettei vaatteet sovi päälle, voi olla että ne oikesti sopii. Ehkä sen on vaan ittestä kiinni, ettei pitäis olla niin itsekriittinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Se on niin kummallista ku ite aina vakuuttelee kavereille että ne näyttää hyvältä, mutta sitte silti syyllistyy ite oman ulkonäkönsä vähättelyyn ja kritisoimiseen. Pitäis oikeesti opetella vaan tekeään just niinku haluaa! Järjellä kun ajattelee, niin en mäkään koskaan huomaa mitään kamalaa muiden pukeutumisessa, mut sit ku on päässy juttusille ni kaikki on kuulemma ollu pielessä :-D

      Poista
  2. Täysin sama ongelma mulla! Esimerkis tää kauluspaita + neule yhdistelmä ei vaan toimi mun päällä, kauluspaita vaan rypistyy siellä alla ja saa mut näyttämään michelin-ukolta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle se passaa, mutta sen haluais pukeutua siihen joka päivä > siitä tulee tosi halju ja tavallinen :-D Yleensä pelastan huonosti rinnan kohdalta istuvat kauluspaidat sillä, että kiskasen neuleen siihen päälle ja vältän vilautusvaaran..

      Poista
  3. Mulla oli ennen tietty tyyli mihin tykkäsin pukeutua, vaihtelin päivittäin asua "mustat farkut ja neule" asuun "villasukkahousut+hame+neule". Mutta viime jouluna aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa ja hänen ruokavalionsa oli niin terveellinen, että pudotin varmaan 7-10kg 6kk aikana. Tuo jos joku näky vaatteissa. Ärsytti ihan suunnattomasti, kun moni lempivaate oli enemmän teltta kun istuva ja kroppaa imarteleva.
    Nyt oon ollu jonku aikaa (siitä asti kun tajusin laihtuneeni) ihan hukassa vaatteiden kanssa, sekä vaatekokoni. Ennen käytin kokoja 40-42, nykysin mun kauluspaidat on kokoa 34/36. Tässä on myös se paska puoli, kun "ennen vanhaa" alennusmyynneillä oli niin siistiä kun kaikki isot ko'ot oli jälellä, nyt kun meet kattoo vaatteita ni ainoot mitä on jälellä = ihana palmikkoneule ko'ossa XXXXL :-(
    Mä oon sairastanut myös yläasteikäsenä lievää anoreksiaa, jolloin mun kehonkuva oli aivan perseellään, sillonen poikaystävä vain pahens tilannettani.
    En tiedä edelleenkään millaset vaatteet sopii mulle - ainoastaan sen, että kauluspaidat tälle mun nykyselle kroppamallille on suht passeli valinta. Mutta se jääkin siihen. Tuntuu että ihan sama miten pientä neuletta kokeilet kaupassa - se roikkuu eikä istu millään.
    Don't know what to do >:| mutta onneks on noita kauluspaitoja ja neuleita mitä saa vähän pienellä ompeleella pienenettyä.
    Ja yks asia mikä ärsyttää SUUNNATTOMASTI, on se, kun kaupat on pullollaan croptop tyylisiä NEULEITA?! joo katoppa ku vedän sellasen päälleni -20'c pakkasilla :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että :( Mun äiti on käynyt vähän samantyyppistä muutosta läpi, kun mun nuorimman veljen syntymän jälkeen päätti laihduttaa ja laihtuikin toistakymmentä kiloa. Nyt silläkin on vaatehuoneellinen vaatteita, joista mikään ei tahdo istua. Oonkin kateellinen mun iskälle, jolla on ollut samanlainen tyyli kasarilta lähtien olematta kuitenkaan korni. Se pukeutuu niin ajattomasti ja neutraalisti, että ne samat kauluspaidat ja levikset istuu sille, vaikka elopainoa ois 10kg enemmän :-D

      Ja hei toi viimenen juttu kans MITÄ IHMETTÄ OIKEESTI oon miettiny kans!! Mukavuus kunniaan herranjumala, vaikka ois kuinka tuhti talvitakki, niin ei semmosella napapaidalla vaan selviä siellä alla. Ajatuskin kammottaa.

      Toivottavasti löydetään molemmat ne omat juttumme! :-)

      Poista
  4. Itsellä sama mutta painin vaateiden kanssa siinä että haluaisin pukeutua naisellisesti ja hienostuneesti. Vaikka converset on mukavat jalassa kaipaan semmosia kauniita naisellisia nahkakenkiä, mut sit tulee ongelma.. Ne EI SOVI minkään vaatteen kanssa mitä omistan koska kaikki vaatteet (juhlamekkoja lukuunottamatta) sopii siihen converse tyyliin.. Suomalaisia väitetään alipukeutujiksi (aikakin suurintaosaa) ja tässä yhdyn täysin!
    Mun ongelmaa vielä pahentaa se että asun n. 6000 henkilön kaupungissa(?:D) ja tykkäisin lähteä "ihmisten ilmoille" juuri tuon tyyppisissä vaatteissa mitä sun noissa kuvissa näkyy, mutta ainut mihin voi mennä "ihmisten ilmoille" on kauppa tai ulos seisoon torille sitte:D ja nauhan katottais silmätsuurena jos mää kauppaan menisin pukeutuneena viimeistä muotia myöten.. Harmittaa todella, koska tykästyin h&mllä kivaan perus lierihattuun mut jos vain asuisin isossa kaupungissa nii oisin sen jo ostanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahdessa on vähän sama homma. Tai täällä ollaan jumiuduttu sellaseen tavanomaisuuteen. Tai sitten voit törmätä bussipysäkillä näihin ihanaisiin, joilla on kollarit, nilkkurit ja nahkatakki. Meidänkin pyskällä aina yks sellanen mulkkaa mua kuin mitäkin friikkiä, jos mulla on ollut vähänkin massasta poikkeavaa kolttua päällä :-D Mä oon myös pienestä pitäen ollut farkkutyttö. Lopputulos: hameessa tai mekossa iskee aina kauheet ala-asteen joulujuhla -fläsärit ...

      Mulla on myös kenkien kanssa vähän sama ongelma, haluaisin kovasti käyttää naisellisempia kenkiä. Tossa kuitenkin kokeilin mun viimetalvena ostamiani saappaita ja ne ei vaan perkelesoikoon mene ylös asti kiinni, pohje ottaa vastaan. Toinen ilon aihe taas on se, että jos on vähänkin lahkeesta väljät pillifarkut jalassa, ne jää pussittamaan varresta kapeiden nilkkureiden päälle ja se on niin rumannäköistä!!! Mut sit kun muilla vähän pussittaa farkku siinä nilkkurin päällä, niin ei oo ollenkaan paha. Oikeesti, aaaaa!!!

      Poista
  5. Mul tulee aina tasasin väliajoin sellasii ahistuskohtauksia et yksinkertasesti ei oo mitään päälle pantavaa. Parit eri jutut kiertää viikosta toisee ja ärsytys kasvaa. Tissejä täältä ei löydy nimekskään nii vähänki löysemmät paidat peittää kaiken ja näytän siltä ku niitä ei olis ollenkaa.. Tän takii ei-lIstalle kuuluu neule-kauluspaita yhistelmä, se näyttää muilla kivalta mut tuntuu et ite vaa hautaudun sinne :/
    Välil on hyvii vaatepäiviii mut yleensä vetäsee päälle vaa ne samat ku aina ennenki. Turhauttaa...

    -laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla ihan sama juttu. oon tämmönen tissitön laatikko ja haluisin pukeutuu mukaviin neuleisiin mut ehei ku näytän suunnilleen mieheltä niissä :D vaatekaappi täynnä vaatteita mut mikään ei sovi yhteen huoh.

      Poista
    2. Oijoi, kyllä se vaan taitaa olla niin, että oli kroppa ja vaatekaapin sisältö minkälainen hyvänsä, ei me naiset olla tyytyväisiä :-D Kaikkein raivostuttavinta on just toi, että vaatetta on enemmän kuin naapureilla yhteensä, mutta mikään ei vaan tunnu mätsäävän yhteen!

      Poista
  6. Itselläni ei kauheasti sen suurempia vaatekriisejä ole ollut, mutta se johtuu ihan siitä, kun omistan niin vähän vaatteita ja omaa tyyliäni en ole löytänyt, ettei niitä kriisejä sitten oikein tule (en kyllä ymmärrä miksi, kerroinhan juuri syyt, miksi vaatekriisejä voisi tulla päivittäin :D). En myöskään oikein välitä kauheasti, mitä puen päälleni, kunhan tunnen oloni mukavaksi ja vaatteet jotenkin sopivat yhteen ja näyttävät tilanteeseen sopivilta. Eli siis muodista en oikeastaan tiedä oikein mitään, tai mikä vaate sopii vartalotyypilleni saati sitten, mikä oikeasti on vartalotyyppini. Toki aina välillä minulle tulee semmoinen epätoivo, kun esimerkiksi kuljen kaupungilla ja kaikki vain pukeutuvat niin hienosti ja itse on taas vetänyt päälle ne samat vanhat vaatteet. Sitten kun lähtee kauppaan metsästämään jotain uutta, en löydä sitten mitään. Tämä epätoivo kuitenkin häipyy pikku hiljaa, kun elämä jatkuu.

    Mutta tähän aiheeseen liittyy omasta mielestäni erinomainen lausahdus/siteeraus: "It's not what you wear, it's how you wear it.". Ehkä jotkut niistä ihmisistä, joiden pukeutumista ihailet tai sinusta tuntuu, että heille vain sopii kaikki päälle, johtuukin siitä, että he kantavat vaatteensa niin hyvin. Tai sitten niillä vaan on jotenkin täydellinen kroppa ja vaatemaku ja tyyli ja mitä vielä...

    Kuitenkin elämä on aivan liian lyhyt murehtimaan liikaa omaa pukeutumista. Pitäisi olla kiitollinen siitä, että on valinnanvaraa pukeutua tai ylipäätään on vaatteita, mitä omistaa. Vaatekriisit ovat kuitenkin aika pieniä ongelmia maailman ongelmien rinnalla. En silti halua vähätellä ongelmaasi, en todellakaan.

    Toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi, mikä se ratkaisu sitten onkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin tosi pitkään tosi samanlainen! Mua ei niinkään kiinnostanut olinko tyylikäs vai vaan ihan tavallinen, kunhan oli mukava olla. Lähinnä parin viime vuoden aikana oon tosissani alkanut kiinnittää huomiota pukeutumiseen, kun huomasin jumittuneeni niihin samoihin ryysyihin, mitä vedin niskaani lukion ykkösellä o.o

      Ja oikeassahan sä olet, ei nämä tämmöset oo mitään niiden "oikeiden" probleemien rinnalla. Se vaan on sitten eri asia, haluanko jakaa niitä omia todellisia ongelmia tänne parille tuhannelle tyypille :-D Kiva kriiseillä tämmösiä #firstworldproblem -juttujakin välillä, tulee edes hetkeks semmonen tunne, että mitään pahempaa ei oo sattunut!

      Poista
  7. Tuttua juttua! Ei vaan osaa käyttää samanlaisia yhdistelmiä mitä ihailee, vaan tuntuu että ne näyttävät säälittäviltä just mun päällä. Ihan ku ainakaan moni kattois, että jaa tuoki yrittäny pukeutua vaan eipä oo onnistunu, jos kyse siis on takuuvarmoista väreistä ja yhdistelmistä :)
    Ite oon tosi lyhyt, yläkroppa siro ja pienet rinnat mutta alakroppa muodokkaampi. En oo kasvanu yläasteen jälkeen ollenkaan, ja nyt huomaan että kun silloin luulin olleeni lihava, nyt tajuan olevani ihan normaali/ jopa hoikka. Silti pukeutuminen ei ole helppoa! Olen kyllä sinut kroppani kanssa, mutta en tiedä millä sen verhoaisin :D Taitaa puuttua se itsevarmuus ja asenne. Sen jos saisi puettua päälle vaatteiden kuin vaatteiden kanssa, onnistuisi varmasti paremmin!
    Oon kyllä ihaillu sun tyyliä enkä oo kertaakaan huomannu/ajatellu sun kuvista ettei joku vaate näyttäisi hyvältä. En myöskään näe mainitsemiasi "kauneusongelmia", mielestäni omistat vartalon jonka ylle pukisi melkein mitä vaan!:)
    ääöö varmaan ihan sekava kommentti tuli mutta jatka hei samaan malliin tän blogin kans! yks ehottomista lemppareista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä mistä puhut, mullakin on just tollanen fiilis aina, kun oon yrittänyt pukeutua vähän omaan mieleen erikoisemmin. Eilenkin tossa uudessa camelcoatissa hiihdellessä tuntu kuin joka toinen ois mittaillu mua katseellaan ja aatellu et mikä toiki nyt luulee olevansa :-D Ärsyttävintä on kun itellä joskus oli se "I don't give a f..." -asenne, mihin ihmeeseen se on kadonnut?!
      Ja haha, tuommoistahan se vähän on! Mulla on kaveri, joka on mun täysi vastakohta vartaloltaan ja näyttää mun mielestä aina hyvältä, mutta niin sekin mulle valittelee milloin luisevia nilkkojaan kuin pieniä rintojaankin :-D

      Kiitos hirmusen paljon kommentista :-)

      Poista
  8. Mitä ikinä laitan päälle, niin musta tuntuu että aina on joku ihminen joka nauraa vaatteilleni. Ja varmaan onkin. Mutta kun oikeasti järjellä alkaa ajattelemaan nii tärkeintähän on vain se, että itse tuntee olonsa hyväksi. Joten eikun vaan vaatteet niskaan ja menoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Ei oikeesti pitäis antaa rotan persettäkään sille, mitä muut ajattelee.

      Poista
  9. Mun ongelma on, että haluaisin pukeutua vähän mielenkiintosemmin ja semmonen klassinen tyyli miellyttää mun silmää. Mutta just esim. kaikki farkkupaidat ja jotku kauluspaidatki on kivoja, mutta eihän semmoset sovi mun päälle ollenkaan. Ja nyt kun talvi lähestyy niin haluaisin talvikengiksi jotku maihari tyyppiset mutta mun jalat on niin ohuet, että ne näyttäis vaan aika rajulta mun päällä :D
    Ja farkkujen ostaminen on ihan tuskaa, kun niiden pitää olla just oikeen pituset, koska jos ne jää nilkoista sillain ryppyyn niin mun nilkat näyttää älyttömän paksuilta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin ihailen sitä, kun jollain on kaposet nilkat ja sääret ja siihen päälle vielä jotkut kivat buutsit tai maiharit ♥__♥ Joten anna mennä vaan, meitä ihailijoitakin löytyy!

      p.s. voin tuskailla yhdessä tuota farkkujen ostoa sun kanssa. Mä en vuosiin käyttänyt oikeenkokosia farkkuja, koska en yksinkertasesti vaan löytänyt sitä oikeeta kokoa.

      Poista
  10. mullakin on hirveesti asukriisejä, mutta oon ottanut aina ylös kivannäkösiä asuja ja kokeilen ja fiksaan niitä sitten oman tyylisiksi ja omalle kropalle sopiviksi :-) auttaa tosi paljon kun oikeasti ottaa selvää mikä sopii jos tulee kiire mutta ajan kanssa tykkään kokeilla kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä - näyttäen joskus hevonperseeltä siinä peilin edessä miettien mitä sitä tulikaan sovitettua haha :-D weheartitia selailen ihan urakalla asukriiseissä, auttaa aina :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai musta on tullut niin tyrmistyttävän realistinen, etten enää halua tehdä mitään kokeiluja. Kauhulla muistelen yläastetta ja niitä kaikenmaailman "trendiviritelmiä" .___.

      Pinterest on myös loistava apu selättämään pukeutumisinspiksen puutteen, sitä suosittelen lämpimästi!

      Poista
  11. Mä taas tykkään tosi paljon kun mun nykyisessä koulussa ihmiset osaa pukeutua rennosti. Lukiossa pukeutuminen aiheutti lieviä paineita kun kaikki oli niin trendikkäitä ja aina vaatteet oli sitä viimestä huutoa. Nyt heitän päälle vaatteet missä on mukava olla, esim. just joku neule, farkut, conssit ja joku sievä koru. Onhan se hauska panostaa pukeutumiseen aina välillä, mutta henk.kohtasesti en kyllä jaksa arkipäivinä miettiä moisia sen erityisemmin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taitaa olla vähän toisinpäin. Tai no, Lahden amkiin mahtuu jos jonkin karvasta tyyppiä ihan tavallisista häiskistä louisvuitton-pimuihin ja trendsettereihin, mutta mä oon jostain syystä iskenyt silmäni vaan noihin ihan jälkimmäisiin XD Vastapainoks taas haluaisin pukeutua tosi klassisesti ja ajattomasti, mutta oon harrastanu sitä nyt pari vuotta ja se on alkanut käydä tylsäks.

      Lukiossa taas omistin vielä sen hälläväliä asenteen, puin päälle mitä lystäsin. Pillifarkut ja isot neuleet oli se juttu! Mut onneks sitä vieläkin omistaa sen peruslaiskan luonteen, painelen ulos yllättävän usein pelkässä trikoopaidassa ja kollareissa jos siltä tuntuu.

      Poista
  12. JEP. samaistun. tosin vaikka musta tuntuu siltä että kriiseilen hulluna vaatteiden kanssa ja harvoin oon tyytyväinen mihinkään asukokonaisuuteen minkä päälleni heitän, niin aina kehutaan että "hitsi kun sulla on taas kivat vaatteet päällä" :D ja alotin uuden koulun niin kaikissa niissä tutustumisjutuissa kommentoitiin sitä miten kiva tyyli mulla on. ja siis EI, tän ei ole tarkotus olla mikään itsekehu vaan pointti siihen, että varmasti muut ihmiset ajattelee että sulla on siistejä asuyhdistelmiä vaikka itsestä tuntuu ihan pliisulta ja täti moonikalta (:

    VastaaPoista
  13. No mut sit taas.... Vaikka paita istuiski hyvin sen takia, että on pienet rinnat, ni ei oo kauheen kivaa olla pienirintanen... Siit on kauheesti alemmuuskomplekseja ja vieläku se on semmonen asia, johon ei voi vaikuttaa. Voit olla ihan tyytyväinen ja Jamiki varmaan tykkää enemmän :-D
    (yritin sanoa tän siis ihan hyvällä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooooo, Jami tykkäs meikäläisen boobseista jo sillon 4 vuotta sitten, kun ne oli kaks kuppia pienemmät :-D

      Tissit osaa olla kyllä yks murheenkryyni, oli ne millaset tahansa! Höh.

      Poista
  14. Huuh samasta vaatekriisistä kärsitään täälläkin, ja ollaan kärsitty jo pidemmän aikaa! Mä oon vartalotyypiltäni ihan erilainen kun sä - mulla on kapeet hartiat, pienemmät tissit ja koko yläkroppa niiin siroa kun voi olla - ja silti täysin samanlaisia ajatuksia pyörii täälläkin :-D Mietin monesti, että haluaisin olla vähän tukevampi, tai sellanen jähmeämpi, rotevampi, massakkaampi, ihan mitä vaan ylävartalosta. On äärimmäisen turhauttavaa, kun löydät ihanan vaatteen, ja sitten se perhanan XS on löysä tissien alta ja valuu hartioista jatkuvasti alaspäin. En voi käyttää mitään selästä avonaisia mekkoja, koska ne pienimmätkin koot tuntuu olevan suunniteltu paaaljon leveempivyötäröisille ihmisille, ja niistä kivoista selän aukoista vois kurkata suoraan sisään että millaset alushousut mulla on tänään päällä :-D Että ei se helppoa näinkään päin ole. Enkä oo ees mikään 12-vuotiaan pikkupojan vartalon omaava, vaan ihan vaan kevytrakenteinen perusnaisellinen tyyppi. Mulla löytyy myös toi paljon kadehdittu takapuolen ja vyötärön väli, joten kyllä vaan oon hoikka ja silti isopeppunen, mutta voin taata että jokanen ton mitan perusteella kadehtiva tulis toisiin aatoksiin jos kokis ees murto-osan siitä housuongelmasta mitä se mulle aiheuttaa! Jos pöksyt istuu pepusta niin ne on aivan varmasti vähintään 5cm liian isot vyötäröltä.. Ja toisinpäin.

    Mun pointti tässä kuitenkin oli nyt se, että ei oo toisenlaisellakaan vartalotyypillä yhtään sen helpompaa, eikä sitä omaa perusrakennettaan oikeen voi muuttaa. Mä oon koittanu ratkasta tätä ongelmaa sillä, että siellä pukukopissa mietin tarkkaan onko kysenen vaate a) kivan näkönen ulkosesti ja b) kivan näkönen myös mun päällä. Jos se on sen verran häiritsevä mistään kohtaa että tiiän sen häiritsevän myös myöhemmin, jätän sen vaan pois ja mietin että tän tyyppinen vaate ei sovi mulle, voi harmi, mut varmasti löytyy sata muuta yhtä kivaa ja just mun vartalolle tehtyä vaatetta tilalle. Nyt oon oppinu olemaan ostamatta niitä epäistuvia vaatteita vaan kivalta näyttävän kuosin/mallin/you name it takia, kun ei ne kerta mulle passaa. Jotain löytyy kuitenkin tilalle (vaikka oikeasti siis ei tunnu millään löytyvän), eikä se ees ole mikään maailmanloppu. Eli oon päätyny vähän erilaiseen ratkasuun ku sä, mut tää sopii mulle ja toi toinen sopii sulle! Tulipas avautuminen, mut tän oli tarkotus olla vähän sellanen kommentti että sulle tulis tunne ettei kannata toivoa omaavansa minkään muun tyyppistä vartaloa, koska samat ongelmat niissäkin pyörii. (ihan ku et ois sitä jo tienny:-D). Äääh, menipä sekavaksi koko kommentti!

    PS. Ei ne crop topit munkaan hoikalle vartalolle sovi just sen takia, että niiden ''helmat'' tehdään sopimaan ns. normaalipaksusten vyötärölle joten mulle ne jää aina tosi löysiksi ja lepattaviksi :-D
    ja toinen PS. Mä oon aina salaa kadehtinut kaikkia yli 170cm pitkiä tyttöjä, kun mulla on pinttymä siitä että vähänkään lyhyempi nainen ei voi näyttää seksikkäältä. Ja oon myös kadehtinut sun vartalotyypin ihmisiä, koska musta tuntuu että tollasta kroppaa ois paljon helpompi muokata mieleisekseen salitreenien avulla ku tällasta siroa ja hoikkaa missä saa syödä 1563058 lämmintä ateriaa päivässä että pysyy ees jonkun verran järkevissä mitoissa! Että oisin täysin valmis vaihtamaan kroppaa sun kanssa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tähän mennessä tehnyt aikalailla samaa, mitä tohon pukukoppikäyttäytymiseen tulee. Joskus jään miettimään ehkä jopa vähän liian pitkäks aikaa, harvemmin ostan mitään hetken johtopäätöksestä tai kahden vierekkäisen koon välillä arvuutellen, kumpi nyt on mun päällä lähempänä sitä miltä sen vaatekappaleen kuuluu näyttää. Ties kuinka monet ihanat vaatteet on jääneet kauppaan liian järkeilyn takia :-D

      Ja niinkuin sanoit, jokaisella on kroppansa kanssa omat ongelmat. Tän ikäsenä naisena voi kai hyvin lohduttautua sillä, että jokainen vastaavanlainen typy murehtii ennemmin sitä omaa uumaansa kuin vastaantulijan. Ton kun onnistuis änkemään niin omaan kuin muidenkin päähän, ois elämä monella parikymppisellä naisella paljon helpompaa :-)

      Mulla on kyllä tän kroppani kanssa tällä hetkellä oma lehmä ojassa kun toi muokkausoperaatio on jäänyt pahasti kesken. Huomenna ois taas tarkotus alottaa vajaan kuukauden mittasen tauon jälkeen, saas nyt nähä mitä siitäkin tulee. Tää on ku alusta alottais. Niin ja se mun piti vielä todeta, että ärsyttää niin rutosti kun noi kaikki ketjupuljuvaatteet tehdään sille yhdelle tietylle vartalonmallille tai sitten on +-koot. Ei me kaikki olla ruotsalaisia supermalleja :( Erityisesti sen tällä hetkellä ainakin telkkarissa ja youtubessa pyörivän Gina Tricotin juhlamallistomainoksen takia oon potenut pahemman luokan alemmuuskompleksia.

      Mut eiköhän tää elämä tästä taas voita, kohta voi unohtaa asukriisit, kun on pakko vetää niskaan mahdollisimman mukavaa ja mahdollisimman lämmintä. Näytän ihan joulupukilta joulukuusta maaliskuuhun, kun hiihtelen menemään untuvatakissani tuolla :'-D Mutta enpähän ole ainoa!

      Poista
  15. Apua, nyt mulla tuli kauhee hävetys tosta mun äskesestä kommentista ku vähän turhan avoimesti kerroin noista mun mitoista ja kuulosti ihan ku oisin vaa halunnu ylistää itteäni :D Ei ollu siis tarkotus haha, vaan avata munkin ajatuksia tän saman asian kanssa painimisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No worries, en ottanut sitä olleankaan noin! :-)

      Poista
  16. Ite omistan tätä vartta reilut 170 senttiä joka on mulle aikalailla ihannemitta JOS oisin muuten siro, mutta ei. Hartiat on kun miehillä, lantio on tosi levee mutta pylly sen verran pieni että ei mitään mahiksii tiimalasivartaloon. Mulla on tosi pitkät ja ohuet kädet ja jalat ja pienet rinnat. Jos tästä ei siis jo selvinny niin oon tosi epäsopusuhtane. On nii masentavaa kattella pieniä ihmisiä ketkä voi heittää päällensä oversize neuleita näyttämättä elafantilta. Kun ongelmana on että vaikka olen normaalipainoinen niin ruumiinrakenteeni takia näytän vähänkin ei-makkarankuorivaatteissa lihavalta ja isokokoiselta. Toi kollegepaita ja farkut on just pahin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan ajatuksiasi melkosen täysillä! Mullakin kun yläkroppa on hartioiden ja olemattoman vyötärön takia muuten aika massiivisen näkönen, niin tiimalasivartalo vaatis kyllä melkosen taikaiskun onnistuakseen. Noiden oversize-vaatteiden kanssa oon myös samoilla linjoilla sun kanssa, samaten onesize-kuteet aiheuttaa pään vaivaa, mutta vähän eri tavalla.

      Hitto vaan, kun oppis olemaan välittämättä niin paljon siitä omasta peilikuvastaan (eihän mun tarvitse edes miellyttää ketään kun mies löytyy jo kjeh kjeh)!!

      Poista
  17. Voi että miten tuttu tunne! Kun katsoo aamulla vaatekaappiin, tuntuu ettei siellä ole mitään, mitä ei olisi pitänyt jo sitten miljoona kertaa tai sitten tuntuu, ettei siellä muuten vaan ole mitään kivaa päälle pantavaa. Tämän ongelman kanssa painin lähes jatkuvasti ja se on ihan hirveän rasittavaa. Olen ihan perushoikka, mutta vällillä tuntuu, että kuvissa ihannoimani asukokonaisuudet eivät vain istu minulle tai vaikka istuisivatkin niin sitten minulla ei ole rahaa ostaa niitä tällä melko pienellä opiskelijan budjetilla. Tästä kaikesta olen kuitenkin aina jotenkin yrittänyt päästä yli ajattelemalla, ettei minun tarvitse näyttää samalta tai omistaa samanlaisia vaatteita kuin ihmiset joiden tyyliä ihannoin lähes yli kaiken. Pitää joka aamu yrittää luoda sitä omaa tyyliä niillä vaatteilla, mitä kaapista löytyy ja kokeilla rohkeasti uutta vaikka vällillä se tuntuukin ihan ylitsepääsemättömän hankalalta. Ja kannattaa muuten heittää kaikki pitkään käyttämättöminä olleet vaatteet sieltä vaatehuoneesta pois, koska silloin sieltä on oikeasti paljon helpompaa löytää niitä kivoja omaa silmää miellyttäviä vaatteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelijan budjetti -kortti, i love it ♥

      Mun pitää kyllä varmaan käydä toi vaatehuone läpikotasin läpi muuton yhteydessä. Mä tossa alkusyksystä roudasin sieltä pari ikeakassillista vaatetta menemään, mutta niin mä vaan jälleen kerran oon levittänyt eniten käytetyt vaatteet tohon makkarin sohvalle ja kierrätän niitä samoja kolttuja itteni päällä ja pesukoneessa päivästä toiseen :-D

      Poista
  18. Eikä, oon niin samoilla linjoilla sun kanssa! Komppaan jokaista sanaa :'D

    VastaaPoista
  19. Mulla on kans samantyylisiä probleemia. Itse lähinnä voivottelen, kun muut (esim. sä) osaa pukeutua näyttävästi ja pitää kauheesti kaikkii koruja yms yllä näyttämättä kuitenkaan ylipukeutuneelta. Ite jos tekisin niin, näytän siltä kuin olisin lähössä pippaloihin :/ Siksi pukeudun hirveän yksinkertaisesti ja se välillä ärsyttää itseänikin.Ehkä pitäisi vaan repäistä joskus ja olla välittämättä siitä mitä muut aattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mulla ois kenkälaatikollinen koruja käyttämättömänä kun ostin niitä joskus ihan kauheesti, mutta iso osa niistä on "mennyt pois muodista" ja oon tykästynyt kaikkiin minimaalisiin koruihin. Rakastan statement-koruja, mutta jostain syystä en osaa enää käyttää niitä läheskään yhtä paljon kuin 2-3 vuotta sitten, dunno why!

      Poista
  20. ei kai mikää näytä hyvält ku käytät niin rumaa yhdistelmää kun kangastakki ja airmaxit. hyi vittu.

    VastaaPoista
  21. En edes aio lukea muita kommentteja vaan kommentoin tähän uusimman postauksesi perusteella. Mun silmään näytit tossa asuvideossa juurikin ns. skenettäjältä, pukemalla puetulta.. :I Sit luinkin tän postauksen ja oli pakko tulla jättämään oma mielipide. Pakko ja pakko.. Kannattaa kiinnittää yksityiskohtiin huomiota. Esim. toi eka asu, sun nilkat on aivan liian paksut siihen, että käärityt, tolpat paljatavat lahkeet näyttäis mitenkään hyvältä. Takki ja huivi ei vaan jotenkin mätsää.. Asut on sisänsä kivoja, mutku ne ei tunnu vaan sopivan kantajalle ja se näkyy. Jos tunnet olos niissä hyväks ni anna mennä, oma tyyli on hakeutuvaista ja sit kun se on sua itseäs niin sen tuntee ja huomaa, olokaan ei oo niin epävarma. Tän kommentin ei ollu tarkotus lytätä, oot hirmu nätti tyttö ja ueasti kledjuista löytyy niitä nappivalintojakin, mutta hio, äläkä kopioi mitään tyyliä prikulleen, silloin se ei ole sun tyyli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän että mulla on suuret pohkeet ja sitä myötä myös paksut nilkat enkä mä niistä tykkää. Tikkukoipia en saa tekemälläkään, solakat sääret ja erottuvat nilkat ei kulje meillä suvussa. Mutta mä oon niin jumalattoman kyllästynyt peittelemään ja häpeilemään koipiani, olkoot kuinka paksut tahansa.

      Mut siitähän se oman tyylin hakeminen lähtee. Kokeillaan asua X, jonka on nähnyt jossain, joko se menee jatkoon tai ei ja jokaisella seuraavalla siihen pukeutumiskerralla siihen tulee jotain omaa. Ne videonkin asut oli niitä raakaversioita. Viimeinen oli sitä ominta omaa ja luottoasu, sellaseen oon pukeutunut jo pari vuotta, mutta ne muut on uusia kokeiluja, joihin oon tykästynyt kovasti. Asuihin kokonaisuutena vaikuttaa tietysti myös se, että mulla ei ole varaa hommata uutta huivia tai uusia housuja aina, kun saan inspiraation jostain asusta. Kokeilen ensin sillä, mitä multa jo löytyy.

      Eihän kukaan oo seppä syntyessään, vai mitä? :) Ei se oman tyylin muuttaminen ja monipuolistaminen tapahdu kuin taikaiskusta, kyllähän sä varmaan sen tiedät. Mä oon tällä hetkellä melkonen kameleontti. Pukeudun vähän miten milloinkin: toisena päivänä bleiseriin ja jumitun helposti kauluspaita-neule -osastolle, kolmantena vedän hameen päälle ja neljäntenä vetelen tuolla salitrikoissa ja untuvatakissa, pipo syvällä päässä. Teen näin, koska niinkuin kommenteista oisit voinutkin lukea, mua ei huvita antaa kettujakaan sille, mitä muut ajattelee. Ehkä mulla on tyyli, ehkä ei, mutta vaikka tämmösen kilometripostauksen teinkin, se on viimesin murheenaihe, mikä mulla on.

      Kiitos kuitenkin kommentista, harva osaa tuoda itseään ilmi yhtä rakentavasti!

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne