PUOLTA PIENEMPI KOTI KAHDELLE

26. lokakuuta 2014


Helmi
heitti mua taannoin facebookissa ihan mielettömän hyvällä postausidealla ja minähän siitä mieleni hyvitin. Me nyt nimittäin saatiin se asunto, jota aikaisemmin viikolla käytiin katsomassa. Suunnitelmissa olisi päästä muuttamaan jo joulukuussa, mutta pieni mutka matkassa voi siirtää muuton helmikuullekin. Saadaan se tietää kuitenkin vasta huomenna.
  Kuten aikaisemmin jo kerroin, uusi asunto on paljon pienempi, kuin tämä missä nyt asutaan. Asuinpinta-ala kutistuu tästä 1970-luvun taidonnäytteestä, 60-neliöisestä ja luvattoman tilavasta kaksiosta historiaa henkivään 1940-luvulla valmistuneeseen 37,5 m² yksiöön. Uusi asunto on ennen ollut kaksio, mutta siitä on sittemmin kaadettu pari seinää ja tehty yksiö. Kun paikan päällä käytiin, en yhtään ihmettele tota ratkasua. Entisen makuuhuoneen, nykyisen alkovin seinillä ei ole yhtäkään ikkunaa. Mutta millasia ajatuksia tää on meissä pariskuntana herättänyt?

home Pohjapiirrokset on summittaiset, eikä todellakaan oikeissa mittasuhteissansa.
 

Yhtenä aamuna äiti pisti viestiä, että nyt ois eräällä perhetuttavalla tarjolla tosi hieno kämppä ihan täydellisellä sijainnilla. Vuokrakaan ei olisi paha. Pistin tälle tuttavalle facebook-viestiä ja sain tietooni ehkä vähän pelätyn informaation asunnosta: se on yksiö. Mähän olin innostunut kämpästä jo ennen kuin sain vastausta tuohon, mutta Jami on vähän toista maata. Periaatteellisena miehenä sillä on takaraivoon porautunut ajatus siitä, ettei pariskunta nyt vaan yksinkertaisesti voi tulla toimeen yksiössä. Ei mitenkään päin, ei edes käsillä kävellen. Saatiin aiheesta pieni riidansiemenkin kylvettyä, mutta onneksi se ei sit ottanut kasvaakseen.
  Torstai-iltana ajettiin asunnolle, J vähän nyrpeä ilme naamallaan. Omistajan/tulevan vuokraemännän kanssa jutellessa miekkosen kasvoilta oli näin vaimokkeen vinkkelistä selkeesti nähtävissä pienimuotoinen pakokauhu mutta myös hämmennys. Asunto oli niin törkeän upea, ettei Jami osannut päästää suustaan muuta mielipidettä kuin haluavansa miettiä yön yli.
  Koko automatka asunnolta kotiin keskusteltiin siitä mitä juuri nähtiin, mutta pääosin myönteisesti. Sen oikein kuuli, kun Jamin korvien välissä rattaat raksutti sen miettiessä juuri nähdyn luukun plussia ja miinuksia. Asunto olisi keskustassa, siitä olisi sopivanmittainen kävelymatka kummankin koululle. Asumiskulut olisi melkein 200 euroa pienemmät, se on vastikään remontoitu ja kaikenlisäks sekä Jamin veli että parhaat kaverit asuvat kaikki reippaasti alle kilometrin päässä tolta asunnolta. Nyt kun asutaan viimeksi 90-luvulla perusparannellussa asunnossa ja 5 kilometrin päässä keskustasta, on bussikortit pakko ladata joka kuukausi. "Mä haluan syödä, ennen kuin päätän mitään". Jos luit alkupostauksen tarkkaan, voit arvata miten tässä kävi. Mä lähdin asuntonäytön jälkeen käymään mun porukoilla ja Jami oli sillä aikaa jo kerennyt pyytää kaverinsa muuttoavuksi :-D Ilmoitin vielä samana iltana vuokraemännälle, että voi tästä lähin tervehtiä meitä uusina vuokralaisiaan.

Mä itse olen ollut alusta alkain avoimin mielin. Kyllähän se kieltämättä varmasti tuntuu oudolta ainakin aluksi, kun tilaa on puolet vähemmän. Suurinpiirtein puolet meidän huonekaluista menee myyntiin, kierrätykseen tai kaatopaikalle. Säilytystilaakaan ei uudessa asunnossa mitenkään hirveästi ole, joten joululahjalistalla olisi joku kiva liukuovilla varustettu vaatekaappi, joka mahtuisi tuohon alkovin ja olohuoneen väliin. Vaikka alkovista tuliskin näin ollen vähän synkempi ja eristetty tila, on se musta ihan fine. Tällä hetkellä ahdistaa kamalasti, kun vieraita lappaa kylään ja ensimmäisenä heillä on vastassa meidän makuuhuone. Jotkut varmaan muistaakin, miten intiimi asia sängyn aluslakana mulle on, joten tilanjakajan turvin saisin ehkä vähän huilia neuroottisesta sängynpetausobsessiostani :-D
  Toisin kuin alussa, Jami on nyt innoissaan. Kyllä siinä välillä vähän huomaa sellasia ailahduksia, mutta enimmäkseen se fiilistelee mulle, kuinka kiva on muuttaa keskustaan. Heittää hyvin jamimaista läppää siitä, miten se pääsee pirttihirmua (lue: mua) paremmin karkuun kavereidensa luo. Saa nähdä kuinka se eläminen sujuu sitten käytännössä. Toivottavasti saadaan huomenna hyviä uutisia, mä en millään malttais odottaa helmikuuhun asti!

20 kommenttia

  1. Ei vitsit kuulostaa kyl kivalta ku kämppä on keskustassa ja just remontoitu ja vaikka mitä! Onnittelut uudesta kämpästä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävintähän tossa asunnossa on se, että se on puoliksi maan alla ja katutasolta ei noustakaan rappusia ylös vaan sen sijaan laskeudutaan muutama askel kellaria kohti :-D Kiitos paljon!

      Poista
  2. Oi jään innolla odottamaan tulevaa! Toi reilu 37 neliötä ei oo niin paha vaikka onkin pienempi kun entinen. Nimimerkillä asuin viime vuoden 18 neliöisessä yksiössä ja hyvin poikaystäväkin sinne mahtui viikonloppuina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sitä mä tolle yhdellekin koitin toitottaa että miettis kuinka jengi asuu vielä tosta puolet pienemmissä asunnoissa (ja Helsingissä vielä korkeemmilla vuokrilla) :-D Vajaat 40 on melkeinpä luksusta!

      Poista
  3. Nyt teette kyllä pahan virheen. Voin kertoa että vielä te kadutte tuota päätöstä. Nimimerkillä avokin kanssa entinen asunto helvetin upea mutta 37,5neliöö. Se että se asunto on upea, ei muuta sitä faktaa että niin pienessä asunnossa seinät kaatuu päälle. :) jos ette oo irtisanonu jo nykystä asuntoa niin suosittelen että mietitte vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinno, me ollaankin Jenna ja Jami. Emme sinä ja avokkisi :-)

      Mitä tota Lahden asuntotarjontaa oon tässä nyt muutaman kuukauden ajan seurannut, on karuksi faktaksi paljastunut se, ettei sellaista idyllistä 45-50 neliön kaksiota meille kelpaavilta alueilta yksinkertaisesti löydy. Ainakaan sellasella hinnalla, mihin meillä olisi varaa.
      Vaikka tätä tämänhetkistä kaupunginosaa rakastankin, on meistä molemmista suoraan sanottuna todella paskamaista asua näin kaukana kaupungin keskustasta, heikkotasoisessa asunnossa ja kaikenlisäksi maksaa kaikesta tästä yli varojen.
      Jos paska osuu tuulettimeen eikä tuossa viihdytäkään, niin se on sen hetken murhe. Tässä ei nyt kuitenkaan mitään loppuiän kestäviä asuntokauppoja olla lukkoon lyömässä. Ollaan yllättävän monessa asiassa huomattu olevamme melkoisen massasta erottuva pariskunta, miksei tämä voisi olla yksi niistä asioista?

      Poista
    2. Itse asun 25 neliöisessä yksiössä avokkini kanssa, eikä ole kahden vuoden aikana vielä mitään ongelmia ollut :) Riippuu varmaan hyvin pitkälti siitä, minkälaisia ihmisiä on. Meillä molemmilla paljon harrastuksia, joten kotona ei tosiaankaan tule nyhjättyä 24/7, ja sitten kun ollaan molemmat kotona, niin on kiva olla yhdessä ja lähekkäin!

      Poista
    3. Juurikin näin :-) Meilläkin on omat henkkoht menomme ja kun miettii vaikka sellasta keskivertoarkipäivää harrastuksineen kaikkineen, niin yhdessä ollaan vasta illalla ja nukkumaanmennessä. Ja nyt kun asunto on kaikenlisäks lähellä kaikkia palveluita, tulee kodin ulkopuolella vietettyä varmasti paljon enemmän aikaa!

      Poista
    4. Itse asuin myös poikaystävän kanssa 32 neliön yksiöstä (josta vessa oli ehkä 10), ja hyvin pärjättiin melkein kaksi vuotta siinä! Kämpän pienuus oli ongelma vaan silloin, jos oli useampia kavereita yökylässä (ja niitähän usein oli, sillä asuttiin ihan keskustassa). Nytkin kun paikkakunnanvaihdoksen myötä asutaan melkein tuplat isommassa kaksiossa, nyhjätään silti aina samassa huoneessa.

      Onnea teille paljon uuteen kotiin ja toivottavasti pääsette muuttamaan jo joulukuussa!

      Poista
  4. Onnea uudesta asunnosta! Toivottavasti viihdytte, ja jos ette niin eihän siinä loppuelämää oo tarkoituskaan asua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on :-) Vuokraemäntä toivois, että ainakin vuosi viihdyttäis, mutta sanoi kykenevänsä joustamaan jos niin tarvitsee kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu!

      Poista
  5. 37,5 neliön kämppään mahtuu kyl varmasti kaksi! Me asutaan 39 neliön kaksiossa ja tässäkin on esim. eteisessä muutama turha neliö jotka ottaisin tosi mieluusti vaikka meidän makkariin.
    Pohjapiirroskin näyttää tosi kivalta ja on kuitenkin plussaa että siinä selvästi on erillinen alkovi, antaa sekin vähän kaksion tuntua :)
    Ja jos se kaappi tuntuu liian massiiviselta siihen väliin niin mun kavereilla on mun mielestä ihan näppärä ratkasu vaatteille - ne säilytetään sängyn alla isoissa puulaatikoissa.

    Onnea uudesta asunnosta siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu meilläkin se 40 oli minimimäärä sillon, kun asuntoa ruvettiin etsimään. En usko, että siitä kahdesta ja puolikkaasta olisi ihan kauhean paljosti hyödytty :-D

      Tuommonen puulaatikkosysteemi olis kyllä tosi kätevä, mutta valitettavasti meillä on niin paljon henkariin ripustettavia vaatteita kummallakin että kaappi ois ihan ykkönen! Tällä hetkellä asunnossa on vaan tuo alkovin ja vessan välisessä nurkassa oleva hyllykkökomero ja vastakkaiselle seinälle katonrajaan asennetut kaapit. Voi myös olla, että meidän 160cm levee sänky täyttää valtaosan alkovista, joten laatikoiden veto sängynalta vois olla vähän hankalaa :-D Kiitos kuitenkin niksistä, pitää pistään korvan taakse ainakin väliaikaisratkaisuksi jossei sitä mieluista kaappia nyt lähiaikoina löydy!

      Poista
  6. vaikuttaa tosi hyvältä! ite en muuttais (edes yksi) yksiöön, jossa ei olis alkovia, mutta alkovilla sehän on melkeen kun asuis kaksiossa! jos alkaa ahdistaa se että sänky on niin esillä, niin voihan siihe jonkun oventapaisen väsätä (mm. joku verhosydeem). ootan kyl jonkinnäköstä asuntopostausta ;) varsinkin jos nyt meinaat toteuttaa sun uudet sisustusmiettees siellä! onnea kämpästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niinhän mä tuolla tekstissä mainitsinkin, että suunnitteilla on hommata jonkinnäkönen vaatekaappi tilanjakajaks ja sellaseks pääsääntöseks säilytysratkasuksi tohon olkkarin ja alkovin väliin :-)

      Poista
  7. Mä en malta oottaa, että minkälainen toi teidän asunto on ihan oikeissa kuvissa ^__^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, voi olla että tästä on tulossa nyt ihan kunnon video, kun rumat roinantäytteiset nurkat laskee minimiin :-D

      Poista
  8. Oooo vähän jännä! Ja onnea tietenkin asunnon johdosta! Missä päin keskustaa tollanen "se on puoliksi maan alla ja katutasolta ei noustakaan rappusia ylös vaan sen sijaan laskeudutaan muutama askel kellaria kohti" kämppä on, jos saa udella? :D


    Ps. Haluaisitko tehdä uudelleen postausta "Jennan päivästä", eli siis kellonaikoja mukaan lukien kerrot päivästäsi, se aikasempi kyseinen postaus oli kivaa ja vähän jännittävääkin luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kartanon suunnilla :-) Talo myötäilee aikalailla samoja mäkiä kuin Lahdenkatukin ja on rakennettu rinteeseen!

      Ja eiköhän sellaista postausta oo taas jossain vaiheessa luvassa :-) Tällä hetkellä ei oo aikaa enkä lupaa mitään, mutta koitan ainakin ennen joulua saada vastaavan taas aikaseks!

      Poista
  9. Tosi kivasti toteutit tän! Ja voi että kuinka mäkin haluaisin asua joskus lähempänä keskustaa. Oon aina asunut enemmän sellaisessa lähiöympäristössä, että on ollut se parinkymmenen minuutin bussimatka keskustaan. Aikaisemmin Espoosta stadiin, nyt täältä Hervannasta Tampereen keskustaan. Tokihan mulla on tässä koulu kätevästi ihan vieressä, mutta haluaisin vain kokea sen kaupunkimaisemmassa ympäristössä, keskustassa asumisen. Mutta toisaalta luulen, että on haastavaa löytää käytännössä yhtä hyvä kämppä, kuin tämä mikä mulla nyt on. :/

    VastaaPoista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne