#KUTSUMUA

30. elokuuta 2014

IMG_9706
Mä pääsin kuin pääsinkin pakenemaan omia kiusaajiani. Nimenomaan pakenemaan. Kukaan ei ollut mun kohdallani valmis estämään tätä Suomen koulujärjestelmässä vahvana vallitsevaa epäkohtaa, se vain siirrettiin pois silmistä. Pois mielestä. Periaatteena oli "No lapset on lapsia, ei se ole vakavaa". Silti mäkin muistan 8-vuotiaana ajatelleeni, josko maailma olis parempi paikka ilman mua.
   Nyt, 10 vuotta myöhemmin, meininki on monen koululaisen kohdalla edelleen sama ja se on ihan uskomatonta. Teknologia ja yhteiskunta kehittyy. Meillä on jopa geenimuunneltua ruokaa ja itse itsensä parkkeeraavia autoja. Kiusaaminen silti on ja pysyy, kuin iilimato. Se imee elämänilon lapsesta/nuoresta toisensa jälkeen.

Kannustetaan omia jälkeläisiämme olemaan kannustavia, ystävällisiä ja luotettavia. Vahvuuttaan voi kartuttaa muutenkin, kuin tulemalla mollatuksi, pahoinpidellyksi ja ulkopuolelle jätetyksi. Ei itse suljeta silmiämme tai paheksuta hiljaa sivusta. Tehdään se muutos yhdessä.

8 kommenttia

  1. tää on niin upee kampanja ja itse koulukiusattuna oon saanut äärettömän paljon voimia kaikkien kuvista! pitäisi itsekkin kerätä rohkeutta ja julkasta itsestäni tällainen mutta pelkään, että mua satutetaan kun väitän olevani yhtä rohkea ja vahva...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko pois, oot satavarmasti vahvempi ja upeampi, kuin ykskään kiusaamiseen alentuva ihmisperse!

      Poista
  2. Mä oon jo pitkään miettinyt sitä, miksi on ok kirjoittaa bloggaajille ilkeitä kommentteja. Moni perustelee omansa sanomalla vain, että "negatiivista palautetta pitää ottaa vastaan kun on bloggaaja ja jakaa elämänsä julkisesti". Jos niitä samoja asioita sanoisi esim. koulussa jollekin, puhuttaisiin koulukiusaamisesta ja siihen (toivon mukaan) puututtaisiin, voiko silloinkin sanoa että "pitää pystyä ottamaan negatiivista palautetta vastaan kun tulee kouluun ihmisten ilmoille". Ei voi. Miksi siis on ok tulla kirjoittamaan sellasia kommentteja bloggaajille, oli se sitten nimellisenä tai anonyyminä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii'in. Sitä tässä oon itekki kohta jo viis vuotta ihmetelly.

      Niin ja eihän se oo ok. Se on vaan jonkun anonyymina muille kateellisena vinkuvan, sille tasolle alentuvan ihmisen tekosyy yrittää nostattaa omaa huonoa itsetuntoa. Ja sama kuviohan se yleensä netin ulkopuolisen kiusaamisenkin suhteen on. Oon kuullut tapauksista, joissa kiusaajalla on ollut paljon huonompi ja epävarmempi fiilis itsestä, kuin kiusatulla. Ihmismieli on jännä juttu.

      Poista
  3. Tää kampanja on musta ainakin ollut ihan hirmuhyvä - jopa ujoimmat ihmiset ja ennenkaikkea, koulukiusatut ovat uskaltaneet ottaa osaa täIläiseen osaan ja se jos mikä on hatunnoston arvoinen asia!

    Hienoa, että tämä on saanut mediassa valtavasti näkyvyyttä - ei turhaan, sillä tämä on erittäin tärkeä ja ajankohtainen asia! :) Toivottavasti tällätavoin saadaan ihmisiä ajattelemaan kahdesti omaa toimintaansa ja sanomisiansa.

    http://heelja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Upeaa, upeaa.. Olen sanaton

    VastaaPoista
  5. Tää kampanja on kyllä upea. Toisaalta tekis mieli itekkin osallistua, koska kiusattuna koulussa olin useamman vuoden, pääsin vaihtamaan koulua, mutta pienessä kunnassa yläkouluun tulee kaikki ja kiusaaminen sai jatkua.. Pääsin taas vaihtamaan koulua - mutta sen jälkeen kiusaaminen onki siirtyny ihan minne vaan missä nää kiusatut tulee vastaan. Musta levitetään mitä kummallisimpia juttuja kotikunnassa, ettei vaan kukaan ois mun kanssa. Kuitenkaan en oo ikinä "tullu ulos kaapista" sen suhteen, että minua on kiusattu/kiusataan. Siitä tietää kavereista niin harva, että ne voi laskea yhden käden sormilla. Oma äiti ja ne opettajat, joita asia ei kiinnostanu pätkääkään.

    VastaaPoista
  6. Blaah, jostain syystä en saanu enää jatkaa edellistä kommenttia!? :-D no kuitenkin, oon aina kokenu sen jotenkin häpeäksi, että olen kiusattu. Silloinhan minussa täytyy olla joku vika? Vaikka kuinka hoetaan ettei se ole häpeä, ainakin mulle kiusattuna se on tosi vaikea ymmärtää. Ja jos asiasta kertoisin julkisesti, pelkään, että entä jos saisinki kiusaamista niskaan vaan lisää? Tai entä jos kaverit ei enää uakaltaiskaan heittää sitä hieman ivallisempaa läppää minkä hyväksyn, koska ne yrittää olla hienovarasia ja aattelee ettei mulle voi sanoa läpälläkään mitään ilkeää? Itse ainakin meinaan lapsia hankkiessa pitää huolen ettei ne kiusaa yhtään ketään. Sen kohdalla pidän kyllä niin kovan kurin ku asia vaatii, mutta minun lapset ei ole tulevaisuudessa aiheuttamassa kuoleman ajatuksia ja toivoa yhtään kenellekkään.

    VastaaPoista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne