Spring is when you feel like whistling even with a shoe full of slush. — Doug Larson

13. maaliskuuta 2014

Tiedossa puhelinkuvia, pitkästä aikaa! Niin kuin aika monet mua muualla somessa seuraavat jo varmaan tietävätkin, mä oon ihan ylifiiliksissä tosta keväästä. Oon joka kevät aina ollut intopiukeena puihin puhkeavista hiirenkorvista ja siitä fiiliksestä kun ulkona on ruvennut tarkenemaan ilman siperiavarustusta, mutta tänä vuonna oon kokenu tän ikkunoista tulvivan auringonvalon ja lumen alta puskevan nurmikon jotenkin superisti voimakkaampana.

spring1
   Tossa kuukausi takaperin kirjoittelin aika negatiivissävytteisen postauksen sen hetkisestä elämänmenosta, jonka sittemmin kuitenkin poistin. Nyt kun voin käsi sydämellä kertoa nauttivani elämästä ihan uudella tavalla kuukausia kestäneen pimeyden ja kylmyyden jälkeen, voin kai samalla myös myöntää keikkuneeni burnoutin rajamailla vielä muutama viikko sitten. Harkitsin vakavissani mm. jonkin raajani murtamista ja toivoin ulkona liikkuessani omalle kohdalle sattuvaa onnettomuutta, jotta oisin saanut edes jonkin verukkeen levähdystauolle päälle painavasta arjesta. Vaikka töihin tarvitsi mennä vasta neljältä iltapäivällä, en silti saanut nukuttua kuin muutaman hassun tunnin vuorokauden aikana. Ruoka ei enää maistunut, saatoin painaa ihan täydellä höyryllä parikin duunipäivää putkeen yhden leivän voimalla ja äiti mainitsikin mun laihtumisesta. Samaten raha-asiat huoletti, kuten myös muutama "personal matteriksi" jätettävä yksityiskohta. En muista, että olisin koskaan aikasemmin ollut yhtä rikki, kuin mitä nyt tämän vuoden alkumetreillä. Siitä oikeasta — reippaasta ja iloisesta — Jennasta oli jäljellä pelkkä varjo.
   Blogin facebook-sivuille päivitinkin, miten uskomaton auringon ja lämpenevien ilmojen yhteisvaikutus mun mielialaan on. Oon saanut ihan uutta motivaatiota töissä käymiseen: työmaalle lähtö on niin vietävän paljon mukavempaa, kun se tapahtuu tuon lämmittävän valoilmiön saattelemana. Töissä ikkunalautoja pyyhkiessä mä hymyilen kuin hölmö, ihan vaan koska saan samalla ihastella auringonvalossa kylpevää keskustaa. Kotona herään levänneenä tunteja kuukaudentakaista aikaisemmin ihan ilman herätystä ja käyn kävelyllä omassa naapurustossa. Oon kuukauden aikana pistänyt rahaa enemmän tulppaaneihin, kuin maitoon :-D Nautin jopa parin päivän takaisesta sadekuurosta ja sen hiuksiin jättämästä tuoksusta.
  Hetki sitten tajusinkin ton alamäen lähteneen liikkeelle jo marras-joulukuussa, kun päivät olivat lyhyimmillään. Silloin mun eat-sleep-work-repeat -meininki sai alkunsa, kasvoi talven henkeen sopivan vierivän lumipallon lailla ihan järjettömiin mittasuhteisiin ja otti musta yliotteen. Nyt oon kuin toinen ihminen ja jumansviidu mä sanon, tää on ihanaa!

12 kommenttia

  1. Ihana kuulla että oot nyt pirteämpi ja onnellisempi! :) Ihtellenihi tuo auringon paiste antaa paljon lissää voimaa!

    VastaaPoista
  2. Haluun kommentoida, et kuin paljo arvostan sun työtä! Oon kaks kesää tehny siivoushommia ja nyt käyn koulun ohella pari kertaa viikossa siivoomassa yhtä toimistoa. Työ on rankkaa ja useimmiten aika perseestä! :D Harvat arvostaa, vastaantullessa katotaan kun halpaa makkaraa. Näillä näkymin tänä vuonna on tulossa kolmas kesä samoissa hommissa,kun muutakaan en oo kovista yrityksistä huolimatta saanu. :( Alan jo valmistautumaan henkisesti: se ei oo kun kesä, ei sun loppu elämä! Tsemppii sulle töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä aivan oikeessa, jostain luinkin tässä taannoin että "on paljon nolompaa sanoa olevansa siivooja kuin työtön"! Toinen ilkee homma tässä työssä on se, kun sua pidetään jonain jumalan ja robotin välimuotona, oletetaan pystyvän ihmetekoihin. Itehän teen täyttä päivää, josta kolmisen tuntia on pyhitetty noin neljällekymmenelle huoneelle ja kahdeksalle vessalle mun kohteen aukioloaikojen takia. Vaikka parhaani yritän, niin ei siinä yksinkertasesti yhtään kukaan kerkeä puunaamaan jokasta nurkkaa samalla kertaa hohtavan puhtaaksi. Aina saa juosta viimeset puol tuntia :-D
      Onneks kuitenkin työskentelen suht ihmisläheisessä kohteessa ja kohteen henkilökunnan lisäks paikan asiakkaat tulee juttelemaan ja kysymään neuvoa todella usein :-) Pysyy edes jossain määrin järjissään :-D

      Ja toi onkin tosiaan hyvä suhtautuminen ja tapa valmistautua :-) Mä tykkään kyllä siivoojan työstä, mutta kohde on tällä hetkellä vaan todella herkästi stressaavaa sorttia. Ainakin tää on nostattanut kunnianhimoa ja kuntoa iha hitoksee!

      Poista
  3. aurinko tekee ihmeitä! :)

    VastaaPoista
  4. Vitsi miten ihanaa lukee tämmöstä tekstiä. Oon ite kärsinyt kärsin edelleen osittain anoreksiasta joka lähti liikkeelle nimenomaan burnoutista. Siks tämmöstä tekstiä on ihana lukea!! :)))

    VastaaPoista
  5. Oon ite toimistotyössä sihteerin hommissa ja meillä käy joka toinen päivä se yks ja sama siivooja siivoomassa. Tulee pakostikin välillä katseltua sen työskentelyä ja oon kyllä huomannu, että se tekee joka päivä kaiken samalla tavalla, samaan aikaan, ihan selkeellä rutiinilla, mutta jaksaa silti hymyillä ja olla ystävällinen kaikille. Ite en kestäis hommaa, missä jokainen päivä on melkein samanlainen.. En voi siis muuta sanoo kun että respect! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu no ei jaksa omakaan pää, sen takia tommosta lievää työuupumusta oli havaittavissa :-D Ja edelleen se tahtoo läimäyttää vasten kasvoja jos en oo varoillaan! Pakko välillä vaihtaa työlistan aikajärjestystä, alottaa välillä toisaalta ja lopettaa toisaalle. Pää hajoaa muuten ihan täysin ja työnjälkikin siinä kärsii, jos menee liian rutiinilla!

      Kiitos :)

      Poista
  6. olipas ihanan pirteä postaus :-) ♥

    VastaaPoista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne