HUI KAMALA

20. maaliskuuta 2014

Tää on nyt sit vissii kolmas jonkinsortin faktapostaus puolen vuoden sisään, mutta olkoot, kun kerrankin se hehkulamppu tossa päälaen yläpuolella välähti. Monestihan siis blogeista saa lukea hullunkurisia ja hauskoja nippelitietofaktoja. Mä ajattelin nyt ihan vaan itelle tyypillisen vastarannankiiskimäisyyden vuoks kääntää tän postausideoiden isoäidin päälaelleen ja valaista teitä muutamalla päivänvaloa karttavalla törkyfaktalla.
  Luvassa on pahoja tapoja ja kenkkuja luonteenpiirteitä. En sitten tiedä miten paljon mä tätä postausta tuun jossain vaiheessa katumaan, mutta kerranhan sitä vaan eletään. Yolo ja sitä rataa, eikös se niin mennyt? Ei se aina mee, niinku Ströms.. blogeissa!

kuggii
1 Meillä on kotona lähes tulkoon aina ihan törkeenmoinen sekasorto päällänsä. Mun perfektionistisuuteni rajoittuu nimenomaan sormenjälkiin ruokapöydässä, rutussa oleviin lakanoihin ja lähmäsiin ovenkarmeihin/kahvoihin, mutta mitenkään järin järjestelmällisiä ei Jamin kanssa olla. Yleensä saan semmosia siivouspuuskia kerran muutamassa kuukaudessa, kun järjestän ihan kaiken uudelleen kenkähyllystä facebookin kaverilistaan, mutta se tosiaan tapahtuu sen 3-4 kertaa vuodessa.
  Mä en kuitenkaan halua näyttää tätä koskaan vieraille en ees omille vanhemmilleni vaikka ne mun huonosta roinan organisointikyvystä ovat viimeset 15-vuotta tietäneetkin vaan sullon hujanhajan olevat kengät eteisen siivouskaappiin, pitkin poikin kämppää lojuvat sukat (mulla on myös paha tapa jättää vaatteet just siihen mihin oon ne riisunu, jopa useammaksi päiväksi) sohvatyynyjen väliin ja eteisen hyllykön päälle jääneen yleisen roinan pipo/huivi/tumppu-koriin. Mitä sitä suotta viikkaamaan housuja takaisin hyllyyn, kun ne voi potkia makkarin nurkkaan epämääräiseen läjään, jota kutsun vaatekaapiksi?
  Ei ollut kotona asuessa mitenkään uus juttu, että jos sanoin siivonneeni oman huoneen, kaikki lattialla maleksinut roina löytyi sängyn alta.

2 Saan toisinaan täysin selittämättömiä ja todella aggressiivisiakin raivokohtauksia. Jos lähettyvillä on jotain, mitä voi viskoa, mä viskon. Jos ei, niin sit poljen maata, huidon ilmaa ja puren hammasta. Yleensä syy on joku omasta mielestä varsin aiheellinen, jos vaikkapa kuulokeiden johto jää kävellessä johonkin ovenkahvaan tai vastaavaan kiinni ja sen seurauksena irtoaa joko napit korvista tai plug-in puhelimesta. Kyllä tommosesta nyt sietääkin v*ttuuntua.
  Pienenä hakkasin päätäni lattiaan, kun suutuin. Tästä taitaa olla tallella, jossei varsinaista videomateriaalia jollain vhs-kasetilla, niin monen monta stooria ja kuvaelmaa äitini muistissa. Voi olla että tää mun ajoittainen käyttäytyminen juontaa juurensa siitä :-D

donuu
3 Ehkä pahin ja ultimaattisesti huonoin tapa, joka mulla on, on ragerööki. Mä en polta mitenkään säännöllisesti, joskus seuran vuoksi. Tupakka maistuu ihan karseelta, haisee sormissa ja hiuksissa vielä kamalammalta. En oo niitä ihmisiä, joiden päivä ei lähde käyntiin ilman aamukahvia ja -tupakkaa. Nyt kun ei oo enää toi Lahden yöelämäkään kiinnostanut, on se kännitupakointikin jäänyt pois päiväjärjestyksestä. Selviän hyvin useita kuukasiakin ilman niitä syöpäkääryleitä. Joskus sit vaan tulee niitä hetkiä, kun tuntuu että kaikki potkii päähän, ei oo mahdollisuutta vaan huutaa (tai hakata päätä lattiaan..) ja on pakko jotenkin rauhottua. Yleensä se relaamishetki on yhden tai kahden tupakan mittanen.
  Mä saatan hyvinkin käydä jonkun armottoman vitutuksen vuoksi pistämässä vitosen siihen spadduaskiin ja polttaa siitä pari kappaletta. Ikäänkuin onnettomana uhmaikäsen teinin mielenosoituksena sille, mikä ikinä mun mielen onkaan pahoittanut: "lällislää, mä voinkin tehdä näin". Joskus on rankka viikko ja siinä ajassa palaa koko aski, mutta useimmiten se pirulainen jää käsiin pyörimään. Parhaimmillaan mulla on sama aski kummitellut laukun pohjalla puolisen vuotta, siitä on sitten tarjottu niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Ja jos jotain Jami mussa inhoaa, niin tätä tapaa. Enkä voi kyllä sanoa, että itsekään sitä mitenkään hohdokkaana tai aiheellisena ylpeilyyn pitäisin.

4 Oon aika hanakka nipottamaan, mutta vielä tiukemmassa istuu mun jääräpäisyys ja kyvyttömyys myöntää omia virheitä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun oon itse unohtanut maidon lämpimään tai jemmannut keittiönsakset jonnekin muualle, kuin missä niiden pitäisi olla. Ja sitten valittanut siitä Jamille. Kun herra sitten bongaa sakset vaatehuoneesta, tuo ne mulle ja toteaa että nyt on neiti ihan itse ollut asialla, niin en myönnä, vaikka sillä hetkellä muistaisinkin mitä mä niillä siellä vaatehuoneessa oon tehnyt. En niin sitten millään. Yleensä keskustelu päättyy mun epämääräiseen muminaan tai irvistykseen, mutta myöntymystä ei mun suusta helpolla kuule.

aamubalaa
5 Inhosin pienenä hampaiden pesua enkä siitä johtuen sitä mitenkään suurella innolla harrastanut. Mulla oli suussa jonkinsortin rautaviritelmä oikomassa viturallaan olevaa purentaa, kun olin 8-vuotias, ja muistan miten kerpeleesti hampaiden harjaaminen sen takia sattui. Rautojen takia mun hampaiden muu lekurillinen huolto jäi kokonaan sikseen, kun lääkäri keskittyi sen häikäsevän lampun alla ainoastaan oikomiseen ja 10-vuotiaana ensimmäisessä tarkastuksessa rautojen poistamisen jälkeen sainkin sitten kuulla, että tällä plikalla on suu kuin reikäjuusto.
   Sittemmin oon hinkannut hampaitani harjoilla, langoilla ja tikuilla aamuin illoin ehkä vähän liiankin fanaattisesti enkä nykyään lähde yhtään mihinkään ellei purukalusto oo mintunraikas ja täysin plakkivapaata aluetta, mutta silti se maskinaamainen täti otti sen ison ruusun kauniiseen kätöseensä joka ikinen vuosi. Ottais varmaan tänäkin vuonna, jos ohjeita noudatan ja käyn tarkastuksessa niinkuin hammaslääkäri 17-vuotiasta meikää silloin viimeisellä ilmasella käynnillä neuvoi. Saas nähdä, antaako vuosien varrella kehkeytynyt hammaslääkäripelko myöten.
  Pitkään myös syytin itteäni hampaiden keltasuudesta, mutta yläasteella sainkin sitten kuulla, ettei tolla lapsuuden toilailulla ollut mitään tekemistä mun hammasluun luonnollisen värin kanssa. Pfft.

Mitäs huonoja ja vähemmän mediaseksikkäitä tapoja tai ominaisuuksia teillä lukijoilla on tai on joskus ollut?

31 kommenttia

  1. Mulla on valitettavasti sama juttu tuon tupakoinnin kanssa...ollu monta kuukautta polttamatta ollenkaa ja sitte vaa rupee tekee mieli tupakkia... ihan jäätävä tapa polttaa ees sillon tällön mut ei voi mitää.. ite en sentää aknna enää askia mukana :d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on jännä miten se on niin kamalanmakusta ja hajusta mut välillä tulee niitä kiukkupäiviä ku ei muut keinot enää auta D:

      Poista
  2. Haha, toi kakkonen, kolmonen ja nelonen kuvastaa muakin niin hyvin! :D

    VastaaPoista
  3. hahah toi ensimmäinen kohta on ihan niinkun minä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavaroiden piilottaminen vierailta silmiltä on taitolaji ;-)

      Poista
  4. Monesti oon ihan liian äkkipikanen. Jos vähänkään joku mennee pieleen tai joku on hukassa, kuuluu mun suusta montahi kirosanaa ja äänenvoimakkuus nousee yli normaalin tason. Sitte vähän ajan päästä onneksi rauhotun ja melekeen nauran yleensä turhalle kiihtymiselleni. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi on itelläkin vähän turhan tiukkaan tarttunu ominaisuus. Kieltämättä paras kombo sen kanssa on toi kyky osata nauraa omille hölmöilyillee! :-D

      Poista
  5. Ne sun hampaat on kyllä oikeesti ihan kamalan väriset.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne oli ihan kamalan väriset jo puskiessaa ikenestä läpi ku olin 6-vuotias, et mä en asialle mitään oikein mahda ellen voita lotossa. Helvetin hyvää päivänjatkoa vaan sullekki ":D"

      Poista
  6. Mistä oot ostanu ne kengät jotka sulla oli jossain asukuvassa täälä blogissa vähä aikaa sitten? Tarkotan siis niitä pitkiä ruskeita(?) saappaita joissa on semmoset nauhat :D sori kun tässä kohtaa kysyn, vaikkka niiden lähtöpaikka lukiskin siinä postauksessa missä ne näkyy, niin en löytänyt kyseistä postausta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on O.I.S. -merkkiset, mutten tiedä mistä ne on ostettu, koska ite sain ne äitin työkaverilta pari vuotta takaperin :-( Tosi vanhat ne kuitenkin on :c

      Poista
  7. Tykkään jotenki tosi paljon tosta tokasta kuvasta missä sä oot! :)

    VastaaPoista
  8. Täällä myös yks joka tunnistaa kakkosesta niiin täysin itsensä.. :-D tosin mähän huudan sitä raivoa niin kauan ku kurkusta ääntä tulee(ja kuulema niin kovaa että kuuluu pihalle saakka..).. :-D mua ärsyttää tuo tapa itsessäni hulluna, varsinki ku silloin en pysty kontrolloimaan itteäni yhtään(vihanhallintakurssi ois varmaan mulle nappivalinta :-D), saatan laittaa käden pöydän päähän ja vetää kaiken alas liu'uttaen käen toiseen päähän tms.. Huhhuh, tässä mulla tulee varmaan olemaan suurin kasvun paikka koko elämässäni.. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin tota vihanhallintakurssia oon vähä harkinnut .. :-D Mä en välttämättä huuda, mut ku rupeen huitomaan ku heinämies ja innolla odotan sitä päivää, ku oikeesti murran iteltäni tai joltain vastapuolelta jonku luun. Oh my :-D

      Poista
  9. Ahahah ihana postaus!! :D tuntuu että blogeissa korostetaan niitä omia "hyviä puolia" enemmän ja jätetää ne huonommat mainitsematta mutta tämä oli aivan huippu! Tälläisiä kaivattaisiin enemmän blogeihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nyt oon muutenki tämmönen omituinen tavis kaikkien superbloggaajien rinnalla :-D Kiitos :)

      Poista
  10. Heh, mahtavaa lukea tällainen blogimaailman valtavirrasta poikkeava postaus :D Voisin melkein itsekin tehdä tällaisen jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihä sitä tiiä, jos täntyyppisestä tulis uus juttu! :-D

      Poista
  11. Susta on kyllä tullut ehdottomasti mun lemppari bloggaaja!! :) ihanaa, että sulla on tälläinen blogi josta voi lukea oikeesti kiinostavia ja kivoja juttuja, eikä vaan pelkkää yhteistyö pa*kaa, jota on lähes jokainen blogi pullollaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kiitos paljon :-D Blogimaailma muuttuu muun meiningin mukana, mulla on jotenkin vanhanaikanen olo kun en tahdo pysyä mukana valtavirrassa. Mut hieno juttu että kelpaa tämmösenä paremmin ku hyvin :-)

      Poista
  12. En oo koskaan tykänny mun hampaista, eikä hammaslääkärit edes suostunu laittamaan mulle kiskoja, vaikka oisin halunnuki :d Jotenki hampaita koskevat kommentit aina sattuu. Olin hoitamassa 3- vuotiaita lapsia vähän aika sitten, kun toinen niistä tokasi "sulla on likaset hampaat"... Ihan vaan, että tiiän miltä tuntuu, kun ei oo täydellinen pepsodent-hymy ja olipa karu toi anonyymi tossa ylempänä D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en millään ois halunnu sitä rautaviritelmää suuhuni enkä varsinaisesti ite huomannu eroa oikomisen lomassa, mut kyllä sen nyt näkee kun kattelee kuvia 7-vuotiaasta meitsistä :-D Lapset on lapsia ja ne nyt laukoo "totuuksia" minkä kerkiää kun sitä harkintakykyä ei vielä oo, mutta eritoten vanhemmilta ihmisiltä, niinku tolta yheltä sankarilta tuolta ylempänä, on tosi lapsellista mainita jostain semmosesta ulkonäköseikasta toiselle, mille toinen ei voi mitään :( Oli kyseessä sitten hampaat, nenä tai varpaat ...

      Onneks maailmassa on paljon niitäki ihmisiä, joita ei muiden ulkonäkö kiinnosta! :-)

      Poista
  13. Hei mun on pakko kommentoida tota hammaslääkäriä! :D Mä olin pienenä kans vähän hassu ton pesun suhteen ja sai aina jännäillä et onko reikiä vai ei (oliha niitä aina). Mä sit menin just alta 18-vuotiaana ilmaselle käynnille mis hoitaja vinkkas et kantsii vaikka sit parin vuoden päästä mennä taas. Mähä tästä tiedosta ilosena elin seuraavat pari vuotta ilman hammaslääkäriä, kunnes yks kesä mun takahammasta alko vihloo ihan hirveesti. Lopulta meni siihen etten saanu säryn takia untakaa öisin ja itkuparkusoittojen kautta sit yksityiselle hampilääkärille. Tuomio? Juurihoito, posliinipaikka ja 500 euron lasku. Woop woop!

    Eli summasummarum, kantsii siellä hammaslääkärissä käydä eikä ootella :D ps. oon lukenu sun blogia salaa jo ties kuinka kauan, tänää eka kommentti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeestas, kuulostaa kyllä varsin nannalta! Emmä sitä väliin oo jättämässä missään nimessä, mulla on kotona semmonen samanlainen peili ku mitä hammaslääkäreillä on ja koitan sen ja ihan vaa rehellisen tunnustelun avulla pysyä vähän rattailla oman purukaluston kunnosta :-D Mun itseasiassa pitäis tässä kevään aikana se aika varata, kun vaihdoin tässä vuodenvaihteessa nyt paikkakuntaa ja Lahessa kunnalliselle on ihan jäätävät jonot. Et sit vaikka sillon kesällä viimestää pääsis oikeesti hoidettavaks! Yksityiselle mulla ei vaan yksinkertasesti oo varaa :(

      Poista
  14. Kakkoskohta oli kuin suoraan mun elämästä! Olin varma, että elän tän kamalan "vian" kanssa itsekseni. Omituisinta on, että eniten saatan suuttua ihan pienistä jutuista kuten vaikka villapaidan tarttumisesta ovenkahvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan uskomatonta, miten just joku tommonen vähäpätönen juttu saa punasen nousee varpaista hiusrajaan asti parissa sekunnissa! :-D Ja auta armias jos sillä hetkellä on muutenkin huono päivä ..

      Poista
  15. Tuntuu, että aina kun kommentoin on ne tälläsiin postauksiin sulla :-D!
    Koska joka kerta oon kun puulla päähän lyöty näistä yhtäläisyyksistä. Poikaystäväki luki nää ja hyvä ettei luullu että oon ite kirjottanu nämä. Ihan hemmetin omituista. Luulin, että oon ainoo outo jonka pitää pistää lakanat aina suoraks (samoin sohvatyynyt pitää olla aivan paikallaan ja matto suorassa...) mutta "mitään väliä" niillä sukilla tms. Ja tosiaan, kukaan ei saa tietää sitä, että en ookaan niin siisti ihminen. Kunnon paniikkisiivous (kaikki vaatehuoneeseen) kun saa kuulla, että joku tulee käymään.
    Ja äkkipikanen ragekohtaus... mulla paiskoutuu ovet. Hajotin jopa lukon vahingossa tossa yks päivä ihan vaan sen takia kun töitten jälkeen olin väsyneenä käynyt kaupassa ja unohtanut ostaa jauhelihaa. Oli kova pala ja huono päivä ja raivo nous. Minkäs tälle voi. :--D
    Mut tää on ihan uskomaton
    Ja toi äkkipikanen ragekohtaus... been there done that. Just pari kk sitte hajotin vahingossa vessan oven lukon (?!) kun sain ragekohtauksen. Ja ihan vaan sen takia kun töiden jälkeen oli huono päivä ja olin unohtanu ostaa jauhelihaa kaupasta. Kyllähän sitä vähemmästäki tosiaa menettäs malttinsa.
    Mut siis edelleen on niiiin outoa kunka paljon löydän aina näissä tälläsissä postauksissa meistä samaa. En edes ite jaksa enää uskoa, että kaikki tää voi olla edes totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ollaan ne semmoset toisilleen tuntemattomat kaksoisolennot, noin niinkuin käytöksen suhteen ;-) Eihän sitä tiedä!!
      On kyllä ihan uskomatonta lukea että on joku muukin samanlaisine oikkuineen, ite kun on tullut elettyä erilaisten siveyden sipuleiden ja lampaiden keskellä, niin on olo ollut toisinaan vähintäänkin alieni :-D Jamikin on muhun verrattuna semmonen lauhkee laupias, et ei ois ensimmäinen kerta, kun se taloyhtiön hiljasuuden jälkeen huomauttaa mun korkeasta äänestä! Ainoat, keiden tiedän olevan edes jossain suhteessa samanlaisia omasta lähipiiristä, on vanhemmat. Niiltähän mä nämä omat ongelmakohtani oon oppinut ja/tai perinyt!

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne