Tulevaisuusahdistus

12. helmikuuta 2014

Tää postaus, tai siis otsikko, on kummitellut mulla luonnoksissa jo useamman viikon. Kyseistä ahdistusta on siis podettu jo todella pitkään, eikä sen varjoista oo oikein saanut oksennettua ajatuksia tähän tekstiosioon, vaikka kuinka ois mieli tehnyt. Oonhan mä stressannut lähitulevaisuuttani jo pitkän aikaa, jo muinoin peruskoulun opon tunneilla, mutta joulukuussa parin lukioaikasen kaverin meillä kyläillessä sai tääkin probleema ihan uudet mittasuhteet!
  Valtaosalla suomalaisista nuorista on takaraivossa ajatus poispääsystä. Halutaan sanoa sayonara tälle peräpajulalle ja helou suurelle, ihmeelliselle maailmalle. Lapsia aikasintaan kolmekymppisenä, että on varmasti tullut koettua kaikki mahdollinen ennen aloilleen asettumsta. Tuntuu, ettei se muutto Haukiputaalta Helsinkiin enää riitä, pitää päästä merta edemmäs kalaan. Tallinnakin on liian lähellä, Tukholma siinä ja siinä, että siellä voisi unelmiaan luoda. Mitä kauemmas pääsee, sen parempi.
  Muutamat mun ystävistä on tälläkin hetkellä maailman äärissä elämässä unelmiaan. Yksi työskentelee Thaimassa matkailun parissa, toinen ja kolmas ovat Australiassa sekä Isossa-Britanniassa aupaireina. Muutama opiskelee ulkomailla tai suorittaa työssäoppimista vähintään Keski-Euroopan leveysasteilla. Oon niin pirun onnellinen, että näille kaikille mahtityypeille on avautunut elämässä tällasia mahdollisuuksia! Että he on päässeet toteuttamaan sen, mistä ne on pitkään haaveilleet. Mutta jotenkin oon samalla surullinen.. Mulla kun ei oo mitään ihmeellisempää hinkua lähteä toiselle puolelle maapalloa perustamaan perhettä tai etsimään työpaikkaa. Oonko mä siis jotenkin normista poikkeava?

bl
  Kahvipöydässä tuli kavereiden kanssa puheeks tulevaisuuden suunnitelmat. Siinä missä ite ajattelin, että jäisin Lahteen opiskelemaan sairaanhoitajaks tai tradenomiks, kaverit puhui todella paljon matkustelusta ja muutenkin ulkomaille lähdöstä, Suomen rajojen ulkopuolella opiskelusta ja työskentelystä. Olihan mullakin joskus unelmia sisustussuunnittelijan, toimittajan ja jopa luokanopettajan ammateista, mutta sittemin musta on tullut realisti. Tiedostan ja tunnen omat luonteenpiirteeni ja rajani liian hyvin, että voisin edes kuvitella pärjätäkseni missään edellämainituista. Kun on keskinkertainen kaikessa, on äärimmäisen ruusuisen ja selkeän tulevaisuuden suunnittelu jokseenkin hankalaa.
  Toinen näistä mun ystävistäni on tällä hetkellä yliopistossa, fiksu kuin mikä! Opiskeleekin kansainvälisellä linjalla. Oon aina sanonut, että siitä tulee jotain suurta ja odottelen, kun jonain päivänä voin bongata tämän nuoren naisen nimen jostain "MAAILMAN MENESTYNEIMMÄT BISNESNAISET TOP 100" -listalta. Toinen viettää tällä hetkellä välivuotta, ihan niinkuin mäkin, mutta senkin suunnitelmat ja aikomukset on niin paljon messevämmät ja upeammat kuin mulla.

bl2   Siinä mä keittiönpöydän toisella puolella tunsin oloni todella pieneksi ja mitättömäksi. Mulla on kyllä aina ollut kunnianhimoa ja nyt "paskaduunia" (kirjaimellisesti) tehdessä, on se vaan kasvanut entisestään. Yliopistostakin joskus haaveilin, mutta tällä hetkellä mielessä pyörii lähinnä ajatus 8-16 duunista jossain väljähtyneen kahvin ja tulostinmusteen tuoksusessa toimistokuutiossa. Ollaan Jamin kanssa puhuttu myös lapsista, että jos sellaisiakin siunaantuisi siinä reilun viiden vuoden päästä. Tai miten se lapsi ei just nytkään ois niin suuri maailmanloppu, kuin mitä se pari vuotta sitten vielä ois ollut. Häätkin puhuttaa kovasti, niihinkin pitäisi tässä parin vuoden sisällä ruveta säästämään ja tekemään sotasuunnitelmia.
  Ympärillä täysillä elämisestä touhottavat ihmiset saa mut ahdistumaan, ajattelemaan että mä oisin jotenkin luuseri, kun mua ei niin kiinnosta säästää rahaa kahden viikon Fuengirolan reissua varten, ihan vaan että voisin etelän lämmössä pistää elämän risaseks muka jotenkin paremmalla tavalla. Säästän sitä rahaa mieluummin autoon, koiranpentuun tai uuteen sohvaan, hemmottelen kummipoikaa kunhan se vielä vähän kasvaa. Kuuntelen toisinaan todella kyllästyneenä joidenkin kavereiden jorinoita siitä, miten baariin meni viikonloppuna taas useampi huntti. Tekivät extempore-reissun Pärnuun ja sheivasivat kylppäriin sammuneen kaverin kulmakarvat kokonaan pois. Musta kun ois niin paljon kivempi höpistä siitä, miten viime viikolla sain Lidlistä samat tuotteet puolta halvemmalla, kuin K-Supermarketista.

bl3
  Emmä koskaan oo ollut mitenkään villiä sorttia, enempi pitänyt kiinni siitä tutusta ja turvallisesta. Ottanut iisisti. Niillä villeimmilläkin kaveriporukan kanssa tehdyillä reissuilla oon enempi se, joka kyttää että kukaan ei ota ja katoa matkanvarrella. Kyllä musta huomaa, kun oon humalassa, mutta ei musta silloinkaan typerää tai yllytyshullua tule. Tykkään juhlia läpi yön, toimiva ja onnistunut beat drop vie mut joka kerta mukanaan mutta ajatus Project X -tyyppisistä bileistä pistää vaan puistattamaan.
  Tarkan markan perheessä kasvaneena tulee myös nyt omillaan asuessa katsottua vähän terävämmällä silmällä, että mihin sen rahansa oikein hassaa. Samoilen onnessani Sokoksen ylimmässä kerroksessa ihastellen sisustusornamentteja ja kahdensadan arvoisia pöytälamppuja, mutta kuitenkin mielessä junnaa alimman kerroksen S-market ja tarjouksessa oleva makaroni. Kotona pistän takin taskuihin kertyneet hilut koirapankkiin. Yläasteella kyllä oli suunnitteilla lukion viimeisen vuoden viettäminen Australiassa vaihto-oppilaana. Siitä oltiin puhuttu iskän kanssa jo ala-asteen ekasta luokasta lähtien. Mutta sitten mä rakastuin ja valehtelisin jos väittäisin, että mua jotenkin harmittaisi, kun miehen takia jätin ehkä tähän astisen elämäni suurimman seikkailun väliin.
  Joku kenties kuvailisi mua tylsäksi ja sitä mä varmaan vähän oonkin. Ehkä mä tarvitsisin sellasen kunnon potkun perseelle, jonkun kiikuttamaan mut lentokentälle ja ottamaan summanmutikassa äkkilähdön. En silti usko, että se tekisi mun oloani mitenkään erityisemmäksi. Olisin varmaan enempi kauhuissani, kuin innoissani :-D Punainen tupa ja perunamaa, pari muksua, kultainennoutaja, farmariauto. Ehkä kesämökki ja matka johonkin perheiden suosimaan turistirysään kerran tai pari vuodessa. Se toimistokuutio tai ehkä jopa oma toimisto. Sellainen on mun unelma tulevaisuudesta, kliseinen mutta sen ansiosta myös ah, niin realistinen.

57 kommenttia

  1. Ihana postaus, on tosi kivaa lukea mitä muut ajattelee tulevaisuudesta. Säkin oot elämässä jo vähän pidemmällä kuin minä mutta löysin samanlaisia ajatuksia. Sulla on muuten ihana blogi, kiitos kun jaksat kirjottaa myös näitä pidempiä postauksia. Take care!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon ja kiva vaan, jos löytyi jotain yhtäläisyyksiä :-) Tulevaisuus osaa olla pelottava juttu!

      Poista
  2. ei hemmetti, tää teksti kuulosti siltä että se ois mun suusta! mulla on tosi paljon samoja ajatuksia. oon 19-vuotias ja ollut parisuhteessa nyt neljä vuotta. kaikki tuttu ja turvallinen tuntuu omalta jutulta. joskus kaduttaa kun ei tuu repästyä ja tehtyä jotain hullua, mutta toisaalta tykkään elämästäni paljon enemmän näin. tykkään pitää kodin puhtaana, laittaa ruokaa, käydä töissä, tykkään tavallisesta arjesta. veikkaan että pitkällä parisuhteella on vaikutusta siihen millanen ajatusmaailma on! ei huvita baareilla joka viikonloppu, vaan leffaillat kuulostaa mukavammalta. vaikka lapsia en ennen edes ois halunnut niin viime aikoina ajatus lapsista on kuulostanu tosi omalta jutulta, tuskin maltan odottaa sitä että ehkä muutaman vuoden päästä se vois olla ajankohtanen vaihe elämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin! Ehkä me ollaan synnynnäisiä kotiäitejä :-D Mäkin oon tässä ollut hyvän aikaa sellasessa ristitulessa: puolet on noita jotka haluaa matkustaa ja "elää", puolet on jo kerenny asettua aloilleen ja hankkineet niitä lapsia. Kun ite putoo just siihen väliin, niin olo on vähän semmoinen, ettei kuulu yhtään mihinkään ..

      Poista
    2. Sun anonyymin kommentti kuullostaa ihan mun elämältä! 19 v ja seurustellut ja tykkään samoista asioista kun sinä :D ainut mikä huolettaa on mitä lähtisin opiskelemaan :/

      Poista
  3. oot niin samanlainen ku minä :D mielummin säästään kotiin ja ostin halvan auton, kun taas kaverit pistävät monia tuhansia siihen autoon jne :D voi ei ihanaa en ole ainut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytännöllisyys ja tavallisuus kunniaan :-D

      Poista
  4. Jenna.. taidat jo nauttia niistä elämän pienistä asioista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä mä vihdoin oon sen oppinut :-)

      Poista
  5. Aamen! Ymmärrän sua täysin! Oon aivan samoilla linjoilla. Onneks meitä on muitaki näköjään. En pidä joka viikonloppuisista ryyppyreissuista ja niistä ah, niin hauskoista sekoiluista. Välillä voin bilettää, mutta en mä lisäis sitä mun jokaviikkoseen ohjelmaan. Oon varmaan kans aika tylsä (jonku mielestä), mutta mun tulevaisuuden suunnitelmat ovat aina samat kun sulla. Opiskelen kyllä nyt, mutta nuo ulkomaan jutut ja muut, ei mitään mulle. Nään itseni tekemässä toimistotyötä 8-16 ja se on mulle okei. Se jopa taitaa oikeasti olla sitä mitä tahon. Tahon arkea, rytmejä, rutiineja. Mies, naimisii ja lapsia (5-7v päästä), yhdessä oloa, hengailua, elokuvien katselua, pieniä arkisia juttuja, kuten ruuanlaittoa yhdessä, siivoomista ja vain yleistä olemista toisen läsnäollessa. Kahvilla olemista, välillä ravintoloissa ja elokuvissa olemista. Urheilua (sopivassa mittakaavassa, ei fitness buumin mukana kiitos... ), kävelyjä, kaupassakäyntiä. Oman kesämökin omistamista, koiran hankkiminen, lapsen hääräämässä jaloissa, ja yleistä ns. tavallista elämää. Se vaan on mun unelma. Kaikilla saa olla ne omat unelmat, eikä tarvii verrata muihin, että onko niin ja näin extempore kun kaverit, meneekö ulkomaille elämään sitä unelmaelämäänsä työn/opiskelujen merkeissä. Se ulkomaille muutto ei oo mun unelma. Musta on hienoa että se joidenkin kavereitten unelma on, muttei se oo mun, eikä se oo multa pois. Mä arvostan erilaisia asioita kun ne, ja se on aivan okei mulle. En enään vertaa itseäni ja unelmiani muiden unelmiin niin paljon. Laitan oikeastaan koko tulevaisuuteni poikaystäväni varaan, ja tulevaisuuden hänen kanssaan. Hän liittyy kaikkiin näihin tulevaisuuden unelmiin. Mutta kokonaisuudessa, musta tää on sitä elämää mitä mä tahon, ja sellasen elämän mä itselleni kehitän, joka mä itse tahon. Kaikilla on eri arvot, mutta loppupeleissä ainakin mun arvojen mukaan, hyvään ja tasapainoiseen elämään jonka tahdon, kuuluu juuri ne mainitsemani, pysyvät jutut. Mies, koira, lapset, talo, kesämökki, työ, arjen pienet ilot. Enjoy all the little things, because one day you release that they were the big things. Klisee mutta niin totta. Siihen mä pyrin, ja sä et todellakaan oo yksin noiden sun suunnitelmien kanssa! Täällä toinen joka on kans yhtä "hukassa", mutta samalla juuri siinä paikassa missä tahdonkin olla!

    Sori innostuin vähä kirjottamaan kun aihe pisti ajatuksen hyrräämään.

    Ihanaa, kun on muitakin kohtalontivereita näiden tulevaisuus juttujen kanssa. Tästä postauksesta huokuu aito ja ihana bloggaaja! Kiitos että kirjotat tätä blogia. :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huijui kun tuli kylmiä väreitä tätä kommenttia lukiessa, kiitos sulle ihan kauhean paljon :-) ♥ Liian usein tulee törmättyä näihin kuuta taivaalta kurkottaviin tyyppeihin, jotka ei osaa arvostaa muiden ehkä vähän pienempiä haaveita. Pitää osata ympäröidä itsensä sellasilla, jotka omista haaveistaan huolimatta osaa iloita myös toisen aivan vastakohtasista unelmista. Onneks itsellä käynyt niin hyvä tuuri frendilotossa ja korvien välissä leikannut menneisyydessä sen verran, että osannut jättää suuruudenhullut pois matkasta :-D

      Ja tosta että tulevaisuus kumppanin varassa, se on jotenkin ihan ihmeellinen tabu etenkin Suomessa! Sä et saa haaveilla yhteisistä eläkepäivistä sen rakkaas kanssa, koska mitä vaan voi tapahtua. Noh, jos tälle linjalle lähdetään, niin ei silloin kukaan sais haaveilla festareistakaan, koska voi tulla ryöstetyks. Tai matkustaa ulkomaille, koska voi saada malarian. Mua on moneen otteeseen pidetty naiivina ja typeränä, kun oon vaikka vuosi tai kaks takaperin puhunut että kun me Jamin kanssa saadaan lapsia. Joidenkin mielestä kun senkin pitää olla jos.

      Jokaisella on unelmansa, vaikka sun mielestä jonkun toisen unelma ois tosi vähäpätönen ja pieni, on se sille toiselle koko maailma! Ihmisten arvot on tosiaan erilaisia, meidän vaan pitäis oppia hyväksymään ne sellaisinaan, oli ne omat arvot toisen vastaavista kuinka poikkeavat tahansa :-)

      Poista
    2. Oot niin oikeassa ton asian kanssa, että kaikkeen pitäisi (muka) suhtautua kriittisesti ja epäillen, että mitä vaan voi tapahtua parisuhteessa. Ja tuo ainiainen jos...! Jos ei edes itse usko omaan parisuhteen kestävyyteen ja että KUN saa niitä lapsia jne... niin kuka siihen sitten uskoo?! Onko koko suhteessa ees järkeä ellei itse usko siihen ja sen kestävyyteen ja niihin yhteisiin eläkepäiviin. Kyllä mielestäni joku on vialla jos on parisuhteessa eikä usko sen tulevaisuuteen ja yhteiseen loppuelämään. Tietenkin kaikkea voi tapahtua, mutta kannattaako nyt vain sitten odottaa että se jokun kamala asia tapahtuu (jos tapahtuu) ja että suhde kariutuu? No ei minusta ainakaan kannata! Oot tosi symppis ja hieno ihminen!

      sama anonyymi

      Poista
    3. Sitä mäkin oon aina sanonut, että pitääkö tässä sitten elää yksin koska tilastojen mukaan puolet avioliitoista päättyy jossain vaiheessa eroon?! Tai sitten pelätä sitä avioeroa? Mulla on puhelimen galleriassa tallennettuna Actual Advice Mallard -meme, jossa luke "If you're in a long term relationship and you can't see yourself either marrying or growing olf with that person it's time to let go and find someone else". Motiivinsa parisuhteelle kullakin ja jos se on niille ok niin se on mulle ok, mutta itelle tämä on aika osuva :-)

      Kyllä mäkin kauhulla katson, jos kaveri aikoo hypätä benji-hypyn, mutta en mä sitä kiellä sitä tekemestä tai mene sen hienoutta kieltämään, ihan vaan koska voihan se köysi katketa :-D

      Poista
  6. Itse asuin 10 ensimmäistä vuottani keskieuroopassa eikä ole kyllä mitään hinkua tuonne "suureen maailmaan" takaisin. Hyvä etten olekkaan ainoa, joka ei halua lähteä maailmalle töihin tms..! Ihana postaus sinulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle jo pelkkä 5 vuotta kestänyt keissi pk-seudulla oli tarpeeks, en halua muuttaa edes sinne :-D

      Kiitos todella paljon :-)

      Poista
  7. Jos oot jotenkin muka normista poikkeava niin sit oon mäkin! :D
    Mua ei kans huvita muuttaa mihinkään ulkomaille ja opiskella siellä. Toki tulevaisuudessa voi tulla vaihe, jolloin vois asua vuoden jossain Tukholmassa, mut ei sen enempää!
    Haluisin kans tulevaisuudessa vaan oman talon, lapsia, koiran ja perheystävällisen auton. Ei mitään ihme krumeluureja tarvita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :-D Sellanen american suburbs -tyyppinen elämä ois kyllä omalla tavallaan semmonen pala unelmakakkua, ettei oo tosikaan!

      Poista
  8. "Liian usein tulee törmättyä näihin kuuta taivaalta kurkottaviin tyyppeihin, jotka ei osaa arvostaa muiden ehkä vähän pienempiä haaveita." sanoiko sun kaverit sitten jotain ettei arvosta sun haaveita tms. vai päättelitkö vaan niin?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä mä mahdoin sanoa, että puhuin tämän hetken ystävistäni? :-)

      "Onneks itsellä käynyt niin hyvä tuuri frendilotossa ja korvien välissä leikannut menneisyydessä sen verran, että osannut jättää suuruudenhullut pois matkasta :-D"

      Poista
  9. Hyvä postaus! Ihan niinku omasta suusta, vaikka mullakin oli suuret suunnitelmat valmistumisen jälkeen lähteä jenkkeihin au pairiks sun muuta, mutta nyt kävikin näin. :D kumma ettei kukaan tunnu tajuavan esim sitä ettei mua kiinnosta korkeakouluopiskelu, vaan oon just tyytyväinen tän hetkiseen ammattiini. Vielä kun sais oman talon, häät, muutaman nappulan ja ylennyksen nii sit olis jo monta unelmaa toteutettuna. :D

    VastaaPoista
  10. Hyvin kirjoitettu, samaistun suureen osaan tän tekstin pointeista. :) Paskaduunin tekeminen kasvattaa motivaatiota panostaa päästäkseen siihen unelmaduuniinsa, tulevaisuuden unelmat liittyvät lähinnä perhe-elämään ja muuhun sen sellaiseen ihanaan arkiseen sen saman miehen vierellä, jonka kanssa on kohta jo 4 vuotta samaa matkaa tallattu. Unelmoin yhteenmuuttamisesta (kumpa jo vuoden päästä onnistuisi), häistä ja lapsista, mutta haluan myös matkustella ja nähdä maailmaa, tutustua muihinkin paikkoihin kuin Suomeen ja kokea asioita rakkaimpien kanssa - siihen ei liity sitä, että pitäisi jotenkin "elää" pistämällä ranttaliksi. Silloin ennen täysi-ikää biletys näyttäytyi mun silmissä jonain upeana elämisen vapautena, mutta nyt omaan kotiin muutettua sen bilettämiseen menevät rahat käyttää mielummin johonkin järkevämpään. Ja joskus yläasteella haaveilin vaihtoon lähdöstä, mutta mitään valintoja en kadu. Kiitos tästä postauksesta, tää sai ajattelemaan kaikkia niitä asioita jotka ovat vielä edessä, ja joiden vuoksi olen tämänkin hetkisestä arjesta onnellinen, vaikka kaikkea ei heti kerralla saakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyviä pointteja sulla, kiitos itsellesi :-) Tavallaan kyllä ymmärrän niitä tupla tai kuitti -tyylillä eläviä ihmisiä, onhan siinä viehätyksensä, mutta maailmaan voi tosiaan tutustua niin monella muullakin tapaa!

      Tosta biletyksestä ja siihen menevästä rahasta oon kyllä samaa mieltä .. Ei vaan pienitulosena tee mieli kulauttaa viittäkymppiä kurkusta alas, etenkään joka viikonloppu, kun sen voi käyttää ennemmin vaikka vähän laadukkaampiin pussilakanoihin tai pistää säästöön jotain suurempaa varten! En tosin sitten tiedä, miten mä sen rahan käyttäisin, jos asuisin vielä porukoiden luona.

      Poista
  11. hyvin kirjotettu postaus! näähän on vaan ihmiskohtasia juttuja, kaikki on niin erilaisia ja tykkää eri asioista. toiset nauttii just rutiineista ja tommosesta säännöllisestä elämästä, mut en ymmärrä miten se ois huonompaa tai "tylsempää" ku joku muu. koska jos ite nauttii ja on onnellinen ni sillonhan se on oikein :) vaikka mä satun just olemaan ihan päinvastanen ihminen, mua ahdistaa rutiinit ja mieluiten viettäisin vaikka koko elämäni seikkailemalla ympäri maapalloa, ni en koe silti että se ois mitenkään parempaa ku noi sun esimerkit. mun juttu vaan on enemmän vaihtelu ja kaikki uus, ja tuun siitä onnelliseks. toisia se varmaan just ahdistaa :) en tajuu kans oikein tätä ajatusta et kaikkien pitäis riehua vaan ihan hulluna vielä ku on nuori ja ehkä sit max 30-vuotiaana harkita perhettä jne. koska kaikki on erilaisia ja kaikilla on erilainen elämä, ei oo todellakaan mitään yhtä oikeeta tapaa. pääasia on se että ite tykkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Suunnitelmia ja unelmia on yhtä monta erilaista, kuin on ihmisiä :-) ykskään niistä ei oo sen vähäpätösempi ku toinen.

      Poista
  12. Mulla on aika samat tuntemukset tulevaisuudesta, kaverit tuntuu haluavan menevän sinne ja tänne ja olevan sitä ja tätä ja tota ja itellä tällä hetkellä toiveena lähinnä saada vakituinen työ kassaneitinä (ja myöhemmin siitä kivuta ylöspäin,tottakai!) ja oma talo. Vanha puutalo ja omenapuita ♥

    Harmittaa vaan se että nykymaaillmassa arvostetaan niitä enemmän joittenka unelmat on "suurempia" ja taviselämä on niiiin so last season.. Mutta tsemppiä tulevaisuuteen! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mun korvaan kyllä varsin passeleilta nuo sun haavees! Kiitos samoin :-)

      Poista
  13. Saanen kysyä miks mainitsit tuolla Haukiputaan? Ei Haukipudas mikään peräkylä ole.. Onko sulla jotain kytköksiä tänne? :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui olemaan ensimmäinen H-alkuinen paikkakunta, joka mieleen tuli ja joka on pienempi kuin tuo Helsinki :-) tosin eikös sekin oo nykyään vaan Oulua kun tuli niitä kuntaliitoksia? :-D korjatkaa jos oon väärässä.

      Poista
    2. joo on se nykyään osa Oulua :D mutta kyllä ihmiset Oulussa siltiki pitää vähä enemmä maalaisseutuna kuin kaupunginosana :D

      Poista
    3. Haha :-D Nooo, mä en noista tommosista niin ulkopaikkakuntalaisena tiedä! Varmaan aika samanlainen mesta kuin mitä vaikka Hollola täällä meillä päin.

      Poista
  14. Todella hyvä postaus! Pistää miettimään omia unelmia ja toiveita, vaikka jotkut niistä tuntuuhi ihan mahottomilta... Mutta eikai melekeen mikkään oo mahotonta jos vaan jaksaa tehä töitä sen etteen ja yrittää! :P

    VastaaPoista
  15. Haha, mistä oikeen repäsit Haukiputaan sun postaukseen? :-D piti pariin kertaan hierasta silmiä että oonko oikeesti nyt sun blogissa! Täälläkään ei oo suunniteilla maailman matkaaminen, mielummin pysyttelen Suomen rajojen sisällä. Tai vaikka vaan Oulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleen sen kummempia miettimättä, oon joskus Haukiputaan ABCllä käynyt syömässä juustoaterian :-D

      Terkkuja Ouluun! :-)

      Poista
  16. Hei Jenna nyt lakkaat miettimästä mitä muut ajattelee ja vertaamasta itteäs muihin! Jokaisen unelmat ja haaveet on ihan yhtä hienoja, tärkeitä ja merkitykselliä, ja kaikilla ne on ihan erilaisia juttuja ! Turha verrata itteäs muihin ku voit olla paras sinä. Sun unelmat kuulostaa hyvin samoille ku mun, mutta en tajuu sitä miks kirjotat niistä jotenkin vähättelevään sävyyn? Mitä se haittaa jos sä haaveilet uudesta sohvasta etkä ulkomaanmatkasta? Onko se keltään pois? No ei ole. Se on ainoostaan sulta pois, jos vähättelet haaveitas sen takia mitä muut tekee/ajattelee/sanoo. Jos aina vertaa itteänsä muihin, ei ikinä opi arvostamaan itteään.

    Turha ahistua asioista, joiden pitäs olla sulle motivaationa. En tiiä menikö tää nyt joteki ohi aiheen, mutta mulle vaan tuli tällänen olo :D Itelleni on ihan sama haaveileeko joku maailmanympärysmatkasta tai viikonlopun ryyppyreissusta, mulle riittää, että tiedän mitä ite haluan. Se on sit eri asia jos joku lyttää sun haaveet tai puhuu niistä alentavaan sävyyn, mutta siitä nyt ei vissiin tässä ollu kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä nyt iiihan siitä ollut kyse, mitä muut mun suunnitelmista ajattelis. Tai se ei oo se perimmäinen pointti, toistaseks kun oon lähimmäisiltä saanut osakseni kannustusta ja hyviä viboja :-) niitä lyttääjiäkin on ollut, iso osa heistä spekuloinut selän takana kuin että ois suoraan tullut kertomaan, että mähän oon luuseri kun en halua sitä tai tota vaan ainoastaan tätä. Ja heidät oonkin jättänyt omaan arvoonsa.

      Halusin vaan enempi ihmetellä, kun mun ympärillä juurikin tuo maailman näkeminen on Se Juttu tällä hetkellä. Ajatukset lapsista ja kesämökistä Saimaalla on sysätty todella kauas tulevaisuuteen jos sinnekään. Halusin vaan kuulostella, onko se muka niin omituista tänikäsenä jo haaveilla siitä tasasesta perhe-elämästä. Halusin vaan hakea ja tarjota vertaistukea samanhenkisille ja osoittaa että unelma kuin unelma on saavuttamisen arvonen. Oli se millainen tahansa:-)

      Poista
  17. Tosi kiva postaus, toisten tulevaisuuden suunnitelmista on aina kiva kuulla :) Onko niillä sun kavereilla blogia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä on, kiitos! :-) kellään noista kamuista, jotka mainitsin, ei taida olla blogia!

      Poista
  18. Ihania mietteitä!:) Vaikka ootkin parisen vuotta vanhempi niin täältä löytyy vähän samaa rataa ajatteleva tyttönen! Ennen mulla oli myös haaveena reissata hullunlailla, muuttaa ulkomaille ja viettää railakkaat 18-25 väliset vuodet... niinpä se on nyt vaihtunut siihen, että kunhan saan käytyä lukion ja muut koulut loppuun, elää pitkän tulevaisuuden kauan olleen poikaystävän kans ja jossain vaiheessa olla sitte kotiäitinä edes sen muutaman vuoden :D Et siis ole tylsä! Mua ainaki kiehtoo ajatus häistä ja lapsista, työstä ja yhteisestä kodista. Niin ihana tunne kun tajuaa että joku päivä mulla on noi asiat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin kiva kuulla, että "meitä" on muitakin :-D

      Poista
  19. Apua! :D Miksi ihmisillä on niin kiire joka paikkaan ja kaikki unelmat pitää toteuttaa heti tässä ja nyt? Mäkin oon 20 vuotta ja tuntuu, että alan vasta elää omaa elämääni ja niin moni tekee jo tässä vaiheessa elämää isoja päätöksiä! Ketään siis osoittamatta, niin oon niin ihmeissäni kuinka moni tekee jo lapsia, kun tuntuu, että ne itekkin on vielä vasta lapsia. :) Tai ainakin mä tunnen olevani vielä nuori, vaikka aloitin seurustelemaan yli 5 vuotta sitten just _teini-iässä_. Meidän suhde on pysynyt seurusteluna eikä olla edes puhuttu kihloista tai lapsista tms. Ehkä meillä sitten on oma ajattelutapa tämmösistä.

    Mua ei aiheeseen liittyen myös itseäkää kiinnosta matkustella ympäri maailmaa, koska se isoin päätös tähän hetkisistä oli hankkia kaks kissaa. Ne oli mun elämäni paras päätös ja rakastan niitä niin paljon etten halua jättää niitä ikinä yksin ainakaan pitkäksi aikaa. :D

    Kuvaa lainaten: All my friends is either getting married or pregnant and I'm just over here like "LOL I LOVE CATS" :D
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu sitä mäkin oon miettinyt, kun sinne maailmalle pitää päästä hetinyt ja lapset pitää tehdä hetinyt ja sitten jos on niitä lapsia, niin elämän kuvitellaan olevan vähän niinkuin siinä? :-D Vaikka itellä on tosi nuoret vanhemmat (äitin kanssa on 20 vuotta ikäeroa), niin kyllä mekin matkusteltiin ja koettiin vaikka mitä yhdessä perheenä! Ja oon kyllä vähän kauhuissani siitä, et koen sitä "apua muilla on jo muksuja" -ahdistusta jo nyt, kun luulin sen tulevan vasta sit viiden vuoden päästä aikasintaan, kun itekkin on sellasessa itelle ihanteellisimmassa "lapsentekoiässä" :-D

      Oot ihana, kiitos kommentista :-)

      Poista
  20. Onneks sun tulevaisuudensuunnitelmat on ihan yhtä arvokkaita kuin kaikkien muidenkin!
    Joskus tuntee itsensä jotenkin friikiksi, kun vieressä ystävät lähtevät opiskeluvaihtoon ulkomaille ja haaveilevat työpaikasta jossain Euroopan metropoleissa, kun omat haaveet ovat korjauskuntoisessa rintamamiestalossa, omenapuussa ja pienessä puutarhakeinussa.
    Mä viihdyn Suomessa, en koe tätä mitenkään "peräkyläpaikaksi" ja mulle opiskeluelämä Helsingissä on tarpeeksi metropolielämää omiin tarpeisiin. Muistan kun joskus yläasteella kaikki opettajaa myöten vähän naureskelivat mulle, kun puhuttiin eläkepäivistä ja totesin haluavani asua mahdollisimman pohjoisessa Lapissa pienessä mummonmökissä :D

    Yliopistosta piti vielä sanoa, että ei sitä kannata kokonaan unohtaa jos vaan yhtään kiinnostusta löytää, ei se ole mikään vain superfiksuille tarkoitettu paikka :) Mullakin oli vaan keskiverrot paperit lukiosta, mutta pääsin silti heittämällä sisään kun jaksoin vähän panostaa pääsykokeisiin. Enkä ois voinut paremmin alaani valita, rakastan sitä <3 Vaikka musta tuleekin "vain" opettaja, ei mitään jännittävää toimittajaa tai bisnesnaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :-) Mustakin Suomi on maana ihan jees (vaikken tän hetken kaikkien päättäjien aivotuksia todellakaan ymmärrä) ja useista kavereista poiketen pidän jopa Lahtea kivana paikkana asua, oisin ihan hukassa jos pitäis vaikka tohon itänaapuriin lähteä sönköttämään svenskaa tai lontoota pidemmäksikin aikaa :-D

      Emmä tuota ajatusta yliopistosta oo aivan täysin pois heivannutkaan! Se vaan ei sovi just tänhetkiseen elämänmenoon, mutta onneks Suomessa voi sinne yliopistoonkin vielä railakkaimpien nuoruusvuosien jälkeenkin :-D Opettajan ammatti ois kyllä ihan kauheen kiva, ehkä jonain päivänä ..

      Poista
  21. Ei kaikkien tarvitse "valloittaa maailmaa" tunteakseen itsensä jotenkin "normaaliksi". Ehkä se on nyt sitten muotia, että Suomi on peestä ja jne. Ei minusta ole. Rakastan matkustelua, mutta vielä enemmän rakastan olla kotona. En minäkään myisi omaisuuttani ja lähtisi vain päättömäasti haahuilemaan maailmalle, koska niin kuuluu tehdä tai se on jonkun määritelmän mukaan siisteintä niinku ever. Kyllä minäkin haluan sen punaisen tuvan ja koiralauman jonka luokse voi palata, kun maailmalla ei enää jaksa pyöriä.

    Samassa veneessä, tosin yli 10 vuoden ikäerolla, ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ihana Rimma! Mä kyllä ihan kateudesta vihreenä seurasin teidän reissua, mutta oot siinä ihan oikeessa, miten ihanaa se kotiinpaluu ja pitkän reissun jälkeen ihan vaan kotona oleminen onkaan. Yksiä elämän huippuhetkistä suurien seikkailuiden ja tämmösten rinnalla on se, kun pitkältä ulkomaan matkalta palatessa pääsee hakemaan kaupasta ruisleipää ♥ Ajateltiin Suomen olevan kuinka pyllystä tahansa :-D

      Poista
  22. Tosi hyvän kirjotettu tää sun teksti! Osasin samaistua tähän kyllä aivan täysin kun oon itsekkin "vakiintunut" hyvin nuorena. Jo 15-vuotiaana muuttanut poikaystävän kanssa yhteen. Eikä mulla oo ikinä ollut hinkua muuttaa ulkomaille, opiskella pitkänä tai muutenkaan viettää millään tavalla villiä elämää. :D Mutta nyt kun mahdollisuus tuli että ensivuonna pääsisin lähihoitaja opiskelujen viimeisenä vuonna käymään tekemässä yhden työharjoittelun ulkomailla. Katuisin varmaan loppuelämäni jos en tätä mahdollisuutta käyttäisi :'D Muttaniin pointtini (jos nyt edes sellaista oli) on se että et oo ainut kellä ei oo suuria suunnitelmia. Mulle riittää et valmistun lähihoitajaksi, saan töitä ja että meen vielä joku päivä tuon mun murusen kanssa naimisiin ja tarkoituksena olisi hankkia myös niitä lapsia 5-> vuoden päästä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoset mahdollisuudet kannattaa aina hyödyntää, ihan ehdottomasti! :-) Kyllä sitä elämästä saa nauttia ja kokea ihmeellisyyksiä, vaikka olisi vakiintunut tai vaikka jaloissa muksuja jo pyörisikin. Se on vaan järjestelmäkysymys, jota ei nää kaikki "elämä-loppuu-kun-saa-lapsia" -tyypit ei aina tahdo sisäistää :-D

      Poista
  23. Hahaa, ei tää mun aupairelämä taida olla monen mielestä mistään kotosin.. ehkä se on sit jotenki "hienompaa" jossain pääkaupungissa mut mulle tää Englannin pikkukylän meininki sopii täysin! Siis mun päivittäinen rutiini koostuu kouluun viemisestä ja -hakemisesta ja dinnerin tekemisestä :D muuten sitte kokkailen itelleni ruokaa, käyn salilla ja cheertreeneissä.. joskus kamun kanssa teellä syömässä maailman parhaita skonsseja (!!!!) :D

    Ainiin ja luen myös pääsykokeisiin!! Ja ajatukset on aikalailla jo niissä pääsykokeissa ja ens syksyssä et josko sitä toivottavast ittensä yliopistosta löytäs.. tää tuntuu joillekki aupairkamuille olevan ihan utopistista, miks nyt haluisin ajatella ens syksyy ja tulevaisuutta Suomessa kun on täälläki viel puolisen vuotta aikaa jäljellä?? Ja tulevaisuus ja Suomihan on ihan paskaa, ei sellasta haluu ajatella!!!! Hittolainen, vähän ehkä kärjistin noita mielipiteitä mut mun mielestä oon vaa realistien koska kyllä se syksy sieltä saapuu...... lisäks oon tylsä enkä ota elämästäni Englannissa kaikkea irti koska suurimman osan viikonlopuista oon vaa kotona :DD hohhoijaa, no mä oon tyytyväinen täällä missä näkee sitä "oikeeta" englantilaista arkea ja ihania pikkusia brittikyliä! Huipennetaa tää tylsyys siihen et oon löytäny itseni myös kutomasta villasukkia, mut ihan vaan sen takia koska talossa on kylmä..........

    Johan tuli nyt juttua melkein esseekokeen verran, täytynee vissii jutella useemmin tai jotain heh
    Mut siis pointtina se et must on ihanaa elellä täällä pikkukylässä "tekemättä mitään" vaikka se jonkun mielestä ehkä oliskin tän aupairvuoden tuhlaamista.... mut eniveis, tuun vierailemaa jahka kotiudun täältä sateiden saartamalta tulvasaarelta ja voidaa vaik ryystää kahvii ja mussuttaa pullaa ja kutoo villasukkii tai jotain mummomaista toimintaa kun ollaan nää villit nuoruusvuotemme jo jätetty taaksemme!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaaah mulla on niin kova ikävä sua ♥♥♥♥ Mä en jotenkin ylläty siitä, että sä, Saimi-mummukka, kudot siellä villasukkia! Haluisin kyl itekki johonki tommosee englantilaisee pikkukylään, koska oon kattonu viimeaikoina ihan liian paljon Sydämen Asialla, Emmerdalea ja Eastendersiä.

      Voidaan kattoo vaikka Sinkkuelämää 2 kun tuut takas!!!

      Poista
  24. Ai vitsi että on ihanaa kun löytyy vielä tälläsiä ihmisiä jotka ei oo niin kiinnostuneita mukamas niistä hienoista asioista ja tekemään kaikkea niin muka ihmeellistä, vaan ihan "perus elämä" riittää. Mä oon aina ollu tyytyväinen hyvinkin vaatimattomiin asioihin elämässä, tietty kivinen tiekin on voinut siihen opettaa mutta kuitenkin. Emmäkään tältä elämältä sen "kummempaa" halua kun hyvän ja kivan duunipaikan, läheiset ympärille, rakastavan miehen ja muutaman mukulan sittten kun sen aika tulee, yms. :) Valmistun keväällä lähihoitajaks ja en vois olla tällä hetkellä onnellisempi et pääsen tekee mulle mieleistä duunia ja alottelemaan sitä itsenäistä elämää. Mun mielestä on vaa ihanaa kun ihmiset osaa olla vielä nykyaikanakin tyytyväisiä pienistäkin asioista eikä vasta sittten kun asia on jotai mukamas suurta ja ihmeellistä :-) Ihan mahtava kirjotus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)

      Ite tuli vielä pari vuotta takaperin odotettua aina sitä seuraavaa uutta, iso ja ihmeellistä tapahtumaa. Pienistä jutuista nauttiminen meinas jäädä kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Onneks sitä on oppinut antamaan tilaa niille pienille, mutta silti paljon merkitsevillekin asioille :-)
      Toivottavasti jokanen ymmärtäis et elämä on elämisen arvosta, oli suunnitelmissa sitten näin kärjistettynä 10-päinen lapsikatras tai maailmanympärysmatka. Ja ennen kaikkea sen, että kummankaan edellämainituista ei tarvii sulkea toista haavetta ikuisiks ajoiks pois :-)

      Poista
  25. Tää oli tosi hyvä postaus!! Painin itse lukion viimeisellä ihan samanmoisten tulevaisuus asioiden kanssa ja yksi asia kyllä nousi mieleen. Ollessani erittäin pitkässä parisuhteessa mietin asioita juurikin noin kun itsekin esitit, ja nyt erottuani ja oltuani hetken sinkkuna ovat ajatukseni lähteneet juuri tuohon maailman valloittamiseen yksin... :--DD Niin ne elämäntilanteet näköjään ihmiseen vaikuttaa, saa nähdä miten lopulta käy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on, olihan mullakin ties mitkä suunnitelmat ennen Jamin tapaamista :-D En sit tiiä, jatkaisinko niiden toteuttamista vai kehittelisinkö jotain ihan uutta, jos me jostain kumman syystä erottais :-D

      Poista
  26. Hyvä postaus! Musta on hienoa että vaikka oot nuori (no niin oon kyllä määki mutta silti! :D) niin osaat kuunnella itseäsi ja oot sen verran vahva että tiedät mitä oikeesti haluat etkä seuraa sitä "massaa" joka haluaa lähteä matkustelemaan yms. vaan siis että tajuat ettei se oo sun juttu. Määkin haaveilen perheestä ja tavallaan vähän myös kotiäiteilystä, mutta oon vaan niin mahottoman kiinnostunut myös tekniikasta niin päätin lähteä opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Harmittais heittää kyllä hukkaan se tietotaito jonka tuossa koulussa saa, että siis valmistuisi ja jäisi sitten vaan lasten kanssa kotia, mutta se kuulostelis nyt ainakin tosi miellyttävältä vaihtoehdolta. En tiiä oliko tässä kommentissa nyt mitään pointtia mutta tiivistettynä keep on rocking Jenna! Oot huippu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :-)

      Ja ilman muuta sä opiskelet ja löydät mieluisan duunipaikan! Kyllähän toi tekniikan ala on vähän semmosta et töitä saadaan kantaa välillä kotiin asti (mitä omasta lähipiiristä nyt oon saanut alan ammattilaisia seurata), mutta kokeilemallahan se selviää :-) Mun oma äiti esimerkiks hankki ensin lapset ja nautti äitiydestä, valmistui unelma-ammattiinsa ja löysi mieluisan työpaikan vasta tässä viimesen vuosikymmenen aikana. Maailma on vaihtoehtoja täynnä!

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne