FURRY SLEEPOVER

23. helmikuuta 2014

Meillä kävi tänäviikonloppuna pyörähtämässä astetta karvasempi yövieras. Ollaan nyt koko tän ajan, kun oon Jamin kanssa asunut, puhuttu mun vanhempien kanssa et josko noita meidän perheen pörröpyllyjä ruvettais pikkuhiljaa totuttamaan olemaan täällä meilläkin. Just in case. Eilen mä sitten kävin hakemassa Rontin meille. Ja voi pojat, se olikin sit menoa!
 
IMG_83152
  Tää vanhempi herra ei oo koko lähes kymmenvuotisen elämänsä aikana koskaan käynyt kerrostalossa. Ensimmäinen ihmetys ja ehkä jopa pienoinen paniikki iski rappukäytävässä: noi tommoset liukkaat kivilattiat kun oli Rontille ihan uusi tuttavuus. Betonisista rappusista puhumattakaan. Tai hissistä. Mehän ei siis noustu rappusia kertaakaan, vaan tyydyttiin hissiin ja voi sitä koiran ihmetystä, kun se tajuaa nousevansa ylöspäin. Hissin ovelta muutaman metrin päähän asunnon ovelle edettiinkin sitten kaatumisen pelossa rauhallisesti seinänvieruksia pitkin ryömien. Myöhemmin lenkille lähtiessä kotiovella arvottiin hyvän aikaa, että astuakko sen kynnyksen yli rappukäytävään vaiko ei.

IMG_83262
  Ilta meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Vaikka Rontti onkin luonteeltaan todella rauhallinen, luulin ettei se millään malttais pysyä karvoissaan, kun ympäriltä kuuluu jatkuvasti kerrostaloelämälle tyypillisiä ääniä. Yläkerrassa vedettiin vessa, Suomi-USA -matsin aikana kuului huutoa niin seinän toiselta puolelta kuin yläkerrastakin ja alkuillasta tipahti postiluukun läpi muutama mainoslehti. Haukkuherkkähän tämä seniori ei koskaan oo ollut ja piti pintansa sillä saralla tälläkin kertaa.
  Puolen yön jälkeen iski kuitenkin pieni ikävä. Rontilla on tapana vaeltaa ympäriinsä, jos se tietää ettei äiti tai isä oo lähettyvillä. Niin tälläkin kertaa. Pötkötyspaikka vaihtui vartin välein olkkarin matto, eteisen matto, makkarin matto, olkkarin sohva, eteisen matto ... kolmen aikaan aamuyöstä arvon herra lopulta otti ja väsähti, ja kömpi mun viereen nukkumaan. Pahimmassa läkähdyspuuskassaan kävi aina vesikupilla kääntymässä, palaten kuitenkin takaisin mun jalkoihin ja seitsemän aikaan lähti Jamin kanssa aamupissalle uusiin ja ihmeellisiin maisemiin.

IMG_83332
  Ei se vanha koira uusia temppuja opi. Rontti on koko ikänsä asunut maalla eikä siitä saisi kerrostalokoiraa tekemälläkään. Tuossa iässä ne tietyt rutiinit on jo melkosen tärkeitä koirallekin ja ihmeellisintä varmaan olikin, kun ulosmentäessä piti aina olla hihnan päässä. Kotona kun saa omassa pihassa juosta vapaana niin paljon kuin sielu sietää.
 
  Olihan se jännä näin pohtia, miten se koira tänhetkiseen elämäntilanteeseen sopis. Päätettiin pysyä Jamin kanssa siinä samassa suunnitelmassa, ettei meille tule koiranpentua niin kauan kuin kerrostalossa asutaan. Jamin perheellä on ollut koira tällasissa oltavissa viimeset 15 vuotta, mutta ois kuulemma paljon mukavampaa, jos löydettäis ensin rivarinpätkä ja sitten vasta karvakamu.
  Mukavaa kuitenkin oli. Yhdeksässä vuodessa kerkes tottumaan siihen, että vaatteet on auttamatta koirankarvassa ja aina on joku pöydänpäässä tapittamassa, mitä sun haarukan nokasta löytyy. Samaten oon nyt vajaassa kolmessa kuukaudessa tottunut karvavapaaseen garderobiin ja kuolattomaan lattiaan keittiönpöydän päädyssä. Valehtelisin silti, jos väittäisin että parhaan kaverin kyläily ois ollut jollain tapaa ikävä juttu. Vaalea ja pitkä koirankarva dippikupissa toi jotenkin tutun ja turvallisen olon :-D

13 kommenttia

  1. voi ei, aivan ihana! <3 meillä on muuten sama homma oman koiramme kohdalla ton rappukäytävä asian kanssa. kun isovanhemmat ennen asui kerrostalossa (ja rakennuksessa ei ollut hissiä), oli se aikamoista menoa mennä ne liukkaat portaat ylös.. pahimmassa tapauksessa jouduttiin se kantamaan ylös kolmanteen kerrokseen, mutta onneksi karvaturri ei painakkaan kun sen kymmenen kiloa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi :-D Se on ilmeisesti todella yleistä, ainakin mitä eilen googlettelin aiheesta. Onneks teidän koira on noin pieni! Rontti kun menee isojen koirien kategoriaan n. 40kg elopainollaan eikä todellakaan suostu kenen tahansa kannettavaksi :-D

      Poista
  2. Mikä ihana otus <3 Meidänkään koirasta ei kyllä ikinä saisi kerrostalon asukkia, sillä on nimittäin sen verran vahva vahtimisvietti. Jokainen narahdus rappukäytävässä aiheuttaisi järkyttävän metelin, sillä tunkeilijahan sieltä varmaan on tulossa. Ja rotu tosiaan on villakoira :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuo tommonen luttana :3 Heh juu, meilläkin ois mun perheen toisen koiran kanssa varmasti tullut tismalleen sama ongelma, se kun on "pahimmassa teini-iässä" oleva terrieripoju, jossa on kaikenlisäks vähän rottakoiran vikaa emänsä rodun puolesta :-D

      Poista
  3. Voi että on ihanan ja kiltin näkönen koira! <3 Muistuttaa vähän meijän iäkästä Suomenpystykorvaneitiä... Väritys ja silimät ainahi on meleko samanlaiset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rontissa onkin 1/3 suomenpystykorvaa, sen kyllä tosiaan huomaa värityksestä ja nassun rakenteesta yleensäkin :-) Kilttikin on kyllä kuin mikä, saa siitä aina erityiskehuja kun ollaan vaikka mummolassa käymässä! Mitä nyt vanhenemisen myötä antanut vähän enempi sijaa jääräpäisyydelle :-D

      Poista
  4. Kun luin tota tarinaa, en vaan voinu olla ajattelematta meidän hömelöö koiraa joka ois varmaan yhtä vainoharhanen ja pelokas jos se yht äkkiä joutuis täältä maalta kerrostaloon asumaan :-D mutta tosi kiva postaus ja ihania kuvia! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meidän landepaukkuja :-D kiitos! :)

      Poista
  5. VOIIIII kuinka söpö!!!!!! <3

    http://allieverwanted-ida.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi sulla, löysin vasta tänään!
    Voisikko joskus tehä teijän kämpästä jotain postausta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)

      http://andshegrewup.blogspot.fi/2014/02/asuntopostaus.html tuolta löytyy vähä sneakpeekia :-)

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne