Tunteiden näyttäminen kielletty

28. marraskuuta 2013

Sä et saa olla innoissasi jos asut Suomessa, olet suomalainen tai jos ympärilläsi on vähänkään tyypillisiä suomalaisia. Oon huomannut tän kyllä moneen otteeseen, etenkin kun oon itse tämmönen herkästi innostuva ja innostustaan ulkomaailmallekin hehkuttava ihminen, mutta nyt se on jotenkin tullut päin näköä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joo, eihän me suomalaiset mitään järin positiivista kansaa yleensäkään olla, vaikka kovasti yritetään sitä juron imagoa siihen suuntaan muuttaa. Kateellisuus, katkeruus ja semmonen yleinen pessimistisyys kulkee tällä kansalla veressä, haluttiin sitä tai ei. Tai jossei koko kansalla, niin ainakin todella, todella usealla sen edustajalla.

Esimerkkinä nyt tää mun ja Jamin muutto. Oon jossain määrin innostellut (onko tämä edes sana?) sitä jo viimesen vuoden ja kun alkusyksystä saatiin tietää, että vihdoin päästään sinne omaan kullankalliiseen kotiin, on mun fiilis ollut vielä korkeampi ja tää muutto ollut nyt asia numero uno syyskuusta lähtien. Jos mut pitäisi luoda Sims-hahmoksi, voisi mun luonteenpirteeksi laittaa herkästi innostuva. Tai no, ennemminkin pitäisi laittaa. Ja jos oisi mahdollista, vois sen sinne ruksata ainakin kolme kertaa. Ja mitä pahaa siinä on?
  Monet kuitenkin tuntuu näkevän tän mun ja todella monen muunkin ihmisen innostuneisuuden aiheesta mistä hyvänsä negatiivisessa valossa. "En kestä miten sä leuhkit tolla aiheella x", "Kyllä sitä muutkin on aiheen x kokeneet", "Eikö sun elämässä muuta tapahdu kuin aihe x?". Tätä samaa koin vuosi takaperin autokoulua käydessäni. Olin ehkä eniten fiiliksissä, kun pösö ei meikäläisen ohjissa enää sammunutkaan jokaisiin liikennevaloihin ja toin sen tietysti somessa ilmi. Olin onnellinen siitä, et mä oon onnistunu. Vastakaikuna sain selvästikin omaan elämäänsä kyllästyneen anonyymin nurinaa siitä, että kyllä sitä muutkin on autolla oppineet ajamaan, ei se oo niin ihmeellistä. Siis, mitä helvettiä?
  Vastaukseksi tämä sankari saikin suorat sanat ja perustelin hänelle innostukseni ihan vaan sillä, että asun kaukana toimivien julkisten yhteyksien varresta ja talvella ei täältä ajokortiton kulje muulla kuin vanhempien kyydillä ellei halua lähteä viimeistään yhdeltä iltapäivällä ja palata kuudelta illalla. Mun tapauksessa ei ollut edes sitä vanhempien kuskaamisen vaihtoehtoa ja olin oikeesti kyllästynyt siihen, miten aina sai olla pyytämässä kyytiä milloin keltäkin. Oli oikeesti mahtavaa olla askeleen lähempänä sen oman, itsenäisen kulkemisen helpottumista. Eipä kuulunut tästäkään masistelijasta enää mitään sen jälkeen. Onko oikeasti niin, että omaa innostustaan pitäisi aina jotenkin perustella ja selitellä, jotta olisi korrektia hypähdellä riemusta kuin kenguru konsanaan?

Vastapainona voidaan kuitenkin sanoa, tiedä sitten onko se positiivinen asia, ettei Suomessa sen kummemmin saa surkutellakaan tai näyttää omaa suruaan. Aina ryvetään itsesäälissä, ihan sama onko kyse hajonneesta autosta, kumppanin kanssa tulleesta erosta tai kuolleesta koirasta. Ääneen jos näistä mainitset, olet naurettava huomionkerjääjä. Tai ei tarvitse edes sanoa ääneen. Jos se koira nyt nimittäin on kuollut ja haluat sulatella asiaa ihan yksinäsi omissa oloissasi, on sekin huono juttu: "Vitsit se Fannistiina on sitten niin teatraalinen!", "Siellä se varmaan odottelee, että joku menisi tarjoamaan olkapäätä jota vasten itkeä", "Ei kukaan sure koiraansa noin paljon, taitaa olla silkkaa esitystä jotta saisi huomiota". Ei niinkun minkäänlaista empatianpuolikastakaan tai edes murto-osaa siitä puolikkaasta. Enkä mä nyt ihan oikeesti liiottele, viikottain saan kuulla tai lukea just tämmösiä seinille maalailtuja piruja, oli aihe mikä hyvänsä. Mikään ei ole hyvä ja pitäisi kulkea naama peruslukemilla, olla kuin mitään ei oiskaan, oli siellä haudassa tai täysissä sielun ja ruumiin voimissa sitten se Murre tai oma äiti.

Jos vaan pidettäis ne suut supussa niin kauan, kun toisen asemaan asettuminen tuottaa ongelmia. Ei se oikeasti ole niin vaikeeta antaa toisen iloita tai surra just niinkuin itse tahtoo. Myönnän, etten itsekään aina ihan ymmärrä ihmisten toimintatapoja ja se pieni vihreäsilmäinen kateellisuusmörkö ottaa toisinaan vallan myös musta, mutta emmä silti mene kenellekään tuomitsevasti siitä huomauttamaan, että hei, nyt se asia, josta sä koet iloa, on mun mielestä ihan turha. Lopeta siis heti. Ehkä se vaikeneminen on tässäkin tapauksessa kultaa.  Onneks parempaan päin kuitenkin ollaan menossa, tai ainakin yritetään mennä, ja mukaviakin ihmisiä on olemassa. Ihmisiä, jotka antaa sun fiilistellä ja käsitellä asioita sun omalla tavalla.

67 kommenttia

  1. Tää on niin totta!! Mahtavaa tekstiä aiheesta mistä ei hirveen usein puhuta, kun se oikeestikki on ongelma täällä! Ite oon vähä samallainen että innostun hirveesti uusista/hienoista asioista nii monesti on saanu kans kuulla siitä, sääli! Mutta eiköhän pidetä lippu silti korkeella!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eiköhän me intoilijat kuitenkin selvitä kun meillä on toisemme ;-)

      Poista
  2. koko teksti täyttä asiaa :Dd ihan naurattaa tää suomalaisten tuomitseminen, oli kyse sitten mistä tahansa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä tuomitsijoita varmasti löytyy muualtakin, mutta täällä se tuntuu hyppivän silmille jo ihan tuntemattomienkin nenänvartta pitkin :-D Onneks kuitenkin on mukaviakin hyyppiä, niinkuin tekstissä mainitsinkin!

      Poista
  3. Hyvä teksti:-) Itekin oon tosi herkästi innostuvaa tyyppiä ja samaistun kyllä sun fiiliksiin!

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvää tekstiä! Oon ite ihan samaa mieltä, koska innostun herkästi.. Siks oon saanu paljon kökköä niskaan, kun iloitsen kuulema turhista ja kerään vain huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, mäkin oon semmonen et innostun ja sit en muusta puhukkaan moneen viikkoon tai kuukauteen :-D Nytkin IG täynnä muuttojuttuja, mutkun ei elämässä muuta tapahdu, niin se siitä.

      Poista
  5. puhut täyttä asiaa! miten sä saitkaan TAAS tiivistettyy kaikki noin hyvin ja nokkelasti sanoiksi? siis tottahan se on jokainen ihminen on joskus kateellinen jostakin toisen saavutuksesta, tavarasta ym. mutta onko se oikeasti niin perkeleen vaikeaa joskus vaikka kokeilla olla iloinen sen toisen ihmisen puolesta? onko se oikeesti kivempaa että sen oman kateuden ja kurjan olon sijasta aiheutetaan sille toisellekkin mielipahaa? tämä sijasta voisi olla iloinen toisen puolesta saada itselleen hyvän olon ja säilyttää sen toisen hyvän olon. oisko se nyt oikeesti niin vaikeaa?

    totta kai itsekkin joskus hieman ajattelen, että onko toi asia nyt tuollaisen vouhkaamisen arvoista, eihän tässä kukaan mitään pyhimyksiä olla. mun ei silti tarvitse ruveta ääneen vähättelemään sen toisen iloa vaan annan sen olla iloinen vaikken itse sitä aivan ymmärtäisikään. ja voin sanoa sen olevan huomattavasti helpompaa :D aamen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit ja ihan totta, kyllähän meissä kaikissa on vähän nurisijan vikaa, mutta jotkut ihmisperseet vaan tuo sen esille todella röyhkeästi ja ns. henkilökohtasesti. Itsekin välillä ihmettelen joidenkin valintoja, mutta yleensä puran sen ihmetykseni sitten xboxia hakkaavalle (=kuurolle) Jamille joka nyökyttelee tyyliin "kyllä rakas, ei rakas" :-D:-D Tätä suosittelisin muillekin, jos joku niin kauheesti ärsyttää!

      Poista
  6. mä oon niin sun kanssas samaa mieltä... surullista mut totta, ihan sama mitä me täällä tehdään, aina joutuu jollain tavalla leimatuks.

    VastaaPoista
  7. Tähä ei voi oikee muuta sano ku et niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin totta!! :D + oot paras:3

    VastaaPoista
  8. Heeei tosi hyvä teksti! Totta joka sana :)

    VastaaPoista
  9. ihan mahtava teksti, ja täysin totta ! Onneksi kuitenkin ainakin melkein kaikilta löytyy niitä ystäviä, joille saa rauhassa hehkuttaa omia juttujaan ja onnellisuuttaan, ja tarpeen tullen saa olkapään mitä vasten itkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä ja se onkin ihan mahtavaa, kun on kaveri joka hehkuttaa vilpittömästi yhdessä sun kanssa ja kenen kanssa sä voit sitten vastavuoroisesti hehkuttaa jotain sille tapahtunutta/tapahtuvaa :-)

      Poista
  10. Juuri näin! Mahtavaa kun teet taas mielipidepostauksia, sulla on kyllä kirjoittamisen taito :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos :-) Harmittaa vaan kun en oo osannut etsiä aiheeseen sopivia kuvia, mutta toivottavasti näin tekstipainoittesenakin mun pölinät viihdyttävät!

      Poista
  11. Ei vitsi tää on niin asiaa!! Kyllä sitä itekki oon ihmetelly jos hypin joskus ilosta tai saatan olla yhtä hymyä koko päivän nii johan saa tympeitä ja jopa halveksivia katseita :-D C'mon ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :-D Ja kyllä mua itteänikin huonona päivänä vituttaa ihmiset, jotka on yhtä hymyä ja joilla menee kaikki nappiin, mutta siinä ei taas auta miettiä ja odotella sitä omaa jeesiä hetkeä! Ei jotain pahaa, ettei hyvääkin :-)

      Poista
  12. Pakko sanoa (vaikken tietenkään haluais myöntää) löydän itsestäni edellämainittuja negatiivisia piirteitä. Kateellisuus on oikeesti pahasta, ja jos sen vielä noilla ikävillä kommenteillaan näyttää kateuden kohteelle, niin siinä on jo kaksi ihmistä pahoillaan. Joten loistava ja asian ytimeen iskevä teksti, you go girl! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis, kyllähän niitä on meissä kaikissa, joissakin enemmän ja joissakin vähemmän, mutta onneks entistä useempi osaa kuitenkin pitää ne sammakot suussaan eikä päästää sieltä ulos :-)

      Kiitoksia!

      Poista
  13. Veit kuule sanat mun suusta! En vaan kestä, kun aina pitää olla selän takana sanomassa se paha sana toisesta, tyyliin "ottaa pannuun kun tuo taas hehkuttaa tuosta ja tuosta" ... Ei se nyt oon niin kamalaa jos toinen menestyy ja on iloinen sen vuoksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä :-) Itteä kyllä aina kyrsii kun joku edistyy ja minä en, mut siinä vaiheessa yritän aina muistaa, et kyl se omakin hetki koittaa taas jossain vaiheessa!

      Poista
  14. mahtava teksti! aivan samaa mieltä:)

    VastaaPoista
  15. Asiaa, asiaa ja vielä kerran asiaa! Mä on kans tännöstä helposti innostuvaa sorttia, ja saan niitä outoja katseita osakseni ärsyttävän usein. Mitä pahaa siinä on, sitä kysyn minäkin! Miks se on niin kamalaa kun joku tykkää jostain asiasta ja innostuu? Muutenkin Suomessa väännetään toisten tekemisistä väkisinkin paskaa, osti joku sitten kaupasta juuston tai poisti Facebookin. Argh voisin puhua tästä aiheesta vaikka tunnin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jotenkin nykyään vaan entistä enemmän koitetaan vääntämällä vääntää sitä katkeroitunutta sontaa aiheesta mistä hyvänsä eikä mikään tahdo kelvata :-D

      Poista
  16. ''On se hyvä kun facebook kertoo säätiedot, ei tarvii edes ulos kurkata tietääkseen et sataa lunta.'' Kuulostaako tutulta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin tutulta, mitä nyt toinen suosituimmista fbpäivityksistä ensilumen sataessa alas. Itsekin oon moisen joskus vuosi tai pari sitten päivittänyt :-)

      Poista
  17. Samaistuin ihan täysin tähän tekstiin. Oot tosi taitava kirjoittaamaan ja ilmasemaan asiasi!

    VastaaPoista
  18. Ihan kiva teksti, oot hyvä kirjottamaan mutta tässä oli mun mielestä ihan himpun verran liiottelun makua. En siis tosiaankaan väitä etteikö suomalaiset olis aina ollut ja aina tule olemaan pessimististä kansaa mutta ei mun mielestä aivan noin kärkkäästi :)
    Ja ihan pakko sanoa, voisko "intoillut" olla parempi ton "innostellut" tilalle? :D

    Anteeks anokommentti ja äidinkielinatsismini :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ootko lukenut mun vanhaa blogia, jossa näitä mielipidejuttuja oli useampi, mutta liioittelu kuuluu vähän mun tyyliin :-) Tosin tässä tekstissä ei oo sen suurempaa kärjistystä, kun tuli kirjotettua ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Multa ei myöskään irtoo tekstiä mihinkään suuntaan, jossei mulla oo semmosta kiihtynyttä mielentilaa päällä ja se jo edistää tota mun vahvempaa ilmaisutapaa :-D Nää mun tekstit kun enempi viihdettä ja omia kokemuksia kuin silkkaa tietokirjavalmista faktaa :-)

      Odotan lukijoiltani pienoista rivien välistä lukemisen taitoa, huumoria ja terveen järjen käyttöä mun tekstieni parissa pyöriessään. Sen takia mua on näin vanhemmiten aina jänskättänyt tällaisten julkaisu, kun ruudun toisessa päässä alkaa olemaan entistä enemmän mielensäpahoittajia ja tosikkoja :-D

      Kiitos kuitenkin tuosta korjauksesta, se itseasiassa sopii tonne paljon paremmin!

      Poista
    2. Oon seuraillut sun blogia siitä lähtien kun susta oli demin sivuilla juttu, eli jonkin aikaa jo ja pakko (nyt kun kerrankin kommentoin sulle) sanoo että en oo yhtäkään kirjottajaa oo yhtä pitkään seuraillut ja jaksanut lukea niiden juttuja :D

      Tykkään ite sun kirjoitustyylistä ja itekseni oon paljonki naureskellut ja ihmetellyt just noita mielensäpahoittajia ja tosikkoja jotka ei vaan ymmärrä huumoria ollenkaan. Samoiten niitä jotka tulee (tai ainakin jossain vaiheessa tuli paljon) aukomaan päätään siitä että vaan matkit muita ja oot täysi kopio muista blogimaailman kirjottelijoista..

      Poista
    3. Kiitoksia, ihana kuulla :-) Se on kyllä aina yhtä ihmeellistä, kun toisinaan jengi vetää kolme pussia hernemaissipaprikaa sieraimiinsa ihan ihmejutuista. Eihän tietysti kaikkien huumori tai "huumori" mätsää yhteen, mutta kyllä se yleinen järjenkäyttö ja medialukutaito ois silti hyvä handlata!

      Poista
  19. Oi että oli hyvää tekstii!:) sä oot nii ihana ihmine ja mitä oon sua täs puolenvuoden aikana seuraillu nii kaikki nää mitä kirjotat on kyl nii totta! :) tsemppii sulle ja älä välitä noist masistelijoist, oot vaa ihana iloine itses nii kaikki on hyvin:) tiedän et se on joskus vaikeeta mut koitetaan kaikki yhdessä! ♡:):)

    VastaaPoista
  20. Tää on kyllä niin totta! Mutta kun sanot, että tää olis jotenkin suomalainen juttu niin ite kun olen ulkomailla asunut jo seitsemän vuotta niin täällä kyllä on ihan sama juttu. Ehkä se vaan on yleistä kaikilla ihmisillä.. Mutta on kyllä ärsyttävää :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä aattelinkin ettei tää nyt varmasti voi tän yhden pienen maapläntin rajojen sisällä oleva päähänpinttymä olla, mutten uskaltanut mitään mainita kun kokemusta ei sillä tavalla muista maista ja niiden kansalaisista ole :-s

      Poista
    2. Joo, mä aattelinkin ettei tää nyt varmasti voi tän yhden pienen maapläntin rajojen sisällä oleva päähänpinttymä olla, mutten uskaltanut mitään mainita kun kokemusta ei sillä tavalla muista maista ja niiden kansalaisista ole :-s

      Poista
  21. You said it! aina joku nassuttamassa, oli aihe sitten positiivinen tai negatiivinen, mutta eipä käy sellasia henkilöitä kateeksi.

    VastaaPoista
  22. Niin totta koko teksti! Oon ite kans herkästi innostuvaa sorttia aika pienistäkin asioista sekä oon myös muutenkin tunteellinen, joten saan aika usein kuulla siitä ... Ärsyttää välillä kauheesti Suomi, kun ei saa ees hymyillä itekseen bussissa tai joku kattoo vinoon. ):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin hävetti viikko pari takaperin ihan kauheesti, kun olin aamulla menossa lääkäriin ja bussissa kuuntelin aamulypsyä kännykästä. Oli oikeesti tosi hankalaa koittaa olla hirnumatta kovaan ääneen, kun mun hölmö hymy jo aiheutti joissain aamuärjyissä nenännyrpistyksiä :-D

      Poista
  23. Totta joka ikinen sana!! Oon ite myös tositosi helposti innostuvaa sorttia, ja ilmasen muutenkin tunteeni aika selvästi, ja en vaan voi käsittää miten joku voi olla niin negatiivista energiaa täynnä oleva ihminen että alkaa jauhamaan peetä jos hehkutan suunilleen jotain uusia sukkia :D En ymmärrä mitä se on siltä ihmiseltä pois, hehkuttakoon itekkin mitä haluaa :D Mun päähän ei vaan mahu se, miks joillekkin ihmisille on mahotonta olla ilonen jonkun toisen puolesta! Se kun ei loppujen lopuksi kauheen vaikeeta ole ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Jokasella on huonoja päiviä ja muuta, mut sit kun on näitä jotka ei niinkun missään vaiheessa vuotta osaa olla ilosia toisten puolesta. Sitä en käsitä! :-D

      Poista
  24. Oon samaa mieltä edellisten kanssa, täyttä asiaa koko postaus. Itselleni on käynyt niin, että kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa, ainoastaan yksi ystävistäni oli aidosti iloinen. Muut masentuivat siitä ettei heillä ole ketään, en ikinä voinut puhua heille poikaystävästäni ilman, että he masentuivat asiasta (tai jopa alkoivat itkemään).

    Loppujen lopuksi kävi niin että he tahallaan jättivät minut ulkopuolelle kaveriporukasta, koska en kuulemma ikinä puhunut heille mitään omia asioitani; en kuulemma myöskään ollut kiinnostunut heidän asioistaan yms. Itse en todellakaan huomannut mitään tuollaista itsessäni, etten olisi ollut kiinnostunut heidän jutuistaan: päinvastoin, jopa niin kiinnostunut ja valmis kuuntelemaan että alkoi kyllästyttää ainaiset jahkailut siitä että "miksi minulla ei ole poikaystävää" (ja salainen viesti: mutta sinullapa on!! Miksi sinä saat aina kaiken ja minä en mitään??)

    Sama on tapahtunut myös toiselle seurustelevalle ystävälleni, että onneksi pystyin sentään hänelle jotain uuhseonniinromanttinenjaihana-jaaritusta hehkuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitsi, tosi ärsyttävää tommonen! Ei mikään ihme, ettei oo ketään, kun ajatusmaailma ja toimintatapa on tommonen seurustelevaa kohtaan!

      Onneks vertaistukea kuitenkin löytyi, mitä tää maailma oiskaan ilman sitä :-)

      Poista
  25. Tää on kyllä niin naurettavan totta! Ihanaa etten oo ainoa joka ajattelee näin :)

    VastaaPoista
  26. niin totta tämä teksti kuin vain voi olla!

    elamanikuvina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  27. Pelaatko simssiä vai?! :--D

    Teksti oli täyttä asiaa! Itse olen saanut harmitella tuota samaa moneen otteeseen. Enää ei uskalla edes ilmaista iloaan ja muuttuu itsekin yhtä apaattiseksi kuin ihmiset ympärillä. Varsinkin näin pimentyvinä päivinä on huomannut ihmisten negatiivisuuden... Voisikohan Suomen pitkä, kylmä ja pimeä talvi olla jotenkin osasyyllisenä tuohon suomalaisten pessimistisyyteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu :-D

      Ja eiköhän sillä talvella oo jotain tekemistä asian kanssa, kesäisin ainakin tää nuriseminen netissä vähenee kun jengi on päivät ja yöt ulkona eikä koneen äärellä turhautumassa!

      Poista
  28. Argh, tunnen tuskas. Just äsken hehkutin kaverille miten ilonen oon siitä et pääsin hygieniapassin ja anniskelupassin ekalla läpi. Vastaukseks sain sen et no ne nyt on helppoja ja saa hävetä jos niitä ei pääse läpi. Siinähän sitten iloitset omista onnistumisista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tommonen vähättely on niin raivostuttavaa, argh..

      Poista
  29. Samaa mieltä! Paras elämänohje äidiltäni onkin: Jos ei ole mitään kaunista sanottavaa on parempi olla hiljaa.
    Heitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kannattaa kyllä pitää mielessä tilanteessa kuin tilanteessa, itselläkin se kulkee opittujen ohjenuorien kärjessä! :-)

      Poista
  30. Peukkua tälle postaukselle tälleen jälkikäteen!

    VastaaPoista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne