Ihanat, kamalat, suuret, pienet arjen pikkujutut

20. marraskuuta 2013

Mä oon taas pienosen tovin kulkenu aikamoisessa tokkurassa ja joku maikkarin uudistuminenki mennyt ihan ohi. Meinasin lentää selälleni, kun viikko sitten työmaalla oli odotusaluan televisio auki kympin uutisten aikaan ja luulin ensin katsovani jotain uutta tv-kanavaa, ennen kuin totuus läimäytti päin pläsiä.
  Tarkemmin kun tätä nuku-syö-tee töitä-repeat -kuplaa ja sen sisässä elämistä alkaa pienessä mielessään pyörittelemään, huomaa pohtivansa lähes tulkoon samoja arjen pieniä ärsytyksen ja ihastuksen aiheita päivästä toiseen. Tässä nyt siis tuliskin viime viikkojen eniten ihastusta ja kiukkua aiheuttaneet arjen pienet asiat.

- Hakaristitortut, ehdotus Muumien K18-rajoituksesta ja muut ihan älyttömät kukkahattutätiuutiset. Töissä noita iltapäivälehtien nettisivuja tulee selailtua ihan kiittävästi ja siellä mä sit saan virtaa vihaselle (mutta tehokkaalle) imuroinnille, kun tauolla silmien eteen pölähtää näiden edellämainittujen uutisten kaltaista turhaa lätinää. Holhoojayhteiskunta numero uno nostaa päätään taas kerran, vaikka käsite hakaristitortuista onkin nyt ruotsalaisten jeesustelijoiden mielentuote.
  Onhan se nyt aivan järkyttävää, että Muumipappa tupruttelee piippua, itsehän polvenkorkuisena kärsin aivan järkyttävistä niksoista, kun vain ajattelin Muumipappaa piippuineen. Tai sitten en edes kiinnittänyt siihen huomiota.. Eikös meidän pitäisi samalla puuttua sitten myös pelkässä esiliinassa keikistelevään Muumimammaan muiden alastomuudesta puhumattakaan, materialistiseen Niiskuneitiin ja epäilyttävää nimeä kantavaan, työtä vieroksuvaan Nuuskamuikkuseen. Kaikki meidät 90-luvun lastenohjelmien suurkuluttajat ois myös hyvä pistää mielentilatutkimuksiin, ettei Jack Daniels -pullon kanssa keikkunut Rölli oo kylvänyt meihin jonkinlaista alkoholistin siementä? Ties mitä hulluja me kaikki +/- parikymppiset sisimässämme ollaankaan! Jos mennään tarpeeksi pitkälle, niin eihän yksikään ennen 2010 -lukua elänyt lapsi voi olla tervejärkinen, ainakaan mitä kukkahattupiipertäjien ja nettipalstoilla riehuvien kotiäitien kasvatusmetodeja on uskominen.

- Mä eilen jo blogin facebook-sivuille päivitinkin, miten mun huone on ihan oma maailmansa ja tätä vallitsee jonkinsortin voimakenttä ― nettiyhteys ei tämän huoneen seinien sisäpuolella pelaa, eikä oo koskaan pelannutkaan. Aivan se ja sama, koitatko saada internet-yhteyttä toimimaan kännykän, modeemin tai mokkulan kautta, se heittää uukkarin mun huoneen seinien kohdalla ja jää muhimaan tohon oven ulkopuolelle porrastasanteeseen. Myös kun kännykän työntää ikkunasta ulos, on nettiyhteys mitä parhaimmillaan.
  Keskeltä huonetta, keskeltä ei mitään, ilmasta, about mun pään korkeudelta kuitenkin löytyy semmonen hyvä spotti, jossa netti pelaa. Monesti oonkin viritellyt mun kameran jalustan niille korkeuksille keskelle huonetta ja pistänyt kännykkäni sen nokkaan jakamaan nettiyhteyden mun läppäriin. Vanhan koneen ja alakerran modeemista lähteneen nettiyhteyden kanssa sain yleensä olla mitä kummallisimmissa asennoissa koneeni kanssa, jos en halunnut jokaiselle välilehdelle aukevan valkoista "Yhteyden aikakatkaisu" -ilmoitusta. Monesti luovutin ja siirryin veljien huoneen sohvalle surffailemaan.
  Kaikesta tästä huolimatta verkkoa puhelimessa on kuitenkin, soittaa voi ja viestitkin lähtee etiäpäin. Ehkä tää vaan on ollut joku luonnon keino ilmoittaa, ettei mun huoneessa majailevalla ole asiaa Facebookiin Youtubesta nyt puhumattakaan.

//EDIT Nytkin tätä tekstiä julkaistessani oon saanut klikkailla tuota oranssia nappulaa aina etusormen kipeytymiseen asti, kun yhteysongelmien ongelmien takia "Viestisi tallentamisessa tai julkaisussa tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen". Eikä tee mieli lyödä jotain!

- Vauvahiukset. Ne iänikuiset onnettomat haituvat, jotka ei vaan ota kasvaakseen mun otsaani siintävästä hiusrajasta ja saavat mut näyttämään kaljulta vuosi toisensa jälkeen. Ja sama homma niskassa sekä korvien takana. Olisi niin ihanaa omistaa tasainen ja siisti hiusraja mutta kun ei, geenilotossa mua siunattiin näillä joka toisen kampauksen pilaavilla töyhdöillä. Edes jakauksen vaihto ei auta, kun takaraivolla oleva pyörre pitää huolen jakauksen toispuoleisuudesta. Keskellä, tai oikealla. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja uskallakin vetää kaikki hiukset jakauksettomalle takaraivoponnarille: hentoiset, tummat höttöset pitää huolen siitä, että ne hiukset kutittaa nenää ja tulee silmille joka tapauksessa.

- Mä en nyt tiedä onko siellä päässä päätetty pistää porukalla joku jatkuva saman asian utelu käyntiin, kun mua viime viikolla pommitettiin useammalla "MIKÄ FONTTI SUL ON BANNERIS" -kommentilla ja muutaman kerran blogiurani aikana oon samantyyppisiin kysymyksiin saanut vastata kymmenelle eri henkilölle kymmenen peräkkäisen postauksen kommenttiosiossa. Mielelläni vastaan kysymyksiin ja autan jos mahdollista, mutta semmonen pieni oma-aloitteisuus ei mun mielestä ois ollenkaan pahasta. Etenkin kun vastaus tähän fonttikysymykseenkin löytyy jo useamman postauksen kommenteista.
  Mä en nyt takerru tähän mitenkään henkilökohtasesti enkä haluu aiheuttaa ikävää ilmapiiriä asian suhteen, mut ihan oikeesti, ei se fonttien googlettaminen ja itse etsiminen oo niin vaikeeta. Ja sama pätee lähes jokaiseen ulkoasua koskevaan dilemmaan lähes jokaisessa blogissa, jota luen. Netti on täynnä niin fontteja, kuin html-ohjeitakin, eikä se ole mitään rakettitiedettä löytää itsensä dafont.com -nimiselle sivustolle, jota jopa täällä meillä pöndellä on hyödynnetty jo ala-asteelta saakka. Niin ne muutkin näkee vähän vaivaa ja etsii itse, mikset siis sinäkin? Sitä varten tuolta kommenttiosiosta löytyy muistutus siitä, etten mä blogeineni ole mikään google.

Ja nyt kun oon hetken saanut puhkua ja puhista, on hyvä siirtyä kestohymyä aiheuttaneisiin ja aurinkoisempiin aiheisiin.

+ Saattaapi olla, että juuri näillä hetkillä mä olen vuokranvälittäjän pakeilla allekirjoittamassa vuokrasopimusta. Sain maanantaina soiton, että asunnon entinen asukas (appiukkosein) on nyt irtisanonut oman sopimuksensa, niin me päästään meidän omalla pelilaudalla eteenpäin kohti muuttoa. Ja se seuraava ruutu tosiaan on vuokrasoppari. Ihanaa kun asiat vihdoin edistyy ja maanantain työpäivän teinkin kestohymy huulilla! Sit kun vielä malttais odottaa, että sen 60 neliöö partseineen kaikkineen saa kotosan näkösäks (luvassa ikuisuusprojekti), on fiilis varmasti loistava. Nythän me mennään eteenpäin pelkän sängyn, keittiöpöydän, telkkarin ja tekstiilien voimin :-D

+ Nyt vielä kun asustelen täällä kotikotona, on toi mun töihin kulkeminen melkoinen rumba joka päivä. Kun käytössä on vaan yksi auto ja mulla harvemmin on käteistä bussilippuun eikä mun matkakortti pelaa tältä puolen kunnan rajaa tulevissa linjureissa, niin kerran jos toisen saanut panikoida että milläs sitä tänään pääsis sinne työmaalle saakka. Siks mä rakastankin sitä ihan hirveesti, jos tiedän pääseväni autolla töihin tai pikkuveljen kyydillä lähimmälle Lahden puolella sijaitsevalle lähiliikenteen bussipysäkille ja saan näin ollen nukkua sinne puoleenpäivään asti.
  Viimeviikkoina tämmösiä päiviä on ollut suhteessa paljon enemmän verrattuna vaikkapa viime kuuhun :-) Joku kympin heräty on ihan liian aikanen puhumattakaan vielä aikasemmasta, myöhään venyvät iltavuorot kun verottaa siitä merkittävämmästä iltaunesta ihan kivasti.

+ Teen työni hyvin pitkälti yksikseni, eikä mulla sen suuremmin oo työkavereita oman firman puolesta, joidenka kanssa höpötellä. Mitä nyt silloin tällöin törmään kohteeni muiden kerrosten siivoojaan pyykkituvassa ja palveluohjaaja käy välillä meikäläisen kohteessa pyörähtämässä. Siks oonkin aina kauhean otettu ja mielissäni, kun tän mun työkohteen työntekijät ja kyseisen paikan asiakkaat moikkailee ja kyselee kuulumisia tai jää muuten juttusille.
  On oikeesti aika apaattista ja masentavaa olla tuppisuuna kahdeksan tuntia päivästä puhumattakaan siitä kuinka näkymätön mä valtaosalle talon henkilökunnasta ja siellä asioivista ihmisistä olen, joten pikaiset tervehdykset on aina tervetulleita ja piristävät hiljaista työiltaa. Parhaita on ehdottomasti mun työni jälkeä kehuvat vanhukset, joista muutamat on apuaankin kovasti tarjonneet :-D

+ Huomasin eilen bussia odotellessani, että Aleksanterinkadun jouluvalot on nyt pistetty tulille täällä Lahdessa. Vaikka keskusta onkin tällä hetkellä aika hyrskynmyrskyn toria hallitsevan työmaan takia ja sää on kaukana jouluisesta, tuo ne pääkatua koristavat kornit joulupukin ynnämuiden otusten malliset valohärpäkkeet edes vähän joulufiilistä katukuvaan. Ja saa ne mussa itsessänikin aikaan jonkinlaisia tuntemuksia, niistä kun tietää että joulu on nyt oikeesti tulossa. Samat valot on myös koristaneet keskustaa niin kauan kuin vaan muistan, että kai niistä jotain lapsuusmuistofibojakin välittyy. Ja sehän on ihan parasta!

+ Ennen blogiaikaa mä kirjoitin päiväkirjaa. Siis semmoista oikeaa, paperista versiota. Nykyään en anna edes Jamin lukea sitä, sen verran noloa tekstiä niiden Nalle Puh -kuvioisten kansien välistä löytyy. Muistan kuitenkin miten ihanaa kirjoittaminen vain itselle oli ja nyt oon taas päässyt käsinkirjoittamisen makuun. Ostin nimittäin pienen, vahakantisen läpyskän, sellaisen missä on ne semmoiset punaiset sivunreunat ja aloitin päiväkirjan kirjoittamisen. Ja miten vapauttavaa se onkaan! Ei mitään paineita siitä, että joku nyt lukee tän ja tulee pahoittamaan mielensä tai ylipäätään mistään ulkopuolisesta tekijästä. Ei tarvitse murehtia kirjoitusvirheistä, ei tarvitse murehtia tekstin järkevyydestä. Vain minä, kynä ja paperi.
  Katsotaan kuinka kauan tää villitys kestää. Mä kyllä ajattelen päivän aikana paljon asioita, mutta suurin osa niistä jää jonnekkin työmatkan varrelle eikä pääse kotiin asti. Jos mä sitten vaikka aloittaisin runoilun ja riimittelyn, yläasteikäisenä olin siinä valehtelematta aikasta etevä! Toivottavasti voin kuitenkin taas 5 vuoden päästä lukea monta sivullista tekstiä siitä, miten nolo oon ollut ja omituisia asioita oon ajatellut :-D

Avot, nyt on taas vieräytetty iso kivi sydämeltä! Koittakaa olla vetämättä hernemaissipaprikoita neniinne tästä avautumisesta ja sen sijaan kertokaa ihmeessä jaetaanko me samoja ärsytyksen ja/tai ihastuksen aiheita tai onko mielessä jotain muuta vähän jännempää. Ihmisten jatkuva säästä valittaminen alkanut jo soimaan korvissa, kun sitä kuulee pakkotoistolla joka tuutista. Kyllä sitä pimeys valtaa nää leveysasteet joka syksy ja kyllä, myös vettä, loskaa ja lunta tulee joka vuosi. Ja se vituttaa lähes jokaista, news for everybody!

16 kommenttia

  1. Tää oli ihan sika mahtava postaus :D mä nauroin ja hymyilin koko bussi matkan kotiin lukiessani tätä, siinä kyllä unohtui huonosti mennyt ruotsin koe :D sulla on niin mahtava blogi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että piristi :-) Kiitos ♥

      Poista
  2. Haha ihana :D Inspiroit muuten minua äikän kokeeseen, just ennen luokkaan menoa luin tämän postauksen ja päätin esseessä avautua kukkahattutädeistä ja muumeista!
    Oot myös pitkään ollut minun lempibloggari, ja tuo sinun kirjoitustyyli on ihan uskomaton :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, toivottavasti se nyt sitten meni hyvin! :)

      Suuret kiitokset ♥

      Poista
  3. aleksin jouluvalot <3 ne on niin ihanan nostalgiset.

    VastaaPoista
  4. http://youtu.be/67EURKVn6l8

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkasin ton pätkän jo eilen, toimii joka kerta kun natsikortti vedetään esiin :-D

      Poista
  5. Oon niin onnellinen sun puolesta ku pääsette nyt vihdoin muuttaan :) Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi et kuule uskokaan, millanen helpotus mulla nyt on kun vuokrasoppari on vihdoin kauniissa kädessä ja avaimet saadaan parin viikon päästä! Kiitos samoin :-)

      Poista
  6. "Koittakaa olla vetämättä hernemaissipaprikoita neniinne" nauroin tolle varmaa 5 minuuttia :D:D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun tuntuu ettei nykyään enää pelkät herneet riitä, joidenkin ihmisten hepuleita varten on vaadittu ainakin pussillinen hemapaa :-D

      Poista
  7. Älyttömän hyvä postaus! Ymmärsin jokaisen miinuksen pointin, jonka olit kirjottanu, ja plussien kohalla sain jopa nauraakii, ku rupes muuttumaa teksti hupasaks :)

    VastaaPoista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne