Ihmisen paras ystävä

12. lokakuuta 2013

ronttiiii Usein parasta kaveria kysyttäessä tulee mietittyä vain ja ainoastaan niitä, jotka (ainakin suurimman osan ajasta) kulkevat kahdella jalalla ja ovat lähes karvattomia. Siis ihmisiä. Koiran omistajana tulee podettua huonoa omatuntoa, kun helposti unohtaa sen oikean parhaan kaverin. Sen, joka odottaa sua kotona aina yhtä innoissaan eikä koskaan unohda sua, olit sä sitten jättänyt sen yksinään tunniksi tai kokonaisen työpäivän ajaksi. Puhumattakaan niistä kerroista, kun lähdet useammaksi päiväksi lomalle ja se oma hännänheiluttaja jää vieraiden huomaan. Jälleennäkemisen riemu on silloinkin valtaisa.
  Mäkin useasti mietin näitä ihmisystäviäni, kun kysytään, kuka se mun bff oikein on. Silti mun suusta on kuitenkin voinut useasti kuulla, miten paljon mä Ronttia rakastan ja pari kertaa olen maininnut hänenkin olevan mun paras ystävä. Ja kyllä, Rontti on mulle hän, sen verran suuri ja inhimillinen persoonallisuus kyseessä.
 
Sain Rontin 10-vuotiaana joulukuussa 2004, ostin hänet syntymäpäivälahjaksi saamillani rahoilla. Ilmoitukseen koiranpennuista törmäsin Etlarissa ja pienoisen suostuttelun jälkeen me oltiinkin jo  äidin ja iskän kanssa autossa matkalla kohti Hartolassa sijaitsevaa maatilaa. Sekarotuinen koira oli meille itsestäänselvyys ja se todennäköisesti oli seikka, jolla etenkin isin sai mukaan suostuteltua. Sillä on aina ollut sekarotuisia koiria ja jokainen niistä ollut toinen toistaan kultaisempi tapaus. Rontti kuitenkin taitaa olla ehdoton ykkönen, ainakin mun mielestä! Isänkin puheesta voinut usein kuulla kuinka mainio koira Rontti on ja miten toista samanlaista ei ole olemassa. Äidin, veljien ja isovanhempienkin mielestä Rontti on paras koira maailmassa :-)
  Ja onhan Rontti, siis paras maailmassa. Se on lempeä, älykäs ja lojaali. Mutta mitä muuta voit puolikkaalta kultaiseltanoutajalta odottaakaan? Rontissa on myös aavistus suomenpystykorvaa ja -ajokoiraa, mutta näiden rotujen geenit näkyvät koirassa enimmäkseen ulkonäössä: turkki on kuin suoraan pystykorvalta, kasvoissa näkyy häivähdys ajokoiraa. Kasvoista, tai ennemminkin silmistä loistaa myös se älykkyys. Eikä se ole vain ns. teoreettista älyä tassun antamisesta ja lenkkeillessä rinnalla kävelemisestä ilman hihnaa. Se on myös tunneälyä ja empatiaa. En oo Rontin meille tulemisen jälkeen joutunut kertaakaan itkemään yksin ja ilman lohtua. Kyllähän se helpottaa masentuneimmankin mieltä, kun nuo pähkinäsimmut puskevat kainaloosi ja kostea kirsu hipaisee poskeasi.
Koira on se, joka kuuntelee, mutta mun tapauksessa koira on myös se, joka vastaa :-D Ei olisi ensimmäinen kerta kun Rontin kanssa höpöttelen omiani ja pidän Rontin jokaista tuhahdusta, merkitsevää katsetta ja murahdusta vastauksena! Tai sitten mä vain kuvittelen, mutta voin myöntää olevani koirafani_94 -ainesta ja väittää koirani ymmärtävän mua. Toki onhan sillä hölmötkin hetkensä, mutta 9-vuotiaan vanhan herran tuulimyllymäisesti viuhkova häntä ja armoton kohellus aiheuttaa mussa vaan entistä enemmän awwww-fiiliksiä :-D Toisinaan sen huomaa, että Rontti käveli pentuna seinää päin. Useammankin kerran.
  Pelottaa ajatellakin miten selviän sitten, kun Rontista aika jättää. Kyllähän Manukin on vallan vinkeä vintiö, mutta ainakaan vielä en voi kuvitella sen hönön täyttävän Rontin paikkaa edes puoliksi. Niin tärkeä Rontti mulle ja meidän perheelle on. Kyseessä on perheenjäsen, kuin veli, kuin oma lapsi. Pentuna se jopa nukkui äidin ja isän välissä, aamupalaksi äiti teki sille aina puuroa. Rontti on ainutlaatuinen, todellinen ihmisen paras ystävä. Hyvää syntymäpäivää buddy ♥

20 kommenttia

  1. Voi että kuinka ihana teksti, sä se sit osaat kirjoittaa hyvin! Meilläkin on ollut pari aivan ihanaa koiraa, mutta niiden lopettaminen sairauksien takia on ollut sitten kauheeta :c Oon kuullut että sekarotuiset olisi melko terveitä, joten toivottavasti saat viettää Rontin kanssa vielä monia hyviä vuosia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi :( Meiltäkin yksi koira lopetettu, vasta nuorena tosin kun naapurit sitä vaativat ..

      Ja juu, sen takia meillä noista sekarotuisista tykätäänkin, kun ne ovat yleensä niin pitkäikäisiä ja terveitä :-) Mummuni koira eli 16-vuotiaaksi ja olisi elänyt varmasti vielä pidempäänkin, jossei puolisokeana olisi päätynyt tielle harhailemaan ja jäänyt auton alle :c

      Kiitos paljon:)

      Poista
  2. Myös tällaisella kissaihmisellä nous kyynelet silmiin tätä lukiessa :') :D Kuulostaa aivan ihanalta ystävältä! Ja ainakin tossa tokassa kuvassa se on ihan tosissaan viisaan näkönen!

    -Laura (blogger ei päästä mua kirjautumaan puhelimella?!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempaa ystävää ei totta vie voi toivoa :-) Ihmiset kun ovat tässä vajaassa kymmenessä vuodessa tulleet ja menneet, Rontti on aina pysynyt vierellä :-)

      Hehe, Rontti on tuossa enemmänkin semmonen "voinko mä nyt jo mennä" :-D Se vihaa kameraa ylikaiken, eikä tykkää pussailusta. Ensimmäinen koira, jonka tiedän, ettei pussaa muttei anna myöskään pussata!

      Poista
  3. Sulla on upea kirjotustyyli! Koiranomistajana tuli kyllä mullekkin tippa linssiin tekstiä lukiessa :) Välillä sitä tulee niin mietittyä, että osaako itse antaa yhtäpaljon rakkautta sille söpölle karvaturrille, kuin se minulle... Aina ne vaan jaksaa olla ilosia ja piristää jokaista päivää! :) Onnittelut Rontille! :)

    Terkuin Jenna & Banda(kiinanharjakoira)
    http://daydreaming-j.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, voi kunpa meidän koiratkin ajattelisi meistä yhtä lempeästi :-)

      Kiitokset ja terkkuja sinnekin!

      Poista
  4. Harmi et näitä sun tekstei ei jaksa lukee kun ne on tolleen pötköön ilman rivinvaihtoja ja sit putkeen koko tekstit ilman kuvia ja niin pientä tekstiä et saa tuhertaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää tosiaan, ettet itse viitsi vaikka zoomata sivua ctrl ja + -näppäinyhdistelmällä, vaan sen sijaan valitat että fontti on liian pientä :-(

      Tekstissä on sisennykset uuden kappaleen merkiksi, kun aihe muuttuu vähän merkittävämmin, käytän riviväliä niinkuin tässäkin tekstissä. Mut minkäs sitä oppimalleen mahtaa, lukion äidinkieli vaikuttaa edelleen ja luultavasti tulee vaikuttamaan vielä pitlään mun kirjottamiseen niin netissä kuin paperillakin.

      Poista
  5. Viitsisitkö millään laittaa tän blogis myös mobiililaitteille sopivaksi? :-) Tykkään tosi paljon näistä sun teksteistä! Mäki miellän mun lemmikit yksiks parhaiks kavereikseni :-) Onhan ne mun arjessa enemmän kuin kukaan muu, näkee mut sellaisena kun mä olen, kun kukaan muu ei katso, ja onhan heil terapeuttista puhuakin kun näyttävät ainakin kuuntelevan juttuja kuin juttuja ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, mä en ite tykkää siitä mobiiliversiosta yhtään :( mutta voin harkita asiaa, tosin mun kännykässä ainakin on vaihtoehto että sivun kuin sivun saa mobiiliversioksi/työpöytänäkymäksi, jos niin itse tahtoo :o

      Ja oot kyllä aivan oikeessa :-) Harva lemmikitön osaa ajatella, miten suuri osa elämää se karvaturri joillekin voi olla! Sen huomaa yleensä näistä, jotka vähättelevät esimerkiks toisen lemmikin kuolemaa tai katoamista. Musta oli pöyristyttävää, kuinka viimesyksynä mulle tultiin valittamaan et "hei ne on vaan koiria, teet tästä hirveen ison jutun" kun meidän koirat karkasi ja olivat omilla teillään (onneksi vain) päälle vuorokauden. Huomasi kyllä keillä ei oo koskaan ollut lemmikkejä :-D

      Poista
  6. Voi miten ihanasti kirjoitettu teksti! Kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä, minkä voi koiransa kanssa viettää. Mun 9-vuotiaalla karvakaverilla todettiin eilen syöpä, jolle ei kannata tehdä mitään, koska koira on rotunsa näkökulmasta vanha. Suru on ollut siitä asti kova, enkä pysty kuvittelemaan elämää ilman tuota suurisydämistä persoonaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-)

      Voi ei :-( Voimia sinne koko perheelle ja rapsutukset karvakamullekin! ♥ Nuo on aina ikäviä, kun on niin rotukohtaista, onko koira vanha vai ei. Meidän Rontti kun on sekarotuisena 9-vuotiaana vasta vähän päälle keski-ikäinen, kun sitten taas esimerkiks tanskandoggi elää keskimäärin 6-vuotiaaksi.

      Poista
  7. Oi aivan ihana koira teillä ja kirjotat tosi kauniisti, nous itelläkin kyyneleet silmiin :3 Meillä on yks kani ja koira ja toinenkin kani ollut, mutta se nukkui pois puolisen vuotta sitten :( Eläimet on tosiaan ihmisen "todellisia" parhaita ystäviä, ei niitä voi olla rakastamatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset :-) Eläimet on niin rehellisiä ja uskollisia, että kuka niille nyt selkänsä kääntäisikään!

      Poista
  8. ihana teksti! se on kyllä totta, että koira on ihmisen paras ystävä :)

    VastaaPoista
  9. Ihana teksti oikeasti:) Kolahti todellakin sydämeen terv. toinen ainutlaatuisen koiran omistaja :-D Jotenkin se koira tulee oikeasti vaan niin pirun tärkeäksi itselle ja usein päivittelen kavereilleni kuinka musta oikeasti tuntuu, että koira vastaa miule ja että se oikeasti ymmärtää :-D Outoa kyllä, mutta siltä se vaan tuntuu. Tunnen myös ton hännänheiluttajan ihan läpikotoisin ja voin suunilleen ennustaa sen seuraavan liikkeen. Se on niin hienoa ja kaikista eniten sen takia miutakin pelottaa se hetki kun toi ei enään oo täälä...Mutta tietenkään ei pitäisi ajatella negatiivisesti, pitäisi vaan nauttia ja arvostaa näitä hetkiä ja tietenkin suoda koiralle mahdollisimman hyvä elämä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :-) Se on kyllä uskomatonta, miten voi eläimen tuntea vielä paremmin, kuin mitä tuntee joitain ihmisiä! Täälläkin opittu Rontin tavat ja esimerkiks sen ilmeetkin osaa tunnistaa, onhan tota jo tässä nyt tää 9 vuotta katseltu :-D

      Karvaisemman laatuisesta parhaasta kaverista pitää ottaa kyllä kaikki ilo irti, niinkuin sanoit :-) Yleensä niitä täydellisiä elukoita sattuu kohdalle vain muutama, kaikkien kanssa ei aina klikkaa. Ja sillon on kyse juurikin näistä eläimistä, joiden kanssa on kasvanut :-)

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne