VUOSI HORMONAALISEN EHKÄISYN LOPETTAMISEN JÄLKEEN

25. heinäkuuta 2019

15 kommenttia
Mainitsin viime kesän lopulla luopuneeni yhdistelmäehkäisypillereistä ja kokemukset sen osalta herättivät teissä jonkin verran mielenkiintoa. Onhan aihe useita naisia koskettava, vaikka en voi mitenkään kylliksi alleviivata sitä, että hormonaalisen ehkäisyn suhteen jokaisen kroppa on erilainen. Itse aloitin pillereiden syömisen 16-vuotiaana niin ehkäisyyn kuin erinäisten kuukautisvaivojen helpotukseksikin ja viime kesänä 7 pillerivuoden jälkeen päätin silkasta uteliaisuudesta kokeilla olla ilman ekstrahormoneja ja katsoa, mitä tuleman pitää.

Huumorintaju koetuksella

Mun mielenkiinto ehkäisypilleritöntä elämää kohtaan on tällä hetkellä melko olematon. Onhan kulunut vuosi ollut varsin mukava siinä suhteessa, että on yksi päivittäinen rutiini vähemmän muistettavana, mutta muita hyötyjä en ole juuri keksinyt. Alkumetreillä mun fiilikset tätä kokeilua kohtaan olivat vielä vahvat, mutta ajan kuluessa oma huumorintaju on tippunut pohjalukemiin ja suunnittelen jo soittoa omaan ehkäisyneuvolaani.

Ongelmat ovat olleet lähinnä henkilökohtaisia eikä niillä ole ollut sen kummemmin negatiivista kuin positiivistakaan vaikutusta parisuhteeseen. Kun samaan vahinkoon lähdin muokkaamaan elämäntapojani ihan kokonaisvaltaisesti, on mahdotonta sanoa suoraan, johtuuko vuosi sitten elämässäni vahvasti läsnä olleen turvotuksen katoaminen pillereiden lopettamisesta vai siitä, että olen ottanut itseäni niskasta kiinni ruokailun suhteen. Joka tapauksessa löydän tästä vuoden mittaisesta kokeilustani enemmän miinuksia kuin plussia.

Alkumetreillä vielä hymyilytti

Alkuun kaikki oli all fun and games; erityisesti iho selässä ja rinnassa tuntui paranevan, menkatkin olivat alusta alkaen ajallaan ja kuten jo mainitsin, turvotus laski kaikkialla kropassa, oli syy sille mikä hyvänsä. Jouluun mennessä oleminen alkoi kuitenkin olla melkoisen tuskaista. Pidin kiinni siitä ajatuksesta, että tuntemukset tasaantuvat, kunhan kroppa tottuu elämään ilman ylimääräisiä hormoneja. Olinhan mä kiskonut niitä sisuksiini yli 7 vuoden ajan ja jouluun mennessä "luomumenoa" oli takana vasta muutama hassu kuukausi.

Erityisesti iho on tehnyt mulle julman kepposen. Ehdin alkuun innostua, kun iho selässä ja rinnassa oli kirkas. Sitten homma suoraan sanottuna räjähti käsiin – tai no, kasvoille. En puhuisi niinkään aknesta, mutta ärsyttävät ja kipeät hajanäppylät sekä mustapäät ottivat vallan sekä kasvoissa että kaulassa ja hartioissa. En teini-iässä koskaan kärsinyt finneistä tai mustapäistä, mutta sitäkin suurempi murhe oli ihon kuivuus ja se on nyt saanut aivan uudet mittasuhteet, kun iho on samalla sekä rutikuiva että tolkuttoman rasvainen. Hiuksissa pillereiden lopettaminen ei ole onneksi näkynyt, ne kun ovat aina olleet nopeasti rasvoittuvaa ja tiuhaan vaihtuvaa sorttia. Sen sijaan ihokarvat ovat tummentuneet ja niiden kasvutahti on aiempaa huomattavasti vikkelämpi  voin säärieni osalta puhua kello viiden varjosta.

Teini-ikä, oletko se sinä?

Hormonaalisen ehkäisyn jättämisen myötä palasivat myös teini-iästä tutut PMS-oireet ja kuukautiskivut. TMI, mutta vuoto tuplaantui ja ensimmäisten menkkapäivien aikana olo on kuin Hohdon hissikohtauksessa. Selkä- ja vatsasäryt vetävät maihin ihan mainitsemisen arvoisella tavalla ja kroppa muistuttaa kuukautisten lähestymisestä myöskin teinivuosien varrelta tutulla tavalla eli suoraan sanottuna helvetillisellä päänsäryllä.

Mitä seuraavaksi?

Koen olevani tällä hetkellä pahemman laatuisessa limbossa ajatuksieni kanssa. Toisaalta elämä on ihanan huoletonta ja helppoa, enkä haluaisi luovuttaa. Toisaalta oleminen on ainakin ajoittain äärimmäisen tuskaista ja kaipaan sitä toisenlaista helppoutta, jonka e-pillerit mukanaan toivat. Tavallaan olisin kiinnostunut kokeilemaan jotain toista hormonaalista ehkäisyä, mutta samalla pelottaa, miten oma kroppa mahtaisi reagoida esimerkiksi hormonikierukkaan tai -kapseliin. Ja kun sitä on mahdotonta ennustaa. Nykyisellään myös hormonaalista ehkäisyä koskevat ympäristökysymykset aiheuttavat päänvaivaa. Kaiken tämän lopuksi koen yhdistelmäehkäisyn kuitenkin sopineen minulle oikein hyvin.

Millaisia kokemuksia teillä on hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta ja mahdollisesti uudestaan aloittamisesta? Sitäkään kun ei tiedä, miten kroppa ottaa nuo naurettavan pienet namiskat ja niiden sisältämät mömmöt uudelleen vastaan.
Read More

HUHUU, TOIMIIKS TÄÄ?

13. heinäkuuta 2019

14 kommenttia
Hah, mä en viitsi edes pyytää anteeksi. Onhan tämä mun postaustahti nykyään ihan poskettoman huono, jos sellaista voi enää sanoa olevan olemassakaan. Eikä sille ole edes mitään kehnoja tekosyitä, oma vapaa-aika on vain kulunut kaiken muun tekemisen parissa ja kiinnostuskiikaritkin ovat toistuvasti olleet jossain aivan muualla kuin kotona läppärin ääressä. Siitä totisesti on aikaa, kun olen viimeksi avannut Bloggerin ja kun pääsin tämän useamman kuukauden mittaisen blogitaukoni kanssa vauhtiin, palaamisesta tuli entistäkin vaikeampaa. 


Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta edelleen, ihan yli kaiken. Kuvaan ja kirjoitan edelleen todella paljon. En vain enää kirjoita omista asioistani tai kuvaa omaa elämääni, jotta voisin julkaista jotain omaan blogiini. Sen sijaan tuotan ja suunnittelen sisältöä työnantajani erilaisiin digi- ja somekanaviin kaiket päivät. Niin paljon kuin työstäni pidänkin, sisällöntuotannosta on tullut mulle nimenomaan työ ja ihmismieli on siitä jännä, että kun jokin asia muuttuu työksi, sitä ja siihen liittyviä asioita alkaa vapaa-ajallaan vältellä  välillä jopa ihan tiedostamattaan. On kieltämättä jokseenkin mahtavaa, että rakkaat harrastukset ovat aivan valtava osa mun vakituista päivätyötä, mutta on sillä se raadollinenkin puolensa.


Vuosikausien ajan some oli mulle harrastus, jolla viihdytin itseäni velvollisuuksieni ulkopuolella. Nyt se on aivan kaikkea muuta. Mulla on edessäni ensimmäinen kesäloma viiteen vuoteen ja päätin jo alkuvuodesta, että ensimmäisen lomaviikon vietän ilman mobiilidataa tai wifiä. Koen, että se on ainut tapa, jolla saan irrotettua itseni arjesta ihan kunnolla. Työnantajan Facebook-sivut ja Instagram-tili kun ovat niin näppärästi vain muutaman painalluksen päässä, vaikka kirjautuisinkin vain omille käyttäjätileilleni. Musta on kuoriutunut jonkinasteinen työnarkomaani ja omat luonteenpiirteetkin valitettavasti tukeevat sitä, että vapaalle on todella vaikea vaihtaa  etenkin, kun työ seuraa omassa puhelimessa kaikkialle. Mun oikean käden peukalo on jo tottunut siihen "reittiin", jonka se näpyttelee päästäkseen yrityksen Facebook-sivulle ja se tekee sen rutiininomaisesti joka kerta, kun avaan naamakirjan.


Tämän hetken fiilis on kuitenkin se, että haluan löytää balanssin työsomen ja henkilökohtaisen somen välillä. Mulla olisi teille vaikka mitä tarinoita kerrottavana suuremmista elämänmuutoksista aina pienempiin arkijuttuihin saakka, mutta mä olen käynyt pääni sisällä pienoista kamppailua sen suhteen, mitä mä haluan kertoa ja minkä jättää blogin ulkopuolelle. Yritinhän mä sitä sellaista yhteen aihealueeseen rajoittuvaa tekemistä, mutta tällä hetkellä se ei tunnu omalta, kun en enää uusi kodinsisustusta tai meikkipussin sisältöä harva se viikko. Ehkä yhden tavallisen suomalaisnaisen arkihöpöttelyille on vielä tilausta, vaikka blogimaailma viipottaa valovuosien päässä tällaisesta kevyestä tekemisestä..? Multa jäi kuitenkin monta projektia kesken ennen tätä suunnittelematonta taukoa.
  Toisaalta valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tämä blogihiljaisuus olisi tehnyt hyvää. Mä olen nauttinut valtavasti siitä, että yksi "velvollisuus" on poissa päiväjärjestyksestä, enkä todellakaan ole potenut huonoa omaatuntoa pitkäksi venähtäneestä postausvälistä. Tavallaan se on tehnyt omalle pääkopalle hyvääkin; energiaa ja luovuutta ei työpäivän jälkeen ole kaikelle kansalle jaettavaksi eikä mulla ole ollut mielenkiintoa keksiä tikusta asiaa. Väkisin vääntämällä ei tule kuin sitä itteään.


Kesän myötä ja lomakauden alettua fiilikset ovat onneksi lähteneet nousukiitoon bloggaamisen suhteen. Vaikka mulla on edessä viikot, joiden aikana tuuraan kahta lomailevaa työkaveria samaan aikaan, vallitsee konttorilla sen verta pysähtynyt tunnelma, että mulla on vihdoin resursseja miettiä myös ihan omia juttuja. Saa nähdä, miten suurella ruokahalulla syön sanani seuraavan puolen vuoden aikana, mutta toistaiseksi paluu omille henkilökohtaisille tekstikentille tuntuu hyvältä. Mitäpä siis seuraavaksi? 

Read More

VIIME KESKIVIIKKO

27. maaliskuuta 2019

20 kommenttia

7.20 Hertta hyppää ensimmäisen kerran sänkyyn. Herätykseen olisi vielä 10 minuuttia.
7.24 Äh, hitot. Ei tästä nukahtamisesta enää mitään tuu. Laitan Lettukestien uusimmat jaksot pyörimään ja painelen suihkuun.
7.36 Hahaa! Jenna 1, allerginen reaktio 0. Sain sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ihan karsean allergisen ihottuman uudesta kasvovedestä. Rakkulat, punotus ja kutina on vihdoin poissa!
7.42 Mun kasvopeilin valossa on huonot patterit eikä mulla ole vaihdokkeja tähän hätään, joten napsautan peilipöydän isot valot päälle. Virhe. Miten mun kulmakarvat voi taas rehottaa näin pahasti?
8.08 Meikki tehty, nyt sitten fööni tulille ja hammaspesun kautta tien päälle.
8.14 Sitä sanotaan, että ne sukat, jotka katoaa pesukoneessa, palaa lopulta pakaste- ja eväsrasioiden kansina. Rohkenen olla eri mieltä. Missä hitossa mun kaikkien eväsrasioiden kannet on?!
8.21 Astun ovesta ulos ja vastassa on ruumisauto. Jotenkin aina unohdan asuvani hautaustoimiston naapurissa. Tällä kertaa näemmä unohdin myös, että on talvi. Nilkkasukat ei oo vielä ajankohtanen valinta.
8.22 Oon nyt viikon verran ajellut ilman lasinpesunestettä. Tai siis, onhan mulla ollut koko tämän ajan täpötäysi tonkka takakontissa, mutta en oo jaksanut kaataa sitä koneeseen. Jos tänään olisi se aamu, kun haluan taas nähdä jotain takalasista.
8.24 Lasinpesunesteet paikoillaan, nyt ratin taakse ja kohti työmaata!


9.07 Pääsen tavallista huomattavasti lähemmäksi työpaikan sisäänkäyntiä. Tähän aikaan parkkari on yleensä ihan tukossa ja joudun jättämään auton kauimmaiseen mahdolliseen riviin.
9.11 Haen kahvia. Meillä on kahden työkaverin kanssa iKaffe-rinki ja jotenkin mä olen meistä kolmesta ainoa, joka onnistuu aina hölskyttämään kauramaidot pitkin poikin, kun ravistan tölkkiä. Niin myös tällä kertaa.
9.30 Aamu alkaa Youtube-tuskastelulla. Yksi meidän yrityksen kanavalla olleista videoista on saanut Content ID -vaatimuksen. Video on tuotettu out-housena ja kaiken pitäisi kyllä olla kunnossa, joten alan metsästää tarvittavia asiakirjoja vaatimuksen oikaisua varten.
10.24 Pitäisi varmaan puhdistaa tämä mun näppäimistö jossain vaiheessa. Hiiri myös. Ihan sama kuinka monesti pesen käteni aamulla, meikkivoiteen kyllästämiä sormenjälkiä on ihan joka paikassa.
10.30 Ai niin, tänään pitäisi suorittaa yksi Facebook-arvonta. Otan sen työn alle nyt tässä välissä, kun vielä muistan.
10.45 Aloitan päivän suurimman urakan, jota apinanhommaksikin kutsun. Kyseessä on viikottainen Facebook-mainos, joka pyörii useammalla eri alueella Suomessa. Vaikka tän tekisi kuinka tehokkaasti tahansa, tähän tuntuu menevän aina hirveesti aikaa.
11.01 Vieressä istuva työkaveri pyytää synonyymijeesiä. Pyöritellään paljon samaa termistöä päivästä toiseen ja siitä syystä on ihan hyvä, että meitä on toimistolla useampi kielipoliisi pähkäilemässä – omakin sanavarasto on aina toisinaan vähän tukossa.
11.27 Otan pienen breikin apinanhommasta ja teen yhden Facebook-julkaisun ennen lounasta.
11.54 Lounaalla ilmoille lentää ihan puskista sellanen läppä, että multa meinaa tulla lohisopat nenästä.
12.10 Ja homma jatkuu. Yhdestä myymälästä on tullut avunpyyntö koskien Facebookia. Sukellan Facebookin ohje- ja tukikeskukseen ja selvittelen asiaa jonkun aikaa vain todetakseni, että kyseessä on jonkinlainen bugi, jonka pitäisi mennä ohi itsekseen. 
12.25 Kuulokkeet päähän ja flow käyntiin. Jos saisin tän mainosruljanssin nyt pois päiväjärjestyksestä ilman keskeytyksiä.
12.35 Ei, työkaveri alkaa kirkua, että meidän toimistossa on lisko. Lisko osottautuu sokeritoukaksi. Onneton toukka kohtaa loppunsa ja mä palaan puurtamisen pariin. 


13.03 Toisesta myymälästä soitetaan ja kysellään Facebook-apuja. Autan niin hyvin kuin niiltä näppäimiltä kykenen, kirjoitan soittajan nimen ylös ja lupaan palata asiaan vielä sähköpostitse heti, kun ehdin. 
13.18 Mainokset on tehty. Haen kahvini nyt, koska mulla on kalenteriin merkattu seuraava palaverintapainen alkavaksi klo 14 auditoriossa, eikä siellä saa syödä tai juoda mitään. 
13.45 Pakkaan muutamat arvontapalkinnot ja kiikutan ne postihuoneeseen.
14.00 Päivän ainut varattu tilaisuus alkaa...
14.35 Totean puolivälissä, että tämän olisi ehkä voinut jättää välistä.
15.07 Pääsen takaisin oman työpöydän ääreen ja alan suunnitella sisältötekstiä. Aiheena luonnonkosmetiikka.
15.26 Oon vajaassa vartissa onnistunut sopimaan tuotteista, joista otetaan kuvat tekstin yhteyteen. Tavallisesti tähän menee huomattavasti enemmän aikaa.
15.29 Päivän ensimmäinen hankala asiakas. Mä en varsinaisesti ole asiakaspalveluammatissa ja meillä on aspa erikseen näitä tilanteita varten, mutta kun seuraan meidän somekanavissa käytävää keskustelua kaikista aktiivisimmin, törmään ikäviin kommentteihin yleensä ensimmäisenä ja vien ne eteenpäin tarvitulla tavalla.
15.35 Jatkan sisältötekstin parissa.
15.56 Haen lisää kahvia, nostan kuulokkeet korville ja jään kirjoittamaan draftia, kun toimisto vähitellen tyhjenee.
16.25 Mummo soittaa. Sanon olevani vielä töissä, joten sovitaan, että soitellaan uudelleen illemmalla.
16.45 Ajatus alkaa pätkiä. Luonnonkosmetiikasta kirjoittaisi vaikka kokonaisen kirjan ja se ei nyt todellakaan ole tarkoitus. Tallennan luonnoksen, suljen koneen ja käyn vessassa. Poikkeuksellisesti toimistolla ei ole enää ketään mun lisäksi...
16.55 ... paitsi tietenkin studion väki. Meidän studiotuottaja on ilmestynyt pöytänsä ääreen, mutta tekee myös lähtöä. Meillä oli pari viikkoa sitten isot kuvaukset, joissa olin mukana ja kuvausrekvisiittojen palautus varastolle on vielä vähän vaiheessa. Sovitaan, että mä yritän ehtiä hoitamaan ainakin osan niistä takaisin paikoilleen huomenna.
17.02 Auton nokka kohti Lahtea ja kuntosalia.


17.43 Ajan auton salin lähellä sijaitsevaan parkkihalliin ja poikkean kaupassa hakemassa välipalaa.
18.00 Äh, unohdin vesipullon töihin. Ostan banaanin ja savulohiwrapin lisäksi pullon vettä.
18.06 Nämä S-ryhmän itsepalvelukassat on ihan sairaan kovaäänisiä...
18.12 Savulohiwrap ei oo ihan ykkösjuttu, mutta pakko syödä. Huuhdon epämiellyttävän maun banaanilla ja vedellä pois.
18.20 Huorapuutarha tulille ja menoks. Edellisestä salitreenistä on jonkin verran aikaa, koska mulla meni pariin otteeseen niin pahasti hermo alkuvuoden saliruuhkaan, että mun kiinnostuskiikarit osotti huomattavasti useammin lenkkipoluille päin.
18.44 Alkulämmittelyn jälkeen päätän ottaa tänään iisimmin. Ajattelin ensin, että olisin tehnyt jalat ja keskivartalon, mutta kaivan puhelimen selaimen kirjanmerkeistä hyväksi todetun venyttelyohjelman ja käyn sen läpi ihan ajatuksen kanssa. Lopuks pelkkä keskivartalon treeni.
19.27 Käyn vaa'alla. Sain syksyn ja loppuvuoden aikana tiputettua 10 kiloa. Onneks ne ei oo tullut takaisin pitkähköstä salitauosta huolimatta.
19.33 Olisin niiiiiiin valmis nukkumaan...


19.49 ... mutta ei kyllä onnistu vielä, koska Hertta.
19.52 Maksan pari postissa tullutta laskua. Kyseessä ei muutenkaan oo mikään mun ykköslemppariaktiviteetti, mutta kuka sadisti on kaiken lisäksi päättänyt, että viivakoodittomat paperilaskut on hyvä idea?!
20.11 Nyt se mummo soittaa uudelleen. Höpistään niitä näitä parikymmentä minuuttia.
20.36 Hertta on puhelun aikana könynnyt mun viereen sänkyyn ja tuhisee kylki mun kyljessä kiinni aivan taju kankaalla. Herätä toinen nyt sit tuosta, kun pitäis iltapissalle lähteä.
20.45 No can do. Koira fleksin toiseen päähän kiinni ja pihalle vielä, kun silmät pysyy auki ilman suurempia ponnisteluja.
21.15 Nakitin miehen paistamaan kanat pastaa varten, mutta eihän meillä ole kermaa siihen. Voi vieteri, pitääkö tässä nyt vielä kertaalleen lähteä käymään kaupassa... Tuskastelen asiaa, johon mies vaan toteaa, että "kun sulla nyt on noi lenkkeilypöksyt jo valmiiksi jalassa, niin senkus lenkkeilet sinne kauppaan nyt siitä."
21.28 Pikkulapsimomentti eteisen lattialla. Miksi meidän lähikauppa on Prisma ja miksi niiden maitotuotteiden pitää olla siellä ihan perimmäisessä nurkassa?! Kerään lopulta luuni ja kampean itseni urhoollisesti, vaikkakin vähän väkinäisesti, kauppaan.
21.47 Nyt siihen safkan tekoon. Jos ohjeessa sanotaan, että yksi valkosipulin kynsi ja kaksi desiä parmesaania, mä kyllä laitan kolme kynttä ja viisi desiä juustoa. Tietty.
22.03 Safka saa keittyä kaikessa rauhassa, mä painun nyt naamapesulle.
22.10 Ei kyllä uskois, että oon kaks viimestä yötä nukkunut vaikka sun mitkä pepantteenit naamassa, kun allergiapainajainen jätti jälkeensä ihan hiekkapaperisen ihon.
22.18 Päivän vihannekset jäi kyllä nyt vähän minimiin. Syön, jonka jälkeen alan penkoa pakastimsesta parsakaalia. Sulakoot jääkaapissa huomiseksi, niin saan huomisen lounaaksi jotain järkevää tän hiilariöverin kylkeen.
22.37 Pesut, pisut ja mahan viereen köllöttämään. Katon vielä muutaman Youtube-videon, ennen kuin vedän peiton korviin.


Siitä on tovi, kun mä olen viimeksi raottanut verhoja, joiden takana mun tavalliset arkipäivät pyörii. Viime kerran jälkeen on tainnut vaihtua aika monikin asia... Ihan sukunimestä lähtien.
Read More

Minkä värinen idiootti olen?

10. maaliskuuta 2019

2 kommenttia
Thomas Erikssonin kirja Idiootit ympärilläni niitti mainetta ainakin suomalaisissa kirjapiireissä viime vuonna. Itse kuuntelin kirjan kesällä ja pakko sanoa, että viihdyin sen parissa erittäin hyvin – kuuntelukokemus oli jokseenkin silmiä avaava. Heille, jotka ovat onnistuneet väistämään tämän selfhelp-oppaan aiheuttaman hypen, kerrottakoon kyseessä olevan opus, joka esittelee neljä eriväristä ihmistyyppiä pohjautuen Institutet för Personlig Utvecklingin (suom. Henkilökohtaisen kehityksen instituutti) profiilianalyyseihin ja ennen kaikkea opastaa, kuinka minkäkin tyypin kanssa tulee toimia tai mihin omassa toiminnassa voisi kiinnittää huomiota, jotta yhteistyö sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Lähtökohtaisesti kirja tarjoaa vinkkejä työyhteisössä toimimiseen; näin tulet toimeen esimiehesi/alaisesi/kollegasi kanssa. 


Kirjassa ihmiset jaetaan karkeasti neljään eri värikategoriaan. Punainen on hallitseva, kärsimätön ja tehokas. Keltainen impulsiivinen ja luova, joka kyllästyy herkästi. Sininen on tarkkuutta ja tosiasioita arvostava besserwisser. Vihreä on sovitteleva ja ystävällinen, mutta samalla vähän passiivinen ja mitäänsanomaton. Näin raa'asti yleistettynä ja mutkat suoriksi vetämällä. Pääsin työni ansiosta tekemään Insights Discovery -nimisen testin, jonka toimintaperiaate pohjautuu näihin väriskeemoihin, mutta jossa otetaan huomioon myös "välivärit". Jottei tämä postaus kuitenkaan menisi turhan monimutkaiseksi, pysytellään nyt suosiolla näissä pääväreissä.

Nämä värityypit ovat vahvasti läsnä meillä toimistolla ja niihin vedotaan avoimesti erilaisissa tilanteissa; aina kuitenkin enemmän tai vähemmän huumorilla. Kun keltainen tyyppi heittää konsulttivaihteen silmään ja alkaa maalailla taivaanrantoja, joku huomauttaa hänen olevan niiiiin keltainen, että aurinkokin jää toiseksi. Pikkutarkka tyyppi saa kuulla sinisyydestään, jos unohtuu viilaamaan sähköpostiviestiään turhan pitkäksi aikaa. Eräs vihreä työtoveri on meille tuttavallisemmin 'äiti'. Jokainen meidän tiimissä on siis tehnyt testin ja ennen kuin itse sain omat tulokseni, olivat muutamat työkavereista jo tehneet analyysinsa työskentelytapojeni pohjalta. Oikeassahan he olivat.

Testin pohjalta saamani analyysi on miltei 20-sivuinen, eikä aikomuksissani ollut käydä koko selontekoa läpi perinpohjaisesti; analyysin viimeiseltä sivulta löytyvä, kaiken yhteen niputtava graafi riittäkööt. Lopputuloshan ei yllättänyt itseäni millään tavalla. Tunnollisen, täsmällisen ja ehkä paikoin hieman tunnekylmän tietoisen minäni takana on olemassa myös työtovereistaan välittävä ja rentoa ilmapiiriä arvostava kaikkien kaveri. Kovan kuoren alla on siis pehmeää ja aika paljonkin. Vaikka vihreys tulee ehkä paremmin esiin kotipuolessa, olen rekisteröinyt itsestäni selkeitä vihreälle tyypille tavanomaisia toimintatapoja myös työelämässä. Omistan kärkkäitä mielipiteitä ja monesti mielessäni herää tarkentavia kysymyksiä ihan kyllästymiseen saakka, mutta en välttämättä tuo näitä esille ellei vastassani ole tuttu henkilö. Mikäli taas tiedän, että tämä tuttu henkilö on kanssani vahvasti eri mieltä tai edustaa hyvin kärsimätöntä ja joiltain osin ehkä vähän huolimatontakin ihmistyyppiä, nielen aatokseni ja haen vastauksen jostain muualta. Mitä sitä suotta aiheuttamaan porua ja närää, jos konfliktin voi jollain tavalla myös kiertää. 


Analyysi mainitsi avainvahvuuksinani mm. järjestelmällisyyden ja käytännöllisyyden, vahvan työmoraalin, puolueettomuuden ja luotettavuuden. Sen sijaan osaan heittäytyä välillä vähän liiankin pikkutarkaksi ja kun pyrin tekemään kaiken viimeisen päälle, olen myös erittäin herkkä oman työni arvostelulle ja haka ottamaan kritiikin henkilökohtaisesti. Välillä taivun myös sen sortin periaatteellisuuteen ja faktojen tuijotteluun, että saatan sivuuttaa niin kanssaolijoideni tunteet kuin uudet ajatuksetkin. Ryhmässä työskennellessäni pyrin pitämään sekä omat että työtovereidenkin jalat maassa ja minulle on tärkeää, että asiat tehdään kerralla oikein. En ota vastoinkäymisiä kovinkaan kevyesti, sillä kaiken tekemisen lähtökohtana on tietenkin se, ettei virheitä pitäisi tunnollisen ja tarkan työn seurauksena edes syntyä. 

Tunnistin itsessäni selkeitä sinisiä piirteitä jo Erikssonin kirjaa kuunnellessani, mutta on sanomattakin selvää, ettei ole olemassa ihmistä, joka edustaisi tyylipuhtaasti vain yhtä ja ainoaa värityyppiä. Analyysiin on muutenkin parempi suhtautua suuntaa-antavana ohjenuorana kuin ehdottomana totuutena ja kuten taulukoista voi huomata, on minussa myös se punakeltainen puoli. Työni luonne vaatii tietyn tasoista keltaista otetta, mutta sen ylläpito tuottaa itselleni tavallista enemmän ponnisteluja, sillä en yksinkertaisesti ole kovinkaan kummoinen heittäytyjä. Punaisuus sen sijaan tulee kohdallani esiin esimerkiksi silloin, kun suhteellisen pitkä pinnani syystä tai toisesta tulee tiensä päähän ja katkeaa.

Onko Idiootit ympärilläni ja nämä värityypit sinulle tuttu konsepti? Tai oletko kenties päässyt tekemään saman(kaltaisen) testin? Jos, niin millaisia ajatuksia tulokset herättivät? Mikäli aihe on vieraampi, mutta kiinnostus heräsi, niin suosittelen lämpimästi Erikssonin kirjaa. Insights Discoveryyn sen sijaan voit tutustua esimerkiksi täällä.
Read More

5 TYÖPÄIVÄÄ – 5+1 VAATEKAPPALETTA

25. helmikuuta 2019

14 kommenttia
Otsikko on ehkä aavistuksen klikinhakuinen, sillä oletettavastikaan nuo viisi vaatekappaletta eivät sisällä esimerkiksi alusvaatteita, talvitakkia tai kenkiä. Mutta enpä mä alusvaattesillani tai talvitakissa porhallakaan palaverista toiseen – nyt on kyse nimenomaan niistä työpäivän aikana parhaiten näkyvistä vaatekappaleista.


Olen siinä onnellisessa asemassa, että teen siistiä sisätyötä. Sisätyötä, jossa luovuuden saa päästää valloilleen, oli kyse sitten oman työn tuloksista tai päivittäisestä pukeutumisesta. En tosin kehtaa väittää, että oma pukeutumiseni olisi ylipäätään mitenkään hirvittävän mielikuvituksellista, mutta eipähän tarvitse ahtautua työhaalariin tai jakkupukuun. Sopii kaltaiselleni mukavuusalueella surffaajalle paremmin kuin hyvin.
  Vuosien saatossa olen huomannut käyttämieni värien vähentyneen ja mitä klassisempi väripaletti valitsemaani asukokonaisuutta hallitsee, sen kotoisammaksi tunnen oloni. Värittömyys ja selkeät linjat ovat näkyvillä myös omissa arkivaatetuksen kulmakivissä, joka mahdollistaa senkin, että vaatekappaleita on vaivatonta yhdistää eikä työviikon aikana tarvitse käyttää valtavasti aikaa vaatetuksen suunnitteluun.


Mitkä sitten ovat ne omat arkivaatetuksen kulmakivet tällä hetkellä? Vaatekaapistani löytyy toki paljon muutakin ja välillä on pakottava tarve heittää niskaan kirkuvankeltainen ja repaleinen kollaripusero, mutta jos asukriisi uhkaa, löytyy seuraavia vaatekappaleita yhdistämällä varmasti sellainen kombo, jossa olo on oma ja itsevarma. Tarvittaessa varsin monotoniseen arkirepertuaariin saa lisämaustetta asusteilla.


1 Mustat pillifarkut. Daa. Tällä hetkellä käytössä on juurikin ne Leviksen Mile High Skinny -housut, joiden kestävyyttä parjasin tässä postauksessa. Vaikka olen edelleen mustien pillifarkkujen suurkuluttaja, toivon, että pyrkimykselläni nojautua välillä myös muihin alaosiin kasvattaisi omaa voittomarginaalia, mitä Levisten kestävyyteen tulee. Ettei tarvitsisi jo kesän korvalla lauleskella sitä Sini Sabotagen muutaman vuoden takaista hittiveisua.

2 Mustat suorat housut. Tutulla ja turvallisella linjalla jatketaan. Omani ovat Gina Tricotin nilkasta inasen kapenevat pöksyt, jotka ovat asuttaneet vaatekaappiani nyt parin vuoden ajan. Kun kilot ovat alkaneet karista ja linjat sulavoitua, ovat nämä osuneet huomattavasti aiempaa useammin jalkaan ja toimivat mustien pillifarkkujen rinnalla mainioina arkihousuina. Tarvittaessa istuvat vähän juhlavampaankin ilmeeseen, vaikka ovatkin todella mukavat jalassa.

3. Mustavalkoraidallinen paita. Raitapaidat ovat olleet mun lemppareita ainakin lukiosta saakka, eikä tähän ole luvassa minkäänlaista muutosta. Oma suosikkini on Uniqlon puuvillainen oversized-pusero, joka on vielä kaiken lisäksi kokoa XL. Mukava päällä, mutta jämäkämmän materiaalinsa ansiosta ryhdikäs valinta toimistolle.

4 Harmaa neulepusero. Ikiaikainen klassikko, joka on löytynyt omasta vaatekaapistani jossakin muodossa jo vuosikausien ajan. Tällä hetkellä oma suosikkini on joululahjaksi saatu S. Oliverin tummanharmaa pusero, jossa on aavistuksen venemäinen pääntie. Haaveilen esimerkiks Pura Finlandin Warm Mid Knit -neuleesta, Acne Studiosin Dramatic Mohair -puserosta tai Pierre Robertin (hieman pienemmällä hintalapulla varustetusta) merinovillaisesta vastineesta, mutta käytetään nämä jo olemassa olevat ensin loppuun.

5 Neulemekko. Harmaa tämäkin, neulepuseroa vielä aavistuksen verran tummempi vain. Hypetin tätä jouluna Instagramissa, sillä mekko on aivan valtavan mukava päällä olematta kuitenkaan täysin muodoton säkki. Simppeli ja ajaton malli palvelee päivästä ja fiiliksestä riippumatta, kun pelkkiä kenkiä vaihtamalla saa aikaan joko siistin ja salonkikelpoisen tai rennon ja maanläheisen asukokonaisuuden.

+1 Mustat sukkahousut. Myönnettäköön, että nämä osuvat alusvaatekategoriaan, mutta koska tiedän teidän tietävän, miten hirveän hankalaa täydellisten sukkahousujen löytäminen voi olla, halusin vinkata omasta suosikistani. Itselleni on tärkeää, että sukkahousut ovat tukevat jalassa, eivätkä ne missään nimessä saa rullautua, valua tai pureutua navasta selkärankaan. Kuvittelin jo löytäneeni parhaan mahdollisen arkisukkahousumallin toisaalta, kunnes törmäsin H&M:llä "Control Top" -sukkahousuihin. Sukkahousut ovat mattapintaiset ja paksuudeltaan 200 denieriä. Hinta vaivaisen kympin. Tämä tällä hetkellä omistamani pari on asuttanut vaatekaappiani jo yli vuoden ajan ilman ainuttakaan silmäpakoa. Ja voi taivas, miten mukavat nämä ovatkaan jalassa! Tavallisesti haluan kuoriutua ulos sukkahousuistani jo ennen lounastaukoa, mutta näissä viihdyn vielä useamman tunnin illalla töistä kotiin päästyäni.

Maanantaina mekko, tiistaina suorat housut ja raitapaita, keskiviikkona pillifarkut ja neulepaita, torstaina jälleen raitapaita, mutta pillifarkkujen kanssa ja perjantaina neulepaita, mutta suorien housujen kanssa. Välillä ranteessa vilkkuu kello, välillä hiuksia verhoaa lakki tai panta. Joskus puen mekon useampana päivänä, mutta erilaisten kenkien kanssa. Helppoa ja vaivatonta arkipukeutumista parhaimmillaan – miksen tajunnut tätä jo lukiossa?

Millaisia kulmakiviä ja luottolumppuja teidän arkivaatteiden joukosta löytyy? Millainen on se vaatekappale, joka pelastaa karmeimmankin asukriisin?
Read More
Copyright © She grew up. Blog Design by SkyandStars.co